Kertoessaan lukevansa logopediaa, opiskelija törmää usein kysymykseen: “logo-, mitä??”. Tämä on ymmärrettävää, sillä oppiaineemme nimi ei terminä ole kovinkaan läpinäkyvä.
Logopedia on tieteenala, joka tutkii puheen, kielen ja kommunikaation ongelmia sekä niiden hoitoa. Nimi logopedia tulee kreikan kielen sanoista “logos” (puhe, sana) ja “pais” (lapsi).
Logopedien mielenkiinto ei nimestä huolimatta rajoitu 
pelkästään lasten puheen häiriöihin, vaan logopedian tutkimuksen kohteina ovat kaiken ikäiset ihmiset ja kaikki puheen, kielen ja kommunikaation osa-alueet.
Logopedian koulutusohjelmasta valmistuu filosofian maistereita, jotka valmistuttuaan voivat hakea laillistetun puheterapeutin pätevyyden. Vaikka koulutusohjelmasta valmistuu puheterapeutteja, logopedia ei ole sama asia kuin puheterapia. Logopedia on tieteenala, johon käytännön puheterapia perustuu.
Tieteenä logopedia on nuori ja se tekee tiivistä monitieteellistä yhteistyötä mm. lääketieteen, psykologian, fonetiikan ja kielitieteen kanssa.
Puheterapia
Mitä sitten on puheterapia? Harvalla kadunmiehellä on kunnon käsitystä siitä, mitä puheterapeutti tekee ja mitä kaikkea hän osaa. Puheterapeutin työ ei ole pelkästään ärrän ja ässän opettamista lapsille, vaikka suurimmalle osalle ihmisistä juuri artikulaatioterapia saattaa olla ensimmäinen mieleen tuleva asia.
Puheterapeutin asiakaskunta on laaja ja moninainen: se kattaa kaiken vauvasta vaariin. Puheterapeutin vastaanotolle tullaan monesta syystä. Tällaisia syitä voivat olla esimerkiksi lapsen kielenkehityksen häiriintyminen, äännevirheet, äänihäiriöt, änkytys sekä jotkin neurologiset ja psykiatriset sairaudet (esim. Parkinsonin tauti). Puheterapeutti tutkii ja hoitaa myös syömis- ja nielemisvaikeuksia sekä lapsia, joilla on huuli- ja/tai suulakihalkio.