Suomi-keskeinen lähestyminen – yleinen tapa

Suomelle osallistuminen maan ulokopoliittisten, kauppapoliittisten ja turvallisuuspoliittisten tarpeiden mukaan läntiseen poliittiseen ja taloudelliseen integraatiokehitykseen toisen maailmansodan jälkeen oli hankalaa. Hankaluuden aiheutti suhde Neuvostoliittoon – oikeammin Moskovan vahva ote Suomen poliittiseen päätöksentekoon. Moskovasta katsottiin, että Suomen tulisi kuulua itäiseen valtapiiriin. Tätä suomalaiset eivät halunneet.

Suomalaisten oli löydettävä keino eli poliittinen toimintatapa, jolla suhteen länteet hoidettiin tarpeiden mukaisesti ja Neuvostoliittolle ei annettu aihetta suurempiin agressiivisiin  toimiin Suomen-politiikassaan. Aina tämä ei onnistunut, mutta vuoden 1995 perspektiivistä tarkasteltaessa riittävän usein. Suomi on yhä olemassa, Neuvostoliitto ei.

Suomalaisille oli vuosikymmenten ajan, kylmän sodan suomettuneisuuden kauden aikana, oman poliittisen johdon julistamana, kerrottu kuinka Suomi oli merkittävä osa suurvaltojen välisten ristiriitojen sovittelijana tai neuvonantajana. Suomen asema nostettiin omin sanallisin kääntein arvoon, joka tämän päivän tarkastelu on osoittanut aiheettomaksi.

Tämä kuitenkin johti myös siihen, että Suomen integraatiopolitiikan ja Suomen aseman Euroopassa tarkastelu on ollut korostetusti Suomi-lähtöistä. Se on samalla rajannut “Suomi ja läntinen integraatiokehitys” -aiheesta muodostettuja loppupäätelmiä.

 Tulokset ovat silti antaneet lisäarvoa Suomen lähihistorian tutkimukseen. Ilman suurempia perusteluja voi todeta, että Neuvostoliiton osuus on tullut yhä selkeämmin ja korostetummin esiin. Suomi ei voinut itse päättää omista valinnoistaa siinä määrin kuten olisi tahtonut. Toisaalta suomalaisten oli hyväksyttävä pienen maan valta-aseman dilemma suurvaltapolitiikan osana kylmän sodan Euroopassa.

Väistämätön valinta – Suomen tie integroituneeseen Eurooppaan

Toisen maailmansodan jälkeen Euroopan johtavien valtioiden tavoitteena on ollut turvata rauha. Suomen tavoitteena oli turvata itsenäisen valtion toiminnot, jota asemaa uhkasi Neuvostoliitto. Samalla Suomen oli ylläpidettävä ja kehitettävä elintärkeitä ulkomaankauppasuhteita läntisiin teollisuusmaihin.

Suomen poliittinen johto presidentti Kekkosen ohjaamana katsoi, että suhteissaan länteen – olivat ne poliittisia, sotilaallisia tai kaupallisia – Suomen oli asettava ensisijaiseksi suhde Neuvostoliittoon, ja sen johdon asenne Suomen harjoittamaan ulko- ja ulkomaankauppapolitiikkaan.

Retorinen kysymys kuuluukin: oliko todella näin?

Tutkimusprojekti jakaantuu kahteen osaan. Ensimmäinen selvittää suomalaisesta näkökulmasta tarkasteltuna Suomen valintojen taustat heijastettuna eurooppalaiseen integraatiokehitykseen. Toinen laajempi tutkimuskenttä keskittyy etsimään vastausta kysymykseen, kuinka eurooppalaisesta perspektiivistä ja Euroopan integraatiokehityksen ytimestä tarkasteltuna Suomen valinnat näyttäytyivät. Olisiko Suomella ollut toinen vaihtoehto?

Uusituilla blogisivuilla käsitellään tutkimusprojektin olennaisia ajankohtaisia kysymyksiä. Sivuille tullaan siirtämään myös aiempaa aineistoa, myös aiheesta julkaistuja artikkeleja.

© 2017 A MarketPress.com Theme