Aineenopettajakoulutuksen kurssit fysiikan laitoksella ovat pääasiassa syventäviä opintoja, joilla ryhmäkoot ovat pieniä. Opiskelijoilla ja opettajilla on siis näillä kursseilla paljon enemmän vuorovaikutusta kuin massaluennoilla. Opettajajohtoisuus korostuu luennoilla, mutta harjoituksissa keskustellaan paljon. Opettajan syventävät opinnot ovat siis jo vuorovaikutteisia, mutta vuorovaikutteisuutta pyritään vielä mahdollisuuksien mukaan lisäämään.
Avustavien opettajien tilanteesta ja luennoitsijan yhteistyöstä avustavien opettajien kanssa on keskusteltu laitoksella paljon. Opettajankoulutuksessa avustavat opettajat ovat pedagogisen pätevyyden suorittaneita jatko-opiskelijoita. Opettajankoulutuksen henkilökunta on paljon yhteistyössä keskenään, koska yksikkö on pieni.
Pääaineopiskelijoiden syventävien opintojen fysiikan historia ja filosofia-kurssi on tällä hetkellä painottunut historiaan. Sivuaineopiskelijoilla tämä kurssi on nimeltään fysiikan historia, ja se kuuluu sivuaineopiskelijan valinnaisiin aineopintoihin. Tämän ja muiden kurssien kaksoisnimeämisestä tullaan todennäköisesti ajan myötä luopumaan tutkintovaatimusten uudistamisen yhteydessä. Kurssiin aiotaan tuoda enemmän fysiikan filosofiaa, ja keskustelua luennoilla halutaan lisätä.
Keväällä 2010 kokeiltiin fysiikan käsitteet ja rakenteet-kurssilla uutta opiskelutapaa: opiskelijat tutustuivat sähkömagnetismin opettamiseen toimimalla laskuharjoitusassistentteina fysiikan perusopintojen sähkömagnetismin kurssilla, ja reflektoivat (pohtivat) opetustaan. Kokeilulla haluttiin tuoda opintoihin opettajan työn käytäntöä ja oman työn analysointia. Työn ja aikataulujen sovittaminen osoittautui vaikeaksi. Kokeiluun tuntui kuuluvan liian monta huolehdittavaa asiaa, joten käsitteiden ja rakenteiden opetuksessa palataan luentojen ja harjoitusten (ryhmätöiden) muodostamaan kokonaisuuteen.
Opettajaopiskelijan olisi hyödyllistä tutustua työelämään jo opiskeluaikanaan enemmän kuin nykyään. Pedagogisiin opintoihin kuuluu kolme eri harjoittelujaksoa, mutta opettamista voisi harjoitella vielä enemmän. (Kansainvälissä vertailussa suomalaiseen opettajakoulutukseen kuuluu vähän harjoittelua, mutta toisaalta vankka tieteellinen pohja sekä aineenhallinnassa että pedagogiikassa.)
Opettajakokemuksen lisäksi myös muu fysiikan alan työkokemus olisi hyväksi niin opiskelijan kuin koululaitoksen kannalta: olisi hyvä saada kouluihin töihin ihmisiä, jotka tuntevat yhteiskuntaa ja tieteen tekemistä. Työkokemus tutkimuksessa rikastaisi opiskelijan kuvaa fysiikasta. Harjoittelu tutkimusryhmässä voitaisiin sisällyttää osaksi opettajan valinnaisia opintoja vaikkapa niin, että harjoittelulla ja kirjallisella raportilla saisi korvattua jonkin syventävien opintojen valinnaisista kursseista.
Näitä pohtivat aineenopettajakoulutuksen opetuksenkehittämistyöryhmässä Heimo Saarikko, Ismo Koponen ja minä.
Muistiinpanot kokosi Mikko Niemi.
