Dosenttilaitoksen historia

Dosenttilaitoksella on vanhat perinteet. Ensimmäiset magistri docentes, “opettavat maisterit”, nimitettiin jo 1738. Aluksi dosentit olivat enimmäkseen nuoria maistereita. Vuodesta 1828 alkaen dosentuuria varten oli puolustettava erityistä dosentin väitöskirjaa. Erityisiä dosenttistipendejä saatiin vuoden 1852 yliopistouudistuksessa ja dosenteilta ruvettiin myös vaatimaan lisensiaatintutkintoa, käytännössä siis tohtoriksi väittelemistä. Erityinen dosentinväitöskirja jäi silti myös vaatimuksiin; siitä on nykyään jäljellä periaate, että dosentiksi pyrkivällä tulee olla tohtorinväitöskirjan lisäksi vastaava määrä muuta tieteellistä tuotantoa.

Dosenttien oikeuksista ja velvollisuuksista Helsingin yliopistossa säädettiin kohtalaisen tarkasti vanhassa Laissa Helsingin yliopiston järjestysmuodon perusteista (191/1923) ja Helsingin yliopiston säännöt sisältävässä asetuksessa (228/1924). Kun uusi Laki Helsingin yliopistosta (854/1991, 1195/1994 ja 1357/1994) ja asetus (1241/91) säädettiin, muuttui myös dosenttien muodollinen asema. Käytännöllistä merkitystä oli sillä, että dosenttiopetuksen perinteinen rahoittaminen lisäbudjeteilla loppui. Näin ollen korvauksesta annetusta opetuksesta on päättänyt tiedekuntaneuvosto. Johdonmukaisesti myös velvollisuus opettaa vähintään joka neljäs lukukausi poistettiin.

Yliopistolainsäädännön uudistuksessa (Yliopistolaki 645/1997 ja Yliopistoasetus 115/1998) dosenttisäädöksiä vähennettiin taas rajusti. Dosenttijärjestöjen ankaran lobbauksen ansiosta lakiin jäi sentään maininta, että yliopistossa on dosentteja (16§). Asetukseen jäi joitakin määräyksiä dosentin nimittämisestä. Tohtorin tutkinnon suorittamista ei enää vaadita. Kaikki säädökset dosenttien oikeuksista, velvollisuuksista ja tehtävistä ovat hävinneet lainsäädännöstä. Nämä säädökset on sen sijaan otettu melkein sellaisinaan Kanslerin 2.3.1998 vahvistamaan hallintojohtosääntöön. Hallintojohtosäännössä muuttui dosenttiopetusta koskevan korvauksen päätöksenteko, joka siirtyi tiedekunnilta laitosten johtoryhmille.

Uuden yliopistolain (558/2009) tultua voimaan 1.1.2010 dosenttien muodollinen asema yliopistoissa on muuttunut. Dosentin virat lakkautettiin ja virkojen myötä hävisi myös pakollinen eläkkeelle siirtyminen dosentin virasta 68-vuotiaana. Dosentuurista tuli akateemista meritoitumista osoittava arvonimi. Helsingin yliopistossa yliopiston kansleri myönsi 1.1.2010 dosentin viran haltijoille ilman eri hakemusta dosentin arvon. Jatkossa hakemusta dosentin arvon saamiseksi käsitellään suurin piirtein kuten dosentuurin hakemuksia aikaisemmin.

Dosenttien aseman muutos virkasuhteesta arvonimeksi johti myös entisen yliopistojen rehtorien neuvoston, nykyisen Suomen yliopistot – Finlands universitet Unifin hallituksen esittämään suosituksen, jonka mukaan dosentin englanninkielinen käännöstä  ”adjunct professor”  ei tule käyttää vaan suositellaan käännettäväksi ilmaisulla  ”title of docent”. Suomen dosenttiliiton hallitus käsitteli tätä asiaa kokouksessaan 3.3.2010 ja lähetti oman englanninkielistä käännöstä ”adjunct professor” puoltavan  vastineensa  tiedoksi Unifin hallitukselle.

Helsingin yliopiston dosenttiyhdistyksen hallitus on neuvottelut yliopiston johdon kanssa ja pyrkinyt edistämään dosenttien asemaa uudessa yliopistossa tavoitteena dosenttijärjestelmän merkityksen säilyminen suomalaisissa yliopistoissa. Niinpä  Helsingin yliopiston uuden johtosäännön dosenttipykälässä dosenttien toiminnasta sanotaan  näin: Dosentti voi osallistua edustamansa oppiaineen opetuksen antamiseen, opiskelijoiden ohjaukseen ja opinnäytteiden tarkastamiseen sekä muuhun yliopistolliseen toimintaan kulloinkin erikseen sovittavalla tavalla. Dosentin tehtävien sopimisesta on yliopiston rehtori antanut ohjeet 13.12.2010 tekemässään päätöksessään (rehtori2010/214). Tässä päätöksessään yliopiston rehtori myös suosittelee että dosenttia ei käännetä englanniksi enää ”adjunct professor” vaan ilmaisulla ”title of docent”.

Oikeutta oman ilmoituksensa perusteella antaa yliopisto-opetusta dosentilla ei siis enää ole, vaan dosentin oikeuksista ja velvollisuuksista sovitaan laitoksen/tiedekunnan ja dosentin välillä erikseen tehtävällä dosenttisopimuksella.

Yliopiston ulkopuolella päätoimisesti toimivat dosentit ovat menettäneet myös äänioikeutensa ja vaalikelpoisuutensa yliopiston hallintoelimien vaaleissa. Yliopiston sisäpuolella toimivat dosentit ovat yliopistoon työsuhteessa opetus- tai tutkimustoimensa mukaisesti.