29.9.-30.9. järjestettiin Mikkelin I sotakirjallisuuden tapahtuma, jossa eri esiintyjät pohtivat sotatarinoita, sensuuria ja tarinoita läheltä ja kauempaakin. Tapahtumaa järjestämässä oli mm. Mikkelin kaupunki, Päämajamuseo ja muutama muu. Kiinnostavaa oli kuulla myös yleisöltä kommentteja ja omia tarinoita suhteessa esiintyjien toisesta näkökulmasta kuuluvaan tarkasteluun. Voisikin luulla, että käyttöä olisi palveluille, jossa tuotaisiin tällaista mikrohistoriaa esille, kuten https://sotapolku.fi/ palvelussa. Sensuurista kertonut Kai Ekholm, muistutti yleisölle kuinka sensuurinkin noudattamisessa oli eroja ja kuinka hyödyllistä olikin, kun sensuurin piilottamia teoksia, löytyikin uudestaan. Kai Sirviö taas kertoi kirjailijan näkökulmasta teoksistaan ja kuinka erinäisten historialähteiden avulla voi saada tarkaakin tietoa siitä, millainen sää oli, millainen maisema, ja kuinka ylipäätään nivoa yhteen sekä kirjastojen että arkistojen materiaalia, kuin myös aikalaistekstejä. Esimerkiksi mainittua tuli  http://sa-kuva.fi/ – palvelu, josta 160.000 kuvaa on Kansalliskirjaston Mikkelissä digitoimia. Käyttäjät osaavat arvostaa digitaalista palvelua arvostetaan, koska se tuo aineistot helposti saataville. Jo digitoitujen ja edes analogisesti löydettävät sota-ajan sanomalehdet, joita voi antikvaareista tai vapaakappaletyöasemilta  löytää, kuvaavat aikalaishistoriaa ja ovat esimerkiksi kirjailijoille arvokasta materiaalia, jolla taas lukijoille saadaan luotua todenmukainen maailma.

Kiinnostus teemaan oli suurta, sillä tapahtumaan oli täynnä ja osallistujissa näytti olevankin mm. paikallishistoriaa setviviä, joita osallistui mm. Kansalliskirjaston aiemmassa projektissa järjestämälle Kansalaisopiston kurssille. Kirjailija Esa Sirénin esityksessä käytiin myös laajasti läpi sitä kuinka kulttuuriperintöaineistoista voi olla apua myös kirjailijan työssä, esimerkiksi Kansalliskiraston digitoimat sa-kuvat.fi antaa maisemakuvaa, armeijan taistelukuvauksista löytyy tietoa siitä mitä tapahtui ja keitä tapahtumissa oli mukana ja lehdistä taas voi nähdä aikalaisten uutisia ja vaikka alueen säätilaa. Kaikki nämä eri aineistot yhdistämällä kokonaisuudesta saadaan rikkaampi kuin vain yhtä aineistoa käyttäen. Erityisesti tässä oli kiinnostava kontrasti ensimmäiseen alustukseen, jossa käytiin läpi kuinka sensuuri vei jopa kirjoja ja karttoja pois käytettävistä, mm. Jaltan sopimuksen myötä. Kiinnostavaa sinänsä, mitä minäkin aikana on käytettävissä ja mitä ei, kukin ihmisyhteisö voi löytää aina uusia asioita joista ei voi puhua. Näin silti, vaikka Suomi on Open Knowledge Internationalin benchmarkin sijalla 5.