Joulukuusen pystyttäminen työpaikallani on varma, jokavuotinen joulunajan merkki. Aika useinkin sitä ja sen kauniisti loistavia valoja on ollut mukavaa pysähtyä ihailemaan, vaikka se tähän aikaan vuodesta oli osa päivittäistä työmatkaani ja elämäni maisemaa. Samoin on mukavaa, että nenääni on leijaillut silloin tällöin vieno kuusentuoksu, joka viritti mielen takuuvarmasti jouluun ja sen tunnelmaan. Joulunaika tarjoaa meille suomalaisille paljon ruumiillisia kokemuksia. Se ei ole vain ajatusten asia, vaan myös koettava ja monin aistein aistittava juhla. Ehkäpä osittain juuri siksi joulunvietto on useimmille meistä suomalaisista niin tärkeää. Nyt tuntuu jotenkin sopivalta jäädä vielä hetkeksi muistelemaan joulunaikaa ja sen herättämiä ajatuksia.

Joulun ruumiillisuus on aistittavissa monin eri tavoin. Jo mainitun joulukuusen ja sen tarjoamien tuoksu- ja näköelämysten lisäksi joulu on täynnä monenlaisia muitakin eri tavoin aisteihimme vaikuttavia asioita. Kukapa unohtaisi jouluruokien ja monenlaisten herkkujen, kuten vaikkapa piparkakkujen, glögin ja joulunajan suklaiden tarjoamat maut ja tuoksut? Joulu myös nähdään – joulukortit ja monenlaiset joulukoristeet sekä joulun koko värimaailma tarjoavat silmänruokaa.

Juhlaan liittyvä yhdessäolo on myös tulkittavissa ruumiillisuuden kautta. Perheet ja suvut kokoontuvat yhteen, ja yhdessäolo muokkaa meitä myös yksilöinä. Jouluruuhkassa tuskailemme samana massana yhdessä toisten kanssa, yritämme ehtiä paikasta toiseen ja hoitaa vielä sen ja tämän asian ja jouluostoksen. Monet, usein yksinäisyyteen tai korkeintaan perheensä pariin vetäytyviksi kuvatut suomalaiset kokoontuvat yhteen, toistensa läheisyyteen laulamaan kauneimpia joululauluja. Joululaulujen laulaminen on – tapahtuipa se sitten missä kokoonpanossa tahansa – mitä mainioin esimerkki konkreettisesta, ruumiillistuvasta joulunvietosta ja joulun odotuksesta. Joulu myös kuullaan – vaikkapa juuri joululaulujen tai jouluun liittyvän uskonnollisen sanoman kautta.

Uskonnontutkijalle mielenkiintoista ajateltavaa. Sen vietossa nimittäin uskonnollinen ja sekulaari sekoittuvat kiehtovalla tavalla. Joulun uskonnollinen sanoma on edelleen monille tärkeä – monet joululaulut ovat uskonnollisia, ja esimerkiksi joulukirkko tarjoaa monille uskonnollista sanomaa ruumiillisessakin muodossa, kuulemisen, näkemisen ja aistimisen kautta. Toisaalta joulu on monille nykyisin sangen maallinen juhla, jossa perheitten yhdessäolo ja myös kulutus korostuvat. Mutta samalla joulu on kuitenkin se hetki, jolloin moni muuten kirkkoon harvoin tuleva osallistuu seurakunnan toimintaan.

Joulu osoittaakin mielenkiintoisella tavalla yksilöllisten elämänvalintojen, kulttuuriperinnön ja uskonnollisen perinteen monenlaiset risteämät ja kerrostuneisuudet, kuten myös perinteiden ja nykypäivän elämänmenon limittymisen. Samalla joulu on, kuten edellä olevista esimerkeistä käy ilmi, mielenkiintoinen ruumiillisuuden ja toki myös ruumiillisen uskonnon havainnoinnin ja pohtimisen kannalta.

Päättyneen vuoden osalta joulu on taakse jäänyttä elämää, uusi vuosi on alkanut. Tämän postauksen myötä haluankin omasta ja koko tutkimusryhmämme puolesta toivottaa kaikille lukijoillemme oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta 2017!

Kuva: Eetu Kejonen.