Aihearkisto: Kirkkotekstiilit

Ravitsemusihme, Bespisningsundret, 1975

Tukholman suomalaisen kirkon seurakuntasaliin tilattiin Jungilta 1970-luvun alussa suuri seinätekstiili. Se peittää salin yhden koko seinän lähes kokonaan. Kävin katsomassa tätä upeaa tekstiiliä kesällä ja tulin onnelliseksi. Se oli hyvässä kunnossa, hienolla paikalla edelleen ja sen eteen asetettu kaide esti ihmisten (hyvin ymmärrettävän, mutta niin tuhoisan) hypistelyn tai nojaamisen. Ainoastaan ikkunat tekstiilin yläpuolella herättivät pienen huolen valon vaikutuksesta tekstiiliin ja sen väreihin. Siksi myös kuvaaminen kirkkaalla säällä oli haasteellista.

 

20160511_170457

Bespisningsundret, 1975, pujoteltu damasti, koko 2,5m x 7m, kutojat Margareta Andersson ja Marita Mattsson. Kuva PF.

Osista koottu kokonaisuus on hyvin tavallista Jungin vähänkin suuremmille seinätekstiileille. Ravitsemusihme koostuu seitsemästä eri osasta. Jokainen osio on valmistettu tässä tapauksessa itsenäiseksi paneelikseen ja ripustettu tietyssä järjestyksessä seinälle kokonaisuudeksi. Tekstiilin kolmas paneeli oikealta sisältää tunnetun ihmeen:  viisi leipää ja kaksi kalaa, joilla ruokittiin koko ihmisjoukko. Toisessa paneelissa on Dora Jung -signeeraus ja kutojien nimet. Opetuslapset ja suuri määrä muita ihmisiä on kuvattu kuuteen muuhun paneeliin. Tässä ihmiskuvauksen tavassa on hyvin paljon samaa kuin esimerkiksi Pohjan kirkon punaisessa antependiumissa tai Turun linnan Katarina Jagellonikassa  – tuttua pysähtynyttä veistoksellisuutta.

20160511_171305

Dora Jung yhdisteli mestarillisesti eri kudoksia, lankojen paksuuseroja ja värejä perusdamastin pintaa elävöittämään. Kuva PF.

Jung suunnitteli kirkkotekstiilejä viiden vuosikymmenen aikana 1932–1980. Näistä vain muutama tekstiili kudottiin muualla kuin hänen omassa kutomossaan, eli Suomen Käsityön Ystävissä. Hän sai silloin tällöin tehtäväkseen suunnitella tekstiilejä myös muihin kirkollisiin tiloihin. Ravitsemusihme on hieno esimerkki näistä. Lisäksi Jung liitti kirkollisiin tilauksiin, tai häneltä pyydettiin, myös käyttötekstiilejä seurakuntasalien pöydille.

Aurinkoista elokuun alkua, Päivi

P.S. Dora Jungin damastien esittelyä löytyy myös Tekstiilikulttuuriseuran sivuilta kuukauden tekstiili -sarjassa heinäkuusta joulukuuhun 2016.

Ensimmäisiä kirkkotekstiilejä – silkkidamasteja ja kirjailuja

Dora Jung valmisti 1930-luvulla yksittäisiä tekstiilejä eri kirkkoihin (myöhemmin siis kokonaisia kirkkotekstiilisarjoja). Ensimmäiset kirkkotekstiilitilaukset sekä julkisten tilojen- ja laivojen sisustuskangas tilaukset tulivat lähinnä tuttavien kautta. Dora Jung on itsekin todennut sukulaissuhteiden vaikutuksen omaan uraansa: ”Koska isäni ja setäni olivat arkkitehteja, olen aina joutunut tekemisiin arkkitehtien kanssa. Se on omalta osaltaan vaikuttanut siihen, että olen suunnitellut niin paljon kirkkotekstiilejä.”

Ensimmäisen antependiuminsa Jung suunnitteli Diakonissalaitoksen kirkkoon heti valmistumisensa jälkeen 1932. Tilauksen teki hänen tätinsä Hanna Masalin eli ”moster Hanna”, joka toimi Diakonissalaitoksen johtajana. Antependiumin pohjakankaaksi on kudottu toistuvien ympyröiden, ristien ja tähtien täyttämä kangas. Kuvioita on lisäksi kirjottu kankaan päälle.

diakonissal.antependium  diakonissalaitos

Diakonissalaitoksen antependium ja kirjaliina. Kirjottuina kuvioina orjantappurakruunulla ympäröity Kristus-monogrammi, jonka molemmilla sivuilla on kolme viljantähkää.

Vuonna 1935 Jung suunnitteli ja valmisti useita muitakin kirkkotekstiilejä, kuten perheystävän, arkkitehti Lars Sonckin suunnitteleman Mikael Agricolan kirkon tekstiilejä. Messukasukan pohjakankaana on kyyhky ja tähti -aiheinen silkkidamasti. Kyyhkyt toistuvat kankaan pinnalla suorina riveinä ja jonoina, mutta vaihtavat suuntaa kasukan keskellä. Suuri, kudottu risti on applikoitu pohjakankaana olevan silkkidamastin päälle. Ajoittain kolmiulotteiseksi nousevien kirjontaosien liittäminen näiden päälle on lähellä katolisen ja ortodoksisen kirkon edelleen käyttämää kultakirjontaa. Dora Jung kuvasi kasukkaa näin:

”Kolmekymmentäluvulla kudoin messukasukoita aidosta silkistä. Kuvioina oli lintuja ja enkeleitä. Käytin kultalankaa ja jalokiviä koristeluksi. Mikael Agricolan kirkon kasukka on messukasukoistani ensimmäinen. Siinä on sekä applikaatiota, että kirjailua että puolijalokiveä nimeltä krysopraasi.”

messukasukoita,lintu-Agricolan kko ja enkelikuvio, ornamo 1936

Kuva. Mikael Agricolan kirkon messukasukka, 1935. Silkkidamasti ja kultakirjonta.

Ehkä merkittävin ja tunnetuin Jungin suvun yhteisprojekti on Kulosaaren kirkko vuodelta 1935, joka on Bertel Jungin suunnittelema. Gunilla Jung suunnitteli kirkkoon hopeisen kastemaljan, kolehtihaavin sekä kirkon numerotaulun. Dora Jung sai suunniteltavakseen kirkon messukasukan. Kulosaaren kirkon messukasukka oli valkoisesta silkkisametista ommeltu liljankukin applikoitu kasukka, joka valmistui kirkon vihkijuhlallisuuksiin jouluksi 1935. Kaikki tämän jälkeen valmistuneet kasukat Dora Jung suunnitteli kutoen toteutettaviksi.

 

Ylivieskan vanha puukirkko paloi eilen kokonaan. Sen yläkerrassa olleessa museossa oli kaiken muun arvokkaan ja vanhan kirkkoesineistön lisäksi vanha alttarivaate. Kirkon arkkitehtuuria ei ole dokumentoitu niin, että kirkosta voitaisiin tehdä täsmällinen dokumentti tai replika. Lisäksi epäilen, ettei vanhoista tekstiileistäkään ole tarkkaa tietoa. Näin taas arvokasta tietoa paloi savuna ilmaan.

T. Päivi

KAIVERRETTUA DAMASTIVIIVAA

Pohjan kirkon vihreä antependium 1951

Pohjan kirkon tekstiilejä suunniteltiin Jungin kutomossa jo 1949. Ellen Silferberg kutoi ensimmäiset kuusi luonnoslointa vuonna 1949 mm. ruskeasta lumppulangasta. Jung etsi muotoa, lankoja ja värejä vielä seuraavanakin vuonna kahden loimen verran. (Pitää siis muistaa, että Dora Jung luonnosteli kudoksiaan mieluiten suoraan kangaspuissa niillä väreillä, materiaaleilla ja sidoksilla, joilla varsinainen kudos myöhemmin valmistettaisiin. Puhun siksi mielelläni kudosluonnoksista ja jopa luonnosloimista.) Seuraavana vuonna tehtiin lisää kudosluonnoksia, joissa kaikissa oli otsikkona ”Prover för Pojoviken” ja luonnoksien kutojina Ellen Silferberg tai Lisbeth Gammals.

Lopulta marraskuussa 1951 valmistui Pohjan kirkon vihreä antependium. Tähän Evankelistat -nimen saaneessa alttarivaatteessa on kuvattu Matteus, Markus, Luukas ja Johannes niiden vanhoilla symbolikuvioilla. Materiaaliksi valikoituivat vihreä villakude vaaleaan pellavaloimeen. Alttarivaatteen damastikuvioissa oli ennen näkemätöntä rytmiä ja liikkuvuutta. Kuviot muodostuivat intensiivistä, katkeamattomista viivoista eikä yksikään kuvio toistunut damastille ominaiseen tapaan. Kuva Pirkko Timonen.

Pohjan kkon antependium (PT) – Kopio

Dora Jung kuvasi prosessia näin:

Pohjan kirkkoon tein antependiumin, jonka halusin näyttävän siltä, kuin se olisi kiveen veistetty. Aiheeksi valitsin evankelistojen vanhat symbolit: enkelin, leijonan, härän ja kotkan – kaikki toteutettuna yhdellä yhtäjaksoisella viivalla. Tutkiessani symboleja, käytin apunani keittokirjaa, nähdäkseni miten häränjalat kääntyvät. Ymmärrän hyvin, että paikkakuntalaiset ovat jakautuneet kahtia. Toiset hyväksyvät nämä symbolit, toiset eivät.

 

Samanlaista upeaa ja vahvaa tyyliä on muutamia vuosia sitten löytyneessä alttarivaatteessa (kuva alla). Tämä alttarivaate oli mukana Dora Jungin muistonäyttelyssä, mutta jostakin syystä tarkemmat tiedot siitä on hävinnyt. Huhu kertoo, että se olisi Kaskisten kirkon kudosluonnos tai peräti alttarivaate. Huhu ei kuitenkaan pidä paikkansa. Kuka tietäisi enemmän??

TS DJ 001

Kuva PF.

Dora Jung on kuvannut ensimmäisten kirkkotekstiiliensä aikaa, joka oli 1930-luku, ”enkeli- ja silkkiperiodiksi”. Kirkkotekstiilejä ei paljon tilattu 1940-luvulla, mutta 1950-luku oli jo vilkkaampi ja uusia kirkkotekstiilejä tilattiin Jungilta varsinkin vuosikymmenen jälkimmäisellä puolella. Kutomossa rakennettiin – siis 50-luvulla – yhteensä 10 antendium- ja 12 messukasukkalointa, joista valmistui tekstiilejä yhdeksään eri kirkkoon. Kuitenkin vasta 1960-luku oli varsinainen kirkkotekstiilien vuosikymmen. Jungilta tilattiin kirkkotekstiilejä ja kirkollisia tekstiilejä 60- ja 70-luvuilla lähes kaikkiin aikansa kirkkoihin.

Sateen vihmoessa ikkunoihin, kuitenkin onnellisena.

Päivi

Kaksi arkkipiispan- ja kaksi piispankaapua

Jouluaattona, ennen kuin Turun Vanhalta Suurtorilta julistettiin joulurauha, Kristillisten kirkkokuntien edustajat vetosivat yhdessä rauhan puolesta Turun Tuomiokirkossa. Arkkipiispa Kari Mäkinen oli jälleen pukeutunut Dora Jungin suunnittelemaan hienoon luonnonvalkoiseen ja vihreäreunaiseen arkkipiispankaapuun. Siksi esittelyvuorossa ovat Jungin suunnittelemat arkkipiispan- ja piispankaavut.

Vuonna 1979 Jung sai suunniteltavakseen arkkipiispankaavun, joka tilattiin Turun tuomiokirkon 750-vuotisjuhlan yhteydessä suoritettavaa kirkon uudelleen vihkimistä varten. Hän löysi aiheen suunnitelmalleen Turun yliopiston kirjastosta. Se oli Mikael Agricolan Isä meidän -rukous 1500-luvulta ensimmäisessä suomenkielisessä asussaan. Rukouksen tekstiä suurennettiin niin paljon, että sen lukeminen valmiin kaavun etuosan reunuksista oli mahdollista. Kirjaimista tehtiin damastin kudontaa varten perinteinen ruutupiirros, jonka mukaan reunukset kudottiin. Lisäksi Mikael Agricolan nimikirjoitus kudottiin kaavun vuoriosaan. Marita Mattsson kutoi kaapua varten yhden loimen verran erilaisia kudosluonnoksia, joissa juuri tekstiosaa varioitiin monin tavoin. Mattsonin mukaan oli hänen ideansa kutoa reunukset samanaikaisesti, jotta teksti molemmissa reunuksissa olisi täsmälleen samankorkuista ja kirjaimet samanlaisia. Dora Jungin sisar Ulrica Eklund luki rivi riviltä kangaspuiden vieressä ruutupiirroksen merkkejä, jotta kutominen sujuisi hieman jouhevammin. Prihan mukaan Jung oli ajatellut ensin viitan clippeus osaan kahta kättä. Myös versio 7-haaraisesta kynttilänjalasta kudottiin valmiiksi asti. Sekin hylättiin. Vaikka näistä aiheista kudottiin monia luonnoksia, on lopullisen kaavun takaosassa säteittäinen kuvio.  Silloinen arkkipiispa Mikko Juva kävi Jungin Korkeavuoren kutomossa Helsingissä useasti kokeilemassa kaavun istuvuutta. Hän kirjoitti Dora Jungin muistonäyttelyn julkaisussa (1983) taiteilijan tekemästä vaikutuksesta: hauras olemus, näkemyksen kirkkaus, keskittyneisyys.

Arkkipiisan_kaapu

Klikkaa kuvaa, niin näet sen hieman suurempana.

Paitsi, että Dora Jung halusi nähdä jokaisesta kirkkotekstiilistä kudottuja luonnoksia ainakin yhden erillisen loimen verran, hän saattoi kudotuttaa uudestaan jo aivan valmiiksi saatetun tekstiilin. Näin kävi esimerkiksi Martti Simojoelle 1965 valmistuneen arkkipiispankaavun kohdalla.  Jung oli huomannut viitan rypistyneen käytössä, joten kaapu kudottiin uudelleen ja puuvillaloimi korvattiin villalla. Luonnonvalkoisen kaavun helmaosaan Jung halusi Turun tuomiokapitulin ensimmäisen sinetin lisäksi kymmenen keskiaikaisen piispan sinetit. Ne olivat kuuluneet piispoille, jotka vaikuttivat Turun tuomiokirkon eri rakennusvaiheisiin vuosien 1200–1550 välisenä aikana. Selkäkilvessä on Turun tuomiokapitulin vaakuna, punainen risti, joka on sijoitettu kullanhohtoiselle pohjalle. Sinettien sommittelussa ongelmaksi muodostui se, että kun kaapu puettiin arkkipiispan päälle, sinettien piti olla pystysuorassa. Kaapu kudottiin vasta sen jälkeen kun laskelmat kuvioiden suunnasta oli tehty huolellisesti ja sinetit pysyivät pystysuorassa kun kaapu oli ihmisen päällä. Koska sinettien suunta oli laskettava erityisen tarkasti, valmistettiin sinettejä varten ruutupiirrokset. Tästä damastille ominaisesta tavasta kutoa ruutupiirrosten avulla oli Jung luopunut kutojiensa kanssa jo 1953 ja siirtynyt suoraan ääriviivakartonkien avulla tapahtuvaan kudontaan.  Margareta Andersson kutoi molemmat versiot. (Myös esimerkiksi Kokkolan antependium kudottiin kokonaan uudestaan vuonna 1961, vaikka se oli kudottu jo kertaalleen edellisenä vuonna. Nämä molemmat versiot olivat Marita Mattssonin kutomia.)

Ensimmäinen Dora Jungin piispankaavuista valmistui 1956 Lapuan hiippakuntaan. Margareta Andersson kutoi kaavun luonnonvalkoisesta villalangasta. Loimi oli Jungin kudontakorttien mukaan nypläyslankaa. Lokakuussa 1950 Jungin kutojaksi tullut Marita Mattsson kutoi ”Bandet till biskopskåpan”. Kaavun selkäkilvessä eli clippeuksessa on voitonlippua kantava karitsa ja etupuolella kyyhkynen.

Porvoon hiippakunnan piispankaapu valmistui kolme vuotta myöhemmin 1959. Tilaajina olivat ”vänner i Åbo med omnejd”.  Sen helmaosassa on Pohjan kirkon antependiumin tapaan neljän evankelistan symbolit eli enkeli, leijona, härkä ja kotka. Kunkin symbolin pään ympärillä olevaan sädekehään on käytetty kultalankaa kuten Pohjan kirkon antependiumissa. Marita Mattsson kutoi molemmat tekstiilit.

Mukavia loppuvuoden päiviä!

Päivi

Lue lisää esim. Ryökäs, Riikka 2002. MAIESTAS DOMINI. Dora Jungin liturgisten tekstiilien viesti. Joensuu: Joensuun yliopisto.

Priha, Päikki 2005. Dora Jung, suomalaisen kirkkotaiteen mestari. Ikonimaalari 1/2005, sivut 50–53.

Alttarivaate crescendo!

Dora Jungin Kirkkonummen kirkon valkoinen antependium 1959

Adventtisunnuntain kunniaksi esittelen ensimmäisenä Dora Jungin kirkkotekstiilinä hänen Kirkkonummen kirkolle suunnittelemansa valkoisen antependiumin. Jung suunnitteli kirkolle koko liturgisen värisarjan, mutta ainoastaan valkoinen ja violetti antependium ovat enää käytössä. Vihreä antependium paloi 1990-luvulla tulipalossa ja siitä tehtiin messukasukka. Jungin alkuperäisen vihreän antependiumin mukaan valmistettiin kirkolle kuitenkin kopio.  Jung ei suunnitellut kirkolle kasukoita ja stolia. Professori Päikki Priha suunniteli 2000-luvun alussa näiden lisäksi punaisen antependiumin. Nämä tekstiilit on valmistettu Solemniksessa Riitta Ojalan johdolla ja kirjonnat on tehnyt Birgitta Mavromichalis.

Kun Neuvostoliitto luovutti Porkkalan alueen takaisin 1956, oli Kirkkonummen Pyhän Mikaelin kirkko korjattava ja sinne haluttiin saada uusi valkoinen alttarivaate. Dora Jung on sanonut suunnitelleensa siitä kiitosvirren. Tämä oli ensimmäinen alttarivaate, jossa hän käytti kuviona ainoastaan tekstiä. ”Halusin tekstissä toistuvalla DEO sanalla esiin crescendon, musiikin tapaan.”

KirkkonValkAntepEdestä  KirkkonValkAntepEdestaSivusta

Kirkkonummen kirkon valkoinen antependium, 1959, kutoja Marita Mattsson. Kuvat PF, 2015.

Piispa Rosenqvist, joka vihki kirkon, oli sanonut Jungille olevansa iloinen sen johdosta, että hän oli käyttänyt antependiumissa sanaa DEO seitsemän kertaa, sillä juuri luvulla seitsemän on monta merkitystä. Se symboloi mm. täydellisyyttä. Koska Kirkkonummen seurakunta on kaksikielinen, halusi Jung käyttää tekstikielenä latinaa. Myös Karl-Erik Forssel, joka myöhemmin (1961) vihittiin Porvoon hiippakunnan piispaksi, ylisti Jungin alttarivaatetta merkityksellisimmäksi kirkkotaiteen edustajaksi. Hän kirjoitti pitkän artikkelin juuri Jungin Deo sanan käytöstä.

KirkkonValkAntep1959DjMM

Dora Jungin kunnioitus suunnittelemiensa kudosten kutojia kohtaan näkyy usein hänen signeeraus käytännössään. Tässäkin antependiumissa on oikeassa alareunassa vuosiluvun ja hänen oman signeerauksensa lisäksi MM eli Marita Mattsson. Hän oli Jungin pitkäaikaisin kutoja. Kuva PF, 2015.

Rauhaisaa ja onnellista ensimmäisen adventin iltaa.

PAX IN TERRA IN HOMINIBUS BONAE VOLUNTATIS.