Helsingin yliopisto
Tiedättehän ne usein vuoden lopussa postiluukusta tippuvat joulukortteihin kiinnitetyt vuosikatsaukset, joita saa ystäväperheiltä vuosi vuoden jälkeen? Ne kauniisti kirjoitetut A4:et, joissa kerrotaan, mitä kukin perheenjäsen on saanut aikaiseksi vuoden aikana? Itse en koe vuoden vaihtuvan kalenterin mukana yhtä aikaa, vaan vuoteni rytmittyy enemmän kouluvuoden kuin almanakan mukaan. Eli omaa vuosikatsaustani en tee pimeän kaamoksen keskellä vaan lukuvuoden lopussa keväällä kun kaikki näyttää aavistuksen valoisammalta. Kouluvuoteen kuluu kuitenkin suurin osa vuottani ja kesä on tauko, jonka pyhitän työnteolle (mitä sitä turhia lomailemaan, kun voi varastoida rahaa ja teipata sen vessanpöntön taakse). Kenties ensi keväänä olen päässyt Japaniin katsomaan kirsikkapuiden kukintaa.
Itse en ole koskaan ymmärtänyt mainitsemiani vuosikatsauksia, ellei ehkä kyse ole yrityksen toiminnasta tai mahdollisesti pienestä listasta pelkästään itseä varten. Ymmärtättömyyteni voi johtua siitä, että en ole koskaan sellaista laatinut enkä tiedä yhtään mistä puhun (harvoin tiedän mistä puhun, ellei kyse ole Harry Potter –triviasta, kahvinkeitosta tai kenen Marvel –näyttelijän olkapää-lantio -suhde muistuttaa eniten Doritoa).
Vaikka olenkin välttelyn ja viivyttelyn itsetituleerattu maailmanmestari, guru ja Yodan ruumiillistuma, myönnän listojen teon olevan intohimoni ja pääsen aavistuksen helpommalla, jos teen vuosikatsausta listan muodossa.
Ja sanotaan otsikon olevan jotain niinkin luovaa kuin ”Mitä jäi vuodesta käteen?”
- oma asunto Hoasilta ja sen mukana vapaus tehdä pannukakkuja öisin
- haalarit sekä ompelusta aiheutuneet arvet
- vino pino ompelemattomia merkkejä
- pari hassua sotavammaa lääketieteen tutkimuksista
- useampikin positiivinen tuttavuus (puhutaan tällä kertaa ihmisistä, ei tv-sarjoista)
- vakava ja ennustettavissa ollut kahviriippuvuus (saavutin ehkä oman sietokykyni huipun tänä vuonna)
- suhteellisen säännöllinen palkkakuitti (kiitos kuuluu opettajan sijaisuuksille)
- hyvät bilekokemukset syksyn fuksiaisista vappuun
- aivojen täyte eli itse opinnot ja niiden sisältö
- kehonkoostumusmittausraportti (oli pakko, kuului tutkimukseen)
- pari lisäkiloa lihasta (ainakin suurimmaksi osaksi, kiitos unisportin)
- penikkatauti (kiitos unisportin ja oman tyhmyyden)
- kesätyö ja jalka ovenraossa vakituisempaankin työpaikkaan
- laskuja ja rahanmenoa
- silmäpussit, joita ei edes teatterimeikki peitä
- paljon papereita täynnä laskuharjoituksia
- mysteerisiä luentomuistiinpanoja, joissa ei ole tunnu olevan mitään logiikkaa
- vaihtelevia arvosanoja kursseista (kaikkia numeroita löytyi, mutta voin ylpeänä ilmoittaa numeroiden painottuneen paremman puolelle)
- kenties pieni aavistus oman elämän suunnasta ja tulevaisuudesta (vaikka vielä aika epäselvältä se näyttääkin)
- eikä saa unohtaa tärkeintä, eli ikiomaa Elastinen –naamaria vapulta.
Nyt toivotan omalta osaltani tsemppiä vielä niille abeille, joilla on pääsykokeita jäljellä (MMTDK:n taitaa olla jo ohi, mutta satunnaisia muita taitaapi olla vielä edessä). Ja sitten kun olette jo unohtaneet omat pääsykoehetkenne, niin tuloksien saapuessa miettikää omaa valintaanne ja päätöstäne minne mennä. Ja sitten ottakaa yliopistovuosistanne kaikki irti eli nauttikaa jokaisesta pikkutunneille venyneestä bilekerrasta, laskuharjoituspiireistä, sitseistä ja yhdessä nukutuista aamuluennoista.
(Ja heti yhdistäessäni puhelimen kiinni tietokoneeseen pientä kuvien siirtoa varten, eli saadakseni tähän kirjoitukseen pientä väriä, niin puhelin päivittyi Lollipoppiin ja sekosi pieneksi ikuisuudeksi, joten olkaa kiitollisia)
