Pohdiskelen nyt vaihteeksi suomeksi. Uuden ympäristön keskeneräisyys yllätti suuresti. Kun muutin tänne EWEeen marraskuun alussa ja aloin tutustumaan paikkaan, hämmästyin melko lailla siitä miten keskeneräistä kaikki oli. Vain muutama sähköpöytä oli paikallaan sekä hiljainen huone oli täynnä laatikoita ja sekava. Vessat eivät vielä olleet käytössä.
Yllätyin myös siitä, miten kaksi pientä koppia oli suunniteltu sisääntulon ja naulakoiden luokse. Koppien tarkoituksena oli olla paikka, jossa voi muiden kuulematta rauhassa puhua puheluitaan, hoitaa skype-neuvotteluja yms. Kopit olivat epäonnistuneet toteutukseltaan. Ääni kaikui ja kumisi neliön muotoisessa ikkunattomassa kopissa.
Kun tutkin paikkoja ja Niclas niitä ystävällisesti minulle esitteli, huomasin että meille ei ollut varattu minkäänlaisia neuvottelutiloja ohjausta varten. Alun perin ehkä tähän tarkoitukseen soveltuvat kirjaston entiset työhuoneet olivatkin menneet opintohallinnon väelle. Toiselta puolelta löytyi neuvotteluhuone, joka oli vielä varsin kesken ja kalsea. Neuvotteluhuone oli tehty entiseen varastoon ja sen siniset tuolit lisäsivät tilan kalseutta. Punaiset tuolit sopisivat tuohon tilaan paremmin. Tila vaikutti minusta ahdistavalle. Joka tapauksessa tuo tila vaatii vielä sisustamista. Olen alkanut kutsua tuota tilaa “luolaksi”.
Toisella puolella oli myös mukavalta vaikuttava ikkunallinen neuvotteluhuoneen näköinen tila, joten varasin siitä ohjaustapaamiseen ajan kirjoittamalla tarralapulle tästä. Pohdiskelin myös Niclaksen kanssa että vielä vapaana oleva työhuone toisella puolella soveltuisi mainiosti ohjaustapaamisiin jos sen voisi siihen varata. Nämä asiat olivat siis kuitenkin vielä täysin kesken ja niinpä syntyi ensimmäinen sähköpostikeskustelu, jossa oltiin ehkä jonkin verran loukkaantuneita siitä että olin mennyt varaamaan toisten taukotilan neuvottelutilana ohjaustapaamiseen. Asia sitten selvisi, mutta edelleen minua kummastutti se, että tämäkin asia oli näin keskeneräinen. Neuvotteluhuoneen ovessa lukee muuten edelleen varasto.
Opintohallinnon väkeä muutti omiin huoneisiinsa ja eivät vaikuttaneet kovinkaan ilahtuneilta siitä että olivat joutuneet muuttamaan kesken pahimpien työruuhkien. Tutkijoita sen sijaan ei tuntunut näkyvän, vain muutamia nuoria tutkijoita ilmaantui aina silloin tällöin paikalle. Jotkut olivat koko päivän, mutta muutto tuntui etenevän tosi hitaasti.
Yllätyin myös siitä, että osalle porukkaa eli opettajankoulutuslaitoksen yliopistonlehtoreille olikin varattu yhteinen oma työhuone. Tämä kun tuntui olevan vastoin tilan perusajatusta, jonka mukaisesti kukin valitsee itselleen sen työpisteen, joka sillä hetkellä on oman työn kannalta tarkoituksenmukaisin.
Olin muuttaessani varannut nopeasti itselleni mielestäni mukavasta kohdasta lukittavan kaapin ja varasin myös Erikalle oman kaappini vierestä. Toin joitakin kirjojani lähelle kaappiani ja Studies in Higher Education -lehdet vein yhteiseen hyllyyn. Sinne vein myös verkkopedagogiikan kirjani.
Aluksi näkymät olivat avarat, mutta sitten opintohallinnon lasiseinäisiin työhuoneisiin alkoi nousta hyllyjä ja näkymien avaruus katosi. Avaruus alkoi kadota myös sähköisiin työpöytiin tulleiden korkeiden seinäkkeiden myötä. Olin juuri tottunut tekemään töitä vaikka vastapäätä työskenteli joku toinen. Nyt parin viikon aikana olen tosin tottunut jälleen tekemään töitä korkeaseinäkkeisellä sähköisellä työpöydällä. Nähtävästi totun nopeasti uuteen ja sopeudun.
Miellyttävä yllätys oli miten nopeasti ilmaantui erilaisia viherkasveja hyllyjen päälle ja tila alkoi vaikuttaa mukavalle. Vähitellen alkoi tulla myös huonekaluja, turkoosinsinisiä lepotuoleja, korkeilla ja matalilla selkänojilla. Tilat alkoivat muotoutua kolmannella viikolla lisää kun keinutuolit saapuivat. Samalla tulivat myös korkean ruokailutason luokse tarkoitetut baarijakkarat. Ne tosin osoittautuivat liian korkeiksi ja odottavat nyt palautusta ja tilalle pitäisi saada oikean korkuiset baarijakkarat.
Piano saapui myös tilaan ja taisi olla toisella viikolla kun saimme sen yhdessä muutettua paikalleen. Piano odottelee viritystä, mutta se ei ole estänyt sillä soittamista. Virittämätön piano sopii erinomaisen hyvin tähän keskeneräiseen ympäristöön.
Huolimatta keskeneräisyydestä, olen alkanut viihtymään uudessa työympäristössäni. Työskentelen nyt kaaoksen keskellä ja seurailen miten tämä tila muokkaantuu. Eniten pidän isoista ikkunoista ja avaruudesta, tilassa tapahtuvasta äänisyyden ja hiljaisuuden vaihteluista.