Viimeistä päivää viedään… nimittäin marraskuuta. Huomenna on joulukuu! Jippii! Joulu (ja piiiitkä kuukauden joululoma) häämöttää horisontissa. Kuten myös tenttiruuhka… Vielä olisi 5 koetta jäljellä, viimeisellä viikolla kolme. Kääks! Jos olisi fiksu, aloittaisi lukemisen tänään. Se jää nähtäväksi.

Viime viikkoina on ehtinyt tapahtua yhtä sun toista. Kaamosväsymys (vai motivaation puute?) meinaa iskeä. Suurin osa kursseista on mielenkiintoisia, mutta valitettavasti joukkoon mahtuu ei-niin-mielenkiintoisia kursseja. Ne täytyy kuitenkin kahlata läpi ja onneksi se onnistuu kun välillä muistaa piristäytyä vaikkapa MMYLin, EKYn ja Biosfäärin yhteisissä pikkujouluissa…

…Nämä pikkujoulut olivat suorastaan härkäpäiset! Helsingin Fredan Tivolissa juhlahumu oli täydessä vauhdissa jo ennen puolta yötä. Kaikki halukkaat pääsivät ratsastamaan rodeohärällä, oli aika hurjan näköistä! Tottakai iltaan mahtui paljon tanssimista, ja tietenkin mahtiseuraa! Harmikseni väsymys iski ennen aikojaan ja minun täytyi poistua bussilla Viikkiin jo puoli kahden maissa. Noh, ilta jatkui sitten perjantaina samassa paikassa vanhan ystävän kanssa.

Viime viikolla pääsin myös sulostuttamaan helsinkiläisiä ruuhkabussissa sikalan hajulla. Olihan se varmasti hupaisa näky, kun tyttö tulee ilman takkia bussiin ja haisten hieman erilaiselle ”parfyymille” kuin muut… Tuleville fukseille tiedoksi; sitä takkia ei tosiaan kannata ottaa sikalaan päälle tai laittaa sitä enää sen jälkeen päälle. Se haju tarttuu aivan varmasti Tällä kertaa olin onneksi kaukoviisas. Vaikka saimme superhienot siniset suojahaalarit yllemme, sai bussikuskikin osansa sikalan tuoksusta. Suojahaalari kyllä suojasi lialta, mutta ei hajulta Sikalakäynti oli itsessään hieno kokemus. Julkisuudessa olleet sikalavideot eivät todellakaan kuvaa sitä, miten asiat ovat kaikissa sikaloissa. MTT:n tutkimuslaitoksen sikalassa siat olivat puhtaita ja niillä oli alusina purua. Pääsimme jopa pitämään suloisia pikkupossuja sylissä, voi että! Tuli ainakin selväksi sanonta ”Nätti kuin sika pienenä”. Olisikohan sieltä voinut ottaa yhden mukaan, ihan huomaamatta? Tuskin! Sellaista huutoa pikkupossut pitivät. Kuvaa sikalareissusta saattaa tulla, riippuen ovatko ne julkaisukelpoisia

Toki akateemisen ihmisen täytyy harrastaa myös siistejä pöytäjuhlia. Tällä kertaa sen puolen hoiti Akateemisten kasvituottajien Kekrit! Järisyttävän hyvää ruokaa, paljon laulamista ja tietenkin alkoholia… Ehkä joululomalla pääsee valmistamaan tuorehernekeittoa samppanjan kera. Kuulostaako oudolle? Ehkä, mutta herkullista se oli! Kannattaa kokeilla.

~Joulu(loma)fiiliksin Sanna-Kaisa~

Agroksenmäen holvikellaria kohti harhaillessa näen tienposkessa kaksi iloisesti loimuavaa ulkokynttilää, jotka opastavat kulkijat perille. Metsäylioppilaiden perinteiset hirvi- ja taimijuhlat… Mitähän luvassa??

Aulassa pyörii jo melkoisen paljon porukkaa, suurimmalla osalla päällään forstien perinneasu eli forstiliivi. Se on sellainen tummanvihreä samettiliivi, jonka selkäpuolen väristä voi ilmeisesti päätellä, miltä vuosikurssilta on.

Ilta alkaa juhlasalien pitkien pöytien ääreen haahuilemalla ja pöytiin jaettuja illan ohjelmia tutkimalla. Aikataulu ei kulje kellonlyömän tarkkuudella, mutta se ei haittaa ketään, sillä rennosti aikaa viettämäänhän tänne on tultu. Pikkuhiljaa juhlien järjestäjät aloittelevat juhlan juontamisen, ja tämänvuotinen jahtivouti kertoo syksyn hirvijahdeista. Niistä, joiden tulos oli kerrassaan loistava hirvien kannalta. Edellisen kerran hirvet olivat kuulemma olleet onnekkaita ja päässeet pälkähästä 60-luvulla! Hirvet ovat saaneet siis viimeksi hihitellä oveluuttaan ja jahtimiehet huono-onnisuuttaan suurin piirtein 50 vuotta sitten. Mitenkäs tänä vuonna nyt näin pääsi käymään?

Kuten edellisellä kerralla, nyt ei porukka kuitenkaan jäänyt ilman jättisuurta kattilallista hirvikeittoa. Hyvää oli! Siitä huolimatta, että lihan kerrottiin olevan jokseenkin kakkoslaatuista, ja että sen oli tarkoitus mennä makkaroiksi. Pöh, aivan täydestä menevää soppaa siitä oli keitelty.

Välissä osaa fukseista (=taimista) pistetään lujille aikamoisella tentillä juhlakansan edessä. Ohjelmaan kuuluu lisäksi arpojen myyntiä ja arvonta, sekä näin vähän kuiskaamalla ohimennen todeten jokseenkin halpaa juomista sivutiskiltä. Ja muutama pöydälle (ja yhdelle uudelle laulukirjalle, joka illan päätteeksi näyttää jo rähjäiseltä ja elämää kokeneelta) kaatunut lasillinen. ”Korvissa soi” on loistava nimi metsäporukan laulukirjalle. Myöhemmin holvikellarin nurkasta alkaa raikua musiikkia bändin pistettyä soittovehkeet kasaan.

Hirvi- ja taimijuhlien tarkoituksena on tutustuttaa eri vuosikurssilaisia toisiinsa. Ja tavoite onnistuukin hyvin, kun rohkeasti ruvetaan jututtamaan uusia naamoja. Hyvää porukkaa, rentoa tunnelmaa, ei mene huonosti.

Tulevina viikkoina kalenteriin pitää säästää reilusti aikaa opiskelulle, sillä ennen joulua tiedossa on monen monta tenttiä. Jokohan niitä kummallisia opintopisteitä alkaa ropista pikkuhiljaa?? Aivotyötä riittää muun muassa tilastotieteen, metsätieteiden perusteiden ja metsämaakurssin parissa. 

–> Kaisa forstimerkki paidassaan