Hullut, helpot ja parhaat

Ryhmämme kasvishuoneilmiön haasteen esittäjänä toimi WWF ja viime kerran ankaran aivomyrskyämisen tuloksena olimme saaneet muovattua ongelmamme muotoon ”Miten tarjota kuluttajille mahdollisuuksia, jotka kannustavat ja selkeyttävät kestävämpien ruokavalintojen tekemistä?”

Päivän agendana oli lähteä pohtimaan ratkaisuja kyseiseen ongelmaan. Ratkaisuja ei kuitenkaan haettu suoraviivaisesti keskustelemalla vaan uusista näkökulmista asiaa tarkastellen. Ehdotuksia pohdittiin määrä korvaa laadun -asenteella ja A2:set täyttyivätkin post-it-lapuista hurjaa vauhtia.

Hullut ratkaisut vaihtelivat sähköiskuja antavista paketeista syyllistäviin lehmiin. Allekirjoittaneen mielestä nämä kuuluivat osittain myös parhaiden joukkoon, mutta voi olla, ettei maailma ole vielä valmis tämänkaltaisiin visionäärisiin mahdollisuuksiin.

Helppoihin ratkaisuihin kuuluivat taas mm. Earth hour-ajatuksella toteutettu kasvisruokatempaus, sekä ruokakaupoissa valmiiksi kasatut ympäristöystävälliset kauppakassit, joissa olisi ainekset tietyn ruokalajin valmistamiseen. Lisäksi erinäköiset haasteet toisivat projektille näkyvyyttä. Pohdimme myös sosiaalisen median hyödyntämistä kohtuullisen helppona tapana edistää tietoisuutta.

Ajatuksemme taustalla oli kuitenkin helpottaa kuluttajien valintoja, joten parhaiden ajatusten joukkoon valikoitui erityisesti kuluttajat huomioon ottavia ratkaisuja. Eräs esille nousseista ideoista oli pakkauksiin tai hintakyltteihin lisätyt liikennemerkit, joista kävisi selkeästi esille kyseisen ruoka-aineksen tai elintarvikkeen ympäristövaikutus. Toinen näkökulma olisi tukea ympäristöystävällisiä ostoksia esimerkiksi bonusjärjestelmällä ja kerryttämällä ”pyhimypisteitä” (nimi edelleen harkinnan alla) kestävistä valinnoista.

Pohdimme myös kasvatuksen vaikutusta ja sitä, tulisiko meidän pyrkiä vaikuttamaan seuraavaan sukupolveen nykyisen sijasta. Koulu- ja työpaikkaruokaloissa voitaisiin siirtää lihaa sisältävä annos tiskin alta tarjoiltavaksi, jolloin oletuksena olisi aina kasvis- tai kala-ateria. Toinen tärkeä teema liittyi ruokakasvatukseen ja koulutukseen. Koululaisille olisi hyvä tarjota ympäristötietoista ruokakasvatusta ja kouluissa voitaisiin järjestää erilaisia teemapäiviä liittyen ruokaan ja ruuantuotantoon. Ruokakasvatuksessa kantavana ajatuksena olisi lisätä ymmärrystä siitä, miten ruokaa nykyään tuotetaan ja miten suuria vaikutuksia sillä on ympäristön ja yhteiskuntamme kannalta.

Saimme päivän aikana paljon erinomaisia (ja myös vähemmän erinomaisia) ajatuksia, joista lopulta lähdimme jalostamaan muutamaa parasta. Ensi maanantaina tapaamme WWF:n edustajan ja pohdimme yhdessä mitä ajatusta lähdemme oikeasti toteuttamaan.

75 ämpärillistä levää

”En usko sinua.”

Parhaat sanat, mitä olen kuullut poikkitieteellisessä yhteisössä. Miksi? Koska kommentoija on silloin varmasti kuunnellut näkemykseni, ja verrannut omia tietojaan siihen. Asioita voi viedä eteenpäin monella tavalla, joista turvallisin on kurssillakin esitetty ”Joo, ja” -malli, jonka avulla vältytään ideoiden lyttäämiseltä. Kun luottamus ryhmän sisällä kasvaa, myös tapoja kommunikoida tulee enemmän.

Ryhmässämme Fukuksessa luotto jäseniemme asiantuntijuuteen ja reiluuteen on ollut alusta asti korkea. Ja tätä luottamusta tarvitaan, jotta voimme ratkaista John Nurmisen Säätiön meille antaman haasteen: kaikkien sitouttaminen ja osallistaminen säätiön Puhdas Itämeri -toimintaan.

Maanantaina pääsimme edellisen viikon alkutunnustelujen ja haasteen esittelyn jälkeen viimein pureutumaan syvemmälle siihen, mikä ongelma haasteen avulla ratkaistaan. Tiivistahtinen ja kiihkeä parituntinen kului näkemyksien esittämisen, kehujen ja väitöksien ristitulessa. Kaikki tapahtui valtavien papereiden edessä, joihin kiinnitettyjä kymmeniä post it -lappuja siirreltiin uusiksi ryppäiksi, joista session edetessä muodostui koko ajan selkeämpiä kokonaisuuksia.

Kokonaisuuksista muodostui ongelmia, joista lähdettiin valitsemaan sitä, jonka haluamme ratkaista. Rauhallisen pohdinnan ja vauhdikkaan keskustelun välimaastossa löysimme yhteisymmärryksen siitä, mikä on olennaista. Haaste oli sisäistetty, ongelma muodostettu. Näiden päälle rakensimme vielä vision, joka ohjaa meitä tulevien viikkojen aikana kohti ratkaisua.

Iltapäivän päätteeksi kaikki ryhmät esittelivät haasteensa, ongelmansa ja visionsa. Oli innostavaa kuulla, mitä kaikki muut olivat saaneet aikaiseksi. Sessio oli ollut niin intensiivinen, ettei oman ryhmän ulkopuolelle ehtinyt kuikuilla.

Toivottavasti seuraavat kerrat avaavat mahdollisuuksia myös ryhmien väliselle  toiminnalle. Etenkin ryhmien yhteistyökumppanien toimintavoista on aina kiinnostava kuulla lisää. Meidän ryhmämme yhteistyökumppanin John Nurmisen Säätiön toimintaan voi aloittaa tutustumisen Itämeri-laskurilla. Sen avulla saat tietää, kuinka monta ämpärillistä levää tuotat Itämereen vuosittain. Minä tuotan 75 ämpärillistä. Uskotko minua?

 

Ryhmä: Fukus

Haasteet hahmottuvat

Ryhmä Valaat:

Salamyhkäisyyden verho aukeni vihdoin ja tapasimme yhteistyökumppanimme. Tapaamisen alussa kukin kumppani esitteli toimintaansa kaikille kurssilaisille. Mukana on tuttuja toimijoita, kuten WWF, ja toisia hieman vähemmän tunnettuja. Meidän ryhmämme kumppani on Siemenpuu-säätiö.

Säätiö oli kaikille tuntematon, mutta alusta alkaen toiminta vaikutti mielenkiintoiselta. Mitä enemmän kuulimme, sitä vakuuttuneempia olimme. Siemenpuu-säätiön tarkoitus on tukea Etelän kansalaisjärjestöjen työtä ympäristön, paikallisyhteisöjen ja ihmisoikeuksien hyväksi.

Säätiö haluaa olla yhteistyökumppani, ei pelkästään rahoittaja. Toimintaperiaatteet eroavat hieman muista kehitysyhteistyön projekteista, ja konkreettisia lukuja toiminnan tehosta on tämän vuoksi vaikea arvioida etukäteen tai mitata heti hankkeen päätyttyä. Toiminta perustuu kohdemaan omiin hankkeisiin, joissa paikalliset kansalaisjärjestöt ideoivat projektit paikallisiin ongelmiin, miettivät ratkaisut ja määrittelevät tavoitteet. Siemenpuu-säätiö rahoittaa projekteja, jotka vahvistavat kansalaisyhteiskuntaa, tukevat ympäristönsuojelua, voimauttavat alkuperäiskansoja sekä edistävät kestävää kehitystä.

Siemenpuulla on takanaan kymmenen vuoden kokemus, ja tähän mennessä rahoitetuista 600 projektista lähes kaikki ovat olleet onnistuneita, mikä on kehitysyhteistyössä harvinaista. Tähän on vaikuttanut erityisesti toiminnan voimakas paikallinen sitoutuneisuus. Säätiön taustalla vaikuttavat 15 suurta kotimaista ympäristö- ja kehitysjärjestöä, esimerkiksi WWF Suomi, Suomen luonnonsuojeluliitto ja Kepa ry.

Varat työhön ovat tulleet aiemmin ulkoministeriöltä, mutta vuonna 2016 päätetty kehitysyhteistyövarojen yli 40 % leikkaus on pakottanut säätiön miettimään rahoitusmallia uudelleen. Siemenpuu-säätiö on viestinnässään keskittynyt aikaisemmin lähinnä kohdemaihin, joten säätiön tunnettuus Suomessa on vähäisempää. Meidän tehtävämme on ideoida uusia keinoja varojen hankintaan ja viestinnän parantamiseen Suomessa.

Ensimmäinen tehtävä oli haasteen kartoitus, jossa haaste asetettiin yhteiskunnalliseen kontekstiin. Jokainen ryhmän jäsen mietti itsenäisesti teemaan liittyviä asioita ja kirjoitti mietteet post-it-lapuille, jonka jälkeen jokainen esitti omat mietteensä. Paljon olimme kirjanneet samoja asioita, mutta esiin nousi myös uusia ideoita, joita ei itse ollut tullut ajatelleeksi.

Haasteeseen paneutumista jatkettiin miettimällä ja kirjaamalla teemoja, toimijoita ja ongelmia, joita siihen liittyy. Tämä vaihe oli kiva ja yllättävän helppo. Sen sijaan kaikkien näiden post-it-lappujen järjestäminen syy-seuraus- ja vaikutussuhteiden mukaan ei enää ollutkaan niin helppoa. Ryhmällä oli monia erilaisia ajatuksia siitä, miten asioita voisi ryhmitellä, mutta toimivaa ryhmittelyä ei oikeastaan vielä saatu aikaiseksi.

Projektikurssin tehtävien järjestys auttoi hahmottamaan hyvin haastetta vaihe vaiheelta. Projektin kannalta on tärkeää saada tehdä mahdollisimman paljon ajatustyötä, lukea taustamateriaalia ja heittää ajatukset laatikon ulkopuolelle – ehkä juuri sieltä löytyisi vastaus haasteeseen. Saimme Siemenpuulta materiaalia luettavaksi heidän tekemästään työstä, tuloksista ja raporteista. Ne voivat antaa meille suuntaa punaisesta langasta.

Tehtävää jatketaan seuraavalla kerralla ja voi hyvin olla, että ajatukset sen suhteen ovat siihen mennessä jo vähän selkiytyneet. Moni asia tarvitsee pitkäaikaista ajatustyötä, ennen kuin järjestyy omassa mielessä selkeäksi ja ymmärrettäväksi. Haasteen ympärille kietoutuvat asiat ovat myös monimutkaisia ja niistä on mahdotonta järjestää yksiselitteisiä syy-seuraussuhteita. Alusta asti ryhmämme on tuntunut toimivalta, joten kyllä tästä hyvä tulee.

Tervetuloa projektikurssille!

Mikä yhdistää viestinnän opiskelijaa, kalataloustieteilijää ja kulttuuritutkijaa?

Environmental Change and Global sustainability (kavereiden kesken ECGS)  maisteriohjelman ensimmäinen projektikurssi on alkanut. Opiskelijat ja ohjaajat kokoontuivat Viikin Biokeskus 1 kurssisaliin maanantaina 15. tammikuuta    tutustumaan ja kuulemaan kurssin toimintaperiaatteista.  Seuraavien seitsemän viikon aikana ratkotaan yhdessä ulkopuolisten yhteistyökumppaneiden kanssa kestävyyteen ja Itämeren suojeluun liittyviä haasteita. Täällä ideat saavat virrata, vääriä vastauksia ei ole ja jokaisen osaamiselle on taatusti käyttöä.

Opiskelijat on koottu mahdollisimman monitieteisiin ryhmiin, ja osallistujia onkin ilahduttavan kirjava joukko eri tiedekunnista. Osallistujat löysivät oman ryhmänsä kuvapalapelin avulla ja pohtivat oman ryhmänsä vahvuuksia. Kurssin yhteistyökumppaneita ja haasteita ei  kuitenkaan vielä paljastettu – voisiko kuvassa olla esimakua siitä, mitä tuleman pitää?

Huomenna ryhmät tapaavat viimein yhteistyökumppanit ja pääsevät tosissaan haasteiden kimppuun. Kun tarkoitus on löytää uusia ratkaisuja, tällä porukalla se onnistuu varmasti!