Vihreät ovat liberaalidemareita ja 10 muuta havaintoa vaalikonedatan pohjalta

”Avoin data on ainoastaan yhtä hyödyllistä kuin siitä tehdyt analyysit” –joku viisas mies.

Ainakin Hesari on tehnyt vaalikonedatastaan julkisia. Tämä on mahtava kehityssuunta jonka soisi jatkuvan. Paljosta datasta on hyvä rakentaa visualisointeja, kuten Juha Törmänen ansiokkaasti HS:n vaalikonedatasta on tehnyt. Visualisoinnit ovat kuitenkin vasta ensimmäinen askel – seuraavaksi pitäisi niiden avulla päätellä jotain ehdokkaista, puolueista ja poliittisesta todellisuudesta. Tässä minun muutama senttini tähän soppaan. (Päivitys 9.4. 13:34: Yle ei ole julkaissut dataa, mutta se ei ole estänyt Jens Finnäsiä kaivamasta sitä dataa esiin ja verkostoanatomiaa analysoimasta sitä. Haloo YLE! Tässä olisi julkisen palvelun paikka.)

Yleisenä huomiona alla olevissa kuvissa ja analyyseissa käytetään kaikkien vaalipiirien ehdokkaita. Törmänen etsi tilastollisilla menetelmillä ehdokkaita vahvasti erottelevien kysymysryppeiden muodostamat akselit. Käytännössä nämä muodostuivat noudattelemaan vasemmisto-oikeisto-jakoa (vaaka-akseli) ja konservatiivi-liberaali-jakoa (pystyakseli, liberaali ylhäällä). En tiedä, mistä kysymyksistä akselit muodostuvat enkä ovatko ne fiksuja. Kuvat (ja ehkä myös tekstit? kuka näistä lisensseistä tietää.) ovat Creative Commons -lisenssillä Nimeä-epäkaupallinen-tarttuva 3.0 alkuperäisen HS.fi -datan ja Törmäsen visualisoinnin tapaan. Datan julkaiseminen on muuten Hesarilta ja siellä Esalta aivan eeppisen mahtava veto.

(Selvennyksenä 9.4. kello 12:35,: tilastollinen analyysi ja ehdokkaiden ryhmittely ovat siis kokonaan Juha Törmäsen tekemiä, samoin visualisaatio – tällä merkinnällä yritän rakentaa mielekkäitä tulkintoja Törmäsen ryhmittelyn pohjalta. Kuvat perustuvat kokonana Törmäsen visualisaatioon.)

Tässä analysoin lähinnä sitä, miten eri puolueet ovat tai eivät ole samanlaisia. Monet havainnoista ovat lievästi itsestäänselviä, mutta mun lempinimi onkin Captain Obvious. Toisaalta on jännittävä huomata, miten puolueiden ehdokkaat mielipiteissään toistavat mielikuvia puolueen paikasta maailmassa. Lisäksi on syytä huomata, että nämä eivät siis ole laskettuja vaan visualisoinnin perusteella tehtyjä päätelmiä.

Vihreät eivät ole Kokoomuksen puisto-osasto.

Ehdokkaiden vastausten perusteella Vihreillä ei pitäisi olla mitään tekemistä Kokoomuksen kanssa.  Muutamaaoutlieriä lukuunottamatta kaikki Vihreiden ehdokkaat ovat vasemmistolaisempia ja liberaalimpia kuin yksikään Kokoomuksen ehdokkaista. Jännittävästi ja yleisen mielikuvan vastaisesti suurempi ero on nimenomaan vasemmistolaisuudessa. Kokoomuksen liberaalimpi puolikas on yhtä liberaali kuin konservatiivisempi puoli Vihreistä mutta koko Suomen 2000 ehdokkaasta ainoastaan kymmenen on yhtä oikeistolaisia kuin Kokoomuksen vasen laita. Vasemmisto-oikeisto ei ole kuollut jaottelu, ja vihreätkin voisivat muistaa sen seuraavaa hallitusta kasattaessa. Hallitusyhteistyön vaikeudelle on syynsä, jos koko puolue on vasemmistolaisempi kuin koko toinen puolue.

(Piirsin ton viivan ihan itse – sellaisenhan voisi kyllä myös laskea. Huomionarvoista on muuten se, että tuo Kokoomuksen vasemmaisin pallura on Merikukka Forsius…)

Vihreät ja Vasemmisto – niin lähellä, mutta niin kaukana.

Vasemmiston vasen laita kurkottaa ylos kohti liberaaliuden vihreitä laitumia. Kartalta löytyy kohta (olen ympyröinyt sen), jota kutsun punavihreyden onnelaksi. Se on mun skene, ja sieltä löytyvät käytännössä suurin osa niistä ehdokkaista, joita olen harkinnut tai suositellut tai jotka on mun fb-kavereita.

Noin yleisesti vihreät eivät ole maanlaajuisesti erityisen lähellä Vasemmistoliittoa, sillä…

Vihreät ovat liberaalidemareita.

Vihreät ehdokkaat ovat pääosin selvästi vasemmistoliiton ehdokkaita oikeistolaisempia – mutta eivät kovin oikeistolaisia. Käytännössä vihreät ovat samassa paikassa demareiden kanssa. Vihreitä pitäisi siis lakata kutsumasta Kokoomuksen puisto-osastoksi ja ruveta kutsumaan demareiden liberaalisiiveksi.

Persut ovat konservatiivikeskusta.

Keskusta-perussuomalaiset

Datan perusteella Perussuomalaiset ovat vasemmisto-oikeisto-akselilla selvästi Kokoomusta vasemmammalla, käytännössä tismalleen samoissa lukemissa keskustan kanssa. Persujen ehdokkaat tuntuvat siis painottuvan nimenomaan kepu/smp-akselille, puolue niille, joille Keskusta on tullut liian city-liberaaliksi.

Konservatiivisuudessa PS menee kuitenkin kirkkaasti Keskustan yli (tai siis ali, tässä kuvassa.) Käytännössä kaikki persujen ehdokkaat koko Suomessa ovat konservatiivisempia kuin juuri kukaan Keskustan ehdokkaista.

Kristillisdemokraatteja ja Keskustaa on vaikea erottaa toisistaan.

Tämä lienee yllättävää lähinnä helsinkiläiselle. Meikäläiset kepulaisetkin kun tuppaavat olemaan melko liberaalia jengiä. Mutta krisut siis ihan tosissaan ovat tismalleen samaa porukkaan kepun kanssa (ok, ehkä ihan vähän konservatiivisempia). Näiden puolueiden väliset erot kaiketi siis selittyvät lähinnä sillä, kuinka paljon arvojen taustalla molemmilla olevalla uskonnollisuudella vouhkataan.

Vas-SDP-Vihr-Kesk-RKP olisi hyvin järkevä hallituspohja.

Tällainen ”ideologisesti” demareiden ympärille kasautuva rypäs muodostaa oikeastaan hallitusyhteistyön kannalta hyvinkin loogisen kokonaisuuden. Tällainen hallituspohja olisi ilmeisesti myös lukujen perusteella mahdollinen.

Pers-Kesk-Kok-RKP-KD olisi myös.

Kuten kuvasta näkyy. Mutta selkästi huonompi, tästä kuvasta piti jättää pois 13 sopimatonta palluraa (koska ei mahu sivulle muuten, internetistä loppuu tila). Pois jäi pari konservatiivisinta persua, neljä(!) oikeistolaisinta kokkaria ja neljä liberaaleinta RKP:laista. + muutama vääriin puolueisiin eksynyt vasemmistolainen.

SDP on merkittävästi vasemmistolaisempi puolue kuin Kokoomus.

Vaikka demareita ja heidän tekemäänsä politiikkaa on monesti lyöty (aiheesta) jopa Kokoomusta oikeistolaisemmaksi puolueeksi, tämä ei näytä pitävän paikkaansa. Ainakin puolueen ehdokkaat ovat selvästi vasemmistolaisempia (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Myös tässä ja seuraavassa kuvassa on muutama äärilaita (neljä oikeistolaisinta kokkaria, konservatiivisen demari) jätetty pois.

Keskusta on keskusta.

No kattokaa nyt ite.

Väite ”suurilla puolueilla ei ole eroja” pätee ainoastaan konservatiivi-libeerali-akseliin.

Suomen kolme suurinta puoluetta (sori Pers, se pätee vasta kun äänet on laskettu) eivät eroa toisistaan käytännössä ollenkaan liberaaliuden suhteen. (Poikkeuksiakin on, mm. maailman liberaalein mies Matti Niemi! Terkkuja Masalle!) Vasemmisto-oikeisto-linjalla saadaan kuitenkin melko suurta eroa puolueiden välille.  (Wille Rydman ja Elina Lepomäki ovat muuten KOKO AINEISTON kaikkine hulluine päivineen toiseksi ja kolmanneksi oikeistolaisimmat ehdokkaat.)

Tästä voidaan vetää kaksi johtopäätöstä. Joko puolueiden johto ja siten puolueet käytännössä olemassaolevina valtarakennelmina toimivat eri tavalla kuin ehdokkaiden keskiarvot. Tämä pitää osittain paikkansa, kyllä esimerkiksi demarit ovat vetäneet oikeistolaisempaa politiikkaa kuin tällä jengillä oikeastaan pitäisi. Myös Kokoomuksen postmoderni mainonta sotkee tilannetta – kun puolue puhuu paljon hyvinvointivaltion säilyttämisestä, on vaikea havaita, että iso osa ehdokkaista on näinkin oikealla.

Toinen vaihtoehto on, että kun sanotaan, että kolmea suurta puoluetta on vaikea erottaa toisistaan, sillä viitataan nimenomaan johonkin muuhun kuin vasemmisto-oikeistojaotteluun.

Liberaali-konservatiivi-akselin kysymykset ovat semi-usein omantunnon kysymyksiä, joissa kansanedustajat voivat joka tapauksessa äänestää miten lystäävät. Vasemmisto-oikeisto-kysymykset ovat sellaisia, joita me vasemmistolaiset kutsumme ideologisiksi, ja joita oikeistossa kutsutaan miellään rationaalisiksi oikean vastauksen kysymyksiksi. Voi olla, että ideologisuuden huono huuto johtaa puolueiden näyttäytymiseen samanlaisina.

Käytännössä näiden palluroiden mukaan Perussuomalaisten nousu selittyisi kokonaan sillä, että suuret puolueet ovat unohtaneet konservatiiviäänestäjänsä.

Vihreys ei pääse näkymään akseleilla.

Käytännössä vihreiden läpyskä siitä, miten he eivät ole vasemmalla eivätkä oikealla vaan vihreitä, siis sekä pitää paikkansa että ei pidä paikkaansa. Nämä akselit on muodostettu tilastollisesti. Jos vaalikoneissa olisi enemmän ”vihreyteen” eli siis luontoon liittyviä kysymyksiä, varmasti yksi akseleista olisi vihreä-ei-vihreä. Sosiaalipoliittisten kysymysten perusteella on mahdollista muodostua tämänkaltaisia vasemmisto-oikeisto-akseleita.

Myös mikäli perussuomalaisten herkkukysymyksiä maahanmuutosta olisi enemmän, voisi tulla erilaisia akseleita. Toisaalta kun katsoo puolueen sijoittumista ja RKP:n ja Vihreiden sijoittumista, voi olla, että maahanmuuttokysymykset ovat käytänössä mukana siinä summamuuttujassa, jonka mukaan toi kons-lib-akseli syntyy – mahdollisesti jopa melko tärkeässä osassa. (En jaksa lähteä itse analysoimaan dataa :)

Ehdokkaiden mielipiteet kertovat vain osan totuudesta.

Tämä on ehkä koko tämän merkinnän tärkein huomautus. Kaikki edellä tehdyt huomiot ja kuvat kertovat ainoastaan siitä, minkälaisia ihmisiä hakeutuu/pääsee/hankitaan puolueiden listoille ehdolle. Tällä on yhteys siihen, miten puolue ymmärtää itsensä ja siihen, millaista politiikkaa se tekee, mutta se ei määräydy suoraan tästä. (Eikä sen pitäisikään). Läpimenneet määrittävät puolueitaan merkittävästi enemmän kuin muut ehdokkaat. Samoin puheenjohtajat ja muut avainpelaajat. Mikael Jungner on käytännössä puolueensa pääjoukon oikeistolaisin ehdokas.

Kiinnostavaksi analyysi muuttuu vaalien jälkeen, kun nähdään, millaiset ehdokkaat suhteessa puolueeseensa ovat menneet läpi. Siitä tulee kiinnostavaa.

62 vastausta artikkeliin ”Vihreät ovat liberaalidemareita ja 10 muuta havaintoa vaalikonedatan pohjalta

  1. Veikko Eranti Artikkelin kirjoittaja

    Katsotaan, sillä on vähän kiire – seuraava menee painoon tiistaina, ja mulla on tulossa sinne jo yksi vaaliaiheinen juttu! Mutta ehkä jonnekin muualle… ja periaatteessa miksei.

  2. Heikki Korpela

    Siis tuossa kuvaajassahan ovat jo mukana mm. seuraavat kysymykset: lisäydinvoima, taitettu indeksi, euroalueen rahoitusvakausvälineet, asuntolainan korkovähennys, toisen kotimaisen kielen opiskelun pakollisuus, saimaan norpan suojelu ja kuntien määrä. (Yhteensä kysymyksiä on 30.)

    Minusta esimerkiksi näiden kysymysten ei voi, ainakaan kaikkien, sanoa riidattomasti soveltuvan puolueiden ”oikeistolaisuuden” tai ”liberaaliuden” arviointiin. Nythän visualisoinnissa ja sen tulkinnassa on sorruttu nähdäkseni pikemminkin kehäpäätelmään: ”vasemmistopuolueiksi” mielletyt pystytään sijoittamaan klusteriin vasemmalle, kun kuviota hieman kierrellään ja ”oikeistopuolueeksi” mielletyt oikealle, joten ko. akselin täytyy olla vasemmisto-/oikeistoakseli! :) SKP:n ”oikeistolaisin” ehdokas tällä akselilla on muuten about yhtä oikeistolainen kuin vasemmistolainen kokoomuslainen. Vastaavasti puoluetta, joka olisi selvästi yhtenäinen hyvin oikeistolainen puolue, ei tämän visualisoinnin mukaan Suomessa olisi.

    Minusta kuvaajalla on paljon mielenkiintoisempi sanoma: se kertoo eri puolueiden ehdokkaiden mielipiteiden välillä olevan aitoja eroja HS:n vaalikoneen kysymysten suhteen ja että saman puolueen ehdokkaat tuppaavat keskimäärin olemaan vielä *melko* samaa mieltä keskenään. Tämä on lohdullista demokratian kannalta. Vielä parempaa on minusta *nimenomaan* se, että ilmiö toistuu myös niissä kysymyksissä, joita minusta *ei* voi yksiselitteisesti sijoittaa oikeisto-/vasemmisto- tai liberaali-/konservatiiviakseleille.

    Toinenkin kehä tässä on: totta kai vaalikoneen suunnittelija pyrkii suunnittelemaan kysymykset, joihin hän uskoo ehdokkaiden antavan toisistaan eroavia ja ainakin osin ennustettaviakin vastauksia. Erotteleeko se puolueiden politiikkaa todellisesti, on toinen kysymys. (Esimerkki: ainakin kaikki seuraavat puolueet väittävät itse haluavansa tehdä tuloveronalennuksia nimenomaan pienituloisille: kokoomus, SDP, Vihreät, Vasemmisto.)

    Lopuksi: jos pohtisin asiaa vain eduskuntapuheiden ja -tekojen näkökulmasta, joutuisin etsimään uuden puolueen, jos Vihreiden linja olisi identtinen SDP:n ja Vasemmistoliiton kanssa. Asiallisinta oppositiopolitiikkaa taas on minusta tällä kaudella tehnyt kristillisdemokraatit, vaikka perhepolitiikasta ja uskonnonvapauteen liittyvistä kysymyksistä olenkin heidän kanssaan yleensä päinvastaista mieltä. Kalliksen jääminen pois tosin muuttanee tilannetta synkemmäksi.

  3. Jouni

    Olen oikeastaan sillä kannalla, että mielekkäät käsitteet perustuvat yleensä juuri tuollaisiin kehäpäätelmiin. Tiede on sitä mitä tieteilijät tekevät, taide on sitä mitä taiteilijat tekevät, vasemmistolaisuus on sitä mitä vasemmistolaiset ajattelevat jne. Toki käsitteitä voidaan myös määritellä, mutta silloin ne kuvastavat yleensä huonommin todellisuutta.

    Tässä tapauksessa etsittiin kahta toisistaan riippumatonta muuttujaa, jotka yhdessä ennustavat mahdollisimman suuren osan ehdokkaiden vaalikonevastauksista. Löydetyt muuttujat olivat sellaiset, että

    – ensimmäisessä Perussuomalaiset, SDP, Vasemmistoliitto ja KD edustavat yhtä laitaa, Keskusta ja Vihreät ovat keskellä ja Kokoomus ja RKP edustavat toista laitaa

    – toisessa Perussuomalaiset edustavat yhtä laitaa, Vihreät ja Vasemmistoliitto toista laitaa ja muut puolueet ovat keskellä

    Noiden voi mieltää olevan kaksi käsiteparia, jotka kuvaavat mahdollisimman hyvin tämän päivän Suomen poliittista kenttää siltä osin, kuin ehdokkaiden vaalikonevastaukset sitä heijastavat.

    Käytetty menetelmä on kuitenkin sellainen, että valittiin kuvasta mitkä tahansa kaksi toisiinsa nähden kohtisuoraa akselia, kuvaavat niitä vastaavat käsiteparit poliittista kenttää yhtä hyvin kuin alkuperäiset. Myöhempää analyysia varten valittiin sellaiset akselit, joista yksi vastaa perinteistä jakoa vasemmisto- ja oikeistopuolueisiin ja toinen erottelee parhaiten Perussuomalaiset ja Vihreät.

  4. Matti Niemi

    Hahaa, loistavaa analyysia, jota itse ei kerkeä vaalikiireissä tehdä! Emma Kari veti hieman pidemmän korren liberaalikisassa.. :)

  5. Samuli Lintula

    Tässä analyysissä toinen akseleista on nimetty liberaali-konservatiiviakseliksi, vaikka todennäköisesti kyseisellä akselilla vaikuttavat niin liberaalius, eu-myönteisyys kuin ympäristönsuojelu. Akselin nimi voisi siis yhtä hyvin olla nykyaikaisuus-vanhanaikaisuus tai eteenpäin-taaksepäin.

  6. Leena

    Niin, tämä kaikki on oivallista mielipiteiden perusteella tehtyä analyysiä. Kunpa saisi jotain dataa joka perustuu toimintaan. Esim. voisiko vihreiden viimevuosien päätöksenteon perusteella eduskunnassa ja hallituksessa vetääkin sellaisen johtopäätöksen, että ovat kuitenkin Kokoomuksen puisto-osasto?

  7. Juha Töyrylä

    Juuri näin! Pari täydentävää huomiota (joista osa on vähintään rivien välissä postauksessasi):

    1. Ei ole itsestäänselvää, mitä akseleita ryhmittelyssä on. Muut ovatkin jo paremmin esittäneet tämän pointin.

    2. Kuten mainitsetkin, puolueiden mielipiteet eivät ole sama asia kuin ehdokkaiden mielipiteet. Siksi juuri ”demarit on kokoomuksesta oikealle”, ”vihreät on kokoomuksen puisto-osasto” tai ”vihreät ovat taistolaisia” -tyyppiset väitteet _voivat_ pitää paikkansa.

    3. On totta, että yleisen liberaali-konservatiivi-akselin kysymykset tuppaavat olemaan omantunnon kysymyksiä kansanedustajille, joilloin ryhmäkurilla ei sinänsä ole merkitystä. Kuitenkin äänestyspäätöksessä tulisi aina ottaa huomioon suhteellinen listavaalitapamme. Ääni ei mene vain yksittäiselle ehdokkaalle. Sen sijaan minusta on erityisen hyödyllistä pyrkiä tukemaan liberaaleja ehdokkaita eri listoilla, jotta heillä olisi vaikutusta oman ryhmänsä sisällä.

    4. Vielä viimeisenä pitää huomioida, että – ja tästä olen aika iloinen – demarit on eri porukkaa kuin persut. Löytyy toki pieni yhteinen ala sekä kummastakin porukasta jokunen eksynyt lammas, mutta ryppäät eroavat toisistaan etenkin liberaali-konservatiivi-akselilla ja myös vasemmisto-oikeisto-akselilla.

  8. Juha Töyrylä

    Ja vielä yksi: kansa huutaa tällaista dataa ja analyysiä eduskunnassa tehdyistä äänestyspäätöksistä!

  9. Tuomas S.

    mjoo,

    totta kai noissa vaalikonekysymyksissä haetaan polarisoitumista yksinkertaistusten avulla. Välillä esimerkiksi hesarin koneessa se menee absurdiksi. esimerkiksi kysymsy 7 työurista on niin löysästi muotoiltu että noi vastausvaihtoehdot voi tarkoittaa ihan mitä tahansa.

    YLE:n vaalikoneessa oli muuten kysymyksenä myös että ”mielestäni suomessa koulutetaan taiteilijoita liikaa”(28. kysymys) tämä oli sikäli killeri että jos siihen vastasi että niin koulutetaankin niin sai voimakkaan persubiaksen, vaikka olen itse asiasta aivan samaa mieltä niin tämän takia kysymys piti ohittaa.

    Jännää muuten miten skutsissa toi YLE:n vaalikone oli noissa kysymyksien muotoiluissa koskien työelämää. ”Työttömiä on kannustettava töihin porrastamalla työttömyysturvaa nykyistä voimakkaammin” on hankala kysymys kun porrastaminen voi tässä tarkoittaa täysin ristiriitaisia asioita.

    Lisäksi näihin vaalikoneisiin vastaa ihmiset jotka tajuaa keskimääräisen paljon ympäristöstään – eli aika vähän. (Uschanov 2010) sen perusteella minkäänlaiset faktuaaliseen todellisuuteen perustuvat kysymykset on vähän vaarallisia.

  10. Tapio Nurminen

    Muutama kommentti:

    1. Yle ei tietääkseni ole avannut vaalikoneensa dataa; HS on ollut toistaiseksi ainoa iso mediatalo tällä saralla.

    2. Kommenttina vaalikoneisiin yleensä (ja Veikon suureen vaalikonetestiin Ylkkärissä), ne ovat lähinnä viihdettä ja vaalikoneen esille nostamat ehdokkaat korreloivat harvoin todellisen elämän vaalimenestyksen kanssa, me kirjoitimme tästä noin kuukausi sitten:

    http://www.floapps.com/lab/hs/

    3. Juha Töyrylä: eduskunnan äänestyspäätökset menevät lähes 100-prosenttisesti puoluekurin mukaisesti (Kansan muisti on analysoinut tätä), joten periaatteessa nykyisten 200 kansanedustajan sijasta riittäisi että ainakin hallituspuolueista istuisi eduskunnassa vain 1 hlö / puolue, joka äänestäisi koko puolueensa puolesta.

  11. Veikko Eranti Artikkelin kirjoittaja

    Haa, kiitos kaikille kommenteista! Ensin tosiaan selvennyksenä, mä tässä lähinnä tulkitsen Juha Törmäsen tekemiä tilastollisia analyyseja, koska mun mielestä pelkkä visualisaatio ilman analyysiä ei kerro tarpeeksi.

    Käytin tähän mielelläni nimenomaan Hesarin datan pohjalta tehtyä ryhmittelyä, sillä Hesarin kone oli mielestäni näiden vaalien paras – vaikka silläkin oli heikot hetkensä.

    Akselien koostumuksesta mulla ei tosiaan ollut juurikaan tietoa, mutta kun katsoo Törmäsen interaktiivisesta kartasta (linkki merkinnässä) ehdokkaita ja heidän asettumisiaan, ainakin vasemmisto-oikeisto pitänee aika hyvinkin paikkansa nimenomaan tällaisena akselina.

    Todennäköisesti kuitenkin toi pystysuuntainen akseli pitää sisällään nimenomaan myös ympäristökysymykset ja muun erottelun tulevaisuuteen suuntautuvuuden ja menneisyyden haikailun välillä. Näistä Samuli Lintula on aivan oikeassa.

    Heikille: kehä ei mun mielestä ole tulkintaa haittaava – jos on akseli, jonka toisen pään Helsingissä muodostaa Wille Rydman ja toisen pään muutamat pienkommunistipuolueiden ehdokkaat, jotka taas kaikki ovat toisella aksellilla samassa kohdassa, ei ole mieletöntä ajatella, että se akseli on vasemmisto-oikeisto.

    Siis saattaahan olla niin, että taitettuun indeksiin onkin vasemmistolainen vastaus, nimenomaan Jounin määritelmällä. Voi olla, että esimerkiksi vihreä vastaus onkin oikeasti vasemmistolainen, ensimmäisestä esittäjästä riippumatta.

    Nimenomaan tällaisiin kysymyksiin pitäisi vastata ”kädet savessa” datan ja R:n tai SPSS:n kanssa, mitä en ole itse ainakaan vielä tehnyt.

    Ja, mikäli koneessa olisi enemmän kysymykiä luontoon ja kestävään kehitykseen liittyen, vihreät ja vasemmistoliitto erottuisivat vielä selkeämmin omaksi kahden puolueen blokikseen, vrt. http://www.suomenluonto.fi/

    Eli totta kai nämä akselit pääsevät muodostumaan ainostaan niiden kysymyksien pohjalta, mitkä vaalikoneeseen on valittu.

  12. Veikko Eranti Artikkelin kirjoittaja

    Tapio, oho, miksi luulin nähneeni yle-visualisoinnin? no ehkä hallusinoin sen. Ehkä mulle oli vaan niin itsestäänselvää, että totta kai niiden pitäisi tehdä sellainen…

  13. Jens

    Ylen vaalikonedata ei ole julkaistu mutta itse olen scrapannut ja visualisoinnut sitäkin ainestoa.

  14. Veikko Eranti Artikkelin kirjoittaja

    Ha! Jens, sehän se olikin! Hyvä, heitän linksua niihin tonne kans.

  15. Ville P Komulainen

    Liberaalien ja konservatiivisten ajatusmaailmoiden välinen ero on noussut Suomessa aivan uuden tason keskustelunaiheeksi näissä vaaleissa. Perinteisestihän esimerkiksi VoteWatch on sijoitellut Euroopan parlamentin puolueita ja ehdokkaita tällaisiin nelikenttiin.

    Tässä olisi jälleen mahdollisuus korostaa persuilmiön luonnetta konservatiivisuuden ”paluuna” politiikkaan korvaamaan talouspolitiikan kuolemisen jälkeensä jättämää tyhjiötä.

    Nykyään talouteen, tuloeroihin yms liitännäiset kysymykset päätetään ensisijaisesti EU:ssa. Homman ytimessä on vanha Vakaus- ja kasvusopimus, joka nykyään on käsittääkseni lissabonisoitu ihan EU:n ydinrakenteisiin. Vakaus- ja kasvusopimuksen perusvaikutus on se, että jäsenvaltiot ovat valtiosopimuksella sitoutuneet politiikkaan, jossa kansantalouden kasvu on ensisijainen päämäärä ja valtion ”omat asiat” hoidetaan kasvun puitteissa.

    Minä pidän vauraasta Euroopasta. On kivaa syödä kroissanttia Seinen varrella. Mutta se pitää sitten myöntää, että Suomi on sitoutunut kokoomuslaiseen talouspolitiikkaan.

    Joten mistä täällä sitten riideltäisiin jos kerran talous- ja tuloeropolitiikka on typistynyt toimeenpanotavoista käytävään keskusteluun?

    No homoista, luonnosta, aseista, sananvapaudesta, rikollisista, ulkomaalaisista ja Jeesuksesta tietenkin.

    Tehdäänpä ajatuskoe: jos oikeisto ja vasemmisto poistetaan tuosta kuviosta kokonaan, mitä saamme? Saamme ”vanhan” kaaderin muodostamat Demokraatit ja persujen muodostamat uudet Republikaanit.

  16. Ville P Komulainen

    Ja edittinä tuohon äskeiseen, ”vanhalla” kaaderilla ja ”uusilla” republikaaneilla viittasin kyllä ihan kronologiaan. Konservatiivipersuissa ei sisällöllisesti ole kyllä mitään ”uutta” tai uudistusimielistä.

  17. Sampo Smolander

    Jos joku jaksaisi visualisoida jokaisen kysymyksen kohdalle, minkä suuruinen (ja suuntainen) lataus sillä on näillä valitulla kahdella pääakselilla. (Harmi etten ainakaan tänään itse ehdi.) Tai edes poimia tekstitiedostoon numeroina ja laittaa sen näkyville.

  18. Veikko Eranti Artikkelin kirjoittaja

    Sampo, se olis kyl tosi hyvä. Se antais enemmän sisältöä tälle touhulle.

  19. Tony Hagerlund

    Tyylikäs kokonaisuus, kiinnostavaa pohdintaa. Kiitoksia.

    Aina voi tietty pohtia mitä ehdokkaat sanovat ja mitä myöhemmin tekevät. Jos tuohon haluaa syvälle, pitäisi myös huomioida paljonko valtaa (= prosenttia eduskunnasta) puolueella on käytettävissään.

    Esimerkiksi vihreitä kritisoidaan usein siitä että puolue ei ole onnistunut kaikissa tavoitteissaan (esimerkiksi estämään ydinvoiman lisärakentamista). Samaan aikaan äänivaltaa on noin 10 %, joka tietty hankaloittaa asiaa :)

  20. Heikki Korpela

    Nimim. Leena kysyi, mitä Vihreät ovat *tehneet* hallituksessa ja ovatko he olleet kokoomuksen juoksupoikia. Saavutuksista voi lukea sivulla http://www.vihreat.fi/hallitustie

    Kääntäen voisi toki kysyä, milloin kokoomus ja keskusta ovat olleet Vihreiden juoksupoikia (tai puku- ja maaseutuosastoa). Yksi nopea esimerkki: hallitusneuvotteluissa kokoomus vastusti syöttötariffeja millekään energialle. Kun syöttötariffit uusiutuville sitten säädettiin, kokoomuksen varapuheenjohtaja erosi protestina ja käski syyttää tariffeista kepua ja Vihreitä.

    Tämä episodi oli mieleenpainuva siksi, että se oli niin harvinainen. Kuinka monta kertaa kokoomus on tällä vaalikaudella myöntänyt hävinneensä jotakin? Juuri ennen vaaleja tulivat alkoholimainonta ja tuntijakouudistus, siinäpä taisivat olla. Muuten puolueen johto on yleensä antanut ymmärtää olleensa jokaisen hallituksen kompromissin takana alusta lähtien, mikä korostaa vaikutelmaa siitä, että muut ovat olleet vietävissä. Siksi emme ole kuulleet julkisuudessa Kokoomuksen marinoita pienimpien päivärahojen nostamisen kalleudesta tai siitä, kuinka ikävää on suunnata veronalennuksia edes välillä edes suhteellisesti eniten pienituloisille.

    Niin kauan kun meillä on parlamentaarinen monipuoluejärjestelmä, on turha kuvitella, että meillä ei tarvittaisi kompromisseja (kääntäen: jos kompromisseja ei tarvittaisi, puolueita voisi sulauttaa). Ongelma ei ole kompromisseissa vaan täysin suljetuissa neuvotteluprosesseissa: kansalaiset eivät pysty luotettavasti arvioimaan sitä, onko kompromisseissa joustettu liikaa (tai ylipäätään tavoiteltu alunperin oikeaa asiaa).

    Vihreiden ”radikaalin avoin yhteiskunta” on, niin, hmm, ihan mielenkiintoinen idea, mutta back in Gotham City, saatetaan tarvita myös ehdotuksia, joilla neuvotteluprosessien seinään saadaan jo tällä vuosisadalla tehtyä edes jonkinlainen ikkuna. Yksinkertaisimmillaan voisi kai aloittaa siitä, että jos puolueet eivät keskimäärin ole itse valmiita avaamaan omia saavutuksiaan, tappioitaan, joustamisiaan jne., se jää toimittajien tai viime kädessä kansalaisten kontolle.

    Vai muistaako joku esimerkiksi sitä, että kokoomuksen vaaliohjelman mukaan mm. perintövero piti poistaa ja vanhemmuuden kustannukset kattaa kokonaan verovaroista, tai sitä, että kokoomus ei saanut havittelemiaan kolmea ydinvoimalaa?

  21. Juuso Koponen

    Jos tästä datasta lähtee lehtijutun aihetta työstämään, niin ehkäpä luonteva kulma olisi vaalien jälkeen ennen hallituksen muodostamista katsoa miten valitut ehdokkaat asettuvat kartalle ja mikä olisi siitä näkökulmasta luontevin hallituspohja. =)

  22. Heikki Korpela

    1) Siis totta kai nuo HS:n vaalikoneen kysymykset jaottelevat ihmisiä myös oikeistolaisuuden ja liberaaliuden mukaan, pointtini oli, että
    – on minusta harhaanjohtavaa väittää kuvaajan kertovan *vain* niistä (voinemme olettaa, että keskivertoihminen *ei* ensimmäisenä ajattele näiden merkitsevän myös suhtautumisesta esim. ympäristönsuojeluun)
    – potentiaalinen äänestäjä saattaa vastaavasti hyötyä siitä tiedosta, että kuvaaja kertoo jotain *myös* esim. EU- tai ympäristömyönteisyydestä ja että ehdokkaiden mielipiteissä on näissä asioissa huomattavia eroja (–> on ehkä mielekästä täyttää vaalikone, on ehkä mielekästä äänestää)

    2) Vasemmistoliiton ja Vihreiden ympäristökantojen samanlaisuudesta: ööh mjaa :)

    Otetaan tähän nyt vain parisen esimerkkiä niistä ”teoista” eli eduskunnan äänestyksistä :O

    – kaivoslaki 2000-luvulle: 5 vas+28 sd edustajaa äänesti 15 vuoden siirtymäaikaa koneelliseen kullankaivuuseen (pohja 9a) ja ratkaisevassa äänestyksessä sitten 5 vas+7 sd koko lakia vastaan
    – ydinvoimaluvat: 2 vas edustajaa äänesti molempien puolesta, sd 25 ja 22 puolesta
    – Pallas-Ylläs-hotellin laajennus: 2 vas+5 sd edustajaa äänesti ylimitoitetun laajennuksen puolesta
    – maankäyttö- ja rakennuslaki (selkeytetään peltomarkettien säätelyä): 1 vas+7 sd edustaja äänesti vastaan
    – energiaverojen korotus: vas+sd yksimielisesti vastaan
    – Selkämeren kansallispuisto: 6 sd edustajaa kannatti puiston kastroitua rajausta

    Tuossa nyt muutama esimerkki siitä, miksi en itse ole osannut pitää vasemmisto-oppositiopuolueita aivan niin läheisinä kumppaneina Vihreille kuin mitä vaalikonekuvaajasta voisi päätellä ;)

  23. J Matias Kivikangas

    Mahtava postaus ja loistavia kommentteja!

    Miten sen puolueiden tosiasiallisen toiminnan voisi yhdistää tähän visualisointiin? Jokaiselle lakialoitteelle voisi tehdä arvion* samoilla akseleilla jotta näkisi, kuinka mitäkin aloitetta on äänestetty suhteessa edustajien henkkoht mielipiteisiin, ehkä?

    * Arviointi pitäisi kai teettää samanmuotoisilla kyseilyillä kaikilta ehdokkailta ja edustajilta. Mitenköhän ne saisi vastaamaan näihin? Eikö tällainen palvelu pitäisi olla demokratiassa pakollinen?

  24. Keiju

    ”Kiitoksia” taas ihan hulluna, kun nykyiset eduskunnan ulkopuoliset puolueet jätettiin pois analyysistä. Ylen vaalikoneen perusteella esimerkiksi SKP on vielä vasemmistoliittoakin tasavahvemmin vasemmalla, KTP taas siitä vähän oikealle, Muutos 2011 sijoittuu persujen kanssa prikulleen samoihin lukemiin ja Piraattipuolue on kartalla hujan hajan ilman minkäänlaista tolkkua. (Ylen vaalikone muuten myös vihjaa, että SDP on oikeastaan keskusta ja itse keskusta sijoittuu lähes kokoomuslaisen oikealle. Muuten tulokset noudattelevat yllä kuvattua. verkostoanatomia.files.wordpress.com/2011/04/ylevaalikone_gt15_all_v41.png)

  25. Jaakko Hilke

    Hyvää matskua! Sekä visualisointi että analyysi.

    Nuo oikeisto-vasemmisto ja konservatiivi-liberaali -akselit ärsyttävät toisia ja niitä voi kritisoida aika helpostikin. Mutta mielestäni ne ovat kuitenkin relevantteja, koska ne ovat suhteellisen helposti ymmärrettävissä ja niillä on ennenkin mitattu sitä mihin kohtaan ihmiset poliittisella kartalla sijoittuvat.

    Tämä kyseinen visualisointi osoittaa mielestäni hienosti, että puolueet todellakin ovat erilaisia. Sopivaa ehdokasta etsittäessä kannattaa kuitenkin suhtautua karttaan varauksella, varsinkin jos ehdokasta etsii kartan keskiosasta. Kartalla toisiaan lähellä olevat ehdokkaat voivat olla hyvinkin kaukana toisistaan mielipiteiltään. E(simerkiksi jos kaksi ehdokasta vastaa kahteen kysymykseen talouspolitiikasta siten että vastaavat toiseen ”oikeistolaisesti” ja toiseen ”vasemmistolaisesti”, kuitenkin ollen keskenään molemmista kysymyksistä täysin vastakkaista mieltä, ovat he molemmat keskimäärin ”keskustalaisia”. Ja sijoittuvat kartalla lähelle toisiaan.)

    Petrin mainitsema Kansan Muistin suunnitelma kuulostaa kyllä tosi mielenkiintoiselta. Pitäähän äänestäjilläkin joku kuluttajansuoja olla!

    Vuoden 2007 Hesarin vaalikoneesta on aikoinaan tehty vähän samanlainen visualisaatio: http://bayminer.com/eduskunta2007/ Tuosta vaalikoneesta kun lähtisi vertaamaan vaikka Jan Vapaavuoren mielipiteitä ennen ja jälkeen vaalien, voisi saada ihan mielenkiintoisia tuloksia. 2007 Vapaavuori oli kaukana oikealla, siellä missä Wille Rydman nyt majailee. Vuonna 2011 Vapaavuori on jo aika lähellä Osmo Soininvaaraa. (Pitäisikö Rydmanistakin tehdä ministeri? ;D ) Mielipiteet muuttuvat, sekin on kiinnostavaa.

    Parhaimmillaan vaalikoneet ovat, kun käyttäjä kiinnostuu ottamaan asioista selvää. Kun lukee ehdokkaiden kommentteja kysymyksiin, äänestäjienkin mielipiteet usein muuttuvat. Kysymyksenasettelulla on valtava vaikutus tuloksiin ja jokainen vaalikone on erilainen. Eivät ne siis välttämättä auta ihmisiä löytämään ehdokkaita. Mutta jos ihmiset saadaan kiinnostumaan yhteisistä asioista vaalikoneiden niin sehän on aivan loistava juttu.

  26. Päivitysilmoitus: Mitkä mielipiteet ovat liberaaleja vaalikoneakselilla « Neulasia

  27. Heikki Korpela

    Kivikangas: suurin osa eduskunnan äänestyksistä ei kerro mitään kovin mielenkiintoista. Määrällisesti suurin osa äänestyksistä on budjettiäänestyksiä, joissa äänestyksillä on lähinnä symbolinen arvo (budjettia ei oikein voi mielekkäästi kasata jonkin iltapäivän aikana suoritettujen parinsadan äänestyksen aikana kutakin miellyttävistä paloista).

    Hallituksen esitykset muovataan ennen äänestykseen tuomista sellaisiksi, että ne voi eduskunnan suuri sali hyväksyä – poikkeuksena ns. omantunnon kysymykset, joissa on erikseen sovittu enemmän pelivaraa. Olennaisempaa yleensä on, miten edustaja on vaikuttanut budjettiin tai lakiesitykseen tai valiokunnan mietintöön *ennen* kuin se tuodaan äänestykseen. Näiden neuvottelujen ongelma on, että ne eivät ole julkisia (saati, että niistä olisi tarjolla jotakin numeerista dataa).

    Äänestyksistä ehkä mielenkiintoisimpia ovat ne, joissa jokin puolue sisäisesti rakoilee voimakkaasti.

  28. Daniel J

    Todella hieno analyysi.

    Päätelmät myöskin perusteltuja, mutta kyseisen datan perusteella myös ehkä kyseenalaisia. Kommentti ehkä koskaa enemmänkin Juha Törmäsen dataa. Palloittelin itsekin hesarin vaalikoneen dataa, mutta niin Hesarin, kuin Ylen kysymykset ovat vaikeammin kartoitettavissa ja tasoon sijoitettavissa, kuin niiden vaalikoneiden, joiden vastausvaihtoehdot ovat olleet vähemmän diskreettejä.

    1) Missä on avattu lähdekoodi, ts. mitkä kysymykset ja vastaukset ovat vaikuttaneet liberaali/konservatiivi ja oikeisto/vasemmisto akselilla sijoittumiseen ja minkä verran?

    Vertailemalla yksityiskohtaisemmin neljää parhaiten tuntemani ehdokkaan/kansanedustajan sijoittumista olen todella yllättynyt heidän koordinaateistaan, ja tämän perusteella hiukan kyseenalaistan laskennassa käytetyn kaavan. Pystyisikö sitä jollain tavalla parantaa?

    2) Puolueen linjaan vaikuttaa huomattavasti enemmän puolueen johdon ja kokeneempien politikkojen mielipiteet. Jos ja kun dataa saa toivottavasti lisää, ja vaalien tulos selviää, tästä asetelmasta tulee todella mielenkiintoinen.

    3) Olen mainannut melko kattavan datan ehdokkaiden kampanjoinnin määristä sekä aikaisemmasta vaalimenestyksestä. Jos Juha suostuu avaamaan oman datansa käyttöön, voisi olla mielenkiintoista yhdistää nämä.

  29. Ville-Veikko

    Hyvä kirjoitus ja kommentit.

    Tuostahan on sitten mielenkiintoista bongata vaali-iltana ne ehdokkaat, jotka pääsivät läpi ja verrata miten he asettuvat puolueen kaikkien ehdokkaiden hajonnassa.

    Viel mielenkiintoisempaa olisi, jos kaikilta vaalikoneen tehneiltä äänestäjiltä olisi kysytty puoluekantaa ja heidän vastauksensa olisi otettu ylös. Tämä mahdollistaisi vertailun, jossa voisi
    1. tarkastaa vastaako ehdokkaiden mielipiteet puolueen äänestäjiksi ilmottautuneiden kansalaisten mielipiteitä ja
    2. vastaako kansanedustajiksi päässeiden ehdokkaiden mielipiteet puolueen äänestäjiksi ilmottautuneiden kansalaisten mielipiteitä.

  30. Veikko Eranti Artikkelin kirjoittaja

    Vaalien jälkeen kiinnostavin datayhdistelmä muodostuu seuraavasti:

    a) pari eri vaalikonevastausdataa jokaisesta ehdokkaasta
    b)kaikilta julkaisseilta tieto rahoituksesta
    c) ikä
    d) sukupuoli
    e) fb-kavereiden ja fanisivusta tykkääjien määrä
    f) ehdokkaan saamat äänet

    Sitten jokaiselle voisi laskea muita tunnuslukuja, esim. paljonko ikä poikkeaa muista saman vaalipiirin saman puolueen ehdokkaista ja muista saman vaalipirin ehdokkaista ylipäätään, montako euroa yksi ääni maksaa, monellako fb-kaverilla pääsee läpi jne.

    Vaatinee hieman kaavintaa, mutta tällaisella datasetillä voisi tehdä aika kiinnostavaa ruksuttelua. Kuten monessa kommentissa on käynyt ilmi, näiden yhdistäminen ”todellisiin tekoihin” on todella vaikeaa, ehkä jopa mahdotonta. Sen takia analyysi vaalien jälkeen kannattaisikin kohdistaa nimenomaan ehdokkaan läpipääsyn syihin.

    Haluaisikohan joku puolue maksaa mulle ja jollekin tilastonikkarille tästä? Varmaan sellainen tieto, että ”näissä vaaleissa tarvittiin 34000 euroa, paitsi jos vastusti aborttia, jolloin riitti 23000 euroa, ja 30 fb-tykkääjää vastaa viittä euroa kampanjabudjetissa” voisi olla ihan hyödyllistä seuraavan vuoden settejä suunniteltaessa.

  31. Veikko Eranti Artikkelin kirjoittaja

    Lisäksi havainto tästä keskustelusta: ilmeisesti vaan pojat puhuu politiikkaa:(
    Tai ei pelkästään, mukana on Suvi ja Leena, mutta lähinnä.

  32. Janne Sinkkonen

    Muutama irtokommentti:

    – Faktorit on rotatoitu oblimin-menetelmällä, joten ns. kons-lib-akseli ja oikeisto-vasemmisto-akseli eivät ole alkuperäisessä avaruudessa ortogonaalisia, vaan ko. faktorit siis korreloivat keskenään. Tämä kannattaa ottaa tulkinnoissa huomioon.

    – Kysymysten faktorilatauksiin ja ehdokkaiden paikkoihin tasolla sisältyy epävarmuutta. Data ei myöskään ole gaussista, vaikka käytetyt menetelmät tavallaan olettavat näin. On epäselvää onko jakaumaoletuksilla suurta merkitystä. Jossian muissa yhteyksissä tämäntyylisesti väärät jakaumaoletukset aiheuttavat joidenkin datapisteiden joutumisen epärealistisen kauas origosta ja toisten pakkautumista keskelle. Ainakin ennenkuin tämä päätyy lehtiin, joku voisi varmuuden vuoksi (yrittää) uudelleenanalysoida tulokset vaikka R:n MCMCpack:n ordinaalisella faktorianalyysillä. Sieltä saisi myös hyvässä lykyssä epävarmuudet latauksille ja positioille kartalla.

    – Akseleiden tulkinta on mielenkiintoista, ehkä koska siinä pääsee spekuloimaan vapaammin. :) Liittyyhän vanha oikeisto-vasemmisto-akseli paitsi luokkataisteluun myös jakamiseen ja yhteisöllisyyteen. Toisaalta pystyakseli on myös popularismi-asiantuntijaelitismi, ja ”eletään Suomessa tänään” vs. ”huolestutaan ilmastonmuutoksen globaaleista vaikutuksista tuleviin sukupolviin”. Poliittisten mielipiteiden, persoonallisuudenpiirteiden ja genetiikan yhteyksistä on jo artikkeleita. Ehkä kyseessä ei olekaan puolueiden vaan itsekkäiden geenien taisto? :) (Älkää ottako tätä liian vakavasti.) Ks. myös http://neurocritic.blogspot.com/2011/04/liberals-are-conflicted-and.html

    – Veikon idea vaalimenestyksen ennustamisesta on mielenkiintoinen. Maailma muuttuu kuitenkin sen verran nopeasti, että tulosten arvo seuraavissa vaaleissa esim. fb-aktiviteettien osalta on epävarma. Kuitenkin tuollainen analyysi voisi olla näiden vaalien ymmärtämisen kannalta arvokas. Varmaan politiikan tutkijat tuollaisia tekevätkin.

  33. Surku

    SDP ei ole vasemmistolaisempi kuin Kokoomus toimintansa perusteella. Se on toteuttanut semmoisia antivasemmistolaisia juttuja joita Kokoomus ei voisi haaveillakaan, koska sen äärioikeistolaiset johtajat kuten Lipponen voivat saada läpi mitä vain vaikka jäsenet ajattelisivat vasemmistolaisesti. Pitäishän tämän olla selvää sosiaalipsykologiasta.

  34. Veikko Eranti Artikkelin kirjoittaja

    @Jaakko Hilke: oon muuten kuullut sellaista huhua, että Jan Vapaavuori mietti aikanaan nuorena kokoomuslaisena miehenä, että millä erottua siitä jengistä, ja päätti ryhtyä kaikkein oikeistolaisemmaksi. Enää ei tarvitse. Mulla on oikeastaan vähän sama veikkaus Willen suhteen.

  35. Tapio Nurminen

    ”Haluaisikohan joku puolue maksaa mulle ja jollekin tilastonikkarille tästä?”

    Kappas, Veikon aikoo siirtyä Sitvasista bisnekseen. Vähän niinkuin Nalle Wahlroosin jalanjäljissä? :-)

  36. Veikko Eranti Artikkelin kirjoittaja

    Tapio: mä oon aina tähdännyt tilanteeseen, jossa voisi saada palkkaa harrastuksistaan. En kyllä myisi kaikille puolueille, ei pelkoa :) Mutta perustettiin kyllä firma yhden kanssa-sitvaslaisen kanssa, laitan linkin kunhan saamme sivut valmiiksi.

  37. Antti Poikola

    Vedin yhteen tätä vaalikonedatan ympärille syntynyttä kuhinaa: http://www.ehdolla.org/2011/04/avoimen-vaalikonedatan-lyhyt-historia/

    Tuleeko teille mieleen, mitä kysymyksiä vaalikonedatalle voisi vielä esittää?

    Pari omaa kyssäriäni:

    -Miten vastausten hajonta vaihtelee kysymyskohtaisesti puolueiden sisällä ja puolueiden välillä? Tästä voisi tehdä spekulaatioita liittyen omantunnonkysymyksiin, puoluekuriin, hallituksen kynnyskysymyksiin jne.

    -Voiko kysymysten erottelukyvyn oikeisto-vasemmisto-liberaali-konservatiivi-akseleilla päätellä datasta? Esim. mitkä ovat ne yksittäiset kysymykset, jotka tekevät vihreistä SDP:tä liberaalimman? Nythän tässäkin ketjussa on pljon keskusteltu siitä, mitä nämä ekselit oikeastaan ovat, mutta keskusteluun tulisi ryhtiä, jos voisi datasta osoittaa kysymyskohtaisesti, mikä vaikuttaa mihinkin.

    -Entä miten tämä interaktiivisen poliitikkokartan ja @Jattipaa:n tekemän (YLE:n vaalidataan pohjautuvat) verkostoanalyysin menetelmät erovat toisitaan (tulokset ovat varsin samansuuntaisia).

  38. foobar

    Hirvittävä into oman poliittisen kannan esiintuomiseen (lähinnä erinäisten ehdokkaiden ja heidän kannattajiensa halveksumisena) syö kyllä merkittävästi tämän blogipostauksen, ja varsinkin ”keskustelun” arvoa.

    ”Tiedostaville” yliopiston kasvateille taitaa olla ylitsepääsemätön haaste puhua asioista, edes datasta, alkamatta paasaamaan ja syyllistämään ehdokkaita ja mielipiteitä, vaikka tämä ihan selkeästi oman sisäpiirin ulkopuolella heikentää analyysin riippumattomuuden uskottavuutta…

  39. Jaakko Hilke

    Hyvää duunia, Antti.

    Kun kerran kysyit, niin tulee mieleen että vaalikoneiden tuloksia voisi suodattaa ehdokkaan iän ja sukupuolen mukaan, nekin ovat usein äänestyskriteereitä. Ja postinumeron, tsekkaa http://www.lahiehdokas.fi/lahiehdokas/ (tiedot puutteellisia mutta toimii kuitenkin).

    Se puoluekuri on muuten aika kakspiippuinen asia. Osa ihmisistä on pettyneitä kun ajattelevat että kansanedustajat ovat sätkynukkeja ja äänestävät kuten heille sanotaan. Kuitenkin nämä samat kansanedustajat ovat miettimässä ja vaikuttamassa omassa eduskuntaryhmässään siihen miten asioihin suhtaudutaan. Ja toisaalta, sekin on äänestäjän kuluttajansuojaa, että kun äänestetään kuitenkin sekä ehdokasta että puoluetta, tietää ainakin mille puolueelle ja minkälaiselle yhteiskunnalliselle näkemykselle on äänensä antanut. Mutta sitten taas toisaalta…

  40. Veikko Eranti Artikkelin kirjoittaja

    Hei kaikki kommentoijat, pitäisikö toi pystysuuntainen akseli nimetä vaan vihreydeksi?Olisiko niin, että liberaalius on tässä toteutuneessa jaottelussa osa vihreyttä eikä toisinpäin?

  41. Veikko Eranti Artikkelin kirjoittaja

    Terkkuja vaan muuten foobaarille sen nimimerkin taakse, kommenttisi viitannee siihen, että totean mun skeneni olevan ”punavihreä onnela” ja että Rydman ja Lepomäki ovat hulluineen päivineen aineiston oikeistolaisimpia ehdokkaita. Jos tällaiset heitot karkottavat analyysin ääreltä niin tsuibadui vaan.

    Tähän jälkimmäiseen heittoon voin kommentoida sen verran, että se on musta ihan aidosti aika kiinnostava juttu. Kun tuota aineiston vasemmaisinta laitaa pitävät hallinnassa pienkommunistit, matka ensimmäiseen vasemmistoliittolaiseen on melko pitkä. Eli siis kaikkein vasemmistolaiset ehdokkaat löytyvät eduskuntapuolueiden ulkopuolelta. Kokoomus sensijaan pitää kentän oikeaa laitaa kokonaan hallussaan, ensimmäinen persu ja piraatti tulevat vasta kymmenen kokoomuslaisen jälkeen. Pienpuolueiden mennessä usein vakiintuneiden puolueiden ohi radikaaliudesssaan on jännää, että oikeistolaisin oikeistolaisuus on kuitenkin Kokoomuksen ihan omassa hallussa.

    Paljon pahempi piikki toi on pienkommunisteja kohtaan.

  42. Jaakko Hilke

    Jaa, tuossahan Veikko jo ylempänä mainitsi iän ja sukupuolen…

    En usko että vihreys ja liberaalius ovat sama asia vaikka ne osittain korreloivatkin. (Ajattelen tässä Pentti Linkolaa.) Tosin tässä datassa on selvästi haluttu asettaa Vihreät ja Perussuomalaiset eri puolille nelikenttää ja tulkittu kysymyksiä sen mukaan. Ja tämä vertikaaliakseli on intuitiivisesti ajatellen ymmärrettävä, vaikka nimeämisen kanssa on hankalaa. Kolmiuloitteinen malli tuskin selkiyttäisi visualisointia?

  43. Lauri Alhojärvi

    Tuossahan on laskettu liberalismin joukkoon myös talousliberalismi eli oikeistolaisuus. Mm. eläkeiän nostaminen, vakausrahaston takaukset, kuntien palvelujen ulkoistaminen ja hoivatakuun vastustaminen lasketaan tuossa näköjään liberalismiksi. Ja sitähän se onkin, laissez faire -politiikkaa parhaimmillaan. Yleisessä keskustelussa arvoliberalismia pidetään hyvänä asiana ja siitä puhutaan usein vain liberalismina. Siksi graafin nimeäminen on ohjaavuudessaan vaarallinen.

    SKP:n ehdokkaat tuntien voisin löytää tuolta maksimaalisen arvoliberalismin janana, joka alkaa Veikon ”punavihreyden onnelasta” ja päättyy laitavasemmalle aivan pystyakselin keskelle. Vaaka-akseli näyttäisi pitävän paikkansa melko hyvin, mutta siellä hajonta on liian suuri. Kuten joku huomauttikin, oikeistolaisin SKP:läinen on tämän mukaan on samoilla linjoilla kuin vasemmistolaisin kokoomuslainen.

Kommentointi on suljettu.