HYDYn hallitus vuodelle 2018

Vuosikokouksessa maanantaina 27.11.2017 valittiin dosentti Anne Nevgi yhdistyksen puheenjohtajaksi ja hallituksen jäseniksi valittiin seuraavat dosentit:

Anne Nevgi                 puheenjohtaja                                                             
Björn Fant                           
Jukka Hoffrén
Päivi Happonen           
Jukka Ojasalo
Arja Pennanen            
Ragna Rönnholm
Lauri Soinne
Timo Vasko
Unni-Päivä Leino
Leena Vilkka
Annamari Vänskä
Yhdistyksen taloudenhoitajana jatkaa dosentti Niklas Meinander.
Uusi hallitus kokoontuu 30.11.2017 klo 17.00 Tiedekulmassa.

Dosenttiyhdistyksen vuosikokous ma 27.11.2017

Dosenttiyhdistyksen vuosikokous on ma 27.11.2017 klo 17-19 Kansalliskirjaston tiloissa.

Varsinainen vuosikokous on lyhyt asiakokous kello 17.00-17.20, jossa  käsitellään sääntömääräisiä asioita. Asiakokouksen jälkeen Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva puhuu aiheesta Suomi 100 ja dosentit. Tilaisuus jatkuu vapaalla seurustelulla ja tarjoamme pientä purtavaa ja juotavaa.

Tarjoilun takia toivomme sitovaa ennakko-ilmoittautumista viimeistään 10.11. osoitteessa:

https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/30277/lomake.html.

Vuoden dosentti teologi Henrietta Grönlund

Dosenttijuhlassa julkistettiin tänään 28.3.  vuoden dosentin valinta.

Helsingin yliopiston dosenttiyhdistyksen valitsi Vuoden 2017 dosentiksi kirkkososiologian dosentti ja kaupunkiteologian yliopistonlehtori Henrietta Grönlundin.

Yliopiston tiedekunnilta oli tullut kolme esitystä vuoden dosentiksi ja kaikki ehdokkaat olivat erinomaisia valintoja vuoden dosentiksi.

Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta esitti vuoden dosentiksi ekologian ja evoluutiobiologian dosentti Marja Saastamoista, Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta esitti vuoden dosentiksi kotieläinten ravitsemustieteen dosentti Ilmo Arosta, ja Teologinen tiedekunta esitti vuoden dosentiksi kirkkososiologian dosentti Henrietta Grönlundia.

Yhdistyksemme hallitus oli pyytäessään esityksiä tiedekunnilta kertonut, että vuoden dosentin valinnan pääkriteereinä ovat dosentin ansiokas toiminta Helsingin yliopiston tutkimus- ja opetustehtävissä ja niiden edistäminen merkittävällä tavalla. Erityisesti otetaan huomioon, jos ehdokas on edistänyt oman tieteenalansa tuntemusta yhteiskunnassa tai toiminut ansiokkaasti yhteiskunnan eri sektoreilla tai toiminut esimerkillisellä tavalla Helsingin yliopiston tieteellisen tutkimuksen ja opetuksen edustajana kansainvälisesti ja edistänyt oman tieteenalansa tuntemusta kansainvälisellä tasolla. Eduksi lasketaan, jos dosentti toimii yliopiston ulkopuolella.

Dosentti Marja Saastamoinen on toiminut ansiokkaasti Helsingin yliopiston tutkimus- ja opetustehtävissä ja edistänyt niitä merkittävällä tavalla. Hän on kansainvälisesti tunnettu ekologian ja evoluutiobiologian alan tutkija. Erityisesti hän on Metapopulaatiokeskuksen tutkija ja siihen liittyvän huippututkimusyksikön varajohtaja. Dosentti Ilmo Aronen toimii tutkimus- ja kehitysjohtajana Raisioagro Oy:ssa. Ilmo Aronen on toiminut dosentin tehtävässään hyvin monipuolisesti sekä opetuksen, tutkimuksen että yhteiskunnallisen vaikuttamisen saralla. Hän on pidetty ja innostava luennoitsija kotieläinten ravitsemustieteen opetuksessa ja toimii säännöllisesti opinnäytetöiden tarkastajana. Hän on edistänyt yliopisto-yritys -tutkimusyhteistyötä ja toiminut aktiivisesti elinkeinon tai rahoittajan edustajana oman alansa tutkimushankkeiden ohjaus- ja johtoryhmissä.

Valituksi tuli dosentti Henrietta Grönlund.  Henrietta Grönlund on ansioitunut tutkijana kansainvälisesti ja tämän lisäksi hän on lähes kymmenen vuotta toiminut aktiivisesti sekä kansalaisjärjestöissä ja kirkossa. Hänen toiminnassaan yhdistyvät yliopistossa tehtävä tutkimus- ja opetustyö ja yhteiskunnan muilla sektoreilla tapahtuva yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Grönlundin opetus- ja tutkimusalue on kaupunkiteologia on hyvin tärkeä ja ajankohtainen aihe väestön muuttoliikkeen suuntautuessa kaupunkeihin.

Grönlund on tutkinut yksinäisyyttä, sosiaaliturvan aukkoja, vapaaehtoistoimintaa, lahjoittamista, myötätuntoa, hyvinvointiyhteiskunnan vastuunjakoa, diakoniaa, ja soveltanut tätä tutkimusta laajasti käytäntöön. Hän on toiminut näihin teemoihin liittyen laajasti työtehtävissä, luottamustehtävissä ja asiantuntijaedustajana ministeriöissä, kirkossa ja lukuisissa järjestöissä. Näin hänen työssään on tutkimustyö yhdistynyt käytännössä koettuun.

Kansainvälisesti Grönlund on toiminut yhtäältä Suomen edustajana toisaalta uskonnontutkimuksen edustajana useissa vapaaehtoistoiminnan, lahjoittamisen ja hyväntekeväisyyden globaaleissa verkostoissa, hankkeissa ja julkaisuissa. Grönlund on saanut kansalaistoiminnan johtavan kansainvälisen tieteellisen yhdistyksen ARNOVAn myöntämän lupaavan nuoren tutkijan palkinnon sekä saman yhdistyksen kunniamaininnan väitöskirjasta. Grönlund edustaa Suomea ja Helsingin yliopistoa 12 eurooppalaisen yliopiston Europe Engage –hankkeessa, jossa kehitetään uutta yliopistopedagogista Service Learning –lähestymistapaa eurooppalaisiin yliopistoihin. Tämän yhteistyön tuloksena hän on kehittänyt tätä uudenlaista yliopistopedagogista lähestymistapaa Helsingin yliopistoon ja Suomeen.

Suomen dosenttiliiton hallitus 2017-18

Suomen dosenttiliiton vuosikokous oli ma 27.2.2017 Turussa. Vuosikokouksessa valittiin Dosenttiliiton puheenjohtajaksi yhdistyksemme puheenjohtaja Anne Nevgi. Dosenttiliiton hallituksen jäseniksi valittiin yhdistyksemme hallituksesta dosentti Jukka Hoffrén, dosentti Arja Pennanen ja dosentti Ragna Rönnholm. Tampereen dosenttiyhdistyksestä valittiin dosentti Eero Arola ja dosentti Petri Juuti ja Turun yliopistojen dosenttiyhdistyksestä valittiin dosentti Risto Nurmela ja dosentti Jaakko Rusama. Dosenttiliiton taloudenhoitajana jatkaa dosentti Niklas Meinander.

Vuosikokouksen jälkeen uusi hallitus piti järjestäytymiskokouksen ja valitsi varapuheenjohtajaksi dosentti Risto Nurmelan Turun yliopistojen dosenttiyhdistyksestä ja sihteeriksi dosentti Arja Pennasen yhdistyksestämme.

Tulevan toimintakauden tapahtumista todettiin, että Tampereen dosenttiyhdistyksellä on juhlavuosi yhdistyksen juhliessa 50 toimintavuottaan 26.10.2017. Dosenttiliitto päätti myös juhlistaa Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuotta järjestämällä seminaarin Tampereen dosenttiyhdistyksen vuosijuhlan yhteydessä.

Mitä dosentit ajattelevat opettamisesta ja oppimisesta -kysely

Helsingin yliopiston dosenttiyhdistys haluaa selvittää dosenttien käsityksiä opettamisesta ja oppimisesta. Olemme lähettäneet sähköpostitse kyselyn kaikille yhdistyksemme jäsenille pyytäen vastausta maanantaihin 9.1.2017 mennessä.

Dosentuuriin kuuluu oikeus antaa omalla alallaan opetusta yliopistossa kaikilla tasoilla.  Tutkimuksen tavoitteena on selvittää dosenttien käsityksiä opettamisesta ja oppimisesta.

Toivomme saavamme kattavasti vastauksia kyselyymme ja pyydämme myös vapaaehtoisia ilmoittamaan kiinnostuksensa osallistua kyselyä täydentävään haastatteluun täyttämällä yhteystiedot kyselylomakkeen lopussa.

Kyselyyn pääsee vastaamaan tästä:

Dosenttiyhdistyksemme hyödyntää tutkimuksen tuloksia  edunvalvonnassaan pyrkiessämme parantamaan dosenttien edellytyksiä toimia opetustehtävissään. Tutkimuksen tulokset hyödyttävät myös dosenteille tarjottavan yliopistopedagogisen koulutuksen kehittämistä.

Tutkimustulokset julkaistaan dosenttiyhdistyksen internet-sivuilla. Tutkimuksesta vastaa dosentti, yhdistyksen varapuheenjohtaja Jukka Hoffrén, jonka kasvatustieteellinen opinnäytetyö tulee perustumaan tähän tutkimusaineistoon.

Tutkimusaineisto anonymisoidaan, eikä nimiä, laitos- tai muita tietoja, jotka mahdollistavat yksilön tunnistamisen, raportoida tutkimusjulkaisuissa.

Lisätietoja kyselystämme antavat yhdistyksemme varapuheenjohtaja, dosentti Jukka Hoffrén, jukka.hoffren@helsinki.fi ja yhdistyksemme puheenjohtaja, dosentti Anne Nevgi, anne.nevgi@helsinki.fi

 

Dosenttilaitoksen kehitysvaiheet – Niklas Meinanderin puhe dosenttijuhlassa 18.10.2016

Herr Kansler, Herra rehtori, arvoisat kutsuvieraat, hyvät naiset ja herrat, mina damer och herrar, ladies and gentlemen,

Esitykseni otsikoksi on ohjelmaan merkitty ”Dosenttilaitoksen kehitysvaiheet”. Ensimmäiset viisi ”opettavaa maisteria” eli magistri docentes nimitettiin Turun akatemiaan marraskuussa vuonna 1738, eli melkein 280 vuotta sitten. Tällaisia ei ollut silloin vielä yhdessäkään muussa Ruotsin yliopistossa. En aio kuitenkaan käydä läpi dosenttilaitoksen kehitystä koko tältä kaudelta.  Dosentti Anto Leikola piti yhdistyksen 50-vuotisjuhlissa esitelmän dosenttilaitoksen vaiheista joka julkaistiin Yliopisto -lehdessä nro 15 vuonna 1996. Valitettavasti en löytänyt sitä enää verkosta. Dosenttiyhdistyksellä on suunnitelma tutkimukseen perustuvan dosenttilaitoksen historian kirjoittamisesta, mutta sitä ei ole vielä varojen puuttuessa voitu toteuttaa. Tulen keskittymään Dosenttiyhdistyksen toiminnan aikana tapahtuneeseen kehitykseen painottaen yhdistyksen toimintaa ja sitä aikaa kun itse olen ollut yhdistyksen toiminnassa mukana. Yhdistys on aikaisemmin juhlinut ainakin 50- ja 60-vuotisjuhlansa yliopiston tiloissa yliopiston johdon myötävaikutuksella, mistä haluan esittää yliopistolle kiitoksemme.

Dosenttiyhdistys juhlii tänään 70-vuotisjuhlaansa. Yhdistyksen perustamisasiakirjan allekirjoittivat kolme dosenttia helmikuun 19 p:nä 1946. Allekirjoittajina olivat dosentit Uuno Toivonen, Erik Becker ja V. T. Aaltonen. Rekisteri-ilmoitus saapui Patentti- ja rekisterihallitukselle 13.6.1946 ja rekisteröimispäivä oli 21.3.1947. Yhdistys on ottanut tehtäväkseen dosenttilaitoksen edistämisen ja dosenttien etujen ajamisen yliopistolla.

Kun pohtii dosenttilaitoksen viime vuosikymmeninä kokemia muutoksia, kolme asiaa tulee päällimmäisinä mieleen. Ensimmäinen on yliopistolainsäädännössä tapahtuneet muutokset. Radikaalein muodollinen muutos tapahtui kun dosentin toimi lakkautettiin ja korvattiin dosentin arvolla. Toinen on dosenttiopetuksen rahoituksen perusteiden muuttuminen runsaat parikymmentä vuotta sitten. Sen seurauksena yliopistoasetuksiin kirjattua sääntöä, että dosentuuri lakkaa jos dosentti ei neljänä peräkkäisenä lukukautena ole antanut dosenttiopetusta, ei enää ole noudatettu. Tämä heikensi muualla päätoimisesti toimivien dosenttien siteitä yliopistoon. Kolmas asia on dosenttikunnan voimakas lukumääräinen kasvu viime aikoina. Tämän seurauksena suhteellisesti yhä harvempi dosentti hoitaa mitään opetustehtävää yliopistossa.

Dosenttijärjestelmä sellaisena kuin se on ollut suurimman osa 1900-lukua, on kuvattu aika yksityiskohtaisesti Laissa Helsingin yliopiston järjestysmuodon perusteista (191/1923) ja Helsingin yliopiston säännöt sisältävässä asetuksessa (228/1924). Yliopistolainsäädäntöä on sen jälkeen muutettu useamman kerran. Dosenttiyhdistys ja dosenttiliitto ovat aktiivisesti puolustaneet dosenttijärjestelmää yliopistolakien muutosprosessissa. Tämän toiminnan tuloksena dosentit edelleen mainitaan yliopistolaissa. Suurin osa dosentteja koskevista säädöksistä löytyy tänään kuitenkin yliopiston johtosäännöissä.

Kun dosentit otettiin virkamieslain piiriin, määrättiin dosenteille pakollinen eroamisikä. Yhdistys ja liitto yrittivät tuloksetta poistaa tämän määräyksen dosenttien osalta, olihan dosentin toimi palkattomuutensa johdosta muutenkin poikkeuksellinen toimi.  Ongelma ratkesi kun dosentin toimet hävisivät. Eroamisikä ei luonnollistesti voi koskea annettua arvoa. Toisaalta, joissakin yliopistoissa on keksitty luoda määräaikaisia dosentin arvoja.

Dosenttijärjestelmän muodostavat dosentin oikeudet ja velvollisuudet sekä dosentin pätevyysvaatimukset ja nimityskriteerit. Lyhyesti tämä on tarkoittanut sitä, että jokainen tieteellisesti ansioitunut tohtori on voinut hakea Helsingin yliopiston dosentiksi. Hakemus osoitetaan tiedekunnalle, jonka tehtävänä on arvioida hakijan tieteellistä pätevyyttä ja opetustaitoa. Jos tiedekunta toteaa hakijan päteväksi, tiedekunta esittää yliopiston kanslerille hakijan nimittämistä dosentiksi. Tieteentekijällä on siis ollut subjektiivinen oikeus tulla nimitetyksi Helsingin yliopiston dosentiksi jos pätevyyskriteerit täyttyvät. Tilanne on asiallisesti edelleen tämä vaikka asiasta ei enää säädetä laissa ja asetuksessa. Helsingin yliopisto on poikennut tässä suhteessa Suomen muista yliopistoissa, joissa dosentin nimittämiseen on aina myös liittynyt yliopiston tarveharkinta.

Dosentilla on tiedekunnalle tehdyn ilmoituksensa perusteella ollut oikeus opettaa yliopistossa ja automaattinen oikeus palkkioon kahden viikkotunnin opetuksesta lukukauden aikana. Ylimääräisen opetuksen rahoitusperusteen muutoksesta johtuen dosentit menettivät automaattisen oikeuden palkkioon opetuksestaan, mutta opetusoikeus säilyi. Käytännössä dosentit olivat yleensä sopineet laitoksen kanssa annettavasta opetuksestaan, joten muutos entiseen ei ollut kovin radikaali, mutta rahoituksen niukkuuden johdosta dosenttiopetus väheni. Tilanteeseen tuli parannus kun yliopiston rehtorin varoista varattiin määräraha niin sanottujen ulkopuolisten dosenttien antamalle opetukselle, jolle laitoksilla jälkikäteen oli mahdollista hakea rahoitusta. Tämä määräraha on ollut merkittävä dosenttiopetuksen kannalta. Sitä, mikä on dosenttiopetuksen rahoitustilanne tänään, en tiedä.

Muita dosenttien oikeuksia on ollut oikeus laskea virkavuosia antamastaan opetuksesta, oikeus tulla huomioiduksi professorin viransijaisten määräämisessä, oikeus dosenttistipendeihin, ääni- ja vaalioikeus yliopiston vaaleissa sekä yhtenä pienenä etuutena oikeus yliopiston lehtisalin avaimeen. Tänä päivänä tärkeä asia dosenteille on ollut oikeus yliopiston sähköpostiosoitteeseen ja tieteellisiin tietokantoihin. Tässä suhteessa käytäntö vaihtelee laitoksittain, ja moni dosentti onkin huomannut olevansa vailla näitä hänen tutkimustoiminnan kannalta oleellisia työkaluja.

Dosenttien velvollisuutena on ollut toimia dosentin tehtävissä vähintään joka neljäs lukukausi, joko luennoimalla tai muulla tavoin. Lisäksi pieni konsistori on voinut tiedekunnan esityksestä määrätä dosentti opetustehtävään palkkiota vastaan. Nykytilanteessa, jossa dosentin toimia ei enää ole, ei dosentuuriin liity automaattisesti minkäänlaisia oikeuksia eikä velvoitteita. Dosentin arvo osoittaa henkilön saavuttaneen tietyn tieteellisen ja pedagogisen tason. Helsingin yliopiston dosenttiyhdistys on neuvotellut yliopiston kanssa dosenteille mahdollisuuden solmia laitoksen tai tiedekunnan kanssa dosenttisopimuksen, jossa määritellään dosentin ja laitoksen oikeudet ja velvollisuudet. Tämä sopimus tarjoaa keinon kiinnittää dosenttia tiiviimmin yliopistoon ja korvaa tavallaan entisaikojen dosentin toimea. Järjestelmä etsii vielä muotoaan ja käytännöt vaihtelevat laitosten välillä.

Uusi dosenttien ja yliopiston yhteistyömuoto on viime vuosina keväisin järjestetty yliopiston kanslerin isännöimä uusien dosenttien tapaamistilaisuus. Nämä tilaisuudet ovat olleet hyvin onnistuneita. Valitettavasti olen itse ollut eri syistä estynyt osallistumasta niihin, ensimmäistä tilaisuutta lukuun ottamatta.

Dosenttijärjestelmämme on aika ainutlaatuinen maailmassa. Dosentteja löytyy pohjoismaissa ja saksankielisen perinteen maissa.  Meidän dosenttijärjestelmämme poikkeaa kuitenkin näistä. Pohjois-Amerikassa dosentti (docent) hoitaa museokokoelmia. Niinpä kansainvälisesti liikkuvalle dosentille dosenttitittelin kääntäminen englanniksi on ollut haaste, ja yhdistykseltä kysytään usein neuvoa asiassa. Vuonna 2005 Opetusministeriö ja Valtioneuvoston kanslia hyväksyivät dosenttinimikkeen englanninkieliseksi käännökseksi adjunct professor, paljolti dosenttiyhdistysten vaikutuksesta. Tämä käännös ei kuitenkaan enää kovin hyvin vastaa dosentin arvoa, varsinkaan jos siihen ei liity minkäänlaisia velvoitteita puolin eikä toisin. Sitä taustaa vasten Unifin hallituksen kannanotto vuodelta 2010 on ymmärrettävä. Adjunct professor sopii mielestäni hyvin kuvaamaan dosenttisopimuksen solminutta dosenttia. Henkilökohtaisesti olen ulkomailla toimiessani asian ratkaissut olemalla mainitsematta dosentuuriani. Tohtorin titteli kelpaa Pohjois-Amerikassa puhuteltaessa sikäläiselle professorille, joten kelpaa se myös suomalaiselle dosentille. Title of docent on hieman kömpelö, varsinkin jos sitä haluaa käyttää tittelinä. Jos dosentti jostakin syystä haluaa tuoda esille dosentin arvonsa se voidaan hyvinkin esittää lauseessa ”I have received the title of docent …” jos vielä avaa kohteelleen mitä se tarkoittaa. Wikipediassa löytyy kelpo esitys dosenttijärjestelmästämme.

Tulevissa puheenvuoroissa tänään tullaan käsittelemään dosenttijärjestelmän merkitystä dosenteille ja tulevaisuuden näkymiä, joten en käsittele näitä teemoja nyt. Kiitän teitä runsaasta läsnäolosta ja siitä, että jaksoitte kuunnella. Toivotan omasta puolestani dosenttijärjestelmälle hyvää tulevaisuutta ja hyvän yliopiston ja dosenttiyhdistyksen yhteistyön jatkumista.

Niklas Meinander

Dosenttiyhdistyksen 70-vuotisjuhlaseminaari 18.10. klo 16.00 alkaen

Dosenttiyhdistyksemme 70-vuotisjuhlaseminaari on tiistaina 18.10. klo 16.00 alkaen.  Paikkana on Helsingin yliopiston pieni juhlasali (Fabianinkatu 33, 4 krs). Juhlaseminaarin jälkeen on vastaanotto kello 18.00 alkaen yliopiston Lehtisalissa.

Juhlaseminaarin teemana on Dosentit tänään, eilen ja huomenna.

Ilmoittautuminen juhlaseminaarin tästä elomakkeella.

Juhlaseminaarin ohjelma

 

16.00        Musiikkiesitys / Philomela

Kansleri Thomas Wilhelmssonin tervehdys

HYDYn puheenjohtajan dosentti Anne Nevgin tervehdys

Dosenttilaitoksen kehitysvaiheet / dosentti Niklas Meinander

Dosentit voimavarana: reflektioita eri vuosikymmeniltä – keskustelemassa professori Laura Kolbe, dosentti Anna-Liisa Laine ja dosentti Timo Vasko / juontaja dosentti Annamari Vänskä

Musiikkiesitys / Philomela

17.45      Siirtyminen Lehtisaliin

18.00      Tervehdykset

Musiikkiesitys – Trio Docentus Musicus Medicus

Tarjoilua ja seurustelua

Dosenttiyhdistyksen vuosikokous ma 31.10.2016

Dosenttiyhdistyksen vuosikokous on ma 31.10.2016 klo 18.00-20.00 Porthanian opettajien kahvilassa. Vuosikokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat ja keskustellaan ajankohtaisista dosentteja koskevista kysymyksistä. Tilaisuudessa puhuu hallintojohtaja Esa Hämäläinen.

Vuosikokoukseen ilmoittaudutaan viimeistään to 20.10.2016 tässä osoitteessa:

https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/30277/lomake.html

Katso myös yhdistyksen hallitus / vuosikokoukset.

Helsingin yliopiston avajaiset 5.9.

Helsingin yliopiston avajaisissa ma 5.9.2016 puhui dosenttinyhdistyksemme puheenjohtaja dosentti Anne Nevgi. Hän pohti puheessaan mille arvoperustalle yliopisto rakentaa oman toimintansa, mikä innoittaa tutkimukseen. Yliopiston arvoperusta rakentuu totuuteen pyrkimiseen.

Yliopiston avajaiset ovat katsottavissa tältä sivulta.

Vuoden dosentti Mirkka Lappalainen ja dosenttijuhla 12.4.2016

Dosenttiyhdistyksemme järjesti yhdessä kanslerin kanssa Dosenttijuhlan tiistaina 12.4.2016 Unioninkadun juhlahuoneistossa.  Kansleri oli kutsunut dosenttijuhlaan kaikki vuoden 2015 aikana dosenttinimityksen saaneet dosentit.

Dosenttijuhla alkoi Docentus Musicus Medicus trion soittaessa J. Haydinin Huilutiron D-duuri 1. osa Allegro. Docentus Musicus Medicus trion soittajat olivat Helsingin yliopiston dosentit: anestesiologian ja tehohoitolääketieteen dosentti Reino Pöyhiä, psykiatrian dosentti Hannu Naukkarinen ja Turun yliopiston dosentti, lastenpsykiatrian erikoislääkäri Jari Sinkkonen.

Kansleri Thomas Wilhelmson esitti tervehdyksen uusille dosenteille ja dosenttiyhdistyksemme puheenjohtaja kasvatustieteen dosentti Anne Nevgi esitteli omassa puheenvuorossaan vuoden dosentin valintaprosessin kertoen miten tiedekuntia pyydettiin tekemään esityksiä vuoden dosentiksi ja millaisiin kriteereihin vuoden dosentin valinta perustuu.

Tänä vuonna neljä tiedekuntaa oli lähettänyt esityksen vuoden dosentiksi:

  • Humanistinen tiedekunta: Suomen ja pohjoismaiden historian dosentti Mirkka Lappalainen
  • Eläinlääketieteellinen tiedekunta: eläinlääketieteellisen dermatologian dosentti Leena Saijonmaa-Koulumies
  • Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta: Metsien kaukokartoituksen dosentti Mikko Vastaranta
  • Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta: Kryösfäärin fysiikan dosentti Thomas Zwinger

Kaikki ehdokkaat olivat erinomaisia valintoja vuoden dosentiksi. Heistä kuitenkin erottui dosentti Mirkka Lappalainen erityisesti siinä miten hän on tehnyt tunnetuksi oman tieteenalansa tutkimusta suurelle yleisölle, edistänyt oman oppiaineensa opetusta ja tehnyt erinomaista tutkimusta omalla alallaan.

Mirkka Lappalainen on toiminut opetustehtävissä Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian oppiaineessa vuodesta 2001 lähtien ja vuodesta 2014 vakituisessa yliopistonlehtorin tehtävässä. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 2006; kansleri nimitti hänet dosentiksi vuonna 2013. Hänen tutkimusteemansa ovat Ruotsin ajan historia, aatelin ja aatelissukujen historia, valtiomuodostuksen historia, henkilö-, oikeus- ja rikoshistoria sekä ”pieni jääkausi” ja nälänhädät.

Lappalainen on kirjoillaan tehnyt merkittävää työtä Ruotsin vallan aikaisen Suomen historian kartoittamiseksi ja tunnetuksi tekemiseksi myös suurelle yleisölle. Vain harva kykenee palvelemaan samanaikaisesti niin hyvin sekä tieteellistä että populaaria yleisöä kuin Lappalainen. Hän kirjoittaa historiaa dekkarimaisella otteella ja tekee oudosta vuosisadasta helposti lähestyttävää tiedettä. Hän tuo elävästi esille historian värisävyjä ja näyttää, miten historialliset tapahtumat kietoutuvat ihmisten elämään. Jo vuonna 2006 Vuoden tiedekirjaraati kiitti Lappalaisen tapaa kuvata kaukaista menneisyyttä tavalla, joka on vahvasti kiinni meidän ajassamme. Kahdeksan vuotta myöhemmin samaisen raadin kiitos oli tätäkin ytimekkäämpi: “Juuri näin historiaa pitäisi opettaa!”

Opetuksessaan Lappalainen innostaa perustutkinto-opiskelijoita tarttumaan historiantutkimuksen lähteisiin ja menetelmiin. Innostuttuaan ilmastohistoriasta hän on yhdessä opiskelijoiden kanssa ryhtynyt tutkimaan ilmastonmuutoksen historiaa sekä ihmisen ja ilmaston välistä suhdetta. Hän itse on todennut: “On hienoa saada opiskelijat innostumaan siitä, mitä historia on ja miten sitä tutkitaan. Eihän kaikista opiskelijoista tietenkään tule historiantutkijoita, mutta tätä kautta on mahdollista oppia tiedonhankintaa, kirjoittamista ja ylipäätään maailman ymmärtämiseen liittyviä taitoja.”

Mirkka Lappalainen on saavuttanut useita palkintoja Ruotsin vallan ajan historiaa käsittelevillä tutkimuksillaan. Lappalaisen tuorein teos Pohjolan Leijona – Kustaa II Aadolf ja Suomi 1611 – 1632 huomioitiin Tieto-Finlandia-palkinnolla vuonna 2014. Samasta teoksesta Lappalaiselle myönnettiin Vuoden tiedekirja-palkinto tammikuussa 2015. Aiemmin Lappalainen on palkittu Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla 2013 teoksella Jumalan vihan ruoska, Lauri Jäntin palkinnolla 2010 sekä Vuoden historiateos-palkinnolla 2009 teoksella Susimessu. 1590-luvun sisällissota Ruotsissa ja Suomessa. Näitten palkintojen lisäksi hänelle myönnettiin Vuoden tiedekirja -palkinto 2006 esseekokoelmasta Maailman painavin raha.

Docentus Musicus Medicus trio esitti vuoden dosentiksi valitulle Mirkka Lappalaiselle serenadin.

Dosentti Mirkka Lappalainen toi vuoden dosentin esitelmässään  vahvasti esiin tutkijan palon ja innon tehdä tutkimusta. Hän kuvasi omaa tutkimustyötään ja miten professori Heikki Ylikankaan luennot ja opetus olivat saaneet hänet kiinnostumaan suurista kysymyksistä historian tutkimuksessa. Dosentti Mirkka Lappalainen painotti miten tärkeää on että kansakunta tiedostaa oman historiansa ja mikä merkitys historiantutkimuksella on nykyisen maailmamme ymmärtämiselle.

Vuoden dosentin esitelmän jälkeen Docentus M usicus Medicus trio soitti J. Haydinin Huilutrio D-duuri, osat 2 ja 3: Andantino piú tosto Allegretto ja Vivace assai.

Dosenttijuhla jatkui tämän jälkeen vapaamuotoisesti tarjoilujen äärellä.