Aihearkisto: Sisustustekstiilit

Doran kanssa kalassa

Dora Jung käytti usein erilaisia kaloja ja kalaparvia damasteissaan. Pieniä kaloja löytyy jo Jungin aivan ensimmäisistä Tampellalle suunnittelemista damastiliinoista vuodelta 1937. Kirkkotekstiileihin kalat kuuluvat jo symboliikkansa vuoksi, mutta Jung liitti niitä myös pikkuliinoihin eli tabletteihin ja silakkaparvet pääsivät uiskentelemaan jopa damastiliinan pintaan. Myös kala-aiheisia pieniä seinätekstiilejä valmistettiin hänen kutomossaan. Silloin saaliiksi vangittiin usein hauki tai kampela. Alla muutama esimerkki Jungin kalasaaliista.

Kala, 28 x 34 cm. Pienikokoiset damastit, joita Dora Jungin mukaan voi pitää seinällä tai pöydällä olivat 1950- ja 1960-luvuilla suosittuja. Tässä Jungin rohdinpellavainen versio kampelasta. Kuvat PF.

Jungin Tampellalle suunnittelema 45×34 cm kokoinen pikkuliina oli niemeltään Isot kalat, malli 884, (1970–1976). Sitä valmistettiin myös siniharmaana ja ruskeana ja se on rohdinpellavaa.

Silakat pikkuliinassa, malli 884, (1970–1978), 45x34cm, vuodelta 1969 ja Kalaparvi, malli 417, (1971–1979), puolipellavaisessa damastissa vuodelta 1971. Liinaa myytiin metreittäin 140cm levyisenä.

Viimeistään juhannuksena kattilallinen uusia perunoita peitetään pellavaisella perintöliinalla. Omat perunani olen jo pitkään peittänyt Jungin rohdinpellavaisella Silakat liinalla.

Kaunista ja kalaisaa suven suurta juhlaa!

Päivi

Artekin Seepra vai Jungin Varpu

Artekin Seeprakangas on tullut tutuksi Aallon niin kutsutun Tankkituolin eli tuoli 400 verhoilusta. Se on usein sekoitettu Dora Jungin Varpukankaaseen, sillä niissä molemmissa on samanlainen visuaalinen ilme.

Alvar Aallon suunnittelema Tankkituoli on vuodelta 1936, mutta kangas on vanhempi. Kankaan suunnittelijasta ei valitettavasti ole tietoa. Jo ennen tankkituolia tätä kangasta ilmeisesti käytettiin esimerkiksi Marcel Breuerin lepotuolissa. Miten kangas sitten päätyi Aaltojen tietoisuuteen ja Artekiin? Aallot olivat kansainvälisesti hyvin aktiivisia. Vaikutteita ja ideoita tallentui mm Aino Marsio-Aallon matkapäiväkirjaan: Pariisissa, Rue du Dragonilla, sijaitsi Stylclair-sisustusliike, josta löytynyttä Seeprakangasta Aallot tilasivat Suomeen jo 1935. Yhä edelleen kankaalla päällystetään Aalto-tuoleja ja siitä valmistetaan mm tyynyjä.

Jungin Varpukankaan abstrahoidut oksanvarvut haaroittuvat keskeltä kangasta sivuille. Kuvio on taitavasti rakennettu jatkumaan epäsäännöllisen säännöllisesti. Tarkasti katsottuna sen reunat ovat peilikuvia ja keskellä on kapeahko ”vapaa” kuvioalue. Kuva Tuomas Sopanen.

Jungin Varpukangas eli Ristyg valmistui ensimmäisen kerran Jungin kutomossa sodan jälkeen 1946. Jos nyt ensin verrataan kangasta tuohon Seepraan, niin kyllä, kuvallinen yhtäläisyys on selvä. Molemmissa erilaiset orgaaniset viivat nousevat ylöspäin kankaan keskivaiheilta lähes peilikuvallisesti, Seeprassa seepran raidat ja Varpukankaassa oksanvarvut. Jungin varpu-viivat ovat ohuempia kuin Seeprakankaan tasaraitaisemmat kuviot. Seeprakangas on myös aikanaan ollut väritykseltään vaaleampi kuin nykyisin myynnissä oleva musta-valkea, eli lähempänä Varpukankaan väritystä. Varpua kudottiin Jungin kutomossa pellavasta ja puuvillasta oviverhoksi, mutta sitä markkinoitiin myös huonekalukankaana ja sängynpäällisenä. Kangasta valmistui myös pellava- ja hamppulangasta metreittäin ja materiaalipulan jälkeen sitä kudottiin pellavasta ja puuvillasta tai villasta eri leveyksin. Tampella otti Varpukankaan 1959 hetkeksi tuotantoonsa verhokankaana. Se ei kuitenkaan menestynyt, sillä sen kudos jäi teollisena aina liian veteläksi ja hieman löysäksi.

Varpu oli mukana Jungin Artekin näyttelyssä heti 1947. Näyttelyn kudosluettelossa kangas on merkitty huonekalukankaaksi. Vaikka Jungin Varpua ei ole koskaan käytetty Artekin tuolien verhoiluissa, tulee mieleen, että olisiko tästä kankaasta yritetty jossakin vaiheessa tehdä Seeprakankaan suomalainen versio. Mihinkään tällaiseen en ole kuitenkaan koskaan törmännyt.

Artek oli Jungille tärkeä mm näyttelytilana, sillä hän piti Artekissa kaikkiaan kolme näyttelyä: Vuonna 1947 Gunnel Nymanin kanssa yhteisnäyttelyn Lasia ja kudoksia; 1957 Artekissa oli Jungin ensimmäinen suurempi yksityisnäyttely Suomessa; ja 1977 Jung halusi osoittaa kunnioitustaan Artekia ja 1948 kuollutta ystäväänsä kohtaan nimeten Artekissa olleen näyttelynsä Hommage à Artek et à Gunnel Nyman.

Alvar Aallon suunnittelemiin rakennuksiin Jung suunnitteli usein tekstiilejä. Merkityksellisimmät olivat Finlandia-talon esirippu 1972 ja Lahteen (Aallon kuoleman jälkeen) rakennetun Ristin kirkon kirkkotekstiilit.

Artekista sekä Alvar ja Aino Aallosta kertova näyttely Artek and the Aaltos: Creating a Modern World on auki 22. 4. – 25.9. 2016 New Yorkissa Bard Graduate Centerissä. Siksi muutama huomio Artekin, Aallon ja Jungin kietoutumisista toisiinsa.

Jos käytte New Yorkin näyttelyssä, kertokaahan tunnelmianne. Ylhäällä oleva kuva Seeprakankaisesta, yksityiskokoelmassa olevasta, tuolista on mukana näyttelyssä New Yorkissa!

Päivi

Lyyria ja laakeriseppeleitä

Helsingin yliopiston juhlasalin tuolikangas

Carl Ludvig Engelin 1832 suunnittelema Helsingin yliopiston päärakennus vaurioitui jatkosodan pommituksissa helmikuun lopulla 1944. Tuhojen jälkiä alettiin korjata heti sodan jälkeen. Lisa Johansson-Pape oli mukana yliopiston päärakennuksen uuden puolen suunnittelussa 1930-luvulla ja uudelleen juhlasalin remontissa sodan jälkeen. Dora Jungia pyydettiin valmistamaan juhlasalin tuoleja varten uusi kangas. Kuva PF.

Kutomossa valmistettiin tuolikangasta varten kokeiluloimi 1946. Damastikuvioina Jung käytti lyyria ja laakeriseppeleitä, jotka on asemoitu tarkasti tuolin mittojen mukaan. Laakeriseppele on yliopiston symbolina myös seitsemän vuotta myöhemmin hänen Uudenmaan arki -teoksessaan. Dora Jung esitteli useita värivaihtoehtoehtoja: ainakin punainen, vihreä, musta ja keltainen. Näistä kankaista arkkitehti J. S. Sirén valitsi punaisen. Kokonaan pellavasta valmistuneet kankaat kudottiin lopulta Tampellassa. Kangas uusittiin 1960-luvun lopulla, jolloin taidehistorian professori Lars Pettersson oli makuasiantuntijana. Juhlasalin remonteissa kankaat on irrotettu, pesty ja kiinnitetty uudelleen. Kankaat ovat yhä edelleen hyvässä kunnossa. Mielestäni on tyypillistä Dora Jungia, että hän halusi tuolikankaiden peittävän myös istuinosan alapuolen. Silloin kuvio näkyy myös silloin, kun istuinosa on ylhäällä eikä tuolissa istuta.

Myös Jungin kutomo Helsingissä vaurioitui pommituksissa. Kutomon katon pintakerros putosi kangaspuiden päälle ja kutomon ikkunat särkyivät. Kutojat veivät tämän jälkeen kangaspuut omiin koteihinsa maaseudulle ja jatkoivat siellä työtään. Kudontakortistossa vuoden 1944 kohdalla, kortien 226 ja 227 välissä, on pieni käsin kirjoitettu lappu, jossa lukee: ”Flytning (26. feb – 3. mars 1944)“. Tämä saattaa tarkoittaa kangaspuiden siirtämistä pois pommitusten rikkomasta kutomosta. Kudontakortiston mukaan toiminta jatkui kuitenkin yllättävän vilkkaana.

Kuva PF. Eilen näissä tuoleissa istui surullista väkeä Helsingin yliopiston henkilöstöinfoa kuunnellen.

Pikkuliinoja suoraan kutomon kangaspuista

Dora Jung oli 1950-luvun lopulla Milanon triennalien Grand prix -mitalien ansiosta paljon mainetta saanut taiteilija, ja siksi hänen kutomossaan kävi yhä enemmän vierailijoita. Kuten monet muut suunnittelijat myös Dora Jung ajatteli turistien haluavan matkamuistoja vuoden 1952 Helsingin Olympialaisten aikana. Jungin versio oli pieni pellavadamasti-liina, jonka pinnalla oli juoksija-hahmoja ja liinan reunassa vuosiluku 1952. Kuva PF.

Olympia-vieraita ajatellen hän suunnitteli myös pikkuliinan Suomi–Finland, jota kudottiin ensimmäisen kerran 1952. Näitä liinoja valmistettiin 1950-luvulla reippaasiti yli 100 kappaletta. Myös 1957–1960 valmistuneet pienet (29 x 31 cm) Kalastajaukkoja- ja Torimummoja -damastit oli ajateltu erityisesti kutomossa vierailevia varten. Näissä pikkuliinoissa kuvio saattoi toistua muutamia kertoja, ja samoja kuva-aiheita kudottiin myös kaitaliinoihin.

Kalastajaukko oli upeaan Uudenmaan arki -teokseen suunniteltu osa, jota Dora Jung luonnosteli vuoden 1952 aikana. Mutta siitä teoksesta myöhemmin. Kuva PF.

Edelleen vain kutomon asiakkaita ajatellen Jung suunnitteli kaitaliinoja. Tiheään ja leveään puuvillaloimeen kudottiin vain noin 20 cm kuviota villalangalla. Näin voitiin nopeasti saada pitkiä ja näyttäviä teemallisia liinoja esimerkiksi joulua tai pääsiäistä varten. Jung on maininnut näiden liinojen olleen myös kutojille niin sanottuja välitöitä.

Pallohapsu niminen liina on saanut nimensä liinoista, joissa ”yleensä roikkuu hapsuja”. Tämä liina on Jungin oivallinen versio hapsuliinoista. Kuva PF.

Kuva PF. Näitä edelle esiteltyjä liinoja ei koskaan kudottu Tampellassa teollisina versioina.

Mukavaa jatkoa alkaneeseen arkeen!

Päivi

Kyyhkyjä punaisissa verhoissa

Kyyhkyt ovat Dora Jungin tunnetuin kuva-aihe. Ensimmäisen kerran ne ilmestyivät hänen damastinsa pintaan 1947 ja vuoden 1951 Milanon triennaalissa hän sai Kyyhky damasteillaan Grand Prix -mitalin. Kyyhkyjä valmistui erikokoisina yli 100 kappaletta 1960- ja 1970-luvuilla ja vuonna 1980 niitä valmistui vielä neljä kappaletta lisää. Näihin palaan vielä myöhemmin.

Tällä kertaa esittelen Jungin kyyhky-kavalkadista hänen 1960-luvulla suunnittelemansa, hieman noista edellä mainitsemistani poikkeavat, kyyhkyt. Syitä esittelyyn on kaksi. Ensiksi: on mainiota seurata samojen kuva-aiheiden siirtymistä tekstiileistä toiseen saman taiteilijan teoksissa. Jung teki tätä paljon. Joskus kuva-aiheiden osat vaihtuivat toisiksi kun aika ja maailman tila muuttuivat. Upea esimerkki on Lastenkuljetus vuodelta 1943 ja sen muunnos 1970-luvulla. Tähänkin lupaan palata myöhemmin. Toinen syy juuri kyyhkys-verhojen esittelyyn on eilen menehtynyt valokuvaaja Claire Aho, joka kuvasi myös joitakin Jungin tekstiilejä.

Tampella tänään -lehti esitteli Dora Jungin teoksia sivuillaan vuonna 1969 näin.

Kuvateksti lehdessä: Claire Aho, Otso Penttinen

Dora Jung valmistaa paljon julkisille paikoille aiottuja tilaustöitä (Kaliforniaa ja Austraalia myöten) mutta hänen seinäkudonnaisiaan, liinojaan ja verhojaan on myös suomalaisissa kodeissa. Koko pitkän olohuoneen ikkunarivin peittävän verhon hän on kutonut kirjoittajan olohuoneeseen. Taiteilijan rakas ja ominainen aihe ovat Kasarmintorin kyyhkyset.

Verhot pääsivät myös Kansallismuseon kuukauden esineeksi vuonna 2013. Lue täältä Outi Flanderin kirjoittama tarkempi kuvaus.

Jung suunnitteli yksityislahjaksi 1960-luvun lopulla hyvin saman oloisia kyyhkyjä esittävän seinädamastin. Näissä kahdessa tekstiilissä kyyhkyt ovat suoraviivaisia ja moderneja verrattuna Jungin muihin Kyyhkyihin. Kuva PF.

Lisäksi vielä toinen Claire Ahon ottama kuva Jungin damastista. Kuusia ja pensaita vuodelta 1936. Tässä damastissa on taas Jungin 1930-luvulla useasti käyttämä lintu sekä kuuset ja pensaat. Lue postaukseni esim. Picu kaupungissa -ryijystä.

T. Päivi

Dora Jungin ryijy: Picu kaupungissa ja johdettu damasti: Lokki

Bukowskin huutokaupassa MODERN+CONTEMPORARY & DESIGN F176 oli 10. 11. (2015) kaksi mielenkiintoista Dora Jungin tekstiiliä. Dora Jungin suunnittelema, hyvin säilynyt ryijy Picu kaupungissa, 151×108 cm, vuodelta 1935 sekä Lokki, 50×69 cm. Katso kuvat ko. tekstiileistä Bukowskin sivuilta.

Annikki Toikka-Karvonen (1915–2009) analysoi Dora Jungin ryijyä vuonna 1971 (s. 335) näin: ”Picu kaupungissa, ryijy 1930-luvun alkupuolelta. Kubistiseen sommittelukaavaan on jo tunkeutumassa uuden alkavan tyylivaiheen lyyrillis-runollisia aiheita: puita ja lintuja. Valmistanut taiteilija itse.”

”Lyyrillis-runolliset aiheet”, puut ja linnut, olivatkin Dora Jungille hyvin ominaisia kuva-aiheita 1930-luvulla. Paitsi ryijyissä, joita hän suunnitteli vain 1930-luvulla, myös damasteissa esiintyi nämä kuva-aiheet, usein jopa hyvin samanlaisina. Lentävä lintu ja puut esiintyvät mm. hänen damastissaan Kuusia ja pensaita (1936). Myös Jungin lattiaryijyssä Pohjoismaiden Yhdyspankkia varten vuodelta 1936 on kuusia, pensaita, lintuja ja tähtiä. Lisäksi Jungin Ruispelto ryijyssä on tutut linnut lentämässä. Picu kaupungissa ryijyn oikeassa ala-laidassa on lisäksi DJ signeeraus, joka on harvinaista ryijyissä – myös Dora Jungin suunnittelemissa ryijyissä. Kansanomaisten ryijyjen nimikirjain käytäntö on tietenkin aivan oma lukunsa.

Toikka-Karvonen kirjoitti lisäksi, että ryijy olisi taiteilijan itse valmistama. Tämä voi olla ajan tapaa, jolloin usein kirjoitettiin suunnittelijan itse valmistaneen teoksensa – se toi teokselle lisää arvoa. Vaikka Dora Jung kutoi hyvin harvoin voi silti olla mahdollista, että hän on kutonut ainakin ensimmäisen version ryijystä itse. Jungilla oli heti apunaan kutojia, mutta erityisesti 1930-luvulla hän kutoi vielä itsekin. Etenkin ryijyjen kohdalla on viitteitä tähän. Muuten pitää muistaa, että hänellä oli vilkas kutomo koko 50-vuotisen uransa aikana. Lisää kutomon toiminnasta voi lukea esimerkiksi väitöskirjastani, sivuilta 116–133.

Vuonna 2010 Pirkanmaan Kotityö alkoi valmistaa ryijyä tarvikepakettina. Lue täältä lisää.

Huutokaupassa ollut, Lokiksi nimetty, johdettu damastikudos on muunnelma ja osa Dora Jungin suunnittelemasta kudoksesta Hässelbyn linnaan Tukholmaan 1974. Tämä Lokki, 50 x 69 cm, on osa isompaa kokonaisuutta ja valmistunut siis vuoden 1974 jälkeen. Vuosina 1975–1977 Jungin kutomossa valmistettiin yhteensä viisi lointa, joissa kudottiin erilaisia toisintoja tästä teemasta. Tällaiset toisinnot tai isomman kudoksen osat tai muunnelmat olivat tyypillisiä Dora Jungille.

Luonnoksia Hässelbyn linnaan Tukholmaan suunniteltuun Hässelby kudokseen 1976. Luonnosten koko 20 x 30 cm. Huutokaupassa myyty Lokki on selvästi saanut innoituksensa tästä teoksesta. Kuva PF.

T Päivi