Avainsana-arkisto: Dora Jung

OMAKUVA: BEKYMMER, HUOLI, 1973

ONNEA DORA JUNG 110 VUOTTA!

Vuosi sitten lupasin kirjoittaa Dora Jungin sadastakymmenestä tekstiilistä. Nyt on vuosi kulunut, satakymmenen tekstiiliä esitelty ja Doran synttäreitä vietetty tänään upeasti Vapriikissa, Tampereella. Kiitos teille kaikille kuulijoille ja kanssajuhlijoille!

Ja kiitos teille kaikille, etenkin tekstejä kommentoineille, lukijoille. Vuosi on mennyt rattoisasti ja nopeasti.

Pohditaan, ihastellaan ja koetaan yhdessä jatkossakin. Parhain terveisin, Päivi

Tässä viimeinen bloggaukseni:

Huoli (Bekymmer) 1973, 39 x 50 cm. Kutoja Marita Mattsson. Vieressä luonnokset. Kuvat PF.

Dora Jungin Huoli kudos valmistui kesäkuussa1973. Jung on kirjoittanut omakuvan ideasta näin: ”Självporträttet blev lösningen på ett bekymmer för morgondagens arbete.” Varsinaisia kutomoon liittyviä huolenaiheita Jungin tuon ajan elämästä on vaikea löytää. Vuonna 1973 valmistui kudoksia yhteensä 43:sta eri loimesta ja hänen yksityisnäyttelynsä oli kiertänyt edellisenä vuonna Tanskassa, samana vuonna se oli Lahden historiallisessa museossa ja seuraavana Tukholmassa. Dora Jung oli 67-vuotias, edelleen luomisvoimassa oleva taitelija. Hän seurasi maailman tapahtumia ja sai niistä aiheita kudoksiinsa. Lastenkuljetus (1943) ja Biafra (1970) ovat esimerkkejä tällaisista tekstiileistä.

Lokakuisin terveisin, Päivi

Portti Saimaalle, 1965

Kuva 1. Portti Saimaalle (Porten till Saimen), 1965, johdettu damasti, 307 x 297 cm, kutojat Agnes Sohlberg ja Marita Mattsson, omistaja Suomen Pankki. Kuvat PF.

Suomen Pankin Mikkelin aluekonttoriin tilattiin Dora Jungilta teos 1960-luvun puolivälissä. Jungin kutomossa valmistui 1965 Marita Mattssonin kutomia kudosluonnoksia tätä teosta varten. Myöhemmin samana vuonna valmistui Portti Saimaalle -teos, joka muodostui kolmesta noin metrin levyisestä osasta.

Dora Jung oli kuullut Mikkeliä sanottavan Saimaan portiksi, ja siitä hän sai idean teoksensa nimeen. Kudoksen sommittelu on täysin abstraktinen, mutta hän on sanonut (1972) sinisen alueen kuvaavan Saimaata, vihreän metsää ja viljelyksiä. Musta alue kudoksen ala-osassa on teollisuutta. Kapea, terävä osa kuvaa rajaa ja sotia. Musta teollisuutta kuvaava alue on jatkoa Jungin läpinäkyviin kuva-alueisiin, joista kirjoitin Sorsia teoksien yhteydessä. Saimaan portti siirrettiin Mikkelistä Kuopion aluekonttoriin ja tällä hetkellä sillä on hieno paikka Suomen Pankin tiloissa, Helsingissä Snellmanninaukiolla.

Dora Jung tuli tunnetuksi nimenomaan damastin osaajana, mutta aikalaiskirjoituksissa puhuttiin Dora Jungin ”omasta tekniikasta” jo hyvin varhaisessa vaiheessa (esim. Elsa Gullberg 1948 ja Eila Pajastie 1954). Dora Jung alkoi myös itse nimittää hänen taidetekstiileissään tyypillistä pintarakenteista damastia, joka aikaansaatiin damastikuvioihin lisätyillä erilaisilla kiertopujotuksilla ”uudeksi tekniikaksi” Jung kirjoitti kirjeessä 1974:

”Den Nya tekniken är en fortsättning på vävsättet i Porten till Saimen, den stora väven i Finl. bank. St Michel. D.v.s. jag bygger på reliefverkan i gränserna mellan färgytor i en snärjteknik med 6 skafts atlas som utgångspunkt.”

Kuva PF.

Portti Saimaalle oli ensimmäinen teos, jossa Jung halusi kokeilla reliefivaikutelmaa kahden väripinnan reunoilla erilaisilla kiertopujotuksilla. Lähtökohtana hänellä tässä teoksessa oli kuusivartinen satiini. Reliefivaikutelma on kuitenkin tässä teoksessa hyvin hienovarainen verrattuna viisi vuotta myöhemmin valmistuneeseen Tammikuu 1970 -teokseen. Monisävyiset ja kirkkaat väripinnat muodostavat vaikuttavan kokonaisuuden. Portti Saimaalle on puhdistettu Tupulatäkki konservointiyrityksessä.

Sain nähdä puhdistetun teoksen uudessa paikassaan viime viikolla. Yleisö pääsee jälleen katsomaan Suomen Pankin taideaarteita perjantaista maanantaihin 27. – 30.1.2017. Elämys, joka ilahduttaa pitkään.

Syysmyrskyn jo saapuessa, Päivi

Katarina Jagellonica, 1961

Katarina Jagellonica -teos on miltei neljä metriä leveä seinädamasti, jonka Gustaf Petreliuksen säätiö tilasi Turun linnan restauroinnin yhteydessä. Tilaaja halusi damastin aiheen liittyvän jollakin tavalla linnan historiaan, joten Jungin sanoin ”oli luonnollista, että ajatus vei 1500-luvun historiaan”.

”Katarina Jagellonica työni syntyi siten, että säätiö tilasi minulta seinätekstiilin kun Turun linnaa restauroitiin vuonna 1961. Sain itse valita työni aiheen ja sijoituspaikan. Tein valtavasti taustatyötä. Luin historiaa aina kivikaudelta lähtien löytääkseni sopivan aiheen. Päädyin Juhana herttuan ja Katarina Jagellonican aikaan. Juhana III kirjoitti silloin punaisen kirjan, joka nostatti riidan aateliston ja papiston välillä. Työn sijoituspaikaksi valitsin kuningattaren huoneen.”

Kuva. Katarina Jagellonica, 1961, Turun linna, Gustaf Petreliuksen säätiön lahjoitus, (100x360cm) kutoja Marita Mattsson.

Damastin keskellä on herttuapari ja heidän välissään teksti Nemo nisi mors, Ainoastaan kuolema (voi meidät erottaa). Katarina Jagellonican vihkisormukseen oli kaiverrettu tämä lause, jonka merkitys dramatisoitui hänen näyttäessään sitä kuningas Erik XIV:lle tämän kysyessä, seuraako puoliso miestään vankeuteen. Juhana III vangittiin vuonna 1563 hänen yritettyään katolisen puolisonsa yllytyksestä yhdistää luterilainen ja roomalaiskatolinen uskonto Ruotsi-Suomessa. Jungin mainitsema punainen kirja näkyy parin ympärillä olevien pappien ja aatelisten joukossa.

Kudoksen henkilöissä voi nähdä hieman samaa jähmettyneisyyttä ja jäykkyyttä kuin Pohjan kirkkoon samana vuonna valmistuneessa punaisen antependiumin opetuslapsissa. Dora Jung sai itse päättää teoksen sijoituspaikan, ja hän valitsi kuningattaren huoneen. On myös mielenkiintoista, että teoksen nimeksi hän nosti Katarina Jagellonican. Nimi siirtää teoksen näkökulman naisen kautta nähdyksi, vaikka tapahtuman keskipisteenä, ja teoksen nimenä, voisi hyvin olla myös Juhana III tai Juhana herttua. Hyvä Dora!

Kuva x. Kokeiluja Katariina Jagellonica kudosta varten. Teoksesta on säilynyt kolme suurta kudosluonnosta, jotka ovat olleet esillä myös näyttelyissä. Lisäksi on useita pienempiä kokeiluja, joissa eri kierrepujotustapoja varioiden on saatu aikaan rouheaa pintaa.

Tanskalainen Berthe Forchammer, joka oli Jungin kutojana 1970-luvun lopussa, kertoi tämän teoksen kutomisen olleen monivaiheinen, kestäen kaikkiaan noin puoli vuotta. Luomistyö oli paitsi vienyt aikaa, ilmeisesti jännittänyt Jungia. Teoksen valmistuttua hän järjesti kutomossa juhlat, joka ei ollut mitenkään tavallista. Samaan aikaan Jungilla oli kesken tilaus Turun linnan kirkon kirkkotekstiileistä. Lisäksi hän organisoi oman pöytäliinamallinsa tilausta Tampellalta linnan juhlasalia varten.

Katarina Jagellonica on itselleni rakas ja merkittävä teos. Asuin Turussa lapsuuteni ja kävin usein Turun linnassa (leikkimässä prinsessaa). Lapsen silmiin teoksen hahmot olivat käsittämättömän jäykkiä, kirveellä veistetyn näköisiä ja jännittyneitä, paikoilleen naulattuja. Monta vuotta myöhemmin opin Katariinasta myös sen, että juuri hän toi Suomeen ensimmäisiä valkoisen hohtavia pöytädamasteja muuttaessaan Turun linnaan 1562. Teos, Katarina ja Dora lumoavat minut edelleen.

Hyvää elokuun loppua, Päivi

Sorsa, Sorsia, Sorsat 1950-luku

Dora Jungin omien sanojen mukaan hänen lempiaiheitaan olivat linnut: Isäni istui aina kynä kädessä ja piirsi usein lintuja. Ehkä minä olen perinyt suhteeni lintuihin juuri häneltä.

Kuva. Dora Jungin luonnoksia Sorsia seinätekstiiliä varten. Sorsan olemusta Jung haki piirtäen lyijykynällä pieniä luonnoksia ja tekemällä suuren määrän kudottuja luonnoksia suoraan kangaspuihin. Kuvat PF.

Vuonna 1954 valmistui Dora Jungin suunnittelemana kaksi Sorsia seinätekstiiliä. Toinen 72 x 170cm ja hieman pienempi 63 x 160cm. Jungin kudontakorttien mukaan hän hyväksyi näistä kudoksista pienemmän lähetettäväksi Milanon triennaalin, jossa se voitti samana vuonna Grand Prix -mitalin. Erilaisia versioita Sorsia-teemasta ei kudottu siinä määrin kuin esimerkiksi Jungin Kyyhky aihetta. Kuitenkin Sorsa aiheisia kudoksia valmistui muutamia vuosien 1957–1966 aikana. Viimeisen ”Änder, små”-nimisen loimen Marita Mattsson kutoi Jungin viimeisenä elinvuotena 1980. Tärkeä aihe siis.

Kuva. Sorsia (Änder), 1954, damasti ja kudepujotus. Teoksen osti Röhsska Konstslöjdmuseet.

Sorsia kudoksissa näkyy samaa yhtäjaksoista ”kiveen kaiverrettua viivaa” kuin Evankelistat-alttarivaatteessa kolme vuotta aikaisemmin, 1951. Damastin ”viiva” on Sorsia kudoksissa loimen sinimustaa rohdinta, joka halkoo vahvoin vedoin damastin pellavan väristä pintaa.

Kuva. Samasta aiheesta pienempi versio.

Kuva. Ja vielä upea damasti kokonaisesta poikueesta. Naaras ei näytä sorsa naaraalta ja aloinkin epäillä teoksen nimeä. Tietääkö teistä lukijoista joku tarkemmin? Ylväs olemus yhdeksää poikasta siipien suojissa kuljettvasta vesilinnusta on komea, ja läpinäkyvät kuva-alueet uutta.

Sorsissa voikin nähdä kubistisia piirteitä, joka imeytyi muidenkin tekstiilitaiteilijoiden teoksiin. Tekstiileissä se näkyi lähinnä värialueiden kerroksellisuutena ja läpinäkyvyytenä, kuten Jungin Sorsa aiheissa. Tukholman näyttelyssä Utställningen av konstindustri, konsthantverk och hemslöjd 1930 ruotsalainen Ingegerd Torhamn esitteli nukkamattoja, joissa näkyi abstraktin ja kubistisen taiteen vaikutteita ja läpinäkyviä kuviokenttiä. Eva Anttila oli mestari kuvakudoksiensa värilankojen optisessa sekoittamisessa 1940-luvulta alkaen. Dora Jung käytti myös seinätekstiilissään La Dance, Tanssi, vuonna 1953 tanssijan esittämistä monelta eri suunnalta samanaikaisesti ja jalkoja tanssijalla oli useita. La Dance -teoksen kutoi Simone Prouvé, joka oli Jungin ranskalainen kutoja-harjoittelija muutamia kuukausia.

Päivi

P.S. Dora Jung -vuosi alkaa kohta olla lopuillaan ja 110-vuotis synttäri häämöttää. Nyt alkaakin olla paljon tapahtumia. Tässä listaus aikajärjestyksessä. Tervetuloa näihin kaikkiin tapahtumiin.

Helsingin yliopiston TIEDEKULMASSA keskiviikkona 7.9. klo 17 alkaen kolme asiantuntija keräilijää kertoo Dora Jungin damastien keräilystä ja tutkimisesta: prof, emerita Päikki Priha, tutkija-keräilijä Irja Satri sekä minä käsityötieteen yliopistonlehtori Päivi Fernström. Tapahtuma on osa Helsinki Design Weekin ohjelmistoa. Tilaisuus pidetään Helsingin yliopiston Tiedekulmassa.
LAPIN YLIOPISTO – TAITEIDEN TIEDEKUNTA Tekstiili- ja vaatetusalan koulutusohjelma 20-vuotta Juhlaseminaari 29.9.2016 klo 10–16, Esko ja Asko -sali, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi. Dora Jungia käsittelevä luentoni.
Vapriikissa Tampereella sunnuntaina 16.10 klo 14 alkaen DORA JUNG 110-vuotis juhlaseminaari. Tarkeimpia tietoja lähempänä tapahtumaa, mutta laita päivä jo ylös. Paikalla puhumassa ja damastien tunnistusta suorittamassa Dora Jung klubi: Päikki Priha, Irja Satri ja Päivi Fernström.

Lisäksi Dora Jungin damastien esittelyä löytyy myös Tekstiilikulttuuriseuran sivuilta kuukauden tekstiili -sarjassa heinäkuusta joulukuuhun 2016.

Ravitsemusihme, Bespisningsundret, 1975

Tukholman suomalaisen kirkon seurakuntasaliin tilattiin Jungilta 1970-luvun alussa suuri seinätekstiili. Se peittää salin yhden koko seinän lähes kokonaan. Kävin katsomassa tätä upeaa tekstiiliä kesällä ja tulin onnelliseksi. Se oli hyvässä kunnossa, hienolla paikalla edelleen ja sen eteen asetettu kaide esti ihmisten (hyvin ymmärrettävän, mutta niin tuhoisan) hypistelyn tai nojaamisen. Ainoastaan ikkunat tekstiilin yläpuolella herättivät pienen huolen valon vaikutuksesta tekstiiliin ja sen väreihin. Siksi myös kuvaaminen kirkkaalla säällä oli haasteellista.

Bespisningsundret, 1975, pujoteltu damasti, koko 2,5m x 7m, kutojat Margareta Andersson ja Marita Mattsson. Kuva PF.

Osista koottu kokonaisuus on hyvin tavallista Jungin vähänkin suuremmille seinätekstiileille. Ravitsemusihme koostuu seitsemästä eri osasta. Jokainen osio on valmistettu tässä tapauksessa itsenäiseksi paneelikseen ja ripustettu tietyssä järjestyksessä seinälle kokonaisuudeksi. Tekstiilin kolmas paneeli oikealta sisältää tunnetun ihmeen: viisi leipää ja kaksi kalaa, joilla ruokittiin koko ihmisjoukko. Toisessa paneelissa on Dora Jung -signeeraus ja kutojien nimet. Opetuslapset ja suuri määrä muita ihmisiä on kuvattu kuuteen muuhun paneeliin. Tässä ihmiskuvauksen tavassa on hyvin paljon samaa kuin esimerkiksi Pohjan kirkon punaisessa antependiumissa tai Turun linnan Katarina Jagellonikassa – tuttua pysähtynyttä veistoksellisuutta.

Dora Jung yhdisteli mestarillisesti eri kudoksia, lankojen paksuuseroja ja värejä perusdamastin pintaa elävöittämään. Kuva PF.

Jung suunnitteli kirkkotekstiilejä viiden vuosikymmenen aikana 1932–1980. Näistä vain muutama tekstiili kudottiin muualla kuin hänen omassa kutomossaan, eli Suomen Käsityön Ystävissä. Hän sai silloin tällöin tehtäväkseen suunnitella tekstiilejä myös muihin kirkollisiin tiloihin. Ravitsemusihme on hieno esimerkki näistä. Lisäksi Jung liitti kirkollisiin tilauksiin, tai häneltä pyydettiin, myös käyttötekstiilejä seurakuntasalien pöydille.

Aurinkoista elokuun alkua, Päivi

P.S. Dora Jungin damastien esittelyä löytyy myös Tekstiilikulttuuriseuran sivuilta kuukauden tekstiili -sarjassa heinäkuusta joulukuuhun 2016.

Doran kanssa kalassa

Dora Jung käytti usein erilaisia kaloja ja kalaparvia damasteissaan. Pieniä kaloja löytyy jo Jungin aivan ensimmäisistä Tampellalle suunnittelemista damastiliinoista vuodelta 1937. Kirkkotekstiileihin kalat kuuluvat jo symboliikkansa vuoksi, mutta Jung liitti niitä myös pikkuliinoihin eli tabletteihin ja silakkaparvet pääsivät uiskentelemaan jopa damastiliinan pintaan. Myös kala-aiheisia pieniä seinätekstiilejä valmistettiin hänen kutomossaan. Silloin saaliiksi vangittiin usein hauki tai kampela. Alla muutama esimerkki Jungin kalasaaliista.

Kala, 28 x 34 cm. Pienikokoiset damastit, joita Dora Jungin mukaan voi pitää seinällä tai pöydällä olivat 1950- ja 1960-luvuilla suosittuja. Tässä Jungin rohdinpellavainen versio kampelasta. Kuvat PF.

Jungin Tampellalle suunnittelema 45×34 cm kokoinen pikkuliina oli niemeltään Isot kalat, malli 884, (1970–1976). Sitä valmistettiin myös siniharmaana ja ruskeana ja se on rohdinpellavaa.

Silakat pikkuliinassa, malli 884, (1970–1978), 45x34cm, vuodelta 1969 ja Kalaparvi, malli 417, (1971–1979), puolipellavaisessa damastissa vuodelta 1971. Liinaa myytiin metreittäin 140cm levyisenä.

Viimeistään juhannuksena kattilallinen uusia perunoita peitetään pellavaisella perintöliinalla. Omat perunani olen jo pitkään peittänyt Jungin rohdinpellavaisella Silakat liinalla.

Kaunista ja kalaisaa suven suurta juhlaa!

Päivi

Ylistys pitkäaikaiselle ystävälle

Lisa Johansson-Papelle, 1977

Dora Jung suunnitteli elämänsä aikana myös erilaisia lahjoja ystävilleen. Yksi tällainen on hyvälle ystävälle valmistunut ystävyyden tunnustus ja luonteenpiirteiden ylistys. Tämä ”kudottu kortti” valmistui Lisa Johansson-Papen 70-vuotis syntymäpäivälahjksi. Sen koko on noin 80×40 cm. Kuva PF.

1977 Lisa

DU ÄR outtröttlig, hjälpsam, trofast, saklig, kunnig, intresserad

DU HAR värmen, musiken, böckerna, vänskapen, intellektet, entusiasmen

Dora

Sisustusarkkitehti Lisa Johansson-Pape (1907–1989) oli Jungin pitkäaikainen ja läheinen ystävä. Vaikka hän valmistui huonekalupiirtäjäksi 1927 ja teki oman uransa valaisinsuunnittelijana, häntä on luonnehdittu myös tekstiilitaiteen kummiksi ja lähettilääksi. Vuonna 1927 Johansson-Pape aloitti 20-vuotiaana työskentelyn Suomen Käsityön Ystävissä, johon hänellä oli kiinteä yhteys sen taiteellisena johtajana vuoteen 1985 asti. Hän toimi myös Greta Skogsterin apuna 1932 hoitaen kirjanpidon ja piirtäen työpiirroksia. 1950-luvulta lähtien Johansson-Pape toimi Dora Jungin yksityisten näyttelyiden näyttelyarkkitehtina. Dora Jung ylisti ystäväänsä nerokkaaksi suunnittelijaksi, joka monta kertaa jo etukäteen ehdotti tietynlaisia ja kokoisia damasteja suunniteltavaksi eri tiloihin. ”Lisa on ollut minulle suureksi avuksi arvioitsijana ja kriitikkona, itkumuurina ja puhekumppanina kaikissa merkittävissä teoksissa sitten 1950-luvun puolivälin.”

Lisa Johansson-Papen valaisimet ja Dora Jungin teolliset tekstiilit yhdistyivät heidän yhteisnäyttelyssään 1966–1967, joka kiersi ensin Ruotsissa, Göteborgin ja Tukholman kautta Norjaan, josta se Oslon jälkeen pyydettiin vielä Bergeniin. Suomessa tätä näyttelyä ei nähty. Yhteisnäyttely alkoi Göteborgin Röhsska Konstslöjdmuseetista tammikuun lopulla 1966. Tapahtuma liittyi Finn Finland -kampanjaan, jonka avulla suomalaiset muotoiluyritykset pyrkivät valtaamaan Ruotsin markkinoita. Tukholmassa näyttely oli Stadsmuseetissa saman vuoden lokakuussa. Näyttely nähtiin Oslossa, Kunsternes Husissa, maaliskuussa 1967 ja Bergenissä tämän jälkeen. Jung ja Johansson-Pape matkustivat aina itse pystyttämään näyttelynsä ja he olivat mukana lehdistötilaisuuksissa, josta mm. Oslon silloinen Suomen suurlähettiläs heitä kiitteli. Dora Jung oli tuohon aikaan alkanut suunnitella Tampellalle sisustekstiilejä, joiden materiaalina oli puuvilla. Näitä edustivat näyttelyssä huonekalukangas Meander sekä verhokankaat Raster, Gong-Gong ja Sinetti. Kiertonäyttelyn uusimpia täyspellavaisia pöytäliinoja olivat Orvokki ja Kaarna, mutta myös 1960-luvun alun Sata ruusua ja 1950-luvun Viivojen leikki ja Grafica olivat mukana.

Ystävänpäivän jälkihumussa,

Päivi

KAIVERRETTUA DAMASTIVIIVAA

Pohjan kirkon vihreä antependium 1951

Pohjan kirkon tekstiilejä suunniteltiin Jungin kutomossa jo 1949. Ellen Silferberg kutoi ensimmäiset kuusi luonnoslointa vuonna 1949 mm. ruskeasta lumppulangasta. Jung etsi muotoa, lankoja ja värejä vielä seuraavanakin vuonna kahden loimen verran. (Pitää siis muistaa, että Dora Jung luonnosteli kudoksiaan mieluiten suoraan kangaspuissa niillä väreillä, materiaaleilla ja sidoksilla, joilla varsinainen kudos myöhemmin valmistettaisiin. Puhun siksi mielelläni kudosluonnoksista ja jopa luonnosloimista.) Seuraavana vuonna tehtiin lisää kudosluonnoksia, joissa kaikissa oli otsikkona ”Prover för Pojoviken” ja luonnoksien kutojina Ellen Silferberg tai Lisbeth Gammals.

Lopulta marraskuussa 1951 valmistui Pohjan kirkon vihreä antependium. Tähän Evankelistat -nimen saaneessa alttarivaatteessa on kuvattu Matteus, Markus, Luukas ja Johannes niiden vanhoilla symbolikuvioilla. Materiaaliksi valikoituivat vihreä villakude vaaleaan pellavaloimeen. Alttarivaatteen damastikuvioissa oli ennen näkemätöntä rytmiä ja liikkuvuutta. Kuviot muodostuivat intensiivistä, katkeamattomista viivoista eikä yksikään kuvio toistunut damastille ominaiseen tapaan. Kuva Pirkko Timonen.

Dora Jung kuvasi prosessia näin:

Pohjan kirkkoon tein antependiumin, jonka halusin näyttävän siltä, kuin se olisi kiveen veistetty. Aiheeksi valitsin evankelistojen vanhat symbolit: enkelin, leijonan, härän ja kotkan – kaikki toteutettuna yhdellä yhtäjaksoisella viivalla. Tutkiessani symboleja, käytin apunani keittokirjaa, nähdäkseni miten häränjalat kääntyvät. Ymmärrän hyvin, että paikkakuntalaiset ovat jakautuneet kahtia. Toiset hyväksyvät nämä symbolit, toiset eivät.

Samanlaista upeaa ja vahvaa tyyliä on muutamia vuosia sitten löytyneessä alttarivaatteessa (kuva alla). Tämä alttarivaate oli mukana Dora Jungin muistonäyttelyssä, mutta jostakin syystä tarkemmat tiedot siitä on hävinnyt. Huhu kertoo, että se olisi Kaskisten kirkon kudosluonnos tai peräti alttarivaate. Huhu ei kuitenkaan pidä paikkansa. Kuka tietäisi enemmän??

Kuva PF.

Dora Jung on kuvannut ensimmäisten kirkkotekstiiliensä aikaa, joka oli 1930-luku, ”enkeli- ja silkkiperiodiksi”. Kirkkotekstiilejä ei paljon tilattu 1940-luvulla, mutta 1950-luku oli jo vilkkaampi ja uusia kirkkotekstiilejä tilattiin Jungilta varsinkin vuosikymmenen jälkimmäisellä puolella. Kutomossa rakennettiin – siis 50-luvulla – yhteensä 10 antendium- ja 12 messukasukkalointa, joista valmistui tekstiilejä yhdeksään eri kirkkoon. Kuitenkin vasta 1960-luku oli varsinainen kirkkotekstiilien vuosikymmen. Jungilta tilattiin kirkkotekstiilejä ja kirkollisia tekstiilejä 60- ja 70-luvuilla lähes kaikkiin aikansa kirkkoihin.

Sateen vihmoessa ikkunoihin, kuitenkin onnellisena.

Päivi

Lyyria ja laakeriseppeleitä

Helsingin yliopiston juhlasalin tuolikangas

Carl Ludvig Engelin 1832 suunnittelema Helsingin yliopiston päärakennus vaurioitui jatkosodan pommituksissa helmikuun lopulla 1944. Tuhojen jälkiä alettiin korjata heti sodan jälkeen. Lisa Johansson-Pape oli mukana yliopiston päärakennuksen uuden puolen suunnittelussa 1930-luvulla ja uudelleen juhlasalin remontissa sodan jälkeen. Dora Jungia pyydettiin valmistamaan juhlasalin tuoleja varten uusi kangas. Kuva PF.

Kutomossa valmistettiin tuolikangasta varten kokeiluloimi 1946. Damastikuvioina Jung käytti lyyria ja laakeriseppeleitä, jotka on asemoitu tarkasti tuolin mittojen mukaan. Laakeriseppele on yliopiston symbolina myös seitsemän vuotta myöhemmin hänen Uudenmaan arki -teoksessaan. Dora Jung esitteli useita värivaihtoehtoehtoja: ainakin punainen, vihreä, musta ja keltainen. Näistä kankaista arkkitehti J. S. Sirén valitsi punaisen. Kokonaan pellavasta valmistuneet kankaat kudottiin lopulta Tampellassa. Kangas uusittiin 1960-luvun lopulla, jolloin taidehistorian professori Lars Pettersson oli makuasiantuntijana. Juhlasalin remonteissa kankaat on irrotettu, pesty ja kiinnitetty uudelleen. Kankaat ovat yhä edelleen hyvässä kunnossa. Mielestäni on tyypillistä Dora Jungia, että hän halusi tuolikankaiden peittävän myös istuinosan alapuolen. Silloin kuvio näkyy myös silloin, kun istuinosa on ylhäällä eikä tuolissa istuta.

Myös Jungin kutomo Helsingissä vaurioitui pommituksissa. Kutomon katon pintakerros putosi kangaspuiden päälle ja kutomon ikkunat särkyivät. Kutojat veivät tämän jälkeen kangaspuut omiin koteihinsa maaseudulle ja jatkoivat siellä työtään. Kudontakortistossa vuoden 1944 kohdalla, kortien 226 ja 227 välissä, on pieni käsin kirjoitettu lappu, jossa lukee: ”Flytning (26. feb – 3. mars 1944)“. Tämä saattaa tarkoittaa kangaspuiden siirtämistä pois pommitusten rikkomasta kutomosta. Kudontakortiston mukaan toiminta jatkui kuitenkin yllättävän vilkkaana.

Kuva PF. Eilen näissä tuoleissa istui surullista väkeä Helsingin yliopiston henkilöstöinfoa kuunnellen.

Arjen kuvausta 1950-luvulla

Uudenmaan arki / Nylands vardag, 1953

Postaukseni pikkuliinoista innoitti yhden blogini lukijoista soittamaan minulle. Kiitos soitosta. Kalastaja-aiheinen pikkuliina oli hänelle tuttu ja hän pyysi lisätietoa Uudenmaan arki -teoksesta. Siispä seuraavat havainnot:

Kun Helsingin Hovioikeus vihittiin käyttöön 21.3.1953, sen seinällä oli uusi, Dora Jungin suunnittelema seinätekstiili. Se oli lahja silloisilta Uudenmaan läänin kaupungeilta ja kauppaloilta. Aiheen tälle tilaustyölle Dora Jung sai valita itse, mutta sen piti sisältää lahjaan osallistuvien kaupunkien ja kauppaloiden vaakunat. Teos koostuu kolmesta osiosta, johon on kuvattu erilaisia ammattiryhmiä. Yhteen ommeltu kokonaisuus on pingotettu levylle ja sen ympäri kulkee ohut puulista. Kuva PF.

Uudenmaan arki (Nylands vardag), 1953, koko 2,84 x 2,08 m, Helsingin Hovioikeus. Damasti ja kudepujotus, kutoja Dora Ehnroth, mahdollisesti myös Dora Jung. Kuvausaikana, noin 2009, teoksen edessä oli painavia tuoleja ja roskiksia. Siksi aivan koko teos ei ole tässä kuvassa mukana.

Vasemmanpuoleisen kudososion ylälaidassa ovat Hangon ja Tammisaaren vaakunat. Niiden alapuolelle Jung suunnitteli merenranta kaupunkien yhteyteen sopivia aiheita: kaloja, kalastajia ja merimiehiä. Keskimmäisessä kudososiossa on Helsingin, Porvoon ja Loviisan vaakunat. Näihin Jung yhdisti yliopisto- ja tiedemaailmaa: alimmaisena on jono hattupäisiä miehiä salkut kädessä, yläpuolella lääkäreitä ja lääketieteen tutkijoita työssään, seuraavana on yliopiston elämää ja kaikkein ylimpänä opiskelijoita omissa bokseissaan lukemassa tentteihin. Vasemmalla oleva on taideopiskelija kaulahuivi kaulassa, piippu suussa, kynä kädessä ja tauluja seinällä. Kudoksen valmistumisen aikaan kaikki oikean puoleisen osion vaakunat kuuluivat kauppaloille. Ne ovat vasemmalta ylhäältä alas oikealle Kerava, Kauniainen, Karjaa, Järvenpää, Hyvinkää, Lohja ja Karkkila. (Nämä kauppalat muutettiin kaupungeiksi 1960- ja 1970-lukujen aikana.) Jung valitsi kuva-aiheiksi tähän osioon seppiä ja sihteereitä sekä kaupan työntekijöitä. Kaikki kaupan työntekijät, jopa kangasmyyjä, ovat miehiä.

Kaupungit on siis asemoitu ensimmäiseen ja toiseen kudososaan ja kauppalat ovat kolmannessa osassa. Yllättävää teoksessa onkin Järvenpään ja Karkkilan kauppaloiden vaakunat, jotka on otettu käyttöön joitakin vuosia kudoksen valmistumisen jälkeen. Järvenpään vaakuna on hyväksytty vasta helmikuussa 1956 ja Karkkilan saman vuoden syyskuussa. Näille vaakunoille jätettiin valmiissa kudoksessa ensin pelkät tyhjät paikat ja ne kudottiin vasta vaakunoiden suunnittelun jälkeen vuonna 1966 (ks. lehtileikkeen kuva). Tällöin olisi voitu vaihtaa tai kutoa uudelleen myös Ilmari Tapiovaaran suunnittelema Keravan vaakuna, joka oli käytössä 1948–1955. Keravan vanha vaakuna on kuitenkin jätetty Jungin teokseen uusimatta. Uusi vaakuna on Ahti Hammarin suunnittelema, se hyväksyttiin huhtikuussa 1955.

Uusi Suomi 22.3.1953. Tekstissä lukee mm. että teoksen keskipisteen muodostaa yliopistoa symboloiva kuva-aihe. Klikkaa kuvia suuremmaksi.

Kudos on valmistunut vuoden 1952 lopulla, vaikka se on signeerattu vuodelle 1953. Se on kudottu mustaan pellavaloimeen luonnonvärisellä pellavalangalla, jolloin damastin kuviot jäävät mustiksi ja pohjavärinä on kuteen pellava. Teosta varten valmistettiin ruutupiirrokset, joiden mukaan kutoja valmisti damastin. Vaikka vuonna 1951 oli valmistunut paljon mielenkiintoa herättänyt Pohjan kirkon Evankelistat-antependium, jossa kuvioviiva oli Jungille uudenlaisen voimakasta, liikkuvaa ja katkeamatonta, hän suunnitteli tämän teoksen figuurit jäykiksi ja osin toistuviksi. Kuvioita rikastuttavat värillisestä pellavasta monella eri tavalla tehdyt pujotukset, jonka ansiosta esimerkiksi jonossa kulkevien miesten vaatetukseen on saatu erovaisuuksia. Teoksen jokaisen figuurin kädet ovat poikkeavan isot. Piirre tuo kuvioihin veistoksellisuutta.

Kudosta varten on rakennettu kaksi lointa, joista toisen alkuun on kudottu kokeilua. Kutomossa on lisäksi valmistettu Uudenmaan arki -teoksen eri kuvakokonaisuuksista erillisiä pieniä seinätekstiilejä. Varsinkin Kalastajaukoista on kudottu versioita. Dora Jung on signeerannut ainakin osan näistä tekstiileistä, joten ne eivät ole pelkästään kudosluonnoksia.

Suomalaisessa tekstiilitaiteessa tällaiset monumentaalitehtävät olivat uutta. Ajan merkittävimmät tekstiilitaiteilijat alkoivat saada tällaisia tilauksia jälleenrakennuskaudella 1950-luvulla. Usein niissä haluttiinkin tuoda esille optimismia, kehitystä ja kaupunkielämää. Suurikokoisia julkisten tilojen kudoksia olivat ennen Jungin Uudenmaan arkea valmistuneet Margareta Ahlstedt-Willandtin naivistinen kaupunkimaisema Helsinki vuodelta 1950 ja vuonna 1952 valmistunut Eva Anttilan upea, ”maalauksenomainen” Työ ja elämä.

Lue lisää Eva Anttilan kuvakudostaiteesta Kirsti Salo-Mattila (1997). Picture vs. Weave. Eva Anttila’s Tapestry Art in the Continuum of the Genre.

Heraldisista tiedoista ja lehtileikkeestä kiitän Tuomas Hyrskyä. Kuvat PF.

Pakkasen paukkuessa, Päivi