Pyörät pyörimässä

Helsingin yliopistossa käynnistyi keväällä 2015 Iso Pyörä -koulutusuudistus. Uudistuksen myötä yliopiston kaikki tutkintokoulutus tullaan organisoimaan koulutusohjelmina, jotka suunnitellaan osaamisperustaisiksi ja erityistä huomiota kiinnitetään työelämärelevanssiin. Eläinlääketieteen kandidaatin ja lisensiaatin tutkintoon Iso Pyörä ei tuone mukanaan suuria mullistuksia, sillä koulutusuudistuksen perimmäiset tavoitteet ovat jo pitkään ohjanneet eläinlääketieteen koulutuksen kehitystyötä. Iso Pyörä on kuitenkin jo nyt lisännyt tiedekuntarajat ylittävää keskustelua ja suunnittelutyötä, mistä on selkeää hyötyä myös oman koulutuksemme kannalta.

Uusia näkökulmia osaamisen arviointiin

Kliinisessä vaiheessa opiskelijoiden valmistautuminen työelämään konkretisoituu toden teolla, mikä haastaa jatkuvasti sekä opetuksen että oppimisen ja osaamisen arvioinnin. Opettajien toivomuksesta järjestettiin monivalintakysymysten kehittämistyöpaja Tampereen lääketieteellisen koulutusjohtaja Kati Hakkaraisen johdolla, jonka asiantuntijuutta olemme jo aiemmin monesti hyödyntäneet oppimisen arvioinnin kehittämisessä. Työpajan aikana perehdyttiin lääketieteen alan syvällistä ymmärtämistä ja ongelmanratkaisukykyä mittaavien monivalintakysymysten laatimiseen. Monivalintakysymykset ovat vain yksi osa tiedon arviointia, ja perinteisten tenttien lisäksi opiskelijoilla on klinikkavuoden päätteeksi kliinistä osaamista mittaava OSCE-tentti ja erilaisia käytännön tehtäviä.

Ohjaava opettaja Sanna Viitanen teki suuren työn kootessaan valmistuvalta eläinlääkäriltä edellytettävän pieneläinsisätautien, -kirurgian ja diagnostisen kuvantamisen ydinosaamisen yhdeksi dokumentiksi, jonka avulla 5. vuoden opiskelijat syyslukukauden päätteeksi tekevät itsearvioinnin omasta osaamisestaan. Opiskelijan oma arvio osaamisesta tallentuu verkossa olevalle oppimisalustalle, ja seuraavan kevään lopussa toteutettava uusi itsearviointi toivottavasti havainnollistaa opiskelijalle hänen osaamisensa kehittymisen ja tavoitteiden toteutumisen.

 Klinikkakierron uudistaminen

Yksi vuoden 2015 saavutuksista oli jo pari vuotta kypsytellyn uuden klinikkakierron konkretisoituminen. Kantavana ajatuksena on eläinsairaalan monipuolisen potilasmateriaalin mahdollisimman täysipainoinen hyödyntäminen. Jo aiemmin toteutettu vapaaehtoinen kesäopetus on ollut yksi suuri askel kohti tätä tavoitetta. Nyt toteutetussa, kliininen opettaja Juhani Taposen räätälöimässä mallissa opiskelijat kiertävät eri yksiköissä pääsääntöisesti kaksi viikkoa kerrallaan, mikä mahdollistaa palaamisen samaan yksikköön useamman kerran. Näin vuodenaikaisvaihtelua pystytään hallitsemaan aiempaa paremmin: jos opiskelija ei esimerkiksi pääse hevosyksikköön keväällä tai kesällä, häneltä jää saamatta käytännön kokemus pikkuvarsojen hoidosta. Uudistuksen yhteydessä saatiin myös lisättyä valinnaisuutta ja parannettua opiskelijoiden mahdollisuuksia suorittaa kunnaneläinlääkäriharjoittelu osana klinikkavuoden opetusta.

Oppimassa eläinlääkäriksi    

Heti opintojen alussa pidettävä uusien opiskelijoiden niin sanottu orientoiva viikko sisältää tutustumisen niin Helsingin yliopistoon, Viikin kampukseen, eläinlääketieteelliseen tiedekuntaan kuin Yliopistolliseen eläinsairaalaan. Orientoiva viikko sisältää paljon omaksuttavaa asiaa, ja palautteiden perusteella sisältöjä on vuosien varrella karsittu ja muokattu. Toisaalta opiskelijat ovat kandidaattivaiheessa pohtineet omaan opiskeluaan ja siihen vaikuttavia tekijöitä osana portfolio-opintojaksoaan. Lukuvuodesta 2015 – 2016 nämä kaksi jaksoa päätettiin yhdistää, jolloin saatiin koko kandidaattivaiheen jatkuva Oppimassa eläinlääkäriksi ‐opintojuonne. Opintojuonne yhdistää monenlaisten yleisten taitojen harjoittelun ja opiskelijoiden tukemisen eläinlääketieteelliseen sisällön opetukseen mielekkäällä tavalla.

Ykköskurssilaisten käynti Mäntsälän Saarella sijaitsevassa Tuotantoeläinsairaalassa siirrettiin jo muutama vuosi sitten syyslukukauden päätteeksi, viimeiseen päivään ennen joululoman aloittamista. Opiskelijat pääsevät harjoittamaan anatomian ja fysiologian taitojaan navetassa sekä anatomian että tuotantoeläinpuolen opettajien johdolla ja kuulevat opettajien uratarinoita. Pienissä ryhmissä pohditaan myös opintojen erityispiirteitä ja omaa opiskelua, erityisesti sujuvan ryhmätyöskentelyn näkökulmasta. Yksi osa vierailua on tutustuminen läheiseen Joulumaahan, jossa monipuolisen joulutorin ohella on monenlaisia tapahtumia. Päivän kohokohtana useimmat opiskelijat kuitenkin pitävät Saaren tuotantoeläinsairaalan navetassa tapahtuvaa osiota ja tutustumista lehmiin. Entistä harvemmalla opiskelijalla on eläinlääketieteen opinnot aloittaessaan kokemusta tuotantoeläinten kanssa työskentelystä, mikä väistämättä vaikuttaa myös opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Maatilaharjoittelun arvo opinnoissa tiedostetaankin aivan eri tavalla kuin aiemmin, samoin kuin tarve eri taustalla tiedekunnassa opintonsa aloittaneiden opiskelijoiden tukemiseen ”tuotantoeläinpolulla”.

Tukea vaikeaksi koettuihin vuorovaikutustilanteisiin

Opiskelijoilla on myös mahdollisuus esittää toiveita yhteisesti järjestettävistä tilaisuuksista. Neljännen vuoden opiskelijoiden toiveesta järjestettiin keväällä iltapäivä, jossa heidän esiin nostamiensa aiheiden pohjalta käsiteltiin vaikeaksi koettuja asiakas- ja potilastilanteita erityisesti vuorovaikutuksen näkökulmasta. Iltapäivän toteutukseen osallistui myös kampuspappi Laura Mäntylä, jolla on monipuolisen ammattiosaamisen lisäksi kokemusta myös pieneläinlääketieteestä koiranomistajan näkökulmasta.

Sidosryhmäjuhla – eläinlääketieteen opetus tänään

Opetuksen uusia tuulia esittelevät Juha Laakkonen ja Mikael Niku

Lokakuisessa sidosryhmäjuhlassa opetuksen esittely toteutettiin luontevasti EE-talon toisessa kerroksessa sijaitsevassa oppimiskeskuksessa. Opettajia ei tarvinnut kahta kertaa pyytää mukaan esittelemään omia erityisosaamisen alueitaan, ja esittelypisteissä vieraamme pääsivät mm. testaamaan omaa osaamistaan elintarvikehygienian Moodle-oppimisalustalla suoritettavassa sähköisessä tentissä, tutustumaan yksityiskohtaisesti anatomiaan plastinaatiomallien ja virtuaalimikroskopian avulla, keskustelemaan kliinisten taitojen arvioinnista käytännön tehtäväesimerkkien äärellä ja miettimään yhteistyökuvioita tiedekunnan kanssa lisensiaatin tutkielmien muodossa.

Henkilökohtaisia ilonaiheita

Olin hämmentynyt mutta toki myös iloisesti yllättynyt kun sain toukokuussa tietää Suomen Eläinlääkäriliiton valinneen allekirjoittaneen Vuoden Eläinlääkäriksi 2015. Erityisen hyvältä tuntui huomata, että koulutuksen ja opetuksen kehittämisen arvo nähdään myös tiedekunnan ulkopuolella. Tiedekunnassa on positiivinen opetuksen kehittämisen henki, ja sekä ohjaavien opettajien verkosto että Opettajien akatemian jäsenet ovat tuoneet selkeää lisäarvoa ja innovatiivisuutta arjen yhteistyöhön. Tämä näkyy myös useissa yllä esitetyissä esimerkeissä.

Mirja Ruohoniemi, perusopetuksen varadekaani
Eläinlääketieteellinen tiedekunta
Helsingin yliopisto