Miten digiloikka näkyi kursseilla?

Syksy on edennyt jo pitkälle, ja nyt on aika pysähtyä miettimään, miltä digiloikka on ensimmäisen jakson perusteella näyttänyt. Ensimmäisessä periodissa opetusta uudistettiin raskaalla kädellä kursseilla Matemaattiset apuneuvot I ja Vuorovaikutukset ja kappaleet, ja vähän kevyemmin Analyyttisessä mekaniikassa. Kahdessa ensimmäisessä vaihtui luennoitsijakin, mutta tässä puhun laskareista. Kaikilla yllämainituilla kursseilla käytettiin Moodlen laajennosta Stack, jossa opiskelija voi tehdä tehtäviä ja saada heti palautteen ratkaisuistaan.

Mapulla vanhat tutut Ex temporet vaihtuivat Stackiin palautettaviksi. Konsepti kuitenkin pysyi samana. Analyyttisella mekaniikalla Stackia käytettiin omaharjoitteluun (matemaattisten työkalujen harjoittelu) sekä tuntikokeisiin.

Luennoin itse, ensimmäistä kertaa, Vuorovaikutukset ja kappaleet. Alunperin siellä ei pitänyt digiloikkia, mutta kesäkuun loppupuolella iski inspiraatio ja vedin laskarijärjestelmän kokonaan uusiksi ottaen mallia tietyistä matematiikan laitoksen kursseista. Kurssille tuli siis palautteelliset laskarit (yhdestä tehtävästä viikossa sai palautteen ja sitä sai korjata) ja rinnalle tuli Stackissa toteutetut lämmittelytehtävät.

Kaikilla kursseilla on alkukangerteluja tehtävien asetusten kanssa. Kävi ilmi, että Moodlessa on varsin monta hanikkaa, joilla voi säädellä sitä, montako kertaa tehtävää saa yrittää, milloin saa nähdä, onko vastaus oikein, milloin saa nähdä mallivastauksen, ja minkälaista palautetta saa. Kyseisiä hanikoita ei saa silkalla intuitiolla oikein, joten ensimmäiset pari viikkoa meni opetellessa. VuKalla tuli vastaan myös ikäviä fysikaalisia reunaehtoja, joita ei ollut huomattu tehtäviä tehdessä: yhdestäkin alkuarvojen arpomisesta seurasi tilanteita, joissa jousen lähtöpituus oli -30 cm. (Oho.) Kaksi viikkoa selviteltiin myös sitä, miksi 1/(k/m)^(1/2) ei olekaan sama kuin (m/k)^(1/2). Lopulta ongelman syy selvisi: ei ollut tullut mieleen, että olisi erikseen pitänyt speksata, että massa ja jousivakio ovat reaalilukuja… 

Joka tapauksessa konsepti oli selvästi toimiva, ja laskareita tehtiin todella paljon. Aktiivisuus oli paljon suurempaa kuin aiempina vuosina, ja toisaalta hyvä laskari on tehty laskari, joten selvästi alkukangerteluista huolimatta tehtävistä oli hyötyä. Ensi kerralle tehtäviä pitää vähän kehittää, mutta hyöty on ilmeinen. Tehtäväpankki kasvaa pikkuhiljaa, ja ensi vuonna on jo helpompaa.

Analyyttisellä mekaniikalla luennoitsija huomasi, että vapaaehtoisia Stackeja tehtiin todella paljon suhteessa siihen, paljonko ylimääräisiä tehtäviä yleensä lasketaan. (Ylimääräisiä harjoittelutehtäviä toivotaan usein omaharjoittelua varten, mutta käytännössä niitä lasketaan hyvin vähän.) Edelleen: hyvä laskari on laskettu laskari, ja Stack onnistui nyt motivoimaan opiskelijat laskemaan enemmän. Iso peukku.

Kaiken kaikkiaan Stackit osoittautuivat todella hyödyllisiksi (niin kuin oletimmekin) ja lastentaudeista huolimatta näyttivät auttavan oppimista. Sen takiahan tätä tehdään.

Iso kiitos kuuluu siis opiskelijoille, jotka väsymättä tekivät tehtäviä ja antoivat palautetta, sekä silloin kun meni putkeen että erityisesti silloin, kun oli korjattavaa.

Joulukuussa on tarkoitus järjestää seminaari kiinnostuneelle opetushenkilökunnalle. Siellä voidaan miettiä, onko muita kursseja, joilla Stackeista olisi hyötyä, ja millä resursseilla saadaan tehtävät tehtyä. Tehtäviä on sinänsä olemassa eri aihealueista, mutta muiden yliopistojen materiaalin läpikäyminen ja adaptoiminen on työlästä sekin. Joka tapauksessa Stackit vakuuttivat niin, että ne on nyt lennosta otettu käyttöön myös VuAille.

Opetuksen kehityksen kesä: assarit, digiloikka ja muu

Digiloikkaamista esteiden yli.

Digiloikan nykytila

Digiloikan kolme työntekijää aloittavat työnsä pian. Työnsarkaa riittää – ensin pitäisi mahtua sisään työhuoneeseen, ja sitten pitäisi saada aikaiseksi tehtävät neljälle kurssille.

Yliopiston digiloikka etenee kaikissa tiedekunnissa. Jos asia kiinnostaa laajemmin, aihetta voi seurata Digiloikkaprojektin omasta blogista. Seuraamme tarkkaan mitä muut tekevät ja jos ja kun heillä on meille sopivia ratkaisuja, ne tietenkin otetaan käyttöön.

Vaikka sanana digiloikka saa monien (myös allekirjoittaneen) ilmeen kiristymään, niin sen myötä tapahtuu hyviä asioita. Stack-alusta, joka tulee nyt Mapuille käyttöön, on aiemmin ollut matikan laitoksella monilla kursseilla – mutta eri Moodlessa, koska se ei ole kuulunut HY:n Moodle-versioon. Nyt se saadaan viralliseen Moodleen, mikä helpottaa kaikenlaista kurssibyrokratiaa sekä opiskelijoiden että opettajien näkökulmasta. Yksittäiselle kurssille tai edes yksittäiselle laitokselle Moodlea ei räätälöidä, mutta kun tarpeeksi moni tarvitsee ominaisuuksia, niin asiat alkavat järjestyä. Meille on lupailtu, että Stack tulisi yliopiston Moodleen jo kesällä, jolloin Maput pyörisivät alusta asti uudenmuotoisina yhdellä alustalla. Toivottavasti aikataulu pitää.

Assarihakuun tuli 46 hakemusta, joka on samaa luokkaa kuin viime vuonna. Haastattelukutsut ovat lähteneet ja muillekin on ilmoitettu. Varsinaiset valinnat tehdään kuitenkin vasta reilusti kesäkuun puolella.

Nyt kesällä kehitys ei siis liikaa lomaile (tai Inkeri ainakaan). Kesälle ajoittuu vieläpä kaksi konferenssia, joissa olisi tarkoitus esitellä meidän tekemäämme tutkimusta ja oppia muilta.

Assarihaku

Fysiikan laitoksen assarihaku lukuvuodelle 2017-2018 on alkanut. Assariksi haetaan tuttuun tapaan täyttämällä lomake osoitteessa https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/79615/lomake.html. Hakuaikaa on 7.5. asti, tämän jälkeen lähtevät haastattelukutsut, ja haastattelut ovat toukokuun lopussa. Paikat selviävät kesällä, kun laitoksen henkilökunnan panokset kurssien assareina ovat selvinneet.

Muista liittää hakemukseesi opintosuoritusote! Jos haluat tehdä erinomaisen vaikutuksen, nimeät liitteen omalla sukunimelläsi, esim. kontro_opintosuoritusote.pdf.

Aiempina vuosina hakijoiden toiveet ja avoinna olevat paikat eivät ole täysin kohdanneet. Esimerkiksi Mapuille on ollut paljonkin halukkaita, kun taas termon kursseja on ollut vaikeampi täyttää. Karkeasti tämä tarkoittaa sitä, että vain Mapua assaroimaan halukkaat pääsevät hommiin paljon epätodennäköisemmin – kannattaakin siis hakea laajasti eri kursseille. Assariksi pääsemisen edellytys ei ole se, että on kaikista kursseista korkeimmat arvosanat, vaan se, että on riittävät tiedot ja sopii kurssille. Pyrimme parhaamme mukaan kokoamaan kursseille erilaisia assareita, niin että joukossa on (jos mahdollista) sekä samaa kurssia toista kertaa assaroivia että ensikertalaisia, sekä teoreetikkoja että höyryfyysikkoja jne.

Ensi vuonna tapahtuu mullistus, kun Havaintojen tilastollinen käsittely kasvaa kaikille pakolliseksi kurssiksi. Kurssi on aiemmin ollut pieni, ja nyt se kasvaa kerralla mahduttamaan kaikki fuksit, sivuaineopiskelijoita sekä toki myös niitä, jotka ovat jo laitoksen opiskelijoita ja siirtyvät suorittamaan uudenmuotoista kandia. Työvoimaa siis tarvitaan, mutta harva on käynyt kurssin. Haluaisinkin erityisesti korostaa, että kurssia voi hakea assaroimaan vaikka ei olisi suorittanut juuri sen nimistä kurssia.

Digiloikka

Kuten varmasti kaikki olemme kuulleet, meidän (yliopiston, Suomen ja maailman) on tarkoitus digiloikata. Digiloikalla tarkoitetaan kaikenlaisen – yliopiston kontekstissa erityisesti opetuksen – digitalisoimista.

Fysiikan laitoksen henkilökunnalla – ainakin niillä, joiden kanssa olen puhunut – on varsin yhtenäinen näkemys siitä, että loikkiminen loikkimisen ilosta on syytä jättää sammakoille. Digitaaliset välineet ovat vain välineitä – ne eivät muuta oppimista sinänsä, vaan opiskelijan oman työn on edelleen oltava keskiössä. Tuijottamalla pelkästään digitaalisuutta mennään metsään.

Näin käytännön tasolla digitaalisuudessa on hyviä ja huonoja puolia, ja digitaalisuutta on monen tasoista. Osa opiskelijoista voi hyötyä siitä, että laskarin saa palauttaa Moodleen. Toisaalta assarille usein fyysisen paperin ja punakynän käyttöliittymä on Moodlea kätevämpi. Joka tapauksessa tässä tapauksessa on digitalisoitu vain lopputulos, lasku lasketaan edelleen käsin, ja sen tarkistaa ihminen.

Opetusta digitalisoidessa pitää aina miettiä, mitä lisäarvoa digitaalisesta ratkaisusta tulee. Sille on syynsä, että koodauksen opetusta on menestyksekkäästi digitalisoitu – työ tehdään joka tapauksessa tietokoneella, ja tietokone on mahdollista opettaa tarkistamaan koodia ihmistä paremmin ja erityisesti nopeammin. Saadaan siis aikaiseksi hyödyllinen muutos: ihminen voi opettaa ja kone voi tarkistaa. Kun puhutaan digitalisaatiosta, pitäisikin puhua ihmisen ja koneen työnjaosta, eikä yleisesti videoista, MOOCeista, verkkokursseista tai diginatiiveista.

Fysiikan opinnoissa digitaalisia sisältöjä on ollut vaihtelevasti, ja kokemuksia on laidasta laitaan. Joillain yksittäisillä kursseilla on videoitu luentoja, joillain on ollut esitehtäviä (esim. monivalintatehtäviä) luennoille. Yksittäisiä kursseja, esim. kevään Vuorovaikutukset ja kappaleet ja Vuorovaikutukset ja aine, on “flipattu” (flipped classroom) videoiden ja esitehtävien avulla, ja se on toiminut hyvin. Muutama vuosi sitten Termofysiikassa kokeiltiin valmiita digitaalisia aineistoja, mutta ne eivät soveltuneet käytettäviksi.

Laitoksen kurssipalautteissa on usein toivottu kursseille helppoja perustehtäviä. On täysin totta, että laskurutiinia tarvittaisiin lisää. Toisaalta assarit eivät ehdi korjata suurempaa määrää tehtäviä. Toki voidaan aina miettiä, tarvitsisiko lisätehtäviä palauttaa tai tarvitseeko niitä korjata. Toisaalta, jos on tarpeeksi hyvä digitaalinen väline – sellainen, joka ymmärtää että sin(theta)/cos(theta) ja tan(theta), tai edes 2+x ja x+2, ovat sama asia – helpompia tehtäviä voi laittaa sen korjattavaksi. Tällöin säästyy assareiden työtä johonkin hyödyllisempään.

Siitä huolimatta, että “digiloikkaus” sanana aiheuttaa kylmiä väristyksiä, aiomme nyt kuitenkin digiloikata hallitusti. Ensi syksynä Mapuilla pilotoidaan Stack-tehtäviä ja myös jonkin verran opetusvideoita. Stack-tehtävät ovat verkossa tarkistuvia tehtäväsettejä, joita on käytössä esim. osalla Matematiikan laitoksen kursseista. Tämän lisäksi kurssille Tieteellinen laskenta I tehdään uudet tehtävät, jotta koodausrutiinia saadaan lisää. Tässä käytetään TKTL:n TestMyCodea (TMC).

Uusien tehtävien tekeminen on työlästä ja aikaavievää. Siihen tarvittaisiin työvoimaa. Palkkaamme Mapun Stack-tehtäviä ja TiLan TMC-tehtäviä tekemään 2-3 opiskelijaa, jotka tekevät kesällä n. 3 kk täyspäiväisesti kurssien tehtäviä. Toivomme hakijoilta kurssien asiasisältöjä vastaavia taitoja, eli Mapujen ja/tai TiLan asian olisi syytä olla erinomaisesti hallussa. TiLan tehtävät tehdään python-kielellä. On eduksi, jos Stack ja/tai TMC on tuttu ja jos sinulla on näkemystä siitä, kuinka matemaattisia taitoja ja ohjelmoinnin perusteita opetetaan hyvin. Järjestelmien käyttöön toki koulutetaan, ja työ tehdään yhteistyössä kyseisten kurssien vastuuopettajien kanssa.

Kesätyön lisäksi toivomme valittujen henkilöiden olevan käytettävissä kurssien aikana (Mapu I-III periodissa I-III ja Tila I periodissa II), jolloin tarvitaan käytännön tukea harjoitusten pyörittämiseen. Lukukauden aikana työ on osa-aikaista (n. 30%).

Lisätietoja voi kysyä digin vastuuhenkilö Kimmolta (kimmo.i.tuominen at helsinki.fi) ja Inkeriltä (inkeri.kontro at helsinki.fi). Hae 12.4. mennessä osoitteessa https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/79202/lomake.html

Opetuksen kehityksen syksy

Blogin kesätauko jäi tarkoitettua pidemmäksi, vaikka kesä kuluikin pitkälti työn merkeissä. Nyt kun sellaiset pikkujutut kuin väitös on hoideltu alta pois, löytyy ehkä enemmän aikaa blogatakin.

Kurssipalautteiden suhteen ollaan edelleen hyvällä mallilla. Melkein kaikki perus- ja pakolliset aineopintojen kurssit on saatu tämän keskitetyn palautteen piiriin. Pienemmät kurssit hoitavat jatkossakin itsensä WebOodin kautta siitä yksinkertaisesta syystä, että kaikki kurssipalautteet kasautuvat samalle viikolle ja yhden ihmisen aika loppuu kesken. Positiivinen ongelma on, että parille kurssille on myyty ei-oota (tai katotaan-jos-on-aikaa-ta) koska valinnaisille kursseille ei voi uhrata yhtä paljon aikaa. Talossa on siis aika paljon kiinnostusta saada palautetta (ja saada se valmiina, jonkun toisen käsittelemänä ja tulkitsemana). Tämä on ehdottomasti hyvä juttu ja kertoo siitä, että luennoitsijoita kiinnostaa kehittää omaa työtään.

Tällä hetkellä aika paljon aikaa kuluu kaikenlaiseen Isoon pyörään liittyvään byrokratiaan. Jonkinlaisia kokouksia on useita kertoja kuussa, ja minä sentään olen mukana vain yhdessä työryhmässä… Fysiikan laitoksella hommat ovat Ison pyörän suhteen aika hyvin, joskin joitain asioita on yhä auki. Esimerkiksi työelämäopintoja pohditaan yhä – osa palikoista on paikallaan, mutta kaikki eivät vielä. Joka tapauksessa kandiohjelman (jossa itse vaikutan) osalta näyttää siltä, että kaikki on hyvällä mallilla, moduulit on paketoitu, ja auki on lähinnä sellaisia asioita kuin mihin kurssiin pakollinen essee kytkeytyy. Onpahan keskusteltu siitäkin, onko essee oma opintotapahtumansa vai onko se kurssin osa, ja miten näitä kirjataan järjestelmiin. Aika detaljitason jutuissa siis mennään.

Myös ruohonjuuritason kehittämistä tapahtuu. Tänä vuonna osa perusopintojen labroista uudistuu. Lisäksi peruslabraan otettiin käyttöön arviointimatriisit. Ne auttavat opiskelijoita ymmärtämään, mitä työssä pitää oppia – ei vain muovailuvahan massaa, vaan graafista esittämistä, tarkkuusarviota tai muuta vastaavaa. Eri osa-alueisiin voi perehtyä rauhassa kun vaatimukset eivät ole mikään musta laatikko, josta tulee ulos satunnaisia numeroita. Vaatimuksia voidaan sitten kiristää pikku hiljaa, kun perusasiat ovat kunnossa. Sen lisäksi assareiden työ selkeytyy.

Kulunut vuosi

Blogi on ollut hiljaiselolla, vaikka töitä on tehty. Tai ehkä juuri siksi.

Viime lukuvuotena laitoksella on tapahtunut opetuksen kehityksen suhteen aika lailla asioita. Näkyvin on tietenkin ainelabrauudistus, jota onkin perusteellisesti tässä blogissa käsitelty. Jos väsyttää lukea siitä, niin ei se mitään, mekin aletaan tarvita siitä taukoa.

Kuitenkin myös monenlaista muuta on tapahtunut:

Kurssipalautetta on saatu, luettu ja sen pohjalta mietitty, mitä seuraavan kerran pitäisi tehdä toisin. Jonkin verran on parannettavaa pöydän tällä puolella, sitä vastapalautteita on myöhästynyt tai jäänyt pitämättä. Kaikki palaute on kuitenkin luettu ja viety tiedoksi opettajille. Useassa tapauksessa asioita on pystytty korjaamaan kesken kurssin tai kurssiparin välissä. Ihmeellisyyksiin viikon lähiopetustauolla ei pystyty, mutta pieniä korjauksia voidaan tehdä. Kurssipalautesysteemi on laajentunut useille kursseille, jossa sitä ei vielä viime vuonna ollut, esimerkiksi Fymm II ja ainelabrat.

Isoa pyörää on pähkitty isolla joukolla. Suurin osa siihen liittyvistä uudistuksista ei ole meidän toimistomme hommia, mutta esimerkiksi opintojen ajoitusmalleja on väännetty.

Kaiken kaikkiaan moni asia on mennyt eteenpäin. Opetuksen kehittäminen on kuitenkin sellaista hommaa, jossa välillä lipsutaan hyvistä käytännöistä. Vaikka paljon hyvää on saatu aikaiseksi kurssisisältöjä tarkastelemalla ja kursseja yhdistelemällä, jotkut asiat kaipaavat lisää huomiota. Yksi näistä on kurssitrio Kvanttifysiikan perusteet -> Atomit ja molekyylit -> Aineen rakenne. Aiemmin yksinkertaisesti Aineen rakenne I-II:na tunnettu jatkumo ei enää ole, noh, jatkumo, sillä Kvanttifysiikkaan päädytään usein jo ensimmäisenä opiskeluvuotena ja sen luontainen jatko on Suhteellisuusteorian perusteet. Varsinkaan ensimmäisen vuoden opiskelijoille Kvanttifysiikan perusteet ei ole turhan helppo, ja lisäksi siirtymät tökkivät. Erityisesti Atomit ja molekyylit on jäänyt jalkoihin, ja se on asia, joka täytyy korjata. Kvanttifysiikan perusteissa oli tänä vuonna yli seitsemänkymmentä opiskelijaa, Atomeissa ja molekyyleissä alle kaksikymmentä, ja Aineen rakenteessa taas kolmisenkymmentä. Joukkojen kuuluukin olla erisuuruiset Kvanttifysiikan osalta, mutta koska kaikkien Airaan päätyvien pitäisi kulkea Atomien ja molekyylien kautta, tähän täytyy nyt kiinnittää erityistä huomiota.

Toinen kehityskohde on Tieteellinen laskenta I, joka tänä vuonna luennoitiin toista kertaa nykymuodossaan. Kurssi näyttää nyt asettuneen uomiinsa ja lastentaudeista on päästy. Ison pyörän myötä kuitenkin pieniä osia kurssista saattaa siirtyä TVT-ajokortin osaksi, ja toisaalta unelma olisi vapauttaa assariresursseja koodin pisteyttämisestä varsinaiseen opettamiseen. Yksi vaihtoehto tähän olisi siirtää tehtäviä osin tai kokonaan Test My Code -ympäristöön, jonka periaate on monille TKTL:n kurssien perusteella tuttu. Tätä ruvetaan tutkiskelemaan kaikessa rauhassa, sillä ympäristöön sopivien tehtävien kehittäminen ei ole pikkujuttu. Voi olla, että ensi vuodelle ei vielä tällaisia muutoksia tule, mutta asia on hautumassa.

Ensi vuosi on joka tapauksessa hyvä hetki kehittää sellaisia asioita, joita Iso pyörä ei muuta, koska kaikki on jäädytetty sitä odottamaan. Tarkoitus on jatkaa kurssien seuraamista, antaa erityisesti apua luennoitsijoille, jotka luennoivat ensi kertaa meidän alkupään kursseja, ja edelleen tukea ja kouluttaa assareita.

Asia, joka kurssipalautteesta selvästi näkyy, on että laskuharjoitusten pajamaisuuteen on totuttu, ja muunlaiset laskuharjoitukset tuntuvat opiskelijoista oudoilta. Kaikille sopivaa ratkaisua ei tietenkään ole ja jotkut pitävät vähemmän keskustelevista laskareista, mutta useimmat selvästi tykkäävät nimenomaan pajamaisista laskareista. Saas nähdä, mitä seuraa, kun pari-kolme vuotta pajalaskareissa viihtyneet pääsevät syventäviin opintoihin… (Disclaimerina sanottakoon, että missään ei ole osoitettu, että tehokkaaseen oppimiseen johtavat käytännöt olisivat samanlaisia kaikenlaisilla ja kaikentasoisissa kursseilla. Se on varmaa, että oppiminen on tehokasta kun opiskelija tekee itse töitä, mutta varmasti eri tavalla valikoitunut joukko voi hyötyä erilaisista menetelmistä.) Kulttuuri on tässä laitoksessa muuttumassa.

Lopuksi ilmoitusasioita: Resonanssi valitsi vuoden opettajaksi Kimmo Tuomisen, joka pisti Analyyttisen mekaniikan ruotuun. (Siinäkin kurssi, jonka historian ensimmäinen opetuksen kehityksen hoitama palaute oli viime vuodelta.) Vuoden assariksi valittiin Miika Haataja, joka ansiokkaasti assaroi perusopinnot läpi. Opetuksen kehitys onnittelee lämpimästi!

Kesällä ei opetuksessa tapahdu sen enempää, se on varattu tutkimukselle. Toinen ilmoitusasia on, että Ilkka jää vanhempainvapaalle. Jatkossa pyöritään siis Inkerin voimin.

Aineopintojen laboratoriotöiden uudistus – ensimmäisiä tuloksia

Tässä blogissa on käsitelty Aineopintojen laboratoriotyöt (AOL) I ja II -kurssien uudistustyötä edellisen vuoden aikana. Nyt on ensimmäinen osa uudistetusta kurssista pidetty, ja aika ensimmäisille arvioille.

AOL I -kurssin läpäisi noin 60 opiskelijaa. Tämän on kolminkertainen määrä pariin edellisvuoteen verrattuna, ja enemmän kuin laitokseltamme valmistuvien maisterien määrä. Tässä purkautui siis vuosien varrella kertynyt suma. Kun keväällä vielä pidetään tiiviskurssi, niin sen jälkeen vuosikausia muhinut AOL-tulppa on ainakin toistaiseksi poistettu.

Suurempien läpäisymäärien taustalla on ertyisesti kurssimuotoisuus, eli se se, että kurssi on nyt yhden jakson mittainen. Opiskelijoiden saaman ohjauksen määrä on myös lisääntynyt määrältään ja parantunut laadultaan. Opiskelu kurssilla on siis ohjatumpaa kuin ennen, mutta vaikuttaa että kaikki ovat siihen vain tyytyväisiä.

Opetettavat sisällöt ovat muuttuneet huomattavasti aiemmasta, mutta on vaikea sanoa onko kurssi nyt vaikeampi vai helpompi kuin ennen (vaatimuksiin voi jokainen tutustua kurssin sivuilla Moodlessa ,”log in as a guest”). Opiskelijapalautteessa kurssia pidettiin edelleen vaativana ja työläänä, joten aiempaa helpompi kurssi ei ainakaan vaikuta olevan. Esitietojaan opiskelijat pitivät kuitenkin riittävinä, joten haastavuus ei sinällään ole ongelma.

Kaikenkaikkiaan tyytyväisyys kurssiin on aivan eri tasoa kuin ennen. Kurssin saamat arviot ovat myös koko fysiikan laitoksen kurssien joukossa kärkipäätä. Alla otteita kurssipalautteesta (asteikolla 1 = täysin eri mieltä….5 = täysin samaa mieltä):

Kurssin sisältö oli kiinnostava. 4,2
Pohjatietoni olivat riittävät. 4,0
Kurssi oli vaatimustasoltaan helppo. 2,8
Kurssin suoritus vaati opintopisteisiin verrattuna vain vähän työtä. 2,3
Kurssin toteutus ja työskentelytavat tukivat oppimistani. 4,2
Opiskeluilmapiiri kurssilla oli innostava. 4,2
Kurssilla käytetyt materiaalit olivat hyviä. 3,8
Opetus oli vuorovaikutteista ja aktivoi opiskelijoita. 4,0
Ymmärsin, mikä kurssilla oli keskeistä ja mihin kurssilla oppimaani tarvitsen. 4,3
Hain tietoa itsenäisesti perehtyessäni kurssin aihepiireihin. 4,1
Uskon pystyväni hyödyntämään kurssilla oppimaani tulevissa opinnoissani. 4,4
Kokonaisuudessaan kurssi ansaitsee arvosanan. 4,2.

Tässä vaiheessa vaikuttaa siis, että uudistus onnistui hyvin. Tiedossa oli alusta pitäen, että uudistus vaatii melkoisen määrän työtä, joten kurssin kehitysporukalle ja erityisesti suurimman käytännön työn tehneelle Szabille varattiin kunnolla aikaa kehitystyöhön. Työn pohjaksi tutustuttiin huolellisesti siihen, miten maailmalla on vastaavia uudistuksia toteutettu, ja sovitusta meidän oloihin kehiteltiin ja kypsyteltiin rauhassa. Viime kädessä kurssin onnistumisen mahdollistivat motivoituneet opiskelijat, jotka lähtivät innolla mukaan uudentyyppisiin aktiviteetteihin ja suhtautuivat kärsivällisesti uuden kurssin pieniin puutteisiin.

Fysiikan laitoksen assarihaku 2016-17

Haluatko fysiikan laitoksen kurssille assistentiksi? Nyt on hetki hakea!

Assareita valitaan sekä vanhojen näyttöjen että haastattelun perusteella. Kaikkien assariksi haluavien hakemuksia ottaa vastaan e-lomake osoitteessa

https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/60863/lomake.html

Aikaa on huhtikuun loppuun!

Yliopiston muuttuneiden rekrytointikuvioiden takia työhaastattelut ja alustavat valinnat pyritään tekemään jo toukokuun alkupuolella. Lopullisesti pestit säädetään kuitenkin vasta elokuussa kun uusien fuksien määrät ym. yksityiskohdat ovat varmistuneet.

Kenen kannattaa sitten hakea?

Tyypillisesti assareiksi on hakeutunut myöhäisen kandivaiheen ja varhaisen maisterivaiheen opiskelijoita. Jo toisen vuoden opiskelija voi kuitenkin olla hyvä assari peruskursseille. On tietenkin tärkeää osata opettavan kurssin asia, mutta vähintään yhtä tärkeää on asenne ja oppimishalu. Assistenteiksi valittaville annetaan koulutusta ja vastaavasti heiltä myös odotetaan sitoutunutta ja hyvää assarointia kursseilla! Pelkästään arvosanojen perusteella ei siis palkata, vaan tärkeää on asenne ja motivaatio.

Ensisijaisesti kursseille toivotaan ihmisiä, jotka voivat assaroida vähintään puolen vuoden pätkiä kerrallaan, koska monet kurssit, kuten Mapu I/II ja peruskurssit VuKasta Säfoon muodostavat kokonaisuuksia. Joissain tapauksessa saatetaan tarvita assaria vain yhdelle kurssille.

Suomalaisia fysiikan opetusvideoita netissä

Fysiikan opetus oli esillä myös tällä viikolla pidetyillä Fysiikan päivillä Oulussa. Allekirjoittanut puhui aineopintojen laboratoriotöistä, Oulussa oli kehitetty verkkokurssipilotti sivuaineopiskelijoille ja Jyväskylästä tultiin kertomaan opetusvideoista.

Ainelabroista on tässä blogissa puhuttu tarpeeksi ja Oulun pilotti oli pieni eikä vielä yleistettävissä, mutta Jyväskylän videomallista voisi sanoa sanasen. Jyväskylässä on kuljettu jossain määrin eri suuntaan kuin Helsingin yliopiston fysiikan massakursseilla: luentoja on korvattu lyhyillä nettipätkillä ja lähiopetus on pienryhmäopetusta. Yleisesti tällaista kutsutaan flipped classroomiksi: luennot ja muu passiivinen toiminta hoidetaan kotona, kun taas aivonystyröitä eniten hierova toiminta eli laskeminen tehdään luokkahuoneessa. (Vastaavaa on sivumennen sanoen kokeiltu meillä yhdellä sivuainekurssilla, josta toivottavasti tulee blogiin myöhemmin kirjoitus.)

Jyväskylässä itseopiskelua tukemaan on tehty iso kasa lyhyitä, suomenkielisiä videoita, joissa on selitetty perusasioita. Aihealueet on tällä hetkellä jaoteltu seuraavasti: mekaniikka, sähköoppi, sähkömagnetismi, optiikka, termodynamiikka. Jaottelu ei ole sidoksissa mihinkään kirjaan. Videoissa on pyritty pitämään matematiikka yksinkertaisena ja keskittymään käsitteisiin ja ilmiöihin, ja tarkoitus on katsoa ensin video ja ruveta sen jälkeen vähän valaistuneemmin mielin opiskelemaan asiaa vaikkapa kirjasta. Näin kirjasta tai muusta syvällisemmästä esityksestä saa enemmän irti, kun perusasiat ovat tuoreena mielessä.

Nopeasti vilkaisten tällä hetkellä netissä oleva materiaali kattaa suurimman osan meidän peruskurssejamme ja vähän aineopintojen kurssien asiaa. Jos siis tuntuu, että osa perusasioista on hukassa tai et ole niistä koskaan kuullutkaan, tässä on näppärä mahdollisuus perehtyä asiaan uuden kerran. Kannattaa tosiaan muistaa, että näitä videoita ei ole tarkoitettu kirjan lukemisen korvikkeeksi, vaan kyseessä on resurssi, joka on tarkoitettu alustamaan opittavaa asiaa ja auttamaan materiaalin ymmärtämisessä. Flipped classroom -kurssilla videot siis katsotaan ennen “luentoa”, jotta luennolla voidaan tehdä muuta, ja usein videoihin liittyy monivalintakysymyksiä, joilla opiskelija itse voi testata, menikö asia perille. Samalla toki opettaja näkee, jos joku kysymys on erityisen huonosti osattu, ja tietää kerrata asian lähiopetuksessa.

Kannattaa perehtyä videoihin Youtubessa. Mekin teemme niin.