”Elintarviketieteiden opiskelupaikka myönnetty”

Moro!

Mä oon Faisa, 21-vuotias elintarviketieteiden fuksi Turusta. Matin ja Tepon kotikulmilta. Jokilaivojen paratiisista. Suomen oikeasta pääkaupungista. Jonkun mielestä myös Suomen peräreiästä. Aloitin opintoni tänä syksynä ihanalla Viikin kampuksella, jossa menoa ja meininkiä on riittänyt. Viikki ja Helsinki ovat tehneet tästä kotihiirestä bilehiiren, joka ei osaa sanoa ei!

Valmistuin lukiosta 2015 ja kahden välivuoden aikana työskentelin sekä opiskelin itsenäisesti biologiaa ja kemiaa. Lukio meni nopeasti ohi ja vasta abivuoden keväänä kasvoi kiinnostus kemiaan sekä biologiaan ja siten alkoi kiinnostaa biolääketiede. Se kuulosti silloin vielä omalta jutulta. Pisteet eivät kuitenkaan ihan riittäneet sisäänpääsyyn ja viime keväänä päätin etten suostu kolmanteen välivuoteen.

Viime kevääseen asti olen siis hakenut ainoastaan tähän yhteen kohteeseen. Googlen syövereistä kuitenkin löysin tieni tähän blogiin ja tutustuin tarkemmin elintarviketieteisiin. Kandi- ja maisteriohjelmat vaikuttivat niin mielenkiintoisilta (vaikka ne nyt syksyllä uudistuivatkin), että päätin laittaa tämän toiseksi hakukohteekseni. Keväällä laskin vielä varman päälle ja kävin valmennuskurssin. Jälleen kerran, sisäänpääsy biolääketieteelliseen jäi muutaman pisteen päähän, mutta onneksi Helsingistä tuli hyväksymiskirje! Se oli mahtava fiilis – katsoin kahvitauolla Opintopolusta tuloksia ja siellä se oli, ”opiskelupaikka myönnetty”! Loppupäivä menikin hymy huulilla.

Sitten alkoikin suunnittelurumba. Piti löytää asunto Helsingistä, tehdä asumistuki-, opintotuki- ja opintolainahakemukset, selvitellä milloin opinnot alkavat ja missä, yliopiston tunnuksien luominen (jonka kanssa taistelin useamman tunnin) ja kaikkea muutakin pientä. Kesä meni ohi nopeasti ja asiat onneksi järjestyivät lopulta. Sain asunnon Viikistä aivan kampuksen vierestä Latokartanon ylioppilaskylästä, jossa on siis soluja, yksiöitä ja perheasuntoja maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelijoille. Pääsin muuttamaan tänne orientoivaa viikkoa edeltävänä viikonloppuna. Jos (lue: kun!) pääsette tänne opiskelemaan, suosittelen Latokylää! Soluasumisen kautta saa paljon ystäviä ja tämä on niin lähellä kampusta, että tästä voi jopa kontata luennolle bileiden jälkeisenä aamuna.

Itse orientoiva viikko meni vauhdilla ohi. Infoa tuli joka tuutista sen verran kovaan tahtiin, ettei jäänyt melkein mitään muistiin. Orientoivalla viikolla siis päästään tutustumaan kampukseen, tieteenalaan sekä muihin opiskelijoihin mahtavien tuutoreiden avulla. Haalaritkin saatiin jo toisella viikolla ja olimmekin Viikissä ensimmäisiä fukseja haalarit päällä. Meidän 60 hengen fuksiryhmässä on myös tosi hyvä ryhmähenki! Ikinä ei tarvitse olla luennoilla tai ruokalassa yksin.

Vaikka tässä onkin vasta muutama kuukausi opintoja takana, olen ihan tyytyväinen etten päässyt ensimmäiseen hakukohteeseen. Harmittaa vain, että löysin elintarviketieteet vasta viime talvena/keväänä. Opiskelu on mielenkiintoista, labrakurssit parhaita ja opiskelijakaverit mahtavia!

– Faisa