Suomalaiset ovat ilmeisen innostuneita tietämään geeneistään ja niiden alkuperästä. Joskus geenitutkimusten tuloksista liikkuu kuitenkin suuren yleisön keskuudessa varsin mielenkiintoisia käsityksiä. Päätin poimia niistä blogimerkinnöissäni käsiteltäviksi muutaman, joihin törmää melko usein esim. yleisöluentotilaisuuksissa tai erilaisilla keskustelupalstoilla. (Tämä valikointi ei tietenkään tarkoita, että kaikki muu mitä suomalaisten geeneistä sanotaan olisi automaattisesti totta…)
Myytti 1: “Hollantilaiset ovat suomalaisten lähimpiä geneettisiä naapureita.”
Väärin. Perimänlaajuisissa tarkasteluissa suomalaisten lähimpiä geneettisiä naapureita ovat maantieteellisetkin naapurimme eli ruotsalaiset ja virolaiset (Nelis et al. 2009; kuva alla). Tietääkseni muista itämerensuomalaisia kieliä puhuvista kansoista kuin virolaisista ei ole julkaistu perimänlaajuista vertailua suomalaisiin. Jokin näistä kielisukulaiskansoistamme voisi siis periaatteessa olla geneettisesti vielä lähempänä. Sen sijaan saamelaisista tiedetään, että maantieteellisestä naapuruudesta huolimatta heidän geneettinen etäisyytensä suomalaisiin on suurempi kuin ruotsalaisilla ja virolaisilla.[viite tulossa]
Geneettisiä etäisyyksiä Euroopassa. Kuvan lähde: Nelis ym. Genetic Structure of Europeans: A View from the North–East. PLoS ONE 4: e5472 (2009). doi:10.1371/journal.pone.0005472.
Suomalaisten geneettinen etäisyys hollantilaisista on samaa luokkaa kuin monista muistakin keskieurooppalaisista väestöistä, eli noin kolmanneksen tai neljänneksen suurempi kuin etäisyys ruotsalaisiin ja virolaisiin (Nelis et al. 2009, McEvoy et al. 2009). Väärinkäsitys geneettisestä naapuruudesta lähti muistaakseni aikoinaan liikkeelle Helsingin Sanomien verkkojutun otsikosta. Vaikka otsikko varsin pian korjattiin vastaamaan sitä, mitä tutkija [en minä] oli haastattelussa toimittajalle kertonut, käsitys hollantilaisista geneettisesti erityisen läheisinä suomalaisille jäi elämään omaa elämäänsä.
Ensi kerralla: “Suomalaiset ovat geneettisesti hyvin homogeenisia.” (Väärin.)