Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2016

Portti Saimaalle, 1965

Kuva46.Portti Saimaalle.1965.DM – kopio (1024x936)

Kuva 1. Portti Saimaalle (Porten till Saimen), 1965, johdettu damasti, 307 x 297 cm, kutojat Agnes Sohlberg ja Marita Mattsson, omistaja Suomen Pankki. Kuvat PF.

Suomen Pankin Mikkelin aluekonttoriin tilattiin Dora Jungilta teos 1960-luvun puolivälissä. Jungin kutomossa valmistui 1965 Marita Mattssonin kutomia kudosluonnoksia tätä teosta varten. Myöhemmin samana vuonna valmistui Portti Saimaalle -teos, joka muodostui kolmesta noin metrin levyisestä osasta.

Dora Jung oli kuullut Mikkeliä sanottavan Saimaan portiksi, ja siitä hän sai idean teoksensa nimeen. Kudoksen sommittelu on täysin abstraktinen, mutta hän on sanonut (1972) sinisen alueen kuvaavan Saimaata, vihreän metsää ja viljelyksiä. Musta alue kudoksen ala-osassa on teollisuutta. Kapea, terävä osa kuvaa rajaa ja sotia. Musta teollisuutta kuvaava alue on jatkoa Jungin läpinäkyviin kuva-alueisiin, joista kirjoitin Sorsia teoksien yhteydessä. Saimaan portti siirrettiin Mikkelistä Kuopion aluekonttoriin ja tällä hetkellä sillä on hieno paikka Suomen Pankin tiloissa, Helsingissä Snellmanninaukiolla.

Dora Jung tuli tunnetuksi nimenomaan damastin osaajana, mutta aikalaiskirjoituksissa puhuttiin Dora Jungin ”omasta tekniikasta” jo hyvin varhaisessa vaiheessa (esim. Elsa Gullberg  1948 ja Eila Pajastie 1954).  Dora Jung alkoi myös itse nimittää hänen taidetekstiileissään tyypillistä pintarakenteista damastia, joka aikaansaatiin damastikuvioihin lisätyillä erilaisilla kiertopujotuksilla ”uudeksi tekniikaksi” Jung kirjoitti kirjeessä 1974:

Den Nya tekniken är en fortsättning på vävsättet i Porten till Saimen, den stora väven i Finl. bank. St Michel. D.v.s. jag bygger på reliefverkan i gränserna mellan färgytor i en snärjteknik med 6 skafts atlas som utgångspunkt.”

IMG-20160829-WA0002[1]

Kuva PF.

Portti Saimaalle oli  ensimmäinen teos, jossa Jung halusi kokeilla reliefivaikutelmaa kahden väripinnan reunoilla erilaisilla kiertopujotuksilla. Lähtökohtana hänellä tässä teoksessa oli kuusivartinen satiini. Reliefivaikutelma on kuitenkin tässä teoksessa hyvin hienovarainen verrattuna viisi vuotta myöhemmin valmistuneeseen Tammikuu 1970 -teokseen. Monisävyiset ja kirkkaat väripinnat muodostavat vaikuttavan kokonaisuuden. Portti Saimaalle on puhdistettu Tupulatäkki konservointiyrityksessä.

Sain nähdä puhdistetun teoksen uudessa paikassaan viime viikolla. Yleisö pääsee jälleen katsomaan Suomen Pankin taideaarteita perjantaista maanantaihin 27. – 30.1.2017. Elämys, joka ilahduttaa pitkään.

Syysmyrskyn jo saapuessa, Päivi

Katarina Jagellonica, 1961

Katarina Jagellonica -teos on miltei neljä metriä leveä seinädamasti, jonka Gustaf Petreliuksen säätiö tilasi Turun linnan restauroinnin yhteydessä. Tilaaja halusi damastin aiheen liittyvän jollakin tavalla linnan historiaan, joten Jungin sanoin ”oli luonnollista, että ajatus vei 1500-luvun historiaan”.

 Katarina Jagellonica työni syntyi siten, että säätiö tilasi minulta seinätekstiilin kun Turun linnaa restauroitiin vuonna 1961. Sain itse valita työni aiheen ja sijoituspaikan. Tein valtavasti taustatyötä. Luin historiaa aina kivikaudelta lähtien löytääkseni sopivan aiheen. Päädyin Juhana herttuan ja Katarina Jagellonican aikaan. Juhana III kirjoitti silloin punaisen kirjan, joka nostatti riidan aateliston ja papiston välillä. Työn sijoituspaikaksi valitsin kuningattaren huoneen.”

 Katarina Jagelloniga LJP

Kuva. Katarina Jagellonica, 1961, Turun linna, Gustaf Petreliuksen säätiön lahjoitus, (100x360cm) kutoja Marita Mattsson.

Damastin keskellä on herttuapari ja heidän välissään teksti Nemo nisi mors, Ainoastaan kuolema (voi meidät erottaa). Katarina Jagellonican vihkisormukseen oli kaiverrettu tämä lause, jonka merkitys dramatisoitui hänen näyttäessään sitä kuningas Erik XIV:lle tämän kysyessä, seuraako puoliso miestään vankeuteen. Juhana III vangittiin vuonna 1563 hänen yritettyään katolisen puolisonsa yllytyksestä yhdistää luterilainen ja roomalaiskatolinen uskonto Ruotsi-Suomessa. Jungin mainitsema punainen kirja näkyy parin ympärillä olevien pappien ja aatelisten joukossa.

Kudoksen henkilöissä voi nähdä hieman samaa jähmettyneisyyttä ja jäykkyyttä kuin Pohjan kirkkoon samana vuonna valmistuneessa punaisen antependiumin opetuslapsissa.  Dora Jung sai itse päättää teoksen sijoituspaikan, ja hän valitsi kuningattaren huoneen. On myös mielenkiintoista, että teoksen nimeksi hän nosti Katarina Jagellonican. Nimi siirtää teoksen näkökulman naisen kautta nähdyksi, vaikka tapahtuman keskipisteenä, ja teoksen nimenä, voisi hyvin olla myös Juhana III tai Juhana herttua. Hyvä Dora!

katarina jagellonica 1961 kolme miestä katarina jagellonica 1961 mallikudos

Kuva x. Kokeiluja Katariina Jagellonica kudosta varten. Teoksesta on säilynyt kolme suurta kudosluonnosta, jotka ovat olleet esillä myös näyttelyissä. Lisäksi on useita pienempiä kokeiluja, joissa eri kierrepujotustapoja varioiden on saatu aikaan rouheaa pintaa.

Tanskalainen Berthe Forchammer, joka oli Jungin kutojana 1970-luvun lopussa, kertoi tämän teoksen kutomisen olleen monivaiheinen, kestäen kaikkiaan noin puoli vuotta. Luomistyö oli paitsi vienyt aikaa, ilmeisesti jännittänyt Jungia. Teoksen valmistuttua hän järjesti kutomossa juhlat, joka ei ollut mitenkään tavallista. Samaan aikaan Jungilla oli kesken tilaus Turun linnan kirkon kirkkotekstiileistä. Lisäksi hän organisoi oman pöytäliinamallinsa tilausta Tampellalta linnan juhlasalia varten.

Katarina Jagellonica on itselleni rakas ja merkittävä teos. Asuin Turussa lapsuuteni ja kävin usein Turun linnassa (leikkimässä prinsessaa). Lapsen silmiin teoksen hahmot olivat käsittämättömän jäykkiä, kirveellä veistetyn näköisiä ja jännittyneitä, paikoilleen naulattuja. Monta vuotta myöhemmin opin Katariinasta myös sen, että juuri hän toi Suomeen ensimmäisiä valkoisen hohtavia pöytädamasteja muuttaessaan Turun linnaan 1562. Teos, Katarina ja Dora lumoavat minut edelleen.

Hyvää elokuun loppua, Päivi

 

Sorsa, Sorsia, Sorsat 1950-luku

Dora Jungin omien sanojen mukaan hänen lempiaiheitaan olivat linnut:  Isäni istui aina kynä kädessä ja piirsi usein lintuja. Ehkä minä olen perinyt suhteeni lintuihin juuri häneltä.

Luonnos Sorsia

Kuva. Dora Jungin luonnoksia Sorsia seinätekstiiliä varten. Sorsan olemusta Jung haki piirtäen lyijykynällä pieniä luonnoksia ja tekemällä suuren määrän kudottuja luonnoksia suoraan kangaspuihin. Kuvat PF.

Vuonna 1954 valmistui Dora Jungin suunnittelemana kaksi Sorsia seinätekstiiliä. Toinen 72 x 170cm ja hieman pienempi 63 x 160cm. Jungin kudontakorttien mukaan hän hyväksyi näistä kudoksista pienemmän lähetettäväksi Milanon triennaalin, jossa se voitti samana vuonna Grand Prix -mitalin. Erilaisia versioita Sorsia-teemasta ei kudottu siinä määrin kuin esimerkiksi Jungin Kyyhky aihetta. Kuitenkin Sorsa aiheisia kudoksia valmistui muutamia vuosien 1957–1966 aikana. Viimeisen ”Änder, små”-nimisen loimen Marita Mattsson kutoi Jungin viimeisenä elinvuotena 1980. Tärkeä aihe siis.

sorsat 1954

Kuva. Sorsia (Änder), 1954, damasti ja kudepujotus. Teoksen osti Röhsska Konstslöjdmuseet.

Sorsia kudoksissa näkyy samaa yhtäjaksoista ”kiveen kaiverrettua viivaa” kuin Evankelistat-alttarivaatteessa kolme vuotta aikaisemmin, 1951. Damastin ”viiva” on Sorsia kudoksissa loimen sinimustaa rohdinta, joka halkoo vahvoin vedoin damastin pellavan väristä pintaa.

sorsa -55

Kuva. Samasta aiheesta pienempi versio.

sorsaperhe

Kuva. Ja vielä upea damasti kokonaisesta poikueesta. Naaras ei näytä sorsa naaraalta ja aloinkin epäillä teoksen nimeä. Tietääkö teistä lukijoista joku tarkemmin? Ylväs olemus yhdeksää poikasta siipien suojissa kuljettvasta vesilinnusta on komea, ja läpinäkyvät kuva-alueet uutta.

Sorsissa voikin nähdä kubistisia piirteitä, joka imeytyi muidenkin tekstiilitaiteilijoiden teoksiin. Tekstiileissä se näkyi lähinnä värialueiden kerroksellisuutena ja läpinäkyvyytenä, kuten Jungin Sorsa aiheissa. Tukholman näyttelyssä Utställningen av konstindustri, konsthantverk och hemslöjd 1930 ruotsalainen Ingegerd Torhamn esitteli nukkamattoja, joissa näkyi abstraktin ja kubistisen taiteen vaikutteita ja läpinäkyviä kuviokenttiä.  Eva Anttila oli mestari kuvakudoksiensa värilankojen optisessa sekoittamisessa 1940-luvulta alkaen. Dora Jung käytti myös seinätekstiilissään La Dance, Tanssi, vuonna 1953 tanssijan esittämistä monelta eri suunnalta samanaikaisesti ja jalkoja tanssijalla oli useita. La Dance -teoksen kutoi Simone Prouvé, joka oli Jungin ranskalainen kutoja-harjoittelija muutamia kuukausia.

Päivi

P.S. Dora Jung -vuosi alkaa kohta olla lopuillaan ja 110-vuotis synttäri häämöttää. Nyt alkaakin olla paljon tapahtumia. Tässä listaus aikajärjestyksessä. Tervetuloa näihin kaikkiin tapahtumiin.

  1. Helsingin yliopiston TIEDEKULMASSA keskiviikkona 7.9. klo 17 alkaen kolme asiantuntija keräilijää kertoo Dora Jungin damastien keräilystä ja tutkimisesta: prof, emerita Päikki Priha, tutkija-keräilijä Irja Satri sekä minä käsityötieteen yliopistonlehtori Päivi Fernström. Tapahtuma on osa Helsinki Design Weekin ohjelmistoa.  Tilaisuus pidetään Helsingin yliopiston Tiedekulmassa.
  2. LAPIN YLIOPISTO – TAITEIDEN TIEDEKUNTA Tekstiili- ja vaatetusalan koulutusohjelma 20-vuotta Juhlaseminaari 29.9.2016 klo 10–16, Esko ja Asko -sali, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi. Dora Jungia käsittelevä luentoni.
  3. Vapriikissa Tampereella sunnuntaina 16.10 klo 14 alkaen DORA JUNG 110-vuotis juhlaseminaari. Tarkeimpia tietoja lähempänä tapahtumaa, mutta laita päivä jo ylös. Paikalla puhumassa ja damastien tunnistusta suorittamassa Dora Jung klubi: Päikki Priha, Irja Satri ja Päivi Fernström.

Lisäksi Dora Jungin damastien esittelyä löytyy myös Tekstiilikulttuuriseuran sivuilta kuukauden tekstiili -sarjassa heinäkuusta joulukuuhun 2016.

 

 

Ravitsemusihme, Bespisningsundret, 1975

Tukholman suomalaisen kirkon seurakuntasaliin tilattiin Jungilta 1970-luvun alussa suuri seinätekstiili. Se peittää salin yhden koko seinän lähes kokonaan. Kävin katsomassa tätä upeaa tekstiiliä kesällä ja tulin onnelliseksi. Se oli hyvässä kunnossa, hienolla paikalla edelleen ja sen eteen asetettu kaide esti ihmisten (hyvin ymmärrettävän, mutta niin tuhoisan) hypistelyn tai nojaamisen. Ainoastaan ikkunat tekstiilin yläpuolella herättivät pienen huolen valon vaikutuksesta tekstiiliin ja sen väreihin. Siksi myös kuvaaminen kirkkaalla säällä oli haasteellista.

 

20160511_170457

Bespisningsundret, 1975, pujoteltu damasti, koko 2,5m x 7m, kutojat Margareta Andersson ja Marita Mattsson. Kuva PF.

Osista koottu kokonaisuus on hyvin tavallista Jungin vähänkin suuremmille seinätekstiileille. Ravitsemusihme koostuu seitsemästä eri osasta. Jokainen osio on valmistettu tässä tapauksessa itsenäiseksi paneelikseen ja ripustettu tietyssä järjestyksessä seinälle kokonaisuudeksi. Tekstiilin kolmas paneeli oikealta sisältää tunnetun ihmeen:  viisi leipää ja kaksi kalaa, joilla ruokittiin koko ihmisjoukko. Toisessa paneelissa on Dora Jung -signeeraus ja kutojien nimet. Opetuslapset ja suuri määrä muita ihmisiä on kuvattu kuuteen muuhun paneeliin. Tässä ihmiskuvauksen tavassa on hyvin paljon samaa kuin esimerkiksi Pohjan kirkon punaisessa antependiumissa tai Turun linnan Katarina Jagellonikassa  – tuttua pysähtynyttä veistoksellisuutta.

20160511_171305

Dora Jung yhdisteli mestarillisesti eri kudoksia, lankojen paksuuseroja ja värejä perusdamastin pintaa elävöittämään. Kuva PF.

Jung suunnitteli kirkkotekstiilejä viiden vuosikymmenen aikana 1932–1980. Näistä vain muutama tekstiili kudottiin muualla kuin hänen omassa kutomossaan, eli Suomen Käsityön Ystävissä. Hän sai silloin tällöin tehtäväkseen suunnitella tekstiilejä myös muihin kirkollisiin tiloihin. Ravitsemusihme on hieno esimerkki näistä. Lisäksi Jung liitti kirkollisiin tilauksiin, tai häneltä pyydettiin, myös käyttötekstiilejä seurakuntasalien pöydille.

Aurinkoista elokuun alkua, Päivi

P.S. Dora Jungin damastien esittelyä löytyy myös Tekstiilikulttuuriseuran sivuilta kuukauden tekstiili -sarjassa heinäkuusta joulukuuhun 2016.