Voihan matikka! (Ryhmä 6)

Tutkijatentti oli konseptina meille vieras emmekä siis täysin tienneet mitä odottaa tentistä, sen sujuvuudesta tai annista. Keskustelu Tuohilammen kanssa kuitenkin ylitti odotuksemme ja saimme kysymyksiin hyvät vastaukset. Kysymyksemme painottuivat pitkälti Tuohilammen ennakko-oletuksiin tutkimuksen mahdollisesta tuloksesta sekä oppilaiden suhtautumisesta matematiikkaan ala-asteella. Keskustelimme myös tutkimuksessa käytetystä Skottin luokittelumallista (Patterns of Participation), tutkimuksen teon haasteista ja sen synnyttämistä jatkotutkimuksista. Lisäksi saimme selvennystä videon tilanteesssa vallinneesta ilmapiiristä ja tulkinnoista tutkimuksen kohteena olleiden poikien itseluottamuksesta.  

Artikkelissa mainittiin, että poika 2:lla näyttäisi olevan huonompi itseluottamus, mutta mietimme voisiko asia olla päinvastoin? Mitattiinko itseluottamusta? Mitä, jos poika 2 erityisen hyvän itseluottamuksen turvin antoikin tilaa poika 1:lle, sillä kyseessähän ei ollut esimerkiksi koetilanne? Tuohilampi totesi tämän olevan mahdollista, ja kertoi ettei itseluottamusta mitattu erikseen. Kysyimme myös sitä, olisiko videoaineiston tapahtuma voinut olla tutkimustilanteessa alisuoriutuneen pojan oppimisen kannalta edullinen virheiden ja kertaamisen myötä, hänen saadessaan erikseen myös harjoitusta jossa oivaltaminen ja onnistuminen pääsevät toteutumaan. Artikkelista sai käsityksen estävästä vaikutuksesta. Tuohilampi totesi asian voivan olla näin. Hän kuitenkin lisäsi, että ilmiön ymmärtäminen ja tilanteen jäsentäminen olisivat hyödystä huolimatta tärkeitä.  

Keskustellessamme tutkimuksessa käytetystä Skottin luokittelumallista saimme selvennyksen siihen, mitä mieltä Tuohilampi on kyseisen mallin hyödynnettävyydestä tutkimuksensa pohjana. Hän ei ollut täysin samaa mieltä mallissa käytetyn näkökulman kanssa, sillä siinä ympäristön sosiaalinen vaikutus ja kognitio liitetään yksilön piirteeksi. Tuohilampi oli harkinnut tukimuksensa pohjaksi muitakin käyttäytymistä luokittelevia malleja, mutta ne osoittautivat liian mekaanisiksi ja turhan mustavalkoisiksi tulkitakseen tunnevaikutuksia.  

Meille ilmeni, että tutkimuksessa kehitteillä olleen analysoivan työkalun pääpaino on kääntynyt tilanteiden luokittelusta laajemmin sosiaalisiin tekijöihin, eikä työkalun painotus ole siis enää verrattavissa alkuperäiseen. Tuohilampi kertoi kehitteillä olevasta uudesta työkalusta, joka ei kuitenkaan perustu tässä tutkimuksessa kehiteltyyn pohjaan. Tutkimus loi pohjaa muille aihetta koskeville tutkimuksille, ja puhalsi Tuohilammen uusille vesille.  Developing an analyzing tool for dynamic mathematics-related student interaction regarding affect, cognition and participation -artikkeli on julkaistu kansainvälisesti, jonka mahdollistamana joku muu on saattanut jatkaa työkalun kehittelyä.   

Puhuimme myös kulttuurieroista opetuksessa Chilessä, Yhdysvalloissa ja Australiassa. Chilessä opettajan toiminta on erittäin kontrolloitua, kun taas Yhdysvalloissa kouluissa on paljon erilaisia testejä ja mittausta. Austaraliasta tuli puhetta Tuohilammen uuden tutkimuksen lomassa, sillä kysyimme häneltä, miten testitulokset kenties vaihtelevat suomalaisten ja australialaisten välillä. Tuohilampi vastasi, että Australiassa on suuremmat vaihtelut tuloksissa, ja populaatio on heterogeenisempää.  

Opetushallituksen tutkimuksen yhteydessä kotitehtävien tarpeellisuudesta, muodosta ja tekopaikasta nousi keskustelu, josta ryhmän jäsenille ei valmista mielipidettä muodostunut, vaan tutkijan tuomat uudet näkökulmat jäivät haastamaan käsityksiämme. Tentin lopuksi kysyimme tutkijalta, olisiko hänellä joitakin konkreettisia neuvoja matematiikan opettamiseen. Hän kehotti lukemaan opetussuunnitelmaa sekä olemaan takertumatta liiaksi kirjoihin. Oppilaiden olisi tärkeää ymmärtää, että oppikirja ei ole ainut asia, jolla on merkitystä. Olimme samaa mieltä konkretiaa ja erilaisia työtapoja lisäävän paketin tarpeesta opetuksen tueksi oppikirjan ohelle.   

Tutkijatentin ajankäytön suunnitteleminen osoittautui hankalaksi, sillä oli vaikeaa ennakoida kuinka moneen kysymykseen tutkijamme ehtisi vastata tai kuinka laajasti hän vastaisi. Kysymysten loppuessa laajensimme keskustelun perehtymäämme opetushallituksen teettämään tutkimukseen, jonka tekemisessä tutkijamme on ollut mukana. Tuohilampi kertoi tutkimuksesta mielellään ja aiheesta syntyi mielenkiintoinen keskustelu.   Opimme, miten toimia tilanteessa, jonka kulusta ei voi olla täysin varma. Ryhmässämme puheenjohtajan rooli oli määritelty melko keskeiseksi, joten se toi tenttiin selkeän rakenteen. Saimme varjoryhmältä hyvää palautetta puheenvuorojen selkeästä jakamisesta. Jälkikäteen pohdimme, että ringissä istuminen olisi ollut hyvä vaihtoehto. Tällöin asetelma olisi ollut luontevampi ja ehkä vähemmän jännittynyt. Emme olleet tavanneet tutkijaa etukäteen kasvotusten, joten erilainen asemointi olisi ehkä ollut parempi.  

Käsityksemme ja ymmärryksemme nimikkotutkimuksesta muuttuivat useaan otteeseen kurssin aikana. Yksi syy tähän oli tietyt englanninkieleiset käsitteet, jotka oli mahdollista suomentaa monella eri tavalla. Koimme myös käsitteiden tulkitsemisen tutkimuksen näkökulmasta suotuisalla tavalla vaativaksi. Tutkijatentin jälkeen olimme kuitenkin positiivisesti yllättyneitä aikaansaamastamme työstä ja kasvaneesta ymmärryksestämme tutkimusta kohtaan, sillä kaikenkaikkiaan koimme nimikkotutkimuksemme ymmärtämisen haastavaksi. Tieto ja itsevarmuus kasvoi hyväksi ennen tenttiä, mutta tentti antoi varmuuden siitä että olemme ymmärtäneet artikkelin asiat oikein. Tutkimuksen myötä opimme, että myös matematiikkaan oppimiseen liittyy erilaisia sosiaalisia tekijöitä, uskomuksia, tunnevaikutuksia sekä motivaation syntymiseen liittyviä asioita.  Ne, kuten tapauksessa jota tämä tutkimus pyrki ymmärtämään, voivat joissakin tilanteissa muodostaa oppilaalle osaamista ja tehtävän ratkaisua tärkeämpiä päämääriä.  

Varjoryhmänä toimiminen oli mielenkiintoista, sillä toisen ryhmän tutkimus oli melko erilainen, kuin omamme. Tutkimus itsessään oli koottu erilaisista materiaaleista, kuten kirjallisuudesta ja keskusteluista. Tutkimus oli siis tyyliltään samantyyppinen, kun esimerkiksi tutkimukset, joita tuotetaan humanistisen tiedekunnan puolella.  Heidän haastateltavansa Hannele Cantell oli tutkinut kirjallisuutta ja keskustelua monialaisesta opiskelusta. Hän oli tuonut esille sekä kriittisiä että myötämielisiä näkökulmia aiheeseen, tarkoituksena selkeyttää käsityksiä ja lieventää kahtiajakautumista. Tähän perehtynyt ryhmä sai muodostettua sujuvan keskustelun ja hyvän ilmapiirin. Keskustelun seuraaminen oli helppoa. Saimme myös paremman käsityksen meille osoitetusta ajasta, ja ehdimme hiukan muuttaa odotuksiamme ja tavoitteitamme omaan tenttiimme.  

Koimme, että kurssi kehitti ryhmätyöskentelytaitoja valtavasti. Tutustuessamme paremmin opimme delegoimaan tehtäviä ja pystyimme keskittymään tehtävien ymmärtämiseen sekä tekoon. Kurssin edetessä uskalsimme myös tehdä virheitä ja antaa toisillemme rakentavaa palautetta. Uskomme, että voimme tulevaisuudessa hyödyntää oppimiamme ryhmätyötaitoja muissakin projekteissa. Iso ryhmä tuo tietenkin haasteita jakaa työt tasaisesti, mutta toisaalta se mahdollistaa monipuolisten ideoiden syntymisen ja uuden oppimisen. 

Opimme käyttämään ohjelmia ja samanaikaistyöskentely etänä, kuten esimerkiksi jaettu word tiedosto, joka oli monelle uusi ulottuvuus. Samanaikaistyöskentely etänä toi myös uskallusta esittää ajatuksia ja kirjoituksia julkisesti muiden nähtäväksi. Lisäksi yhteinen Whatsapp-ryhmä koettiin hyödylliseksi, mutta toisaalta osittain painostavaksi. Aina ei välttämättä ollut aikaa tai mahdollisuutta osallistua keskusteluun, jolloin ongelmana oli tehtävien epätasainen jakautuminen. Monet ryhmäläisistämme puhuivat siitä, että tämä kurssi tuntui usein mahdollistavan flow-tilojen syntymisen. Huomasimme myös, että pystyimme antamaan toisillemme tilaa toimia flow-tilassa.  

Tutkijatentin jälkeen ilmapiiri muuttui äkisti leppoisammaksi, eikä blogikirjoitukseen ollut helppo heti tarttua. Totesimme yhteisesti, että reflektoimme spontaanisti ja huomaamattamme koko ryhmän työskentelyä ainakin tunnin ajan. Muodostui myös yhteinen mielipide, siitä että heti perään aloitettu vastaava projekti samalla ryhmäkokoonpanolla olisi huomattavasti helpompi ja hauskempi toteuttaa. Mieleemme kyllä palasi kurssin vetäjän viisaat neuvot keskustella ryhmädynamiikasta ennen tehtävän aloitusta. Tätä ohjetta emme ihan tarkalleen olleet noudattaneet.   

Olemme oppineet tutkimuksen teosta yleisesti paljon. Tutkimuksen tekeminen on pitkäjänteistä hommaa, joka vaatii tutkijalta oman “tyhmyyden” sietämistä. Myös tutkimuksen rajaaminen on vaikeaa, sillä se saattaa pakottaa jättämään tutkimuksesta pois sellaista, mihin olisi ollut mielenkiintoista perehtyä. Lisäksi opimme yleisesti käsittelemään ja tulkitsemaan tutkimusta. Huomasimme samalla, kuinka monitulkintainen tutkimus voi olla. Saimme kuitenkin aikaan paljon oivallisia näkemyksiä.  Kysyttyämme yhteistutkimuksen mahdollisesta validiteettia lisäävästä vaikutuksesta, saimme ymmärrystä siitä että tutkija joutuu työtään suunnitellessa ottamaan jatkuvasti huomioon rahallisen lisäpanostuksen suhteen saavutettavaan lisähyötyyn. Tutkimuksen tekemisen prosessin ymmärtäminen kokonaisuudessaan oli aluksi hankalaa, mutta opimme lopulta hahmottamaan sen paremmin.  

Kurssi sai osan opiskelijoista innostumaan entistä enemmän matematiikasta ja sen tutkimuksesta. Tutkimuskentän kansainvälisyys ilmeni jo tukimuksen kielivalinnassa ja Tuohilammen muissa tutkimuksissa. Loppujen lopuksi matematiikka näyttäytyi kansainvälisesti hyvin samankaltaisena oppiaineena, jonka sisältöön kulttuureilla on verrattain vähäiset vaikutukset. Monet matematiikan oppimisen ongelmatkin ovat maailmanlaajuisia ilmiöitä. Emme myöskään olleet huomanneet ennen tätä kurssia, kuinka perinteiseen tyyliin matematiikkaa edelleen opetetaan muiden aineiden opetuksen jatkuvasti kehittyessä.  

Pohdimme, että myös matematiikan opetuksessa olisi tärkeää huomioida sosiaalinen ympäristö ja sen tuomat mahdollisuudet oppimiseen. Yhdessä tekeminen ja ajatteleminen voi virittää ajatuksia aivan uudelle tasolle. Ymmärryksemme asenteista matematiikkaa kohtaan on kasvanut, mikä tulee varmasti vaikuttamaan työhömme opettajina ja tutkijoina. Haluaisimme tulevassa työssämme käyttää monipuolisia ja mielekkäitä yhteistoiminnallisuutta sisältäviä opetustapoja. Lisäksi koemme tärkeänä panostaa asioihin, jotka liittyvät oppilaiden sosiaalisiin taitoihin ja luokan oppimisilmapiiriin.  Ikävä kyllä koulumaailmassa elää vielä uskomus, että matematiikka on tylsä oppiaine, josta voi pitää vain matemaattisesti lahjakas ihminen. Voihan matikka! 

 

Ryhmä 6  

Mira Dey, Tea Romanovski, Katja derqvist, Kia Lehmunen, Kaisla Siljamo, Peppi Koukonen ja Annika Perkinen  

 

Lähteet:  

Developing an analyzing tool for dynamic mathematics-related student interaction regarding affect, cognition and participation –Tuohilampi 2017 

http://www.oph.fi/download/150841_Perusopetuksen_matematiikan_oppimistulosten_pitkittaisarviointi_vuosina_2005.pdf  

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *