Tilan epädemokraattisuus – toisilla on ja toisilla ei

Kun tulin kaksi vuotta sitten tähän EWEen, niin tilan kerrottiin olevan Activity-based Working Environment eli Engaging Working Environment (EWE). Olin kiinnostunut kokeilemaan uudenlaista työympäristöä sekä odotin myös syntyvän uusia kontakteja, tutkimusyhteistyötä. Tutkimusyhteistyöstä on nyt toteutunut ja toteutumassa edelleen Niclas Sandströmin kanssa aloitettu Campus Retrofitting – tutkimusprojekti, jossa tutkimme miten kaksi vuotta sitten toteutettu kirjaston tilojen muutos opiskelijoiden oppimistilaksi (Oppimiskeskus) ja akateemisten sekä hallinnon työtilaksi onnistui tavoitteissaan.

Näiden kahden vuoden aikana kokemukseni EWEstä ovat olleet sekä myönteisiä että kielteisiä. Kielteisin kokemus syntyy tilan jakautumisesta a) yleisiin, joustavasti käytettäviin tiloihin eli ns. flexi-paikkouhin  ja b) omistettuihin työhuoneisiin. Tutkijat, väitöskirjaansa valmistelevat ja yliopistonlehtori(t) työskentelevät avoimilla flexipaikoilla valiten joko hieman hiljaisemman työhuoneen tai avoimen, yleisen tilan. He eivät omista mitään tilaa EWEssä. Opettaja/tutkijoilla on toki yhteisen tilan lisäksi mahdollisuus varata yksi kokoushuone tai Minervan muista kerroksista kokoushuoneita ohjausta ja tutkimusryhmän tapaamista varten. Lisäksi EWE tarjoaa kaksi koppia puhelinkeskusteluihin ja/tai Skype-tapaamisiin. Professorilla ja kasvatuspsykologian yliopistonlehtorilla on oma yhteinen huone. OPA/YPAlaisilla on omia huoneita tai yhteisesti jaettuja huoneita. Näin ollen näillä henkilöillä on käytössään omien/jaettujen huoneidensa lisäksi yhteinen tila eli Lobby-tila sekä kokoushuone K142 sekä Skype -kopit tarvittaessa.

Perehdyttyäni nyt tarkemmin siihen mitä tarkoitetaan toimintaperustaisella työympäristöllä, olen tunnistanut EWE-tilan suurimman ongelmallisuuden eli tila ei tarjoa kaikille samoja mahdollisuuksia työskennellä. Toisilla on enemmän kuin toisilla. Toiset voivat halutessaan vetäytyä omaan työhuoneeseensa / jaettuun työhuoneeseensa ja toisille on tarjolla vain avoimet, yhteiset tilat. Aikaisemmissa blogi-kirjoituksissani olen pohdiskellut tätä ehkä nimeten sen kahden työkulttuurin ongelmaksi. Nyt olen päätynyt siihen, että kyseessä ei ole kahden työkulttuurin kohtaaminen (hallinto versus tutkijat) vaan kyse on siitä, että EWE-tilasta tehtiin hybridi, jossa toisille annettiin omia / jaettuja huoneita ja toisille vain flexipaikka. Näin EWE lähti rakentumaan epädemokraattisena työtilana, jossa tutkijoiden viihtymättömyys näkyy poissaoloina ja hakeutumisena työskentelemään muualla. Samanaikaisesti vaikuttaa siltä, että myös hallinnon puolella ei olla täysin tyytyväisiä työtiloihin, koska esimerkiksi avoimen Lobby-tilan vieressä olevissa työhuoneissa ovet suljetaan ja sälekaihtimet ovat tiukasti edessä. Tulkitsen tämän niin, että Lobby-tilan äänet ja näkyvyys halutaan sulkea pois, jotta on mahdollista keskittyä omaan työhön.

EWE-tila ei siis ole toimiva eikä se tarjoa sellaista innovatiivista, vuorovaikutteista tilaa tutkijoille kuin tilaa rakennettaessa oli ehkä tavoitteena. Vaikuttaa siltä, että tilaa ei ilmeisesti toteutettu alkuperäisten tavoitteiden suunnassa, vaan jossain vaiheessa EWE-tilan toteutukseen tuotiin mukaan ratkaisu, joka teki tilasta epädemokraattisen – toisilla on ja toisilla ei.

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *