University of Helsinki
Ajattelin, että pitäisi järjestää keskustelu/ideointitilaisuus “unelmien ylioppilasliike” -tyyppisellä konseptilla. Aikanaan HYY:llä oli oma elokuvateatteri, nykyään ei edes kunnollista kahvilaa. Säälittävää, mutta eri merkinnän aihe. Mistä oikeasti haluaisin jakaa kansanne senttiseni, on brainstorm, eli suomeksi aivorieha. Ajatukseni oli siis järjestää tämä keskustelutilaisuus nimenomaan sillä konseptilla.
Brainstorm on melkein yksi lempiryhmätyötekniikoistani. Konsepti on suorastaan loistava: selkeästi rajattu ongelma, ennen varsinaista brainstormaamista vähän analysoidaan, ideoita heitellään vapaasti assosioiden, ajattelematta niiden toteuttamismahdollisuuksia – eikä ideoimisen aikana kritisoida ollenkaan.
Kuten usemmat varmaan tietävät, tämä on vaikeampaa kuin miltä kuulostaa. Ehkä sen takia, että kyseessä on luova, ei analyyttinen toiminta. Brainstormilla yritetään saada aikaan tuhat miljoonaa erilaista ideaa, joista joku todennäköisesti on kiinnostava, joten kuten toteuttamiskelpoinen ja toivottavasti aivan ennen kuulumaton. Kuitenkin ainakin minun peruslähtökohta ratkaisujen miettimiseen on aina sellainen läpianalysointi ja sieltä porsaanreikien etsiminen, mikä taas johtaa aivoriehassa lähes poikkeuksetta kritiikkiin eikä luovaan osallistumiseen.
Tässä vaiheessa nokkelammat lukijat jo kysyvät: mikä ihmeen aivorieha?
Brainstorm yleensä käännetään suomeksi aivoriiheksi, joka on mahdollisimman huono käännös monestakin syystä. Englannin sana stormhan tarkoittaa paitsi myrskyä, myös esimerkiksi vihollisen kimppuun ryntäämistä. Se on dynaaminen ja kaoottinen termi, liikettä esiintyy, mutta suunnasta ja lopputuloksesta ei voi olla täysin varma. Myrsky pyyhkäisee ylitse ja jättää asiat muuttuneeseen tilaan.
Riihi sen sijaan…
Aivo on ihan hyvä, sitä ei tarvitse vaihtaa. Riihen ensimmäinen huono puoli on suoraan mielikuvien tasolla: riihi yhdistyy välittömästi harmauteen ja tylsyyteen (liekö budjettiriihen syytä?) ja on sanana epämääräisen agraarinen. En itse vielä vuosi sitten tiennyt, mitä ihmettä riihesssä edes tapahtuu, tiesin vain, että jotenkin se liittyy maaseutuun. Eli kerrataanpa: meillä on sana, jonka pitäisi tarkoittaa mahdollisimman vapaasti assosioivaa ja kritiikitöntä villiä ideapalaveria, mutta jonka suomenkielinen sana tuo mieleen harmauden, budjetin ja maaseudun. Joopa joo.
Ja mitä riihessä sitten tapahtuu? Kelatkaa: riihessä puidaan, riihessä irrotetaan jyvät akanoista, riihessä vilja kuivuu. (Nyt ei siis puhuta metaforin, vaan nuo oikeasti ovat ne riihen tehtävät.)
Kyse on siis täysin ja tismalleen brainstormingille vastakkaisesta toiminnasta. Aivoriihi on brainstormingin negatiivi. Ei ihme, että menetelmän käyttö yleensä epäonnistuu, jos jo termi on ymmärretty noin huonosti. Aivoriihi on se vaihe, joka seuraa varsinaisen brainstormingin jälkeen, jolloin otetaan parhaat ehdotukset ja lähdetään niiden pohjilta analysoimaan, valitsemaan ja kehittämään parhaita ideoita.
Masi Mäkelä, joka onnistuu usein ohjaamaan ajatteluani uusille urille, kiinnitti huomioni tähän epäkohtaan joitakin vuosia sitten. Yhdessä keksimme, että oikeastaan aivorieha havainnollistaa brainstormingin hengen paljon paljon paremmin. Rieha on spontaani, villi, lopputulosta ei voi oikein ennakoida, riehassa on hauskaa, riehassa ehkä riehaannutaan ja revitään vaatteet pois päältä…
Tajuatte varmaan.
Eli olen aina aivoriihen sijaan pyrkinyt käyttämään termiä aivorieha. Se on mielestäni merkittävästi parempi käännös. Toivottavasti joku muu hyppää joskus mukaan tähän kelkkaan.
Tämä kirjoitus on osa kolmen merkinnän mittaiseksi tarkoitettua sarjaani, jossa yritän pohdiskella ryhmäideointia aivoriehan avulla, etsiä sitä mahdollisesti parantavia menetelmiä, ja lopuksi testata sitä käytännössä. Toiseen osaan olen suunnitellut muutamien parannus- ja puiteideoiden kelailua (tämä todella on ääneenajattelua), ja kolmanteen alussa mainitun tietyn aivoriehan onnistumisen analysointia.