Nyt olen ollut EWEssa neljä kuukautta ja edelleen ympäristö on keskeneräisessä tilassa. Alkuvaiheen innostus on kaikonnut ja ihmiset ovat alkaneet löytää tavan olla tässä. Tähän tilaan ovat sijoittuneet opintohallinnon ihmiset, joilla on omat työhuoneensa ja toimintatapansa sekä tutkimus- ja opetushenkilökunnan väkeä, joilla toisilla on oma työpiste ja toisilla ei. Kasvatuspsykologian professori ja yliopistonlehtorit ovat sijoittuneet omaan huoneeseensa ja sisustaneet siitä vähitellen sellaista että jokaisella on oma rauhallinen nurkkauksena. Alun perin hiljaiseksi kirjastohuoneeksi suunnitellusta huoneesta on tullut niin sanottu hiljaisen työskentelyn huone, jossa näyttää myös olevan vakiintunutta olemista ja pysyviä työpisteitä. Sitten on tämä K141a yhteinen avotila, johon tulemme me muut opettajat ja tutkijat, enimmäkseen tohtorikoulutettavia näyttää kuuluvan tähän joukkoon, mutta minun lisäkseni varttuneempaa tutkijaa edustavat myös yksi professori ja akatemiantutkija.
Tämän tilan suunnittelussa alkuperäisenä ideana oli kehittää tilasta Engaging Working Environment, eli Activity based working environment. Tämän tilan tulisi siis toteuttaa seuraavaa periaatetta:
“Activity based working (ABW) is based on the premise that no employee ‘owns’ or has an assigned workstation. Rather, the broader workspace provides employees with a variety of predetermined activity areas that allow them to conduct specific tasks including learning, focusing, collaborating and socialising.” (Malkoski, November 20, 2012).
Jos siis tämä tila olisi suunniteltu aidosti alkuperäistä ideaa toteuttaen, jokainen meistä valitsisi itselleen tehtävänsä kannalta ideaalin tilan paikalle saapuessaan. Kukaan meistä ei omistaisi mitään vakituista työpistettä. Tässä tilassa ei toteudu tuo periaate ja se alkaa näkymään myös siinä, että yhteisöllisyys ei toteudu. Ihmiset pujahtavat omiin koloihinsa ja keskittyvät siellä omiin töihinsä.
Opintohallintoväen sijoittaminen näihin samoihin tiloihin on tuonut lisää haasteita, koska heidän työnsä on kovin erilaista kuin tutkijoiden työ. Heille on muodostunut yhteinen päivärytmi kahvitaukoineen. He ovat myös toisinaan kovin äänekkäitä, erityisesti kahvitauoillaan ja se heille toki suotakoon. Tutkijat ovat ratkaisseet tämän hankkimalla kuulokkeita, jotta voivat keskittyä omaan työhönsä meluisassa ympäristössä.
Opintohallinnon väki siis työskentelee perinteiseen tapaan näissä tiloissa ja osa tutkijoista ja opettajista on siirtynyt myös omiin työpisteisiinsä. Osa taas yrittää keskittyä työhönsä tässä meluisassa K141a-tilassa. Tässä tilassa on edelleen keskeneräisyyttä, sisustus on jäänyt puolitiehen ja edelleen puuttuvat nuo kaasujousityöpöydät. Iso älytaulu on, mutta se vaikuttaa orvolta ja sijoittuu aina jotenkin väärin tähän tilaan.
Kokonaisuutena tämä entinen kirjaston K1 kerros on tila, jossa on monenlaista väkeä ja tilan suunnittelun alkuperäinen idea ei ole toteutunut.
Kun pohdin miksi tämä tila on edelleen keskeneräinen ja miksi siinä ei toteudu tilan alkuperäinen idea niin päädyin kolmeen mahdolliseen syyhyn / tekijään. Ensimmäisenä tekijänä tähän vaikuttanee se, että tämän tilan suunnittelua ei ole oikeastaan johtanut kukaan ja tänne sijoitettiin sekä hallintoa että tutkijoita ja opettajia tarkemmin pohtimatta heidän työtehtäviensä laatua. Toisekseen, ihmiset kaipaavat kovasti omaa “turvallista” työpistettä, omaa paikkaa. Me ihmiset olemme persoonallisuuksiltamme niin kovin erilaisia, mutta yhteistä meille on oman turvallisen pesän tarve, paikka mistä turvallisesti voi tähyillä ulkopuolella vaanivia vaaroja. Kolmantena syynä saattaa olla se, että (akateeminen) työ ei ole edelleenkään vain digitaalista, verkoissa tehtävää työtä. Monella hallintoihmisellä, tutkijalla tai opettajalla on paljon salassa pidettäviä asiakirjoja, dokumentteja ja lisäksi työssä tarvittavia kirjoja. Nämä vaativat tilaa, ovat painavia siirtää, osin myös niiden salassa pysyminen on turvattava. Näin syntyy luonnollisesti oman työhuoneen tarve eli tarve tilalle, jonka voi lukita siitä pois lähtiessään.
Tila EWE tarjoaa edelleen itselleni kiinnostavan ja viihtyisän työympäristön. Silti pohdiskelen, miten tätä tilaa tulisi kehittää niin että se todella toimisi niin, että kukin voisi sijoittua oman työnsä kulloisenkin vaatimuksen mukaisesti ideaaliin tilaan. Eli kun kaipaan rauhaa ja haluan keskittyä lukemiseen, niin silloin olisi mahdollista keskittyä tähän viihtyisässä kirjastohuoneessa (nykyinen on tästä kaukana). Kun minulle tulee ohjattavia, tarvitsen tilan, jossa voin keskustella yhdessä tutkimuksesta, mieluummin niin, että saamme olla täysin rauhassa. Skype/Adobe Connect pro-neuvotteluja varten tulisi olla rauhallinen tila, mutta nykyiset puhelinkopit eivät toimi tässä tarkoituksessa. Jos minulla olisi iso projekti, silloin toivoisin että minulla olisi käytössä enemmän tilaa, projektille oma työhuone tietyksi määräajaksi.