tässä viimeinen hengentuote

Tässä vihoviimeinen versio, joka on mennyt Helsinki Insight-työryhmälle.

Alaotsikoita on kolme, niiden alla on lihavoituna ingressi. Kursiiviotsikot ovat tekstilaatikoita (inserttejä).

Kiitokset kaikille kontribuutioista!

Leif Åberg

Helsinki Insight valtiotieteellisen tiedekunnan näkökulmasta:

Globaali yhteiskunta – lokaali yhteisö.

Globaali tila muuttuu

Vuonna 1776 Adam Smith julkaisi teoksensa Wealth of Nations. Tuolloin ja vielä pitkään sen jälkeenkin kansainvälinen politiikka oli valtioiden välistä politiikkaa.  Nykyään kansainvälinen on myös erilaisten verkostojen vuorovaikutusta. Kansallisvaltioiden rinnalle on tullut globaalien verkostojen, korporaatioiden ja sosiaalisten liikkeiden monikerroksinen kenttä. Tämä avaa kokonaan uusia näkökulmia ja myös pakottaa uudenlaiseen teorianmuodostukseen.

Missä on Nokian paikka?

Onko Nokia enää suomalainen yritys? Missä sen osakkeenomistajat ovat? Entä asiakkaat? <mahdollinen kommentoija: Nokian yritysvastuujohtaja Pekka Isosomppi, joka on tiedekunnan tohtoriopiskelija>

Tieteiskirjallisuudessa kerrotaan tulevaisuudesta, jossa säätiöt ja megaluokan korporaatiot ovat tärkeämpiä kuin kansallisvaltiot. Milloin tämä toteutuu?

Murtuvatko vanhat rakenteet?

Kansalaiset ja järjestöt osoittavat mieltään ja rakentavat vaihtoehtoja samaan aikaan kun poliittinen eliitti kokoontuu. Paikallista aktivismia tapahtuu globaalissa kontekstissa.

Sortovuosina painettiin lentolehtisiä salaisissa kirjapainoissa, ja katupojat jakelivat niitä henkensä kaupalla. Tänään joukot mobilisoidaan käyttäen Twitteriä ja kännykkää.

Tulevaisuudessa muutkin kuin mielenosoittajat löytyvät yhä useammin virtuaalimaailmasta. Tämä luo aivan uusia haasteita demokratialle, johtamiselle, viestinnälle tai vaikkapa verkko-opiskelulle.

Tiedekuntamme oli edelläkävijä jo kännykkäkulttuurin tutkimuksessa. Helsinki oli laboratorio, jossa kännykän käyttöä tutkittiin. Tänään tutkimme johtamista ja viestintää tietoverkoissa ja virtuaalisissa maailmoissa. Virtuaalisia oppimisympäristöjämme tullaan kaukaa katsomaan.

Globaali ja lokaali vaikuttavat toisiinsa

Globaalit muutokset toteutuvat ja näkyvät siten pitkälti sitä kautta, miten paikallisen ja kansallisen suhteet muuttuvat. Voidaan puhua translokalisaatiosta, koska globalisaatio sitoo yhteen erilaisia paikkoja, joiden verkoista muodostuu uusia sosiaalisia kokonaisuuksia.

Miksi sellutehdas sijoitetaan Etelä-Amerikkaan ja paperitehdas Kiinaan? Miten tämä näkyy Kaakkois-Suomessa?

Puut kasvavat nopeammin Etelä-Amerikan puupelloilla kuin Suomen metsissä ja Kiinassa on aika lailla enemmän lukijoita kuin Suomessa. Myös alhaisempi palkkataso vaikuttaa, joskaan ei niin paljon kuin yleisesti luullaan. – Tämä näkyy sitten Kaakkois-Suomessa, jota koettelevat raskaat ja suuret äkilliset rakennemuutokset.

Globaalit murrokset näkyvät eri tavoin ja nopein kääntein aluetalouksissa ja ihmisten elämässä. Tiedekunnan tutkijat ovat tutkineet Kaakkois-Suomen rakennemuutoksia. Alueella rakennetaan uutta infrastruktuuria uusien, nopeasti kasvavien alojen ympärille. Samaan aikaan joudutaan sopeutumaan aiemmin vahvojen toimialojen supistuksiin.

Alueellinen ja kaupunkiseutujen rakennepolitiikka on tullut entistä tärkeämmäksi. Kyse on sekä talouden että yhdyskuntien uudelleen rakentamisesta.  Alueellisella rakennepolitiikalla on oltava valmiuksia ja voimavaroja, joita keskenään kilpailevilla kaupungeilla ja maakunnillakaan juurikaan ei ole.

Kaupunkiseudut käyvät kovaa kilpailua osaajista, asukkaista ja yrityksistä. Toisaalta globaaleja haasteita kohdataan perinteisen politiikan keinoin: on julkisia palveluja, verovarojen käyttöä sekä kaavoitusta. Samaan aikaan julkisen, puolijulkisen ja yksityisen toiminnan rajapinnat muuttuvat.

Suuret rakennemuutokset vaikuttavat myös ihmisten arjessa. Työttömyys uhkaa, ammattiylpeys on koetuksella. Perheiden arki vaikeutuu.

Tässä riittää tutkittavaa.

Kuinka hyvinvointivaltion käy?

Suomalaisen ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion keskeisiä piirteitä on ollut vahvan valtion ja vahvan paikallisen itsehallinnon kombinaatio.

Suomalaisen ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion paradoksi on se, että julkiset palvelut ovat voimavaroiltaan hyvin erilaisten kuntien vastuulla. Tämä rapauttaa noita universalismiksi kutsuttuja sosiaali- ja koulutuspoliittisia periaatteita.

On toinenkin paradoksi. Julkisen vallan eurooppalaiset, kansalliset ja paikalliset edustajat suuntautuvat markkinatoimijoiksi ja koettavat tuottaa kilpailukykyisiä toimintaympäristöjä globaaleille markkinoille. Suuret yritykset puolestaan ovat ottaneet normien asettajan tehtäviä. Kysymykset “yritysten yhteiskuntavastuusta” tai “yrityskansalaisuudesta” liittyvät tähän. Tässä tarvitaan historiallista ja yhteiskuntatieteellistä näkökulmaa!

On siten syytä tutkia, miten tällainen globaalia talouskilpailua toteuttava kilpailukykyisten toimintaympäristöjen tuottamisen ja markkinoinnin logiikka suhteutuu pohjoismaisen/suomalaisen hyvinvointivaltion historiallisesti muotoutuneisiin kansallisen ja paikallisen rakenteisiin. Näiden rakenteiden keskeisiä piirteitä on ollut vahvan valtion ja vahvan paikallisen itsehallinnon kombinaatio.

Kaupungit muuttuvat

Kun seutu asettuu osaksi kansainvälistä kaupunkiverkkoa, muuntaa se seudun sisäistä rakennetta ja samalla tuottaa murroksen seudun perinteiseen paikalliseen hallintatapaan.

Helsingin seutu on vajaan kahden vuosikymmenen aikana muuttunut eurooppalaisittain merkittäväksi informaatio- ja viestintäteknologian (ICT) kasvukeskukseksi ja kansainvälisesti kiinnostavaksi yhteiskunnalliseksi kokeeksi. Missään muualla ei samalla tavalla yritetä yhdistää pohjoismaista hyvinvointivaltiomallia voimakkaaseen, ICT -perustaiseen kasvuun.

Historiallisen taustan näkökulmasta tarkasteltuna seudun kehitystä on syytä pitää kansainvälisenä menestyksenä, jonka voi hyvin nostaa Pisa -tulosten rinnalle. Euroopasta ei löydy yhtä tasoittunutta ja sekoittunutta kaupunkirakennetta kuin Helsingistä 1980 -luvun lopussa.  Tähän vaikuttivat paikalliset poliittiset perinteet: hyvinvointivaltio on ensin tasoittanut väestöryhmien välisiä eroja, ja sekoittamispolitiikan kautta eri kerrokset on vielä asutettu samoille alueille.

Seudun alueellinen ja sosioekonominen rakenne on kahden viime vuosikymmenen aikana kuitenkin alkanut kehittyä uudella tavalla.  Sekä sosioekonominen huono- että hyväosaisuus on alkanut uudella tavalla keskittyä omille alueilleen.  Etnisten vähemmistöjen kasvu ja alueellinen kasautuminen jatkuu väestöennusteiden mukaan voimistuen: pääkaupunkiseudun seuraavasta 130.000 asukkaasta peräti 100.000 on maahanmuuttajia.

Julkisella sektorilla on ollut ongelmia tämän uuden kehityksen ohjaamisessa.  Seudullista hallintoa ei ole, eikä myöskään kaupunki- tai metropolipolitiikan perinteitä. Yhteiskunnallinen tilaus tähän liittyvästä tutkimuksesta on tavattoman suurta sekä ministeriöiden, kuntien sekä seudun yksityisten toimijoiden keskuudessa.

Helsingin yliopistolla ja sen kaupunkitutkimusohjelmalla on selvä etulyöntiasema tähän liittyvän tutkimustiedon tuottamisessa.

Aktiivista kaupunkitutkimusta

Metropolialueen keskeiset kaupungit Helsinki, Espoo, Vantaa ja Lahti, metropolialueen yliopistot ja ammattikorkeakoulut sekä keskeiset ministeriöt ovat laatineet uuden kaupunkitutkimusohjelman, KatuMetron. Se tuottaa uutta tutkimustietoa valtioneuvoston metropolipoliittiikka-ohjelman toteuttamista varten.

Tutkimusohjelman kehikkona ovat hallituksen metropolipolitiikkaohjelman neljä painoalaa: 1) elinympäristö ja kaupunkirakenne, 2) monikulttuurisuus ja maahanmuutto, 3) hyvinvointipolitiikat ja –palvelut sekä 4) talous ja kilpailukyky.

KatuMetro on otettu hyvin vastaan. Työ- ja elinkeinoministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö sekä ympäristöministeriö toteavat: “KatuMetro-hanke rakentuu laajalle kumppanuudelle. Sen erityispiirre on, että ensimmäistä kertaa laajalla metropolialueella kaikki alueen yliopistot ja ammattikorkeakoulut sekä alueen kaupungit ovat yhdessä valmistelleet laaja-alaisen eri sektorit kattavan yhteistyöohjelmakokonaisuuden, jossa kaikki paikalliset voimat yhdistäen pyritään tutkimustiedon ja sen kysynnän parempaan kohtaamiseen, käytettävyyteen ja sovellettavuuteen. Tutkimusohjelman valmisteluun on osallistunut myös lukuisa joukko eri ministeriöiden ja sektoritutkimuslaitosten edustajia. KatuMetro-hanke on otettu hyvin vastaan. Metropolialueen yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja kaupunkien lisäksi myös useat keskeiset ministeriöt haluavat olla KatuMetro-hankkeessa mukana.”

Valtiotieteellisessä tiedekunnassa on kolme Helsingin yliopiston seitsemästä kaupunkitutkimuksen professorista.

Globaali kaupunki?

Globaali kaupunki nousi takavuosina tärkeäksi tutkimusteemaksi globaalien tuotantoprosessien, pääomaliikkeiden ja arvoketjujen solmukohtana. Se ei siis ole kiinnostava vain tietyn maantieteellisen kokonaisuuden keskuksena vaan topografiana, jossa erilaiset prosessit vaikuttavat toisiinsa. Mutta myös alueet, jotka globaalissa taloudessa on varattu teolliseen maatalouteen, vientituotantoon, kuljetuksiin, koulutukseen ja hallintoon muodostavat topografioita, joissa taloudellinen rationaalisuus on solmussa paikallisten sosiaalisten ja ekologisten prosessien kanssa.

Oheisella verkkosivulla esitelty esimerkki tästä on itäindonesialainen satama, josta on noin 40 vuoden ajan rekrytoitu laajan alueen metsävarojen hyödyntämiseen tarvittava työvoima. Globaali taloudellinen prosessi ei hajota etnisiä yhteisöjä vaan vahvistaa niiden otetta tiettyihin paikkoihin ja toimialoihin. Alueelliset verkostot ulottuvat sosioekonomisten rajojen yli ja vahvistavat tietoisuutta tietyistä paikoista yhteisöelämän keskuksina. Suurkaupunki on siis vain yksi esimerkki paikoista, joissa globaalit prosessit ilmentyvät näkyvässä, konkreettisessa muodossa.

http://www.valt.helsinki.fi/staff/takaarti/tutkimus/ambon.htm

Globalisaation lokaalistuminen näkyy myös kaupunkitilassa.

Ajankohtaisissa arkkitehtuuriprojekteissa Helsingissä on ollut niin eurooppalaistumisen ja kuin globalisoitumisen suhteen kiinnostavia ilmiöitä. Samalla kun kaupunki-imagoa muokataan globaalin kilpailukyvyn teeseillä, kamppailevat paikallinen, alueellinen ja kansallinen kaupunkitilassa. Tämä näkyy tilan käytössä ja symboleissa. Rakennetun ympäristön teesit vaikuttavat kaupunkilaisen omaan ymmärrykseen ja paikallisiin kohtaamisiin globaalin kanssa.

Esimerkiksi elokuvista tutut symbolit McDonald’sista kansainvälisten yritysten mainosplakaatteihin tulevat osaksi arkea. Kylttien ja mainosten kieli muuttuu globaalimmaksi. Kansainvälisiä sankariarkkitehtejä kutsutaan suunnittelemaan rakennuksia. Ostoskeskukset muuttuvat anonyymeiksi globaaleiksi tiloiksi, joiden sijaintipaikkaa ei voi tunnistaa. <tähän löytyy kuvia>

Tavat käyttää tilaa muuttuvat. Juomme pikkupakkasessakin kahvia terasseilla pahvimukeissa. Kuulemme ympärillämme eri kieliä.

Turismi on muutakin kuin elämysmatkailua.

Miten Suomessa rakennetut loistoristeilijät vaikuttavat Karibian maiden matkailuun, politiikkaan ja talouteen? Tutkimme niitä monimutkaisia riippuvuuksia joita on suunnittelun, maailmanlaajuisen turismin, paikallisten tarpeiden, kestävän kehityksen ja liike-elämän intressien välillä.

Itämeri – muutakin kuin silakkaa

Globaalit ja lokaalit jännitteet luonnehtivat itämerellistä ympäristöä, joka on kylmän sodan kauden jälkeen muotoutumassa uudenlaiseksi rakenteiden, toimintojen ja toimijoiden kokonaisuudeksi. Siinä kehittyy “uutta sosiaalista”, jonka laatua tunnetaan toistaiseksi huonosti. Geopoliittinen tila ja postsosialistinen aika ovat samaan aikaan lokaalia ja globaalia tilaa ja aikaa, erilaisia kansallisia ja kansainvälisiä yhteiskunnallisia prosesseja.

Itämeren alueen maat ovat markkinatalousmaita, joiden yhteinen suurin haaste on Itämeren pelastaminen. Itämeren alueella ja sen vaikutuspiirissä asuu laajasti laskettuna noin 130 miljoonaa ihmistä.

Itämeren alueella on satoja vuosia pitkät perinteet toiminnalla, joka nykyään ymmärretään tietoyhteiskuntakehityksenä ja siihen kiinteästi kuuluvana tieto-ohjauksena. Itämeren alueelle on jäsennettävissä oma, erityislaatuinen valistuksen perinteensä, joka on havaittavissa 1800-luvun alkupuolelta lähtien. Perinne on nojautunut vahvaan tieteelliseen tiedon tuottamiseen ja kansansivistykseen. Itämeren alueella on oltu avoimia kansainvälisille virtauksille, ja innovaatiopuheillekin on täällä ollut aina tilaa ideologioista riippumatta.

Kylmän sodan kauden jälkeen Itämeren alueen sosiaalisessa kehityksessä on yhdenmukaisuutta. Esimerkkeinä käyvät sosio-ekologiset muutokset, työelämän muutokset, väestöjen ikääntyminen, laaja muuttoliike pendelöinteineen, monikulttuuristuminen, alueellistumiskehityksen epätasapainoisuudet, väestöjen polarisoitumiset tai psykososiaalisten ongelmien samankaltaistumiset. Näitä olisi syytä tutkia.

Sosiaalitutkimuksen näkökulmasta tärkeiksi tutkimuksen kohteiksi nousevat arkielämän sujuminen, kuluttaminen, elämäntavat, lähiympäristön esteettiset tekijät ja elinolosuhteet. tähän elämänpolitiikan kenttään kuuluvat myös ihmisoikeudet.

Itämeren alueelta kulkee Välimerelle ulottuva postsosialististen maiden vyöhyke. Seuraavien vuosikymmenten ajan kyseinen vyöhyke on kuin laboratorio: vertailevan sosiaalitutkimuksen kohde ja mitä erilaisimpien sovellusten kenttä. Helsingin yliopisto on vaikuttanut täällä merkittävästi ennenkin: ns EuroFaculty eli Eurotiedekunta tuki vuosina 1993-2005 Tarton, Latvian ja Vilnan yliopistojen kansantaloustieteen, valtio-opin ja oikeustieteen saattamista eurooppalaiselle tasolle.

Tässä on Helsingin yliopistolle ja valtiotieteelliselle tiedekunnalle jatkossakin hieno mahdollisuus historialliseen Insight’iin. Näitä osuu kohdalle vain harvoin!

Kulttuurin paikka on siellä, missä se tapahtuu!

Somalien kulttuuri ei ole vain Somaliassa vaan myös Meri-Rastilassa.

Muistatko kansainvaellukset? Kun kansallisvaltioita ja rajoja ei ollut, heimot ja kansat muuttivat sinne, missä oli tilaa ja mukava elää. Tänään puoli Suomea on tyhjillään, mutta Vaalimaalta ja Vainikkalasta ei oikein haluttaisi päästää kesämökinkään ostajia Koto-Suomeen.

Suomi oli vuoteen 1980 asti maastamuuttomaa ja vasta viimeiset 30 vuotta maahanmuuttomaa. Suomalaistaustaisia asuu maailmalla toista miljoonaa, meillä ulkomaalaisia alle 200 000.

Monikulttuurisuudessa on kysymys erilaisuudesta ja tasa-arvosta. Monikulttuurisuus koskee koko yhteiskuntaa, niin suomalaista valtaväestöä kuin suomalaisten joko Suomessa tai muualla kohtaamia toisten kulttuurien edustajia.

Toimiva monikulttuurisuus riippuu sekä maahanmuuttajien onnistuneesta integraatiosta että suomalaisten tiedoista, taidoista ja asenteista sekä kotimaassa että ulkomailla toimittaessa.

Näitä tietoja ja taitoja ei voida edellyttää implisiittisesti, eivätkä asenteetkaan muutu itsestään. Viime vuosina on toistuvasti jouduttu kirjaamaan maahanmuuton ja maahanmuuttajien tutkijoihin kohdistuvia uhkailuja.

Tutkimuksen avulla kehitetään mm. asennekasvatukseen, kulttuurienväliseen kompetenssiin ja kulttuurienväliseen sujuvaan vuorovaikutukseen sekä maahanmuuttajien onnistuneeseen integraatioon sovellettavia toimivia malleja ja seurataan niiden tuloksellisuutta.

Maahanmuuttajien integraatiota ei voida sivuuttaa, koska 1) maahanmuuttajat edustavat resursseja ja tietotaitoa, joita ilman suomalainen työelämä ei tule selviytymään ja koska 2) maahanmuuttajien osallisuus ja onnistunut integraatio ovat tärkeitä yhteiskunnallisen kahtiajaon ja konfliktien välttämiseksi.

Kyse on suuresta asiasta. Tarvitaan kulttuuriherkkyyttä ja joihinkin yhteisiin arvoihin sitoutumista. Osallisuuden väyliä on rakennettava aktiivisesti syrjäytymisen ennalta ehkäisemiseksi. Julkisella sektorilla palveluiden rakennetta ja muotoa ja yksityisellä sektorilla maahanmuuttajien työllistymiskeinoja ja työyhteisöön sosiaalistumista on pakko parantaa integraation tehostamiseksi.

Tarvitaan myös tietoa monikulttuurisen yhteiskunnan ja työyhteisön toimivuuden ehdoista. Maahanmuuttajia ja heidän lapsiaan tulee suomalaiseen työelämään, suomalaiset siirtyvät työskentelemään ja opiskelemaan muissa kulttuureissa lyhyemmiksi tai pidemmiksi ajoiksi. Tarvitaan tietoa siitä, mikä tekee monikulttuurisesta ja monimuotoisesta työyhteisöstä  tai opiskelupaikasta toimivan.

Etnisten ryhmien välisten suhteiden parantaminen vaatii asenne- ja arvokasvatusta puolin ja toisin.

Valtiotieteellisessä tiedekunnassa tutkimus kohdistuu sekä etnisiin vähemmistöryhmiin (maahanmuuttajiin, kieli- ja kulttuurivähemmistöihin) että valtaväestöön ja yhteiskunnan monikulttuurisuuteen. Tutkimuksissa tarkastellaan esimerkiksi etnistä identiteettiä, maahanmuuttajien integraatiota ja hyvinvointia sekä ryhmien välisiä ennakkoluuloja ja stereotypioita.

Meillä lokaali on globaalia

Valtiotieteellinen tiedekunta on runsaan sadan professorin ja tutkijan aktiivinen yhteisö, joka tutkii yhteiskunnan ilmiöitä yksilöiden, ryhmien, organisaatioiden, verkostojen kuin yhteiskunnankin tasolla. Olemme vahvasti verkottuneita sekä paikallisella että kansainvälisellä tasolla.  Tiedekunnan tunnuslauseena on Valtiotieteellinen tiedekunta – yli 60 vuotta valta- ja vastavirtaa. Meiltä löytyy siis sekä samoin- että toisinajattelijoita. Olemme vahvasti mukana, eri puolella maailmaa. Tiedekunnan tutkijoilla lokaali on missä päin maailmaa tahansa.

Parempaa elämisen laatua Päijät-Hämeessä

Päijät-Hämeen Ikihyvä-hanke on kymmenvuotinen. Se tähtää päijäthämäläisten hyvinvoinnin parantamiseen, sairastavuuden vähentämiseen, elämänlaadun kohentamiseen ja alueen vetovoiman kasvattamiseen.

Tiedekunta on mukana keräämässä, analysoimassa ja seuraamassa ikääntyvän väestön hyvinvointia, terveyttä, sosiaalista tilannetta, elämänlaatua ja palvelutarpeita koskevaa tutkimustietoa. Samalla kartoitetaan kuntien erityispiirteitä ja kehitetään ikääntymiseen ja hyvinvointiteknologiaan liittyviä palveluja.

Työvoima liikkuu – miksi?

Tiedekunnassa on tutkittu globalisaation vaikutuksia eurooppalaisiin hyvinvointivaltioihin. Koulutetun työvoiman lisääntyvä liikkuvuus näyttää rohkaisevan yksityisiä koulutusinvestointeja, mutta voi vähentää julkisia investointeja kansainvälisesti liikkuvaan henkiseen pääomaan. Yhdessä tanskalaisten yhteistyökumppanien kanssa tutkitaan parhaillaan, mitkä tekijät motivoivat tanskalaisia maastamuuttajia.

Tiedekuntaa osaa tilastot

Tilastolliset menetelmät yhdessä hyvän tietotekniikan kanssa tarjoavat mainioita keinoja erilaisten aihepiirien konkretisoimiseen empiirisen datan kautta. Keinoja ovat muiden muassa hierarkkiset mallit, monitasomallit, rakenneyhtälömallit tai pienalue-estimointi.

Esimerkiksi European Social Survey kattaa yli 30 maan aineistoja ja sisältää kiinnostavia globaalisesti sovellettavia otanta-asetelmamalleja ja otantojen pohjalle tuotettuja mikrodatoja. Monista globaaleista aiheista voi siten tehdä lokaaleja analyysejä. Esimerkiksi voidaan  tutkia maahanmuuttoa ja sen kokemista eri tasoilla. Verkosta löytyy ilmaiseksi erilaisia surveydatoja kuten Worlds Value Survey, The International Social Survey Program, International Crime Victimization Survey  tai Eurobarometer.

Parhaillaan etsitään mahdollisuuksia monikansallisten yritysten analysoimiseen. Ongelmana tässä on, että globaaleista yrityksistä ei saada maiden ylimenevää tietoa koska tiedot kerätään maatasolla. Tämän alan aineistot eivät ole yleisesti verkossa vaan tutkijat tekevät työtään tietosuojan takia tiukkojen ehtojen alaisena.

Monet huutelevat talvisodan hengen perään

Poliitikkojen ja toimittajien näkökulmien vastaparina historiantutkijat tuovat keskusteluun analyyttisen tutkijanäkökulman.  Tiedekunnassa kerätään parhaillaan aineistoa, jossa ensi kertaa selvitetään, mitä kansalaiset menneisyydestä ajattelevat ja miten se vaikuttaa heidän asenteisiinsa ja tulevaisuuden odotuksiinsa globaalin ja lokaalin kehyksissä. <www.historiatietoisuus.fi>