Proteiinit painonhallinnassa

Ravintorasvat

Ravintorasvoiksi luetaan voi, margariinit, kasviöljyt ja näiden seokset kasviöljyvalmisteet sekä sian ihra (laardi), naudantali ja kookosrasva.

Energia ja rasvahappokoostumus

Rasva sisältää huomattavan määrän energiaa (37 kJ (9 kcal)/g). Öljyt ovat 100 % rasvaa ja siksi niiden energiapitoisuus on suurin (3.700 kJ (900 kcal/100 g). Levitettävien ravintorasvojen rasvapitoisuus voi lainsäädännön mukaan vaihdella 10-90 % ja niiden ravintoarvoon vaikuttaa käytetyt raaka-aineet (kasviöljy, kasvi- ja maitorasva sekä muut valmistusaineet). Ravintorasvoista osa on hyviä monityydyttymättömien, välttämättömien n-6-linolihapon ja n-3 alfalinoleenihapon lähteitä. Soija- ja rypsiöljy sekä ruistankiosta valmistettu Camelina-öljy sisältävät suhteellisen paljon kumpaakin välttämätöntä rasvahappoa verrattuna muihin ruokaöljyihin ja muihin tyydyttymättömien rasvojen lähteisiin (esim. pähkinät, mantelit, avokado, oliivit).

Tyydyttymättömät rasvat

Ravitsemussuositusten mukaan suurin osa rasvoista tulisi saada kertatyydyttymättömistä rasvahapoista, joiden hyviä lähteitä ovat oliivi- ja rypsiöljy sekä mantelit ja pähkinät. Rasvojen edullisuuteen vaikuttaa myös n-6- ja n-3 –rasvahappojen välinen suhde. Ravinnon rasvoissa on neljä erilaista tyydyttymättömien rasvahappojen sarjaa ns. rasvahappoperhettä:  omega-7, omega-9, omega-6 ja omega-3. Elimistössä muodostuu n-7- ja n-9 -sarjan rasvahappoja. Ihmiselle välttämättömät ruoasta saatavat rasvahapot ovat n-6-sarjaan kuuluva linolihappo, n-3-sarjaan kuuluva alfalinoleenihappo. Elimistössä ei näitä muodostu. Pidempiketjuiset monityydyttymättömät rasvahapot, kuten arakidonihappo, eikosapentaeenihappo ja dokosaheksaeenihappo, muodostuvat elimistössä näistä rasvahapoista

Kulutus ja ravitsemuksellinen merkitys

Kokonaisrasvan saannista noin 20 % kertyy näkyvistä rasvoista, levitteistä, öljyistä ja salaatinkastikkeista. Loput rasvasta tulee muista elintarvikkeista, lähinnä rasvaisista maito-, liha- ja viljavalmisteista. Levitteistä ja kasviöljyistä saadaan alle 10 % energiasta. Noin 20-30 % tyydyttymättömistä rasvoista tulee kasviöljyistä ja niistä valmistetuista levitteistä. Tyydyttynyttä rasvaa saadaan puolestaan voista, enimmäkseen maitorasvaa sisältävistä rasvaseoksista sekä talousmargariineista (taulukko 13). Ravintorasvat ovat merkittävä rasvaliukoisten vitamiinien lähde. Niistä saadaan noin 20-30 % A-vitamiinista. D-vitamiinista noin neljännes kertyy vitaminoiduista levitteistä. Noin 40 % E-vitamiinista saadaan kasviöljyistä ja niistä valmistetuista levitteistä

Margariinien valmistus oli Suomessa kiellettyä vuoteen 1909 saakka, koska sitä pidettiin uhkana voin tuotannolle. Suomen margariiniteollisuus käynnistyi kunnolla vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen rasvapulan takia. Margariini oli halpa korvike voille. Nykyään eri margariinilaatuja on huikeasti ja niiden sisällöissä on paljon eroja, mikä on kuluttajalle hankalaa. Margariini on yleisnimitys levitettäville ravintorasvoille, jotka valmistetaan kasviöljyistä ja –kasvirasvoista. Kasvirasvalevitteiksi kutsutaan margariineja, joissa on rasvaa jokin muu määrä kuin 80%, 60% tai 40%. Kevytmargariineissa on rasvaa 40% tai vähemmän. Suomessa margariini valmistetaan rypsiöljystä.

Margariinin tulisi olla riittävän rasvapitoista, jotta siitä saataisiin riittävästi pehmeää rasvaa. Kevytmargariineissa on niin paljon vettä, että jotta ne saataisiin levitettävään muotoon, niiden rasvoja joudutaan kovettamaan. Tästä syystä kevytmargariinien rasvakoostumus on huonompi kuin rasvaisempien eli huonoa, kovetettua rasvaa on liikaa suhteessa hyvän eli tyydyttymättömän rasvan määrään. Lisäksi margariineihin lisätään usein kovaa palmuöljyä tai kookosrasvaa. Jotta ihminen saisi riittävästi välttämättömiä rasvahappoja, tulisi leipärasvan olla vähintään 60-prosenttista.

Suomessa margariineissa käytettiin transrasvoja vielä 1990-luvun puoliväliin saakka. Teollisten transrasvojen uskotaan olevan terveysriski ja aiheuttavan muun muassa sydäntauteja. Suomessa teollisuus on vähentänyt transrasvojen määrää elintarvikkeissa välttääkseen pakolliset merkinnät. Nykyään käytetäänkin muita valmistusmenetelmiä, joiden ansiosta transrasvojen määrää on  onneksi saatu vähennettyä.

Margariinia suositellaan käytettäväksi leivän päälle voin sijasta, koska voissa on paljon tyydyttymätöntä rasvaa. Margariinien rasvahappokoostumus ei kuitenkaan ole ihanteellinen, koska sen sisältämässä rypsiöljyssä on suhteessa omega 3-rasvahappoihin liikaa omega 6-rasvahappoja. Rasvahappojen saannin tulee olla tasapainossa, koska elimistössä ne ovat toistensa kilpailijoita.

Omega-6-rasvahapot ja ovat välttämättömiä rasvahappoja, joita tarvitaan aivojen ja lihasten kehitykseen, välittäjähormonien tuotantoon ja hermoimpulssien välitykseen. Omega-6-rasvahappojen saanti on länsimaisessa ruokavaliossa enemmän kuin turvattu, koska nykykäsityksen mukaan saamme niitä helposti ja jopa aivan liikaa ja sillä on seurauksia.

Käyttääkseen linolihappoa, joka on esim. rypsiöljystä saatava omega-6-rasvahappo, elimistössä tarvitaan entsyymiä delta-6-desaturaasi. Samaa delta-6-desaturaasia elimistö käyttää hyödyntääkseen omega-3-rasvahappoja. Omega-6-rasvahapot siis kilpailevat omega-3-rasvahappojen kanssa samasta entsyymistä. Linolihappo muuntuu elimistössä toiseksi omega-6-rasvahapoksi arakidonihapoksi, jota tarvitaan kohtuullisesti terveyden ylläpitämiseen. Se aiheuttaa kuitenkin kroonisia tulehdussairauksia jos sitä ei kontrolloi riittävä annos ikosapentaeenihappoa ja dokosaheksaeenihappoa, joita elimistö rakentaa omega-3-rasvahaposta, alfalinoleenihaposta. Arakidonihapon liiallinen pitoisuus elimistössä on tutkimusten mukaan yhteydessä sydänsairauksien, diabetes II:n ja ylipainon kasvavassa esiintyneisyydessä.

Rypsiöljyä on viljelty Suomessa laajamittaisesti vasta 1980-luvulta lähtien. Rypsiöljyssä on sadassa grammassa noin 20 g omega-6-rasvahappoja ja noin 10 g omega-3-rasvahappoja. Eli aivan mainio omega-6-:omega-3-rasvahappojen suhde 2:1.

Rypsiöljyn terveellisyys ei liene jäänyt kenellekään suomalaiselle epäselväksi, sen verran sitä on jo tuottajien suunnalta mainostettu. Kun rypsiöljystä löydetään jokin uusi myönteisesti vaikuttava aine, otsikoidaankin heti rypsiöljyn paljastuneen jopa luultua terveellisemmäksi. Kaupaksi käy. Esim. http://yle.fi/uutiset/rypsioljy_paljastui_luultua_terveellisemmaksi/5664572. Artikkelin mukaan kokeessa on ollut peräti 42 hengen ryhmä ihmisiä, joilla useilla on ollut kohonneita fibrinogeeni- ja kolesteroliarvoja, ja lusikallinen rypsiöljyä päivässä on alentanut niitä. Eli jopa luultua terveellisempää! Mahtavaa. Artikkelissa mainitaan että ”Välimeren maissa fibrinogeeniarvot ovat pysyneet kurissa lähinnä vihannesten ansiosta, sillä oliiviöljyllä ei ole samaa vaikutusta kuin rypsiöljyllä.” Mahtaisiko kuitenkin olla ihan hyvä meidänkin syödä vihanneksia? Vai syödäänkö makkaraa ja hoidetaan loput parilla lusikallisella rypsiöljyä. Ai helkkari, makkaroissa on aika korkea omega-6:omega-3-rasvahappojen -suhde.

Hesarissa 26.9.2013 otsikolla ”Hittituote kookosöljy on kasvirasvoista epäterveellisin”, kerrotaan kuvatekstissä öljyjen kuninkaan syntyvän rypsistä. Mainitaan, että siinä on optimaalinen tyydyttymättömien rasvahappojen suhde. Eli suhde, johon pitäisi pyrkiä. Tekstissä kerrotaan myös että ”esimerkiksi rypsi- ja rapsiöljy eivät loista omega-3-rasvahappojen absoluuttisessa vertailussa, mutta molemmissa sitä on paljon suhteessa omega-6:een. Pellavansiemen- ja camelinaöljy taas ovat siitä harvinaisia, että niissä omega-3:a on selvästi enemmän kuin omega 6:ta.” Itse asiassa pellavansiemenöljyssä omega-6:omega-3-suhde on peräti 1:5 ja camelinassakin alle 1:2! Itä-Suomen yliopiston ravitsemustieteen apulaisprofessori Ursula Schwab, tai sitten toimittaja, ei jostain syystä kuitenkaan ota kantaa näiden öljyjen käyttöön, vaikka onhan selvää, että käyttämällä niitä voi rypsiöljyn jättää vaikka kokonaan pois ja korvata sen esim. oliiviöljyllä. Artikkelissa todetaan, että syömällä rasvaista kalaa tarpeeksi, voi vetäytyä kaupan hyllylle punnitsemaan öljyvalintojaan sen perustella, mikä maistuu parhaimmalta. Silti ”öljyjen kuningas syntyy rypsistä.” Teollisuus tykkää.

Oliiviöljyssä on omega-6 ja omega-3 rasvahappoja yhteensä 10 %. Suhde 20:1. (Fineli) Sehän kuulostaa kamalan huonolta! Niinpä, mutta kun syöt 20 g oliiviöljyä, saat teoriassa 2 g omega-6-rasvahappoja ja kun syöt 20 g rypsiöljyä, saat teoriassa 4 g omega-6-rasvahappoja. Mikäli omega-6-rasvahappojen saantia pitäisi laskea, olisi johdonmukaista valita rasva/öljy, jossa omega-6-rasvahappoja on kvantitatiivisesti vähemmän, eli vaikkapa oliiviöljy. Katsotaan kahta erilaista hyvin redusoitua ruokavaliota:

Ruokavalio I: Oliiviöljyä 20 g ja 170 g lohta, Saat 2 g omega-6-rasvahappoja ja 2,2 – 3,8 g omega-3-rasvahappoja, eli suhde on 0,53:1 – 0,91:1. Omega-3-rasvahappojen määrä riittää lähes kahdelle päivälle.

Ruokavalio II: Rypsiöljyä 20 g ja 170 g lohta. Saat kahdessa päivässä 4 g omega-6-rasvahappoja ja 3,2 – 4,8 g omega-3-rasvahappoja, eli suhde on 0,83:1 – 1,25:1.

Omega-3-rasvahappoja saat tällöin jopa 45 % enemmän, mutta omega-6-rasvahappoja peräti 100 % enemmän. Kvantitatiivisesti ajatellen rypsiöljyn käyttö ei siis ole perusteltavissa jos haluaa vähentää omega-6-rasvahappojen saantia.

Jos yllämainitussa dieetissä öljyt vaihtaisi pellavansiemenöljyyn, alettaisiin lähestyä jo omega-6-rasvahappojen todellista vähentämistä.

Miksi sitten vähentää, kun yllä olevat ruokavaliot ovat molemmat rasvahappokoostumukseltaan ilmeisen hyviä? Vähänkin enemmän prosessoidut tuotteet kuten valmistortelliinit, pinaattiletut, leivät, kastikkeet sisältävät öljyjä, joissa on suuria määriä omega-6-rasvahappoja. Niitä on myös laitosruoissa ja muissa joukkoruokailuaterioissa. Mikäli pystyt kontrolloimaan kaikkea mitä syöt, silloin rypsiöljy on erinomainen öljy. Makuun ei nyt oteta kantaa.

Rypsiöljyssä suurin osa rasvahapoista on monotyydyttymätöntä omega-9-rasvahappoa, oleiinihappoa. Sen on tutkimuksissa todettu laskevan LDL-pitoisuuksia ja nostavan HDL-pitoisuuksia. Oliiviöljyssä on oleiinihappoa vielä paljon enemmän. Ai niin, ne matalat sydän- ja verisuonisairaustilastot oliiviöljymaissa. Kiinnostaako oliiviöljy Amerikkaa tai vaikkapa Kiinaa, heillä kun on maissiöljyä ja soijaöljyä? Suomessakaan ei tuoteta oliiviöljyä, mutta rypsiöljyn suhteen olemme omavaraisia. Ja miten sattuikaan vielä, että rypsiöljy on niin terveellistä, kun siinä on se tavoiteltu omega-6:omega-3 suhdekin? Ihmeainetta, syökää sitä ja valtakunnassa kaikki hyvin.

Tehneet: Jussi Jaatinen, Sara Tuominen ja Eerik Tirkkonen

Tekijät: Viivi Mattlar, Susanna Kunvik, Satu Korpimäki, Maija Ketola, Roosa Jokela

Ravintokuidusta yleisesti

Kuidun määritelmä ei ole yksiselitteinen. Erään määritelmän mukaan ravintokuiduksi luetaan vain kasviperäiset polysakkaridit lukuun ottamatta imeytyvää tärkkelystä. Kuituihin luetaan kuuluviksi myös kumit, musiinit sekä ligniini. Parhaita kuitujen lähteitä ovat täysjyväviljat, kasvikset ja hedelmät.

Osa kuiduista (pektiini, beetaglukaani, kumit, musiinit) muodostaa geelimäisen rakenteen vesiliuoksessa, jolloin näitä kuituja kutsutaan viskooseiksi. Ei-viskooseihin kuituihin kuuluvat selluloosa sekä hemiselluloosa. Tämä ominaisuus vaikuttaa osaltaan kuitujen fysiologiseen toimintaan. Viskoosit kuidut fermentoituvat yleensä helpommin ja sitovat paremmin vettä sekä sappihappoja kuin ei-viskoosit kuidut. Fermentoitumiseen vaikuttavat monet muutkin tekijät kuten kuidun laatu, partikkelikoko ja suoliston mikrobifloora. Fermentoituminen tarkoittaa lähinnä paksusuolessa tapahtuvaa suolistobakteerien hajotustoimintaa. Imeytymättömät hiilihydraatit hajoavat lähinnä lyhytketjuisiksi rasvahapoiksi, hiilidioksidiksi ja vedyksi. Fermentaatiotuotteilla on vaikutusta muun muassa suoliston limakalvosolujen energianlähteenä.

Vaikka kuituja ei lasketa kuuluviksi välttämättömiin ravintoaineisiin, on niillä todettu lukuisia terveydelle edullisia vaikutuksia. Nykyaikana erityisen hyödyllinen kuitujen ominaisuus liittyy sen kolesteroliarvoja laskevaan vaikutukseen. Tiettyjen liukoisten kuitujen (muun muassa beetaglukaani ja pektiini) on havaittu alentavan veren kolesteroliarvoja jopa 5-10 %:a. Lisäksi on saatu viitteitä positiivista vaikutuksista aterianjälkeisiin verensokeripitoisuuksiin. Kuidut lisäävät myös ulostemassaa, jolloin suolensisällön läpikulkuaika lyhenee ja mahdollisesti haitallisten molekyylien pitoisuudet pysyvät pienempinä ja tämä saattaa ehkäistä esimerkiksi paksusuolisyövän kehittymistä. Runsaskuituinen ruoka saattaa hidastaa muiden ravintoaineiden imeytymistä, mutta niiden lopulliseen hyväksikäyttöön ei sillä nykytietämyksen mukaan ole negatiivista vaikutusta.

Glukomannaani

Glukomannaani on viskoosi kuitu, jota saadaan eristämällä Amorphophallus konjac-kasvin juuresta eli se ei esiinny luontaisesti ravinnossa. Kemialliselta rakenteeltaan se on pääasiassa haarautumaton polysakkaridi, joka koostuu glukoosista ja mannoosista. Glukomannaaniin on yhdistetty lukuisia terveyshyötyjä kuten apu painonhallinnassa, kolesteroliarvojen sekä aterianjälkeisen glukoosipitoisuuden alentaminen. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (European food safety authority, EFSA) on hyväksynyt glukomannaaniin liitettäväksi kaksi terveysväitettä. Glukomannaania sisältävien elintarvikkeiden markkinoinnissa voidaan tuoda esiin, että ne edesauttavat painonalentamista yhdistettynä vähäenergiseen ruokavalioon ja ylläpitävät veren normaaleja kolesteroliarvoja. Riittävät vuorokausiannokset näiden terveysväitteiden mahdolliseksi toteutumiseksi ovat hieman toisistaan poikkeavat – painonpudottamis-väitteellä 3 g, ja kolesteroliarvo-väitteellä 4 g vuorokaudessa.

Glukomannaanin terveyväittämien lisäksi EFSA on hyväksynyt kaksi terveysväitettä beetaglukaanille, jota myös esiintyy monissa juotavia kuituja sisältävissä tuotteissa Beetaglukaanille on hyväksytty väite, jossa sanotaan että kauran beetaglukaani edistää veren kolesterolitason pysymistä normaalina, jos kauraa on tuotteessa 1 grammaa ja tuotetta nautitaan kolme kertaa päivässä. Toisessa beetaglukaania koskevassa väittämässä sanotaan, että kaurasta ja ohrasta peräisin olevien beetaglukaanien nauttimen osana ateriaa auttaa vähentämään veren glukoosipitoisuuden kohoamista kyseisen aterian jälkeen, kun nautitaan vähintään 4 grammaa kauran tai ohran beetaglukaania kutakin 30 grammaa imeytyvää hiilihydraattia kohti.

Juotavia kuituja sisältävät tuotteet

Kuidun laatu ja määrä vaihtelevat eri tuotteissa. Kuidun lähteenä juomat, joihin on lisätty kuitua, eivät yllä kasvisten ja kaurapuuron tasolle. Kaikissa tuotteissa ei kuitenkaan ole sellaisia määriä kuituja, että ne olisivat saaneet EFSA:n hyväksymän terveysväitteen

Lähde: oatrim.fi

Kaupoissa tarjolla olevia juomia ovat esimerkiksi Biofermen valmistama painonhallintajuoma OATrim, Harmoni Life:n valmistama Fit+Feelgood nesteeseen sekoitettava jauhe, Elovenan välipalajuomat, Oatlyn kaurajuomat, Yosan juomat sekä Hyvää Päivää -virvoitusjuomat. Näistä tuotteista glukomannaania käyttävät Fit+Feelgood ja OATrim. Elovenan ja Yosan ovat runsaskuituisia ja tuotteesta saadaan ravintokuitua kaurasta, mutta kauran määrä on sen verran vähäinen että siitä saatava beetaglukaanin osuus on liian pieni EFSA:n terveysväittämään. Oatlyn kaurajuomasta saadaan terveysväittämään hyväksyttävä määrä beetaglukaania, jos nautitaan kolme lasillista päivässä.

Lähde: raisionkeittokirja.fi

Toisaalta Elovenan ja Yosan tuotteita voivat käyttää kaikki lapsista vanhuksiin välipaloina ja Oatlyn tuotteet ovat vaihtoehto maidolle ja niitäkin voi käyttää kaikki. OATrim ja Fit+Feelgood ovat painonhallintaan tarkoitettuja tuotteita, joita ei suositella nuorille eikä muille sellaisille ihmisille, joille vähäkalorinen ruokavalio ei ole hyväksi. Hyvää Päivää -juomat sisältävät ravintokuitua 5 grammaa yhdessä puolen litran pullossa. Näissä juomissa liukoisena kuituna toimii vehnädekstriini, joka on tärkkelyksen pilkkoutumistuote.

Lähde: apteekkishop.fi

Pohdintaa

Juotavista kuiduista ja niiden tuomista terveysvaikutuksesta on varmasti kiistatta hyötyä tietylle kuluttajaryhmälle. Tuotteet, kuten OATrim tai Elovena-kaurajuoma saattavat auttaa kiireisessä elämäntyylissä valitsemaan hieman parempia välipaloja. Ne ovatkin siis piristävä lisä kauppojen välipalavalikoimaan, missä usein vallitsee rasvaisten kolmioleipien ja pasteijoiden kirjo. Osana terveellisiä elintapoja ja monipuolisia ruokatottumuksia juomista saattaa olla lisähyötyä painonhallinnassa. Tuotteet eivät kuitenkaan korvaa esimerkiksi täysipainoisen ruokavalion luontaisia kuidun lähteitä, kuten täysjyväviljatuotteita tai kasviksia, sillä niistä saamme paljon muutakin, kun vain kuitua. Luontaisista kuidun lähteistä, kuten esimerkiksi ruisleivästä, saamme runsaasti esimerkiksi B-ryhmän vitamiineja, kivennäisaineita, hiilihydraatteja ja proteiinia. Ruisleivän mukana tulee kuidun lisäksi myös muita bioaktiivisia yhdisteitä, joiden terveyttä edistäviä vaikutuksia ei edes täysin vielä tunneta. Pitkällä aikavälillä terveellisen ja runsaskuituisen ruokavalion noudattaminen on siis järkevämpää. Mikään yksittäinen tuote kun ei voi korvata sitä ravintoaineiden kirjoa, mitä saadaan erilaisten luontaisesti kuitupitoisen elintarvikkeiden nauttimisesta.

Kuten sanottu, glukomannaania sisältävät tuotteet, kuten OATrim, saattavat auttaa hyvin alkuun painonpudotuksessa. Tästä voi olla paljon hyötyä esimerkiksi vaikeassa ja sairaalloisessa lihavuudessa, jolloin painonpudotus on erityisen tärkeää. Pidemmän päälle niin laihdutuksessa kuin painonhallinnassakin on kuitenkin viisaampaa opetella läpi elämän kestävät ruokavalio- ja elämäntapamuutokset.

Lähteet:

Aro A., Mutanen M., Uusitupa M, toim. Ravitsemustiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2012.

EFSA Panel on Dietetic Products, Nutrition and Allergies (NDA). Scientific Opinion on the substantiation of health claims related to konjac mannan (glucomannan) and reduction of body weight (ID 854,1556, 3725), reduction of post-prandial glycaemic responses (ID 1559), maintenance of normal blood glucose concentrations (ID 835, 3724), maintenance of normal (fasting) blood concentrations of triglycerides (ID 3217), maintenance of normal blood cholesterol concentrations (ID 3100, 3217), maintenance of normal bowel function (ID 834, 1557, 3901) and decreasing potentially pathogenic gastro-intestinal microorganisms (ID 1558) pursuant to Article 13(1) of Regulation (EC) No 1924/2006. EFSA Journal 2010; 8:1798.

Sood N. Baker WL. Coleman CI. Effect of glucomannan on plasma lipid and glucose concentrations, body weight, and blood pressure: systematic review and meta-analysis. American Journal of Clinical Nutrition 2008; 88:1167-75.

Fysiologinen perusta

Ravintokuidut ovat kasvisolujen seinämän ainesosia, jotka eivät hajoa ohutsuolessa, eivätkä näin ollen imeydy vaan kulkeutuvat paksusuolen läpi muuttumattomana. Kuitujen saantilähteitä ovat marjat, hedelmät, palkokasvit, kaura, ohra ja muut täysjyvävalmisteet sekä kasvikset. Funktionaalisia kuituja ovat eristetyt tai sulamattomat hiilihydraatit, joilla on elimistössä hyödyllisiä vaikutuksia.

Ravintokuidut sitovat vettä ja täyttävät vatsalaukkua antaen tämän vuoksi herkästi kylläisyyden tunteen, vaikka itse ravintokuitua sisältävien ruoka-aineiden energiapitoisuus on usein melko vähäinen. Tämän ominaisuuden vuoksi ravintokuidun on arveltu auttavan painonhallinnassa. Lisäämällä kasviksia ja hedelmiä ruokavalioon ruuan määrä esimerkiksi grammoina mitattuna saattaa lisääntyä, mutta yhteenlaskettu energiamäärä pienenee silti ja tutkimusten perusteella tehdyissä laskelmissa on havaittu, että runsas kuidun käyttö vähentää energiansaantia noin 200 kilokaloria vähäkuituiseen ruokaan verrattuna.

Ravintokuidut hidastavat mahan tyhjenemistä muodostamalla mahalaukkuun viskoosia ”geeliä”, joka poistuu mahalaukusta hitaasti. Tämän seurauksena erityisesti hiilihydraattien imeytyminen  ohutsuolesta hidastuu, jolloin aterianjälkeiset veren glukoositason nousut jäävät pienemmiksi ja nälän tunne vähenee. Kuidut myös vaikuttavat muiden suolistohormonien eritykseen. Lisäksi runsaskuituinen ruoka vaatii enemmän pureskelua, minkä oletetaan lisäävän kylläisyyden tunnetta.  Lisääntynyt pureskelu myös lisää syljen tuotantoa ja sitä kautta ruuansulatusnesteiden määrää. Lisääntynyt ruuansulatusnesteiden määrä ja suolistohormonien erittyminen ovat aivoille viesti kylläisyydestä.

Erityisesti paremmin liukenevat kuidut vähentävät myös imeytyvän rasvan ja proteiinien kokonaismäärää, koska ne suolistossa oleva viskoosi kuitumassa estää fyysisesti ravintoaineiden vuorovaikutusta suolen seinämän kanssa, jolloin imeytyminen näiden ravintoaineiden imeytyminen vähenee ja samalla myös energiansaanti vähenee.

Kuitujen vaikutus painonhallinnassa

Ylipainoisuus on harvinaista väestöissä, joissa kuitujen saanti on runsasta ja vastaavasti ylipainoisuus on yleisempää niissä väestöissä, joissa ruokavalio sisältää vähemmän kuituja. Esimerkiksi Yhdysvalloissa 59 % aikuisista on ylipainoisia ja keskimääräinen kuidunsaanti päivässä on noin 15 grammaa. Sen sijaan Keniassa alle 15 % aikuisista on ylipainoisia ja päivittäinen kuidunsaanti henkilöä kohti on jopa 60-80 grammaa. Kuidun saanti ei tietenkään yksin selitä eroa ylipainoisten määrässä, vaan siihen vaikuttavat lukuisat muutkin tekijät.

Useat terveillä aikuisilla tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että runsaskuituinen ruokavalio lisää kylläisyyden tunnetta ja vähentää näläntunnetta. Lisääntyneen kuidunsaannin on myös monissa tutkimuksissa osoitettu aletavan tutkimushenkilöiden painoa, joskin painonlasku on ollut melko vaatimatonta. Edullinen vaikutus painonhallintaan on sama nautittaessa luontaisesti kuiturikasta ravintoa tai kuitulisää.  Tutkimustulosten perusteella näyttää siltä, että runsaskuituinen ruokavalio auttaa nimenomaan painonhallinnassa, mutta laihdutuksessa sitä voidaan käyttää lähinnä laihdutusta tukevana toimenpiteenä. Fysiologiselta taustalta kuitujen merkitys painonhallinnan kannalta on helppo ymmärtää, mutta kokonaisenergiansaannin merkitys lienee kuitenkin tärkein tekijä painonhallinnassa.

Tutkimusretkellä Viikin Prismassa en löytänyt yhtään varsinaista laihduttamiseen tai painonhallintaan liittyvää terveysväitettä kuiduista. Kuvassa olevan vehnälese-valmisteen takapuolella oli teksti ”Kun vehnäleseiden sisältämä kuitu turpoaa vatsassasi, se täyttää mukavasti ja pitää vatsasi tyytyväisenä.”. Vastaavan ruislesevalmisteen takapuolella on teksti ”Kuitu ei imeydy elimistössäsi, joten se se tuo ruokavalioosi ylimääräisiä kaloreita. Päinvastoin: osana terveellistä ruokavaliota se auttaa pitämään kilot kurissa.”. Tälläiset väittämät antavat mielikuvan siitä, että näitä tuotteita käyttämällä painonhallinta tai jopa laihtuminen voisi helpottua.

Erittäin suuri osa kaikista hiutale-, lese-, muro- riisi-  ja täysjyväleipävalmisteista sisälsi merkinnän ”runsaskuituinen”.

Konjak glucomannan-kasvikuitu on tähän mennessä ainoa kuituvalmiste, jolla on laidutukseen ja painonhallintaan EFSA:n hyväksymä terveysväite. Tuotekuvauksessa sen luvataan täyttävän vatsan ja pitävän olon kylläisenä ja nälän loitolla. Lisäksi sen sanotaan hillitsevän napostelua ja vähentävän makeanhimoa, tasaavan verensokerin vaihtelua ja tukevan hyviä kolesteroliarvoja. Tabletit tulee ottaa noin puoli tuntia ennen ateriaa, jotta kuitu ehtisi turvota ja täyttää vatsaa ennen ateriointia.

Lähteet:

Aro A, Mutanen M, Uusitupa M: Ravitsemustiede. 4. uudistettu painos, 2012. Kustannus oy Duodecim.

Howarth N, Salzman E, Roberts S: Dietary fiber and weight regulation. Nutrition Reviews 59: 5, 129-139, 2001.

Ravitsemustieteen perusteita: www.avoin.helsinki.fi/oppimateriaalit/ravitsemustieteen_perusteet/04_hiilarit_linkit.shtml. Haettu internetistä 23.9.2013

Mustajoki P: Tietoa potilaalle: Painonhallinta ja ruoka. Lääkärikirja Duodecim 8.10.2012. www.terveysportti.fi/dtk/ltk/avaa?p_artikkeli=dlk00864&p_haku=kuitu%20painonhallinta. Haettu internetistä 23.9.2013

www.terveysmarket.fi/tuoteryhmat/73-laihdutus-ja-dieetit/tuote/860-konjak-glucomannan/ Haettu internetistä 24.9.2013.

 Painonhallinta- lihashuolto- ja palautumistuotteille on suuret markkinat, sillä arviolta yksi kolmasosa aikuisista naisista ja yksi neljäsosa miehistä laihduttaa vuosittain. Ajankohtainen ilmiö on myös ekstraproteiinien hiipiminen elintarvikkeisiin ja kuluttajien kaappeihin. ’’Sisältää runsaasti proteiinia’’ onkin varmaan tämän hetken yksi tehokkaimmista mainoslauseista. Rahamääräisesti laihuuden markkinoilla liikkuu noin 100 miljoonaa euroa vuodessa. Tällaiset rahavirrat saavat epäilemättä markkinoijat liikkeelle ja varmasti jokainen voi sanoa nähneensä lähiaikoina painonpudotukseen tai kuntoiluun liittyvää mainontaa niin mediassa kuin katukuvassakin. Mainonnalla on tarkoitus saada kohderyhmät huomaamaan mainostettava tuote, kiinnostumaan siitä sekä lopulta ostamaan se. Painonhallintatuotteita ei kuitenkaan voi mainostaa miten tahansa, kiellettyä on mm. viitata painonpudotuksen nopeuteen tai määrään (10 kiloa kahdessa viikossa!), Evira katsoo myös kielletyksi vyötärönympäryksen tai vaatekoon pienenemiseen viittaamisen. Painonhallinta- lihashuolto- ja palautumismainonta sisältää myös eettisen näkökulman. Vaikka terveys ja terveellisyys ovatkin varmasti hyviä arvoja, voiko laihuutta ja hyväkuntoisuutta ihannoiva mainonta antaa vääriä ja epärealistisia kauneusihanteita tai vaatimuksia painosta tai kehonkuvasta? Mainostaessa painonhallinta- ja lihashuoltotuotteita myydään tuotteen lisäksi mielikuvia ja identiteettiä. Pitäisikö kaikkien olla joko hoikkia tai bodattuja?

     Tässä tyypillinen painonpudotuslisäravinteen mainos. Lukijan mielenkiinto herätetään otsikolla, jossa suurimpana eteen hyppää painonpudotuksen suuri määrä (55lbs= n.25kg). Lukijaan vedotaan kertomalla painonpudotuksessa onnistuneen henkilön tarina ja näin annetaan onnistumiselle kasvot. Mainoksessa on myös tyypilliset ennen ja jälkeen –kuvat sekä asiantuntijan näkökulma lääkärin antaman kommentin muodossa.

Usein painonhallinta –mainonnan kohderyhmänä ovat juuri naiset, tässä kuitenkin hieman poikkeuksellinen mainospätkä, jossa kohderyhmänä ovat tällä kertaa miehet. Kyseessä on OATrim, suomalainen kaurapohjainen painonhallintajuoma, joka sisältää glukomannaania, aasialaisen Konjac -kasvin juuresta uutettua liukoista ravintokuitua. OATrim on valittu Vuoden Tähtituotteeksi 2013 ja Glukomannaani saanut EFSA:n hyväksynnät terveysväitteisiin painonhallinnasta ja kolesterolitasojen pitämisestä normaalina.

Banaanit ovat apinoille

Gainomax-tuotteiden luvataan auttavan urheilusuorituksista palautumisessa. Tuotteet sisältävät urheilijoiden tarvitsemia hiilihydraatteja ja proteiineja, joiden luvataan nopeuttavan urheilusuorituksen jälkeistä palautumisprosessia. Mainonnassa kyseinen tuotemerkki on ollut viime aikoina esillä tiheään vaihtuvin mainospätkin. Viimeisimmässä TV-mainoksessa joukko cheerleadereita harjoittelee heidän valmentajansa vakuutellessa lajin olevan kunnon rankkaa urheilua. Mainoksen lopussa yksi tytöistä tulee valmentajan luo banaani väärin päin kädessään ja valmentaja kääntää banaanin oikein päin, ikään kuin banaania syövät cheerleaderit olisivat hyvinkin aivottomia. Mainos antaa ymmärtää, ettei banaanin ravintosisältö olisi tarpeeksi riittävä. Vasta mainoksen viimeisellä sekunnilla Gainomax-juoma välähtää näytölle ratkaisuksi ongelmaan.
http://gainomax.com/fi/tuotteet/gainomax-recovery/

Gainomaxin mainoksissa toistuva slogan ”bananas are for monkeys” kiteyttää koko tuoteperheen mainonnan ytimen. Mainokset toistavat jopa kärkkäästi vastakkainasettelua, jossa banaanit korvataan Gainomax-tuotteilla ja banaanit jätetään suosiolla apinoiden ruoaksi. Kyseinen vastakkainasettelu vaikuttaa hieman kiistanalaiselle, sillä pitkälle prosessoidut tuotteet pyrkivät syrjäyttämään puhtaan prosessoimattoman hedelmän, jota on pidetty urheilijoiden hyvänä välipalana. Banaanin ja Gainomax Recovery –juoman ravintoainesisältöä tutkittaessa eroa löytyy eniten proteiinipitoisuudesta, mutta hiilihydraattipitoisuuserot eivät ole suuret. Lisäksi on huomioitava, että banaani sisältää B-vitamiinien lisäksi myös C-vitamiinia ja on lisäksi lisäaineeton, toisin kuin Gainomax-juoma. 

Gainomaxin verkkosivujen mukaan ”Tuotteemme perustuvat vankkaan ja luotettavaan tieteeseen ja ne auttavat kehoasi saamaan harjoittelun edellyttämän ravinnelisän, mutta aina kehon omilla ehdoilla”. Kuitenkaan tieteellisestä näytöstä ei ole tämän enempää tietoa. Tuotteiden hyötyjen kerrotaan perustuvan tuotteen rikkaaseen hiilihydraatti- ja proteiinisisältöön. Kyseenalaista onkin, tulisiko puhdas ravinto korvata keinotekoisilla litkuilla, vai olisiko kehon kannalta kuitenkin parempi hankkia hiilihydraatit ja proteiinit normaalista ruoasta. Gainomax pyrkii luokittelemaan banaanin apinoiden ruoaksi, jotta me ihmiset voisimme imeä kehoomme pienestä juomatetrasta kaiken sen, mitä urheilun jälkeen tarvitsemme.

Vähäkaloriset Nutrilett-tuotteet painonpudotukseen

Nutrilett valmistaa painonpudotukseen ja painonhallintaan tarkoitettuja ateriankorviketuotteita. Tuotteita ovat muun muassa pirtelöt, patukat, valmisruoat ja keitot. Tuotteiden mainostetaan sisältävän kaikkia ravintoaineita oikeassa suhteessa. Ravintoainekoostumuksessa on otettu huomioon erityisesti proteiinin, vitamiinien, kivennäisaineiden ja rasvahappojen saanti. Laihduttamisen Nutrilett-tuotteilla mainostetaan olevan turvallista ja tehokasta. Nutrilett-tuotteiden teho perustuu VLCD-menetelmään (Very Low Calorie Diet). Nutrilett mainostaa olevansa Suomen käytetyin ruokavalionkorvike. Tuotteiden mainitaan maistuvan hyvältä ja ne on helppo ottaa mukaan esimerkiksi työpaikalle tai harrastuksiin.

www.nutrilett.fi

Nutrilett-tuotteta mainostetaan erityisesti naisille. Mainoksissa näyttäytyy iloisia ja aktiivisia naishenkilöitä. Myös tuotteiden pakkaukset ovat raikkaan värisiä ja naisellisia. Monien tuotteiden makuina käytetään mansikkaa, suklaata, hedelmiä ja vaniljaa. Näiden makujen on tarkoitus vedota naisiin. Viime aikoina televisiossa on myös pyörinyt mainos, jossa ”aito nutrilett-tähti”, painoa 23 kiloa pudottanut Anniina poseeraa mallikuvauksissa. Mainoksessa luodaan mielikuva siitä, että laihduttamalla on mahdollista saada hoikemman vartalon lisäksi parempi itsetunto.

www.nutrilett.fi

”Proteiini tekee hyvää lihaksillesi, vyötäröllesi ja makuaisteillesi”

Valion tuoteperheeseen kuuluu useita urheilulliseen elämäntyyliin sopivia tuotteita. Näiden tuotteiden mainonnassa Valio mielellään käyttää slouganeita kuten ”Valio Plus maito pitää huolen palautumisesta” , ”erinomainen palautumisjuoma”, ”tehostaa lihaskasvua”, ”proteiinilla kylläisyyttä lisääviä vaikutuksia” sekä artikkeli, missä kerrotaan heraproteiinin tutkituista vaikutuksista lihasmassan kasvuun voimaharjoittelun jälkeen nautittuna. Väitteet, kuten nämä ovat erittäin ristiriidassa EFSA.n terveysväiterekisterin kanssa ,minkä mukaan yksikään heraa koskevista väitteistä ei ole saanut hyväksyttyä terveysväitettä lihasten palautumiseen, lihasmassan kasvuun vaikuttavana tekijänä eikä kylläisyydentunteen säilyttäjänä.

Minkälaisille kohderyhmille Valio tuotteitaan sitten mainostaa ja miten:
Valion tv-mainonta on tehty erittäin tarttuvaksi, lähes koko katsojakunta huomioon ottaen. Valio plus tuotteet vetoavat lasten ja nuorten tunteisiin kansakuntamme suurimpien idoliemme johdolla, sekä hieman vanhemman väen kauniilla kesäniittymaisemilla ProFeel-tuotemainoksessa.

Tekijät: Salla, Leena, Katri ja Katariina

Lähteet:

http://www.valio.fi/tuotteet/artikkeli/entista-parempi-maito—valio-maito-plus/
http://www.valio.fi/tuotteet/artikkeli/moneen-makuun-sopiva-terveellinen-valio-plus—nyt-myos-kaakaona/
http://www.valio.fi/tuotteet/artikkeli/lisaa-lihaksia-tai-hyvinvointia—tutustu-heraproteiiniin/
http://www.valio.fi/tuotteet/artikkeli/proteiinista-lisatehoa-arjen-painonhallintaan-ja-treenisalille/
http://ec.europa.eu/nuhclaims/?event=search&CFID=10168572&CFTOKEN=484e753c854280c2-ED1A0D93-A532-82A3-75EB96EF4AE46C72&jsessionid=9312bac819b03615dc697964384691b33692TR

http://www.nutrilett.fi/our%20diet%20programs/quick-weight-loss/

Nutrilett-menetelmä

http://www.chiquita.fi/fi/fi/products/bananas/banana.html
http://gainomax.com/fi/tuotteet/gainomax-recovery/
Hänninen Stiina, ’’Lihavuus ja laihduttaminen laihdutusmainonnassa ja vaikeasti lihavien ihmisten kokemana’’ 2010, Tampereen Yliopisto
http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus+ja+myynti/pakkausmerkinnät+/ravitsemus+ja+terveysväitteet

Viimeisen vuoden aikana uudeksi supersuosituksi muoti-ilmiöksi on noussut fitness- elämäntyyli. Vai pitäisikö sanoa elämänTAPA niin kuin nämä intoilijat sitä kutsuvat itse. Kaupassa kulkiessasi lehtihyllyllä jokaisen lehden kannessa komeilee treenattu vartalo ja jos itse lehden nimi ei ala fit- etuliitteellä niin vähintään yksi otsikko löytyy, jossa on kyse joko miten treenaat tai syöt itsesi hyvään kuntoon. Ruokaosastolle päästessäsi alkaa maitojen, rahkojen ja juustojen paketeissa komeilla isoilla kirjaimilla proteiinimääriä ja jopa pelkät proteiinipitoiset lisäravinteet ovat saaneet jo omia osastoja. Fitness siis myy. On hienoa nähdä miten sohvaperunasuomalaisetkin ovat löytäneet uudesta villityksestä näin hienon inspiraation kohentamaan elämäntapojaan, mutta kaikilta osin erittäin urheilu ja proteiinipitoinen fitnesselämä ei ole välttämättä terveellistä. Voiko siis uudeksi myyntivaltiksi nousseet ”runsaasti proteiinia” sisältävät tuotteet ruokavaliossa aiheuttaa sen että ihmiset saavat jopa liikaa proteiinia?

Runsaasti proteiinia sisältäviä tuotteita löytyy nykyään lähes jokaisesta elintarvikeryhmästä ja jo pitkään kaupoissa on myyty myös aivan sitä itseään eli esimerkiksi proteiinipatukoita ja –jauheita. Uusi ilmiö on siis herättänyt elintarvikevalmistajat huomioimaan proteiinin tuotteissaan, ja tätä myöten myös etiketit/pakkaukset ovat alkaneet uudistua vauhdilla.”Sisältää runsaasti proteiinia”- lauseen sallittu käyttö elintarvikkeissa tai muun edes siihen viittavan ilmauksen käyttö vaatii että tuote sisältää proteiinia vähintään 20 E%, mutta se ei ole todellakaan ollut este valmistukselle. Näitä ”runsas proteiinisia” tuotteita löytyy todellakin useampi kuin yksi kauppojen hyllyiltä: 

Proteiini on kuitenkin välttämätön ravintoaine normaalien elintoimintojen kannalta ja sitä täytyisi saada jokapäiväisestä ravinnosta. Yleensä tämä suositusten mukainen päivittäinen annos proteiinia, 10-20 E%, saadaan normaalista ravinnosta ilman erikoisvalmisteisia tuotteita tai lisäravinteita. Mutta erityisesti fitness- tyyliseen ruokavalioon kuuluu runsas proteiinin saanti jota esimerkiksi näillä yllä kuvatuilla tuotteilla voidaan tehostaa. Esimerkiksi Valio PROfeel proteiinirahka vanilja (175g) sisältää 19,3g proteiinia joka on n. 40% päivittäisestä proteiinin saantisuosituksesta ja Fazerin proteiiniRealin yksi viipale sisältää 6,5g/30g proteiinia, joka on jopa 13% koko päivittäisestä suosituksesta. Kehon vaatima päivittäinen proteiiniannos kuitenkin vaihtelee iän, sukupuolen ja erityisesti urheilun suhteen, joten runsas proteiinisten tuotteiden lisääminen ei aiheuta välttämättä hyvin liikkuville ihmisille ongelmia, vaan on jopa hyödyksi heille tavoitelleessaan juuri ”fittiä” kroppaa. Mutta runsaassa määrin näiden tuotteiden lisääminen osaksi päivittäistä ruokavaliota alkaa rasittamaan kroppaa, oli sitten kyseessä himourheilija tai ei. Liika proteiinin saanti eli yli 25E% per päivä (pitkäaikaisesti) alkaa muun muassa kuivattamaan kehoa. Proteiiniaineenvaihtoon kuluu paljon enemmän nesteitä kuin rasvan tai hiilihydraattien, joten jos veden lisääminen ruokavalioon ei pysy tahdissa proteiinin syönnin kanssa, keho alkaa kuivumaan. Kuivumisen lisäksi myös munuaiset alkavat rasittua, joutuessaan poistamaan suurempia määriä proteiinin hajoamistuotteita. Proteiinit vapauttavat myös hajotessaan happoja ruoansulatuskanavassa, joiden neutralointiin tarvitaan kalsiumia, joka luustosta otettaessa alkaa alentamaan murtumariskiä erityisesti ranteissa. Liika proteiini voi myös lihottaa, koska se muuttuu sokeriksi, joka varastoituu rasvana kehoon. Myös allergian syntymiseen on liialla proteiinin syönnillä osoitettu selvä syy-yhteys, ja jopa hurjimmat uutiset ovat kertoneet proteiinin lisäävän syöpäriskiä suurella käytöllä. Syövän ja proteiinin käytön yhteyttä ei ole kuitenkaan vielä pystytty riittävästi todistamaan, mutta kuitenkin liian suurella käytöllä proteiinista on siis terveellisyys kaukana, ja myös suosioon nousseet fitnesskisat alkavat kuulostamaan lähinnä munuaisvaivaisten esittelyltä…

Kaiken kaikkiaan vaikka fitness on siis terveellinen elämäntyyli, sen suhteen on oltava tarkkaavainen. Valmistajat ovat alkaneet lisätä proteiinipitoisten tuotteiden myyntiä niiden ulkonäön ja maun kautta, sillä nykyisin esimerkiksi proteiinipatukoita saa suklaan, toffeen, vadelman, mansikan…. makuisena! Listaa voisi jatkaa vaikka loputtomiin, mutta nämä ”houkuttelevat” lisäykset aiheuttavat myös riskin niiden käytössä. Hyvän maun ansiosta yleensä pahanmakuisia runsas proteiinisia tuotteita voi nykyään helposti syödä kaksi tai jopa kolme samalla kertaa, sillä maku tekee niistä kuin suklaapatukkaa söisi mutta ”terveellisesti”. Myös erilaisten proteiinirahkojen maustaminen on aiheuttanut niiden myynnin huikean lisääntymisen, mutta silti ne eivät ole välttämättä se parhain vaihtoehto iltapalanaposteluksi tv:n ääressä. Suosiossa olevat proteiinituotteet voivat siis aiheuttaa liian proteiinin saantia kenelle tahansa, ja vaikka lihasmassa kasvaisikin ja nälkä pysyisi paremmin poissa, ovat haittavaikutukset terveydelle todella uhkaavia. Joten kaikkea kohtuudella, kuuluu minun neuvoni!

Lähteet:

19.9 luentokalvot EK224 2013- kurssista

http://www.hs.fi/terveys/a1366781272668

www.fazer.fi

www.valio.fi

www.hsph.harvard.edu/nutritionsource/protein.html

http://www.telgraph.co.uk/health/healthnews/8529100/Red-meat-raises-bowel-cancer-risk.html

www.wikipedia.fi/proteiini

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/varo-liikaa-proteiinia/2013/06/1771939

Riittävää ja monipuolista ravintoa voidaan pitää niin aktiiviurheilijan kuin peruskuntoilijan menestyksen kannalta yhtä tärkeänä kuin tehokasta harjoittelua ja riittävää lepoa. Proteiinin tarve vaihtelee eri kohderyhmien välillä 1 ja 3 gramman välillä painokiloa kohden. Aktiiviliikkujan, ikäihmisten, raskaana olevien sekä imettävien tulisi korostaa proteiinia ruokavaliossaan. Jotkut bodarit (kehonrakentajat) saattavat syödä jopa yli 5 grammaa painokiloa kohden. Tällä ei kuitenkaan ole todettu olevan positiivista vaikutusta proteiinisynteesin kannalta. Proteiinia tarvitaan lihasmassan rakentamisessa, se nopeuttaa lihasten palautumista urheilusuorituksen jälkeen ja toimii energiana. Lisäksi riittävä proteiinin saanti ylläpitää hyvää vastustuskykyä sekä ehkäisee rasitusvammoja. Proteiini on urheilijan kaveri.

Meillä oli kokeilussa kaksi eri proteiinilisä/proteiini+hiilihydraatti palautusjuomaa: Valio PROfeel sekä Gainomax Recovery. Tuotteet nautittiin harjoitusten jälkeen ja tuloksena on 4 erilaista käyttäjäkokemusta. Arvostelun kohteena olivat: 1. Palautuminen asteikolla 1-5, 3h harjoittelun jälkeen? 2. kuinka nopeasti nälkä yllätti urheilusuorituksen jälkeen? 3. Seuraavan aamu fiilikset (urheilusuorituksen jälkeen) 4. Makunautinto asteikolla 1-5? 5. Vastaako tuote sitä mielikuvaa mikä mainoksessa tms. käy ilmi? 6. Tuotteen suosittelu?

Elina:

Testasin Valion PROfeel-tuoteperheen suklaanmakuista proteiinijuomaa 75 minuutin intensiivisen rinta+selkä -salitreenin päätteeksi normaalien treenijuomieni lisänä. Nautin juoman välittömästi suorituksen jälkeen. Kolme tuntia harjoituksen jälkeen tunsin palautuneeni kohtalaisesti, eli palautumiselle antaisin arvosanan 3. En havainnut tavanomaisesta palautumisjuomastani korkeammalla hiilihydraattipitoisuudellaan poikkeavan Profeel-juoman edistävän tai heikentävän  palatutumista.

Nälkä pysyi tavallista paremmin pois. Syön aina 1 – 2h sisällä harjoituksen päättymisestä, mutta usein nälkä ehtii iskeä jo tämän lyhyen vaiheen aikana. Tällä kertaa kiire lautasen ääreen ei ollut yhtä kova, mutta söin silti 1,5h treenin jälkeen.

Seuraavana aamuna olo oli hyvänlaatuista lihasarkuutta lukuunottamatta palautunut.

Profeel-proteiinijuomassa oli miellyttävä maku, jolle annan arvosanan 4. Juoma ei ollut liian makea, muttei myöskään karvas tai hapan, kuten jotkin proteiinituotteet. Kaakaomainen suklaan maku.

Tuote vastasi odotuksiani melko hyvin. Tuotteen proteiinipitoisuus on kohdillaan, mutta sokeria on mielestäni liikaa, vaikka pakkaus mainostaakin lisättyä sokeria olevan vain niukasti. Todellisuudessa proteiini- ja sokeripitoisuudet ovat yhtä suuret.

Lisätyn sokerin vuoksi en suosittelisi tuotetta välipana, mutta treenin jälkeen nautittuna juoma toimii erinomaisesti. Voisin jatkossakin käyttää tuotetta rankimpien treenieni yhteydessä lisäenergian saamikseksi. Juomasta saa myös helposti kelpo annoksen proteiinia. Plussaa tuotteen laktoosittomuudesta.

Mikko:

Minä aloitin treenini aamulla salin merkeissä. Salilla tein pelkästään käsien ja yläkropan treeniä. Illalla menin vielä jalkapalloharjoituksiin jotka kestivät puolentoista tunnin ajan ja siinä hoitui samalla jalkojen treeni. Minun tarkoitukseni oli kokeilla uutta Valion PROfeel proteiinijuomaa ja katsoa miten se vaikuttaa palautumiseeni. Se sisältää 20 g proteiinia ja juoman pitäisi tukea lihasten kuntoa ja kasvua.

Join proteiinijuoman noin 45 minuuttia jalkapalloharjoitusten jälkeen ja annan palautumisesta arvosanan 2 asteikolla 1-5. Mitään eroa en ainakaan itse huomannut kyseisenä iltana palautumisessa. Jalkapalloharjoitukset olivat 19 aikaan illalla enkä ollut syönyt kun lounaan viimeksi niin nälkä oli melko suuri. Siihen nälkään PROfeel ei auttanut melkein mitään, ehkä vei vain pakottavan näläntunteen pois. Seuraavana aamuna sen sijaan huomasin eron. Olen pitänyt melko monta kertaa samantyylisen harjoituspäivän niin suurin piirtein tiedän miltä lihaksissa pitäisi tuntua. Proteiinijuoman jälkeen lihakset ovat palautuneet nopeammin kuin yleensä.

Makunautintona Valio PROfeel ei ollut hyvä. Join kaakoa makuisen juoman ja se ei minusta ollut makunautinto. Itse ainakin tiedän, että löytyy muitakin proteiinijuomia, jotka maistuu paremmalta kuin Valio PROfeel. Suosittelisin tuotetta vain niille jotka haluavat halvan ja helpon proteiinijuoman mausta riippumatta. Mainonta tuoma mielikuva sopi minusta melko hyvin juoman vaikutuksiin. Ainoa ero minusta oli se, että mainoksissa ihmiset näyttävät pitävän juoman mausta.

Tero:

Urheilusuoritukseni koostui kahden tunnin koripalloharjoituksesta ja 45 minuutin punttitreenistä. Punttitreeni rasitti pääasiassa jalkojen lihaksia. Minun testituotteeni oli Gainomaxin suklaan makuinen Recovery -palautusjuoma. Juoma lupaa palauttaa nopeasti kehon palautumiseen tarvittavat hiilihydraatit ja proteiinit sekä maksimoida liikunnan vaikutukset.

Nautin juoman 30 minuuttia harjoituksen päättymisen jälkeen. Palautumiseni asteikolla 1-5 kolme tuntia harjoituksen jälkeen oli 3. Juoman nauttimisen jälkeen nälkä hiipi puseroon kahden tunnin jälkeen. Harjoitusta seuraavana aamuna kehoni fiilikset olivat aika normaalit. Pientä kolotusta oli havaittavissa, mutta lihaksisto tuntui suhteellisen palautuneelta. Juoma sai minulta makunautintona arvosanan 5 asteikolla 1-5. Juoma oli täyteläinen ja mukavasti suklaan makuinen erityisesti kylmänä nautittuna. Voin suositella tuotetta muillekin. Yksittäispakkaus on kätevä kantaa mukana ja nauttiminen on helppoa. Hinta on vähän kalliimpi kuin vastaavien palautusjuomajauheiden, mutta helppoudesta pisteet kotiin. Kyseistä palautusjuomaa on mainostettu aika paljonkin esimerkiksi televisiossa. Mainosten pääsanomana on yleensä ollut banaanien korvaaminen kyseisellä juomalla harjoituksen jälkeen palautuksen nopeuttamiseksi. Kyllähän kyseisessä juomassa on suotuisammat ravintoaineet palautumiselle kuin banaanissa, mutta tarkkailujaksona käyttämämme yksi päivä ei anna kovin tarkkaa kuvaa tuotteen toimivuudesta.

Oma treeniviikkoni sisältää noin 10-13 tuntia koripalloharjoittelua sekä 2-3 tuntia punttitreeniä, jolloin palautusjuomat tulevat tarpeeseen treenien jälkeen. Voisin hyvin ottaa Gainomax recovery –juoman päivittäiseen käyttöön ilman muutaman euron kappalehintaa. Pidemmän päälle jauheet tulevat todella paljon halvemmaksi.

Aleksi:

Kokeilussa oli Gainomax –palautusjuoma, joka oli suklaan makuinen. Tarkoituksena oli tarkastella millaiset vaikutukset palautusjuomalla on liikuntasuorituksen jälkeen. Liikuntasuoritukseni muodostui 20 kilometrin rullaluistelusta, jossa kroppa joutuu kokonaisvaltaisesti tekemään töitä. Nautin palautusjuoman saman tien urheilusuorituksen jälkeen.

Palautusjuoman vaikutus näkyi siinä, että nälkä ei yllättänyt heti. Eli juoma oli hyvin täyteläinen ja täyttävä. Seuraavana aamuna en huomannut palautusjuoman suoranaista vaikutusta kropan palautumisessa, joka lihasta kolotti, erityisesti reisilihaksia. Tämä voi myös johtua siitä, että en ole hetkeen rullaluistellut ja uudet lihakset pääsivät tekemään töitä ja seuraavana aamuna muistuttivat olemassaolostaan. Lisäksi tarkastelu jakso huomioon (1 päivä) ottaen tuotteen vaikutuksiin on vaikea ottaa kantaa. Gainomax –palautusjuoma oli erittäin hyvän makuinen verrattuna jauheproteiini juomiin. Makunautinnon arvosanaksi antaisin 5.

Gainomax –palautusjuoman mainoksiin olen törmännyt television kautta sekä katukuvassa. Mielikuva juomasta täytti odotukseni. Pakkaus oli sopivan kokonainen ja se oli helposti saatavilla.  Lisäksi tuotteen vaikutus heijastui siinä, että nälkä ei yllättynyt heti ja juoma poisti nälän. Ainoa negatiivinen vaikutus tuotteen osalta jäi siitä, että juoma oli melko kallis esimerkiksi päivittäiseen käyttöön. Voisin ehdottomasti suositella palautusjuomaa myös muille ja mainostaa tuotetta hyvän makuisen ja täyteläisenä. Joutuisin kuitenkin mainitsemaan suosittelu hetkellä tuotteen hinnan, joka mielestäni oli hyvin korkeasti hinnoiteltu.

Lähteet:

http://www.terveurheilija.fi/kymppiympyra/urheilijanravitsemus/energiaravintoaineet/proteiini

http://ammattilaiset.valio.fi/portal/page/portal/ammattilaiset/ravitsemus_ja_terveys/ravitsemus/proteiinit_ravitsemuksessa18042012085547/proteiinin_saantisuositus20042012175934

http://gainomax.com/fi/tuotteet/gainomax-recovery/

http://www.valio.fi/profeel/?gclid=CML3u7f15LkCFVF7cAod4xAArA

Tutkijat ovat sitä mieltä, että ruisleipä on monin tavoin terveellistä. Ruisleivän on todettu alentavan kolesterolia, ja se sisältää runsaasti kuitua, joka vaikuttaa suolen toimintaan. Se vaikuttaa myönteisesti sokeriaineenvaihduntaan, painonhallintaan, ja sillä on antioksidatiivisia vaikutuksia.  Ruisleipä sisältää tärkeitä ravintoaineita kuten foolihappoa, josta on yleisesti puutetta.

Viipaleessa ruisleipää on 2-3 grammaa kuitua, jälkiuunileipäviipaleessa voi olla jopa 4 grammaa kuitua. Kuidun saantisuositus on vähintään 25-35 grammaa vuorokaudessa, joten ruisleivän käyttö edesauttaa saamaan riittävästi kuitua ravinnosta. Ravintokuitu ei imeydy ohutsuolessa, joten se siirtyy paksusuoleen sitoen mukanaan vettä.  Siten ulostemassa lisääntyy ja pehmenee, mikä ehkäisee ummetusta. Suoliston bakteerit hajottavat kuitua, minkä seurauksena muodostuu kaasua.  Suurin osa rukiin kuidusta on liukenematonta selluloosa tyyppistä kuitua. Rukiissa on myös vesiliukoista, geeliytyvää kuitua, jolla on positiivisia vaikutuksia sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaan.

Tutkimuksien mukaan ruisleipä auttaa alentamaan myös LDL-kolestrolipitoisuutta ja ehkäisemään kakkostyypin diabetestä. Liukoinen kuitu sitoo ruoan mukana tulevaa kolesterolia, joka kuljettaa sen ulosteen mukana elimistöstä. Maria Lankisen väitöskirjassa selvitettiin ruisleivän vaikutusta elimistön rasvoissa. Tutkimuksessa todettiin ruisleivän syömisen parantavan veren rasva-arvoja. Ruisleivän syöminen vaikuttaa myös verensokerin vaihteluun edullisesti aterian jälkeen.

Vaikka ruisleivän glykeeminen indeksi (GI) on korkea, se ei nosta verensokeria samalla tavalla kuin vaalea leipä, koska se aiheuttaa alhaisemman insuliinivasteen. Glykeemiseen indeksiin vaikuttaa ruuan sisältämän hiilihydraatin ja kuidun lisäksi useat eri tekijät, minkä vuoksi muilla leivillä voi olla pienempi glykeeminen indeksi.

Ruisleivän syöminen voi ehkäistä monia syöpäsairauksia, kuten paksusuolisyöpää, rintasyöpää ja eturauhassyöpää. Se sisältää lignaania, joka on fenoliyhdiste kuten flavonoiditkin. Lignaanin tärkein lähde Suomessa on ruisleipä. Paksusuolen bakteerit muokkaavat lignaanista enterolaktoneita, joiden matala pitoisuus verenkierrossa on todettu olevan yhteydessä keskimääräistä suurempaan sepelvaltimotaudin ja rintasyövän riskiin.

Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä mieltä ruisleivän terveellisyydestä. Erityisesti lääkäri Antti Heikkilä on esiintynyt julkisuudessa viljojen vastustajana. Heikkilän mukaan viljojen tärkkelys voi aiheuttaa suolisto-ongelmia, viljojen proteiini, gluteeni on yhteydessä eri autoimmuunisairauksiin, lektiini vaurioittaa suolistoa ja fytaatit estävät monien tärkeiden mineraalien imeytymistä. Leivän puolustajat kumoavat Heikkilän väitteet, sillä lektiini ja fytaatit tuhoutuvat jo taikinajuuren tai hiivan käymisprosessissa (eli kun rukiista tehdään leipää). Keliaakikoiden tulee välttää rukiin ja muiden viljavalmisteiden syömistä gluteenin takia, sillä se vahingoittaa suolistoa. Osa ihmisistä, kuten ärtyneen suolen oireyhtymästä kärsivät, saavat runsaasta ruisleivän syömisestä vatsaoireita. Ruisleivän terveellisyyden vastustajat mainitsevat myös korkean suolapitoisuuden.

Ruisleivän lisääminen ruokavalioon on sen terveysvaikutusten vuoksi perusteltua, mutta kaikille ruisleipä ei sovi. Ruisleipää valittaessa kannattaa myös kiinnittää huomiota sen suolapitoisuuteen.

Lähteet:

http://www.sydanliitto.fi/kuitu

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=skr00014

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=skr00042&p_haku=lignaani

http://www.pronutritionist.net/nopeata-hiilaria-ruisleivasta/

http://yle.fi/uutiset/ruisleipa_on_suomalaista_superruokaa/5414726

Kuvien lähteet:

http://www.basso.fi/keskustelu/hiekkalaatikko/milla-varustuksella-selviytyisit-zombeista/

http://www.mtv3.fi/koti/ajankohtaista.shtml?1048404

Ajatus terveydestä ja hyvistä elämäntavoista on vahvasti läsnä meidän jokapäiväisessä elämässämme. Nykyään ihmiset pyrkivät tietoisesti vaikuttamaan omaan hyvinvointiinsa ja terveyteensä. Terveyden tavoittelusta onkin tullut monille tietynlainen elämäntapa. Kehitykseen on vaikuttanut muun muassa kasvanut tietous ravitsemuksesta ja tänä päivänä joka puolelta kumpuavat elämäntapaohjeet. Kiistaton tosiasia on, että ravinnon laadulla on suuri merkitys terveyden ja hyvinvoinnin hallinnassa; mutta kun ”ravinto-oppia” on tänä päivänä joka lähtöön ja jopa risteävää tietoa on tarjolla, mistä tiedämme, mikä on terveellistä ja mikä ei.

Artikkelissaan Terveysvaikutteiset elintarvikkeet – nykytilanne ja tulevaisuuden visiot (Kehittyvä elintarvike 16 (6): 10-11,2005) Hannu Korhonen ja Eeva-Liisa Ryhänen pohtivat kuluttajien muuttuneita vaatimuksia elintarvikkeita kohtaan terveysvaikutteisten elintarvikkeiden tulon myötä. Juuri lisääntynyt tietous ruoan terveysvaikutuksista on yksi tekijä, joka on aikaansaanut terveysvaikutteisten elintarvikkeiden nopean kehityksen ja muodostumisen pysyväksi trendiksi. Korhonen ja Ryhänen mainitsevat, että terveyttä edistävän ravitsemuksen perustana tällä hetkellä suomalaisissa ravitsemussuosituksissa korostuu monipuolinen ruokavalio, mutta suositukset on annettu lähinnä väestötasolle. Artikkelissa todetaan, että väestötasoa koskevien suositusten sijaan tulevaisuudessa kuluttajat kiinnittävät yhä enemmän huomiota tekijöihin, jotka edistävät henkilökohtaista hyvinvointia – kuluttajat haluavat siten myös yksilöllisiä ruokavalioita. Näin varmasti onkin, ja tällainen muutos lisää kiinnostusta terveysvaikutteisia elintarvikkeita kohtaan. Onhan niiden myötä kuluttajalla mahdollisuus valita tuote, jolla hän voi spesifisti vaikuttaa positiivisesti omaan terveyteen ja jonka teho on vieläpä tieteellisesti osoitettu. Terveysvaikutteisten elintarvikkeiden vaikutukset kohdistuvat tällä hetkellä lähinnä ravintoperäisten sekä kroonisten sairauksien riskien vähentämiseen. Korhonen ja Ryhänen toteavat kuitenkin kuluttajalla olevan tulevaisuudessa mahdollisuus optimoida oma ruokavalio henkilökohtaisen geenikarttansa perusteella. Samalla elintarvikkeissa hyödynnettäviä, spesifejä, terveyttä edistäviä ainesosia löydetään yhä lisää. Miltä tämä kuulostaa? Hieman hämmentävää, eikö?

Geenikarttaan perustuva ruokavalio ei ole varmasti ainoa asia, mikä ravintoasioissa hämmentää. Kolumnissa Ravintoviidakko (Hyväterveys, 11/2013) Raakel Lignell toteaa, että joka puolelta pursuava ravinto-oppi alkaa jo ahdistaa, kun väittämiä on kaikkiin mahdollisiin suuntiin erilaisin perustein. Hän mainitsee esimerkkinä suositusten ristiriitaisuuden kalan syönnistä. Kalaa suositellaan syötävän 2-3 kertaa viikossa, mutta miten on mahdollista, että samalla toisaalla kehotetaan välttämään liiallista kalan syöntiä raskasmetallien vuoksi. Kuten Lignell toteaa tieto lisää tuskaa. Äärimmäiseen terveyden tavoitteluun pyrkivät haluavat minimoida kaikki terveyttä uhkaavat tekijät. Senhän kertoo geenikarttoihin perustuva ruokavaliokin, mutta jokaisella meistä on omat tavoitteemme oman terveytemme ja elämämme suhteen. Ravitsemuksessa jokaisen olisi varmasti hyvä löytää itselle sopiva kultainen keskitie, jota pitkin kulkea määränpäähänsä. Täydellisen terveyden tavoittelija ajaa itsensä vain terveyden ja sairauden rajamaille miettiessään kaikkein terveellisimpiä vaihtoehtoja. Miten täydellisyyttä voi edes saavuttaa, kun on vain ihminen? Eihän kukaan voi välttyä sairastumisilta.

 On kuitenkin selvää, ettemme ilman terveystietouttammekaan pärjää, sillä elämä alkaisi käydä raskaaksi, jos sairaudet alkaisivat vainota meitä joka nurkan takana. Lautasmallin ja ravitsemusasioiden miettimiseen tai lenkkipoluille uhraamamme aika ei siis missään tapauksessa mene hukkaan: uhraammehan itsellemme.