Ympäristöhistoria Suomessa

Yleisen näkemyksen mukaan luonnonsuojelu saapui Suomeen 1880-luvulla kansallispuistoaatteena ja modernien saasteongelmien myötä luonnonsuojeluaate laajeni ja kehittyi ympäristönsuojeluksi 1960-luvulla.

Kaupungistuminen ja teollistuminen alkoivat Suomessa kuitenkin jo 1800-luvun lopulla. Onko mahdollista, että kaupungistumisen ja teollistumisen ympäristöhaitat syntyivät ja aiheuttivat huomiota vasta 1960-luvulla? Syntyikö ympäristönsuojelun edellyttämä monimutkainen teknistieteellinen osaaminen tuolloin kuin tyhjästä? Luonnonsuojeluliikkeen merkitystä painottava selitysmalli ei vastaa näihin kysymyksiin, vaan tarvitaan myös ympäristökysymyusten historian tutkimusta. Klassisten saasteongelmien tutkimaton ja tuntematon historia on looginen aloituskohde ympäristönsuojelun oman historian tutkimuksille.

Kaupungit – ympäristöhistorian sokea piste

Käsitys 1960-luvun ympäristöherätyksestä perustuu kritiikittömään ulkomaisen ympäristösosiologisen ja -poliittisen tutkimuksen käsitysten
Suomen kaikkien kaupunkien historiassa on ympäristön kokoinen aukko: kaupunkien maaperän, veden ja ilman pilaantumisen ja suojelun historiat ovat olleet tutkimattomia.

Vasemmalla olevasta navigaatiosta pääset tutustumaan Suomen ympäristöhistoriaa koskeviin kirjoihin ja niiden artikkeleihin.