4. Minä ja paikka

2. Valokuvaustehtävä: Minä ja paikka

“Sijainti muuttuu paikaksi  kokemusten ja niiden kautta rakentuneiden merkitysten myötä. Paikalla on historiallisia, sosiaalisia ja symbolisia ominaisuuksia.”

Ensimmäisenä kurssitehtävänämme oli pareittain kuvauttaa itsemme yliopistolla meille itsellemme merkityksellisissä paikoissa. Samalla tuli miettiä valokuvaamista taiteenlajina. Mitä merkitystä on mittakaavalla, kuvakulmalla, kuvakoolla -mitä kuvaaja näillä haluaa viestittää ja kertoa.  Minun paikkani olivat:

Polkupyöräni parkkipaikka

Sen paikan henki on “siirtyminen yliopistomoodiin” Useimmiten kiireellä aamuisin saavun tuohon paikkaan pyörällä, ympäri vuoden.Viimeistään tässä vaiheessa päivää ajatukset siirtyvät lasten tarhavientimatkoista opiskelujuttuihin. Tämä on hauska paikka, koska minulle se on perheenäitinä myös siirtymäpaikka omaan juttuuni, opiskeluun.

Käyttäytymistieteellisen laitoksen vanha rakennus seisoo ylhäänä edessä,sininen taivas loistaa taustalla. Minä olen pieni ja katson tiedettä ylöspäin, aidan takana vielä tässä vaiheessa. Kuva on  otettu alaviistosta ylöspäin, jotta vaikutelma korostuisi. Kuvakokona tässä on laaja puolikuva (LPK).

 Luokanopettajakoulutuksen tenttiseinä

Tässä kuvassa on historian havinaa. Tenttitulosseinällä löytyy tuloksia parinkin vuoden takaa. Weboodi on suurelta osin korvannut opintosuoritusten näyttäjänä   tenttitulosseinän , toki  poikkeuksiakin löytyy.  Minerva-rakennuksen vanhan puolen käytävien kirkkaat lamput auringon paistaessa kirkkaasti sisään kaarenmuotoinen päätyikkunasta korostavat rakennuksen historiallista tunnelmaa.Kuvaa katsoessa voi lähes haistaa vanhan paperin tuoksun. Kuva on laaja puolikuva (LPK).

Toisenlaisella rajauksella tästä kuvasta olisi välittynyt aivan erilainen tunnelma, pelkästään tenttituloksia ja tuloksien katsojaa korostava. Kuva on puolilähikuva (PLK). Se ei tässä kuvassa ollut lainkaan tarkoitus, vaan  käytävän historian havina yhdistettynä reliikkiseen tenttiseinään. Idea välittyy ylemmästä kuvasta mielestäni hyvin.

 

“Kurkistus mediakasvatuksen maailmaan”, Minervatori

Opiskelen sivuaineena mediakasvatusta. Moderniksi oppimisympäristöksi muunnettu Minervatori on ollut tosi kiinnostava paikka tutustua. Smartboardit ja  ipadit sekä ryhmätyöskentely niiden avulla ovat olleet mielenkiintoisia  juttuja kuluvan vuoden opiskeluissani. Juliste oikeassa laidassa osui hauskasti kuvaan, koko Minervatori hanke oli Helsinkiin WDC 2012 (World Design Capital) hankkeen rahoittama. Tässä kuvassa lasin takana konkreettisesti näkyy kurkistamisen arvoista juttua. Tämäkin kuva on laaja puolikuva (LPK).

 

Minä ja paikka- tehtävän arviointiharjoitus

Saimme tehtäväksi pareittain arvioida toistemme valokuvia. Meitä pyydettiin kertomaan kuvan tunnelmasta, miten se kuvasta välittyi. Mitä katsoja uskoo kuvaajan halunneen kertoa valitsemallaan kuvalla. Keskustelimme hieman kuvakoosta, rajauksesta, valotuksesta.Tämä oli kiinnostava tehtävä.Valokuvausta aiheena olisi mielellään käsitellyt enemmänkin.

***************************************

Opitun pedagoginen soveltaminen luokanopettajan työssä

Tällaista tehtävää ja tehtävätyyppiä voisi hyvin käyttää oppilaiden kanssa työskentelyssä kuvataiteen opetuksessa, kuin myös monen muun aineen opetuksessa, kuvia voisi käyttää integroituna esimerkiksi ympäristö-ja luonnontietoon, äidinkieleen tai matematiikkaan.

Minä ja paikka-teemaa voisi varoida “minä ja koti”,”minä ja huoneeni”,  “minä ja koulu”, “minä ja harrastukseni”, “minä ja perheeni”, “minä ja ystäväni”, “,minä ja luokkani”, “minä ja koulumatka”. Arkkitehtuurin ABC-teoksessa esitettän useita tämäntyyppisiä harjoituksia eri opetuskokonaisuuksien (omat paikat-koko maailma) -yhteydessä.  Suhdetta rakennettuun tai sosiaaliseen ympäristöön tulisi käsiteltyä mielekkäällä, oppilasta koskettavalla tavalla.

Valokuvien avulla oppilas voi helposti esittää omakohtaista tarinaa tai dokumentoida prosessia. Vakokuvien avulla voi sanoittaa asioita, harjoitella itseilmaisua ja luovaa tuottamista. Tai sitten voi harjoitella mielikuvituksen käyttöä, niin kirjallisesti kuin suullisestikin.  ja harjoitella itseilmaisua. Käyttötapoja on lukemattomia. Töitä voidaan tehdä yksin, pareina tai ryhmässä.

Kännykkäkamerat mahdollistavat kuvauksen helposti tänä päivänä. Tärkeä on muistaa oppilaiden tasa-arvoinen kohtelu, toisilla on hienoja kännyköitä, toisilla ei -> kaikilla tulisi olla oikeus kuvata samanlailla, mikäli koulutehtävä näin määritellään. Osassa kouluista on hankittu kameroita, kännyköitä tai videokameroita. Näiden hyödyntäminen kuvataideprojektien parissa olisi  digiajan lapsille varmasti mielekästä ja mieluista.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *