Monthly Archives: May 2016

Afrikan lokaatiot väreissä

Riikka tutkii ndebelekielten väritermejä. Kieltenvälinen värivaihtelu on hauskaa sekä haastattelijoille, haastateltaville että lukijoille – akateemisesti aiheeseen voi tutustua esimerkiksi legendaarisissa Berlinin ja Kayn artikkeleissa. Suomalaiset ovat tietysti tottuneet erottelemaan monia uusiovärejä mokasta latteen, ndebeleillä värisanoilla on vastaavasti kiinteä suhde luontoon ja perinteisiin helmitöihin. Tämän takia tiettyjä sanoja ei voi käyttää ndebelessä modernien keksintöjen määritteinä eli attribuutteina: niitä varten valitaan helposti englannista lainattu termi.

Kuuluisa taiteilija, vaikuttava Esther Mahlangu

Kuuluisa taiteilija, vaikuttava Esther Mahlangu

Ndebelet niputtavat yhteen ainakin vihreän ja sinisen (hlaza), mitä tapahtuu maailmanlaajuisesti muissakin kielissä. Huikein kuulemamme väritermi on kuitenkin ollut (i)sarulani. Tähän mennessä haastateltavat ovat tarjonneet sen vastineeksi väripaletin avulla ainakin punaista, keltaista, oranssia, violettia ja sinistä. Lisäehdokkaiden bongaamiseen on tätä kirjoitettaessa vielä vuorokausi aikaa.

Kuva 2

Kuva 3

Kuva 4

Myös Etelä-Afrikka on punainen: hiekka on punaista, maisemaa täplittävät punaiset kivet ja kalliot, ja koska kuumin aika on kaukana ja talvi tulossa, jonnekin putkahtaa joka aamu jokin uusi punainen kukka. Muuten, punaisesta puheen ollen. Juttelimme eräiden lasten kanssa joulupukista, ja heillä oli asiasta selvä käsitys: ”mies, joka lentää taivaalla impaloilla”.

Lasten ja monien muidenkin mieliväri taas on, kuinkas muutenkaan, pinkki (ipinki).

Kuva 5

Lintuharrastajia voivat kiinnostaa tutkimusryhmämme ornitologisen osaston värikkäät tutkimustulokset. Havaintoja ovat olleet muun muassa jokimehiläissyöjä ja hauska turkoosi pikkulintu, jonka englantilainen nimi on blue wax bill (Uraeginthus angolensis). Valtaosaa ryhmästämme kiinnostavat enemmän nelijalkaiset, mutta asutuksen ja suurten farmien täplittämillä alueilla emme ole nähneet edes antilooppia, harvinaisemmista otuksista puhumattakaan. Mama Estherin majatalon ympäristössä sentään kuljeskelee vapaana mitä monivärisimpiä lehmiä, vuohia, koiria ja kanoja.

Kissanpentu ndebeleseinän väreissä

Kissanpentu ndebeleseinän väreissä

Mthambothinin lehmät vaikuttavat onnellisilta.

Mthambothinin lehmät vaikuttavat onnellisilta.

Oma tutkimuskohteeni parini Andrein kanssa ovat olleet ndebelen spatiaali- eli paikanilmaisut, joita ongimme puhujilta räikyvänväristen legojen ja yksinkertaisten ndebelenkielisten ”Missä tämä on?” -tyyppisten kysymysten avulla. Lapset puhuvat leluista ammattimaisin ottein, mummot pyörittelevät välillä päätään, mutta kukaan ei vielä ole kieltäytynyt vastaamasta lokaatiokysymyksiimme. Legojen etu onkin, että niiden välityksellä voi kommunikoida myös niiden puhujien kanssa, jotka eivät osaa englantia, eikä englantia tarvitse käyttää ilmaisuja sekoittavana välikielenä. Mitä tulee ndebeleen, itse alan vasta hahmottaa keskeisimmät ilmaisut ja niiden kieliopin, Andrei puolestaan on tapansa mukaan oppinut jo melkein koko kielen.

Mokopanelainen laulaja Hellen Kgadi Lekalakala

Mokopanelainen laulaja Hellen Kgadi Lekalakala

Lähes kaikkien haastateltavien värilistoista löytyivät musta ja valkoinen, ja ndebeleiden helmitöiden värisymboliikassa mustavalkoiset reunukset symboloivat Etelä-Afrikan ihmisiä. Tietenkin myös täällä kentällä kielitieteen edellytyksenä on ihmisten kohtaaminen ja ymmärtäminen. Näin lyhyessä ajassa se on usein vaikea tehtävä, ja joskus tuntuu, että meitä tuijotetaan kylänraiteilla suorastaan epäluuloisesti, mikä maan historian huomioon ottaen ei ole yllätys. (Suomi ei sano kenellekään mitään.) Hienoja kohtaamisia kuitenkin löytyy niitäkin, muun muassa avustajiemme ja heidän perheittensä parissa. Sunnuntaina jotkut meistä halusivat perehtyä paikalliseen jumalanpalveluskulttuuriin, ja kyselimme oppailtamme kirkkoa. Sellainen löytyikin, joskin kirkko osoittautui jehovantodistajien valtakunnansaliksi – paikallisille ero ei tuntunut merkitsevän yhtä paljon kuin eurooppalaisille. Mieleenpainuvinta olivat kuitenkin riemukas vastaanotto, iloiset hymyt ja kymmenet kättelyt. Kukaan ei ensimmäiseksi ihmetellyt tai kysellyt, mitä olimme tekemässä. Mission tai projektin sijaan ainoa tehtävämme oli tuntea itsemme tervetulleiksi.

Heini Arjava

Varovainen kannattaa aina olla.

Varovainen kannattaa aina olla.

Kuvapostaus Mthambothinistä

Hei kaikki!

Nyt kun koko tutkimusryhmämme on suurinpiirtein yhdessä kasassa ja sain kamerani takaisin, lisäilen vähän kuvia matkan varrelta. Suurin osa augmenttiryhmämme nauhoituksista on nyt tehty, mitä sujuvasti päätin juhlistaa saamalla porukassamme kiertäneen flunssan. Nämä pari päivää ovat olleet minulle siis tehokasta paperityöaikaa.

Ryhmämme tutkimuksen kohde, augmentti, tarkoittaa substantiivien luokkaa merkkaavan tunnukseen eteen liittyvää vokaalia, eräänlainen pre-prefiksi. Esimerkiksi substantiiviluokan 9 kirja-sanassa, incwadi, substantiiviluokan tunnus on in jossa i-vokaali on augmentti. Monissa bantukielissä augmentilla katsotaan olevan referentiaalinen funktio, sillä merkataan puheen kohteen olevan entuudestaan tuttu tai muulla tavalla spesifimpi. Suurpiirteinen vastine olisi esimerkiksi englannista tutut määräisyysartikkelit a(n)/the. Näillä näkymin tutimustemme perusteella tämä referentiaalisuusfunktio puuttuu etelä-ndebelessä ja lähes säännöllisesti pysyy sanoissa, joko itsenäisenä tai fuusioituneena edellisen sanan loppuvokaaliin. Lähikielissä zulussa ja xhosassa referentiaalisuusfunktio on selvästi vahvempi. Joitain kiinnostavia havaintoja olemme kuitenkin saaneet aikaiseksi, ja tuloshan se tämänlainenkin tulos on.

Sitten niitä kuvia.

Naisten tervetulotanssi Mosesetjhanassa. Nilkkoihin sidotut helistimet on tehty vanhoista muovipusseista.

Naisten tervetulotanssi Mosesetjhanassa. Nilkkoihin sidotut helistimet on tehty vanhoista muovipusseista.

Pohjois-ndebeleaktiivien lauluyhtye esittää kansan epävirallisen kansallislaulun.

Pohjois-ndebeleaktiivien lauluyhtye esittää kansan epävirallisen kansallislaulun.

Ndebelemiesten tanssi pillien tahdissa.

Ndebelemiesten tanssi pillien tahdissa.

Soolo-osuus.

Soolo-osuus.

Mörön tarina jäi mysteeriksi.

Mörön tarina jäi mysteeriksi.

Bussimatkalla Mashashaneen.

Bussimatkalla Mashashaneen.

Kuoppatiellä ajettiin lehmää nopeammin. Nippanappa.

Kuoppatiellä ajettiin lehmää nopeammin. Nippanappa.

Sähkötolpat landella.

Sähkötolpat landella.

Mashashanen maisemia.

Mashashanen maisemia.

Mthambothinin majoituspaikka maalattu perinteisin ndebele-kuvioin.

Mthambothinin majoituspaikka maalattu perinteisin ndebele-kuvioin.

Saikkupäivän paperihommissa.

Saikkupäivän paperihommissa.

Majapaikan kyltti.

Majapaikan kyltti.

Keskeneräiset taideprojektit, skeittilaudat ndebelekuosissa.

Keskeneräiset taideprojektit, skeittilaudat ndebelekuosissa.

Paikallista faunaa.

Paikallista faunaa.

Matka jatkuu, puolivälipyykki ylitetty.

Matka jatkuu, puolivälipyykki ylitetty.

– uYukhYukh

Kielielämäkertahaastatteluja Mthambothinissa

Hejsan! Lenan ja Ainon sosiolingvistinen väritystehtävä esittäytyy. Pyrimme selvittämään, minkälaisia asenteita ja käsityksiä ihmisillä on äidinkielen käsitteestä sekä etelä-ndebelestä ja muista erityisesti Etelä-Afrikassa puhutuista kielistä. Toivomme, että haastattelut valaisevat mielenkiintoisia sosiaalisia ulottuvuuksia, joita kielen käytöllä on. Kielielämäkertahaastattelut eivät ole varsinaisesti vakiintuneet tutkimusmenetelmänä, joten kyseinen metodivalinta on jo itsessään jännittävä.

Aloitamme useimmat haastattelut tehtävällä, jossa haastateltavat saavat värittää kielimuotokuvansa. Muotokuva antaa haastateltaville mahdollisuuden ilmaista heidän kieliin liittyviä ajatuksiaan ja tunteitaan, jotka voivat olla edustettuina kielimuotokuvassa eri tavoin. Jos haastateltava esimerkiksi mieltää punaisen rakkauden väriksi, saattaa hän valita punaisen värin edustamaan eniten rakastamaansa kieltä. Jos kokee ajattelevansa englanniksi, saattaa värittää kehonosista pään edustamaan englantia. Toisaalta joillekin ihmisille värit ovat vain värejä ilman tunneyhtymiä, ja se mihin kielet sijoittuvat kehossa voi olla täysin satunnaista. Muotokuvan tekemisessä ei ole sääntöjä. Ideana onkin, että muotokuvat toimivat hyvänä runkona itse haastattelulle, kun puhujat saavat omin sanoin selittää yksilöllisen teoksensa.

DSC_0985

Kielimuotokuvan hahmo.

Mthambothinissa asuvan Mamazana Sharon Ndalan kielimuotokuva valottaa väreillä ja ruumiinosilla ilmaisemisen mahdollisuuksia tutkimusmenetelmässämme (kuva alla). Esimerkissä edustettuina olevat kielet ovat ylhäältä alas luettuna englanti, etelä-ndebele (äidinkieli), swati, afrikaans ja venda, ja lisäksi pedi kuvasta katsottuna vasemmassa ja sotho oikeassa jalassa. Englantia edustamaan Ndala valitsi pään, joka on hänen mielestään yhteistä kieltä symboloiva ruumiinosa, ja keltaisen värin Ndala kokee symboloivan onnellisuutta, mikä kielii hänen positiivisesta suhtautumisestaan kyseiseen kieleen. Äidinkieltä, etelä-ndebeleä, Ndala valitsi edustamaan punaisen, “sydämen värin”, ja yläruumis symboloi “kehon kieltä”. Lisäksi ndebelen merkityksellisyydestä viestii sitä edustavan värin peittämän osan suuruus, kun taas hänelle vähemmän merkityksellisille kielille varattu osuus on huomattavasti pienempi.

DSC_0984

Mamazana Sharon Ndalan kielimuotokuva.

Itse haastatteluissa kyselemme puhujien elämän vaiheista sekä kielen käyttöön ja oppimiseen liittyvistä kokemuksista ja tunteista. Mielenkiintoista on myös kuulla puhujien elämän varrella koetuista muutoksista näiden asenteiden suhteen.

Mthambothinissa eräs haastateltavistamme, Elisabeth Phumzile Sibiya, antoi haastattelun päätteeksi meille kunnian kuvata itseään perinteisessä ndebeleasussa, jonka kokonaisuus riippuu ikäryhmästä ja siviilisäädystä. Paikallinen avustajamme ja tulkkimme Nomzamo Tjiane auttoi meitä ymmärtämään haastattelemamme naisen asukokonaisuuden yksityiskohtien merkityksiä, ja kokosi niistä pienen ndebelenkielisen sanastonkin:

umkhala – päähine, jota voi käyttää kuka tahansa

nogiciza – rengas kaulan ympärillä, jota käyttävät naimisissa olevat

umbhalo – värikäs huopa, jota voi käyttää kuka tahansa

phobo – yläruumiin peittävä vaate. Jos henkilö on naimaton, yläruumis on paljas

igrolweni – jalkoihin laitettava kultainen rengas, joita naimisissa olevilla on kaksi ja naimattomilla neljä kummassakin nilkassa

idzila – muut kultaiset koristeet

DSC_0973

Elisabeth Phumzile Sibiya

Edellisten lisäksi naisella on kuvassa päällään myös alaruumiin peittävä vaate, joka on naimisissa olevilla naisilla pidempi kuin naimattomilla, sekä kaksi rengasta vyötärön ympärillä, joita voi käyttää kuka tahansa.

Nuhaisin terveisin, I know & Learner

PS. Lähipäivinä Stephan tulee päivittämään blogiin omista tutkimuksistaan, joista tässä on hieman esimakua:

IMG_1801

DSC_0938

DSC_0976

DSC_0986

Toisen sosiolingvisten tiimin tutkimuksia

Hei,

Tutkimusryhmämme koostuu yhdestä tohtorikoulutettavasta, yhdestä maisterivaiheen opiskelijasta ja yhdestä professorista.  Tavoitteenamme on suorittaa sosiolingvistinen tutkimusprojekti ndebelen kielen puhuma-alueella. Johtuen alueen historiasta, sen kielellinen tilanne on monimutkainen ja vielä riittämättömästi tunnettu. Tutkimus suoritetaan kyselykaavaketta hyödyntävien haastatteluiden avulla. Kyselykaavakkeemme perustuu Euroopan kielidiversiteettiä tutkineessa Eldia-hankkessa (2010–2013) käytettyyn kaavakkeeseen, jota muokkasimme paremmin Etelä-Afrikan kontekstiin sopivaksi.

Saavuttuamme Etelä-Afrikkaan huomiomme kiinnittyi maan kielelliseen monimuotoisuuteen, joka ilmenee yhteiskunnassa kaduilla kuultavien kielten lisäksi poliittisista mainostauluista aina junan asemateksteihin. Maan kielellinen monimuotoisuus ilmenee myös yksilötasolla: monet tapaamistamme ihmisistä puhuvat useampia kieliä jokapäiväisessä elämässään. Epämuodollinen keskustelu paikallisten kanssa on ollut hyvin valaisevaa heidän kieliasenteidensa ymmärtämiseksi.

Saavuimme viime viikolla kentälle Mokopanen kaupungin vieressä sijaitsevaan Ga-sekgobokon kylään, jossa meidät toivotettiin tervetulleiksi rumpumusiikilla ja tanssiesityksellä. Esitys polveutuu suoraan ndebelejen perinteisestä sotatanssista ja on saanut uuden vähemmän vakivaltaisen muodon nykyisissä kylä juhlissa. Ystävällinen vastaanotto kaikkialla on helpottanut merkittävästi tutkimustamme. Kenttätutkimus on ollut myös molemminpuolista tutustumista, joka on tuottanut iloa puolin ja toisin.

Kielellinen tilanne Mokopanen ympäristössä on monipuolinen ja vaihtelee vahvasti kylittäin. Koulukieli, pohjois-sotho vaikuttaa siihen, että kielenvaihtoa tapahtuu alueella. Sendrebele- kieli elää kuitenkin vielä vahvasti kotikielenä, ja sitä käytetään myös laajasti kieliyhteisössä.

Kielen heikko poliittinen tilanne on johtanut aktivismiin sen tukemisen puolesta. Erityisesti kuninkaallisen perheen jäsenet, jotka edustavat perinteistä ndebele-kulttuuria, ovat aktivoituneet kielen säilyttämiseksi. Esimerkiksi Moshaten kuninkaallisessa heimoneuvostossa pöytäkirjat kirjoitetaan ndebeleksi vuonna 2001 laaditulla ortografialla. Kieltä ei kuitenkaan käytetä opetuksessa, ja monet sen puhujista eivät täten opi kirjoittamaan omaa äidinkieltään.  Tilannetta kuvaa vahvasti se, että Moshaten kylän ndebele-kuninkaallisten hautausmaassa tekstit ovat kirjoitettu englanniksi ja pohjois-sothoksi.

Kyltit Mokopanen ympäristössä ovat pääasiallisesti englanniksi, mutta afrikaans on myös vahvasti edustettuna. Mainoksia ja lentolehtisiä jaetaan kuitenkin pohjois-sothoksi, joka on monen äidinkieli. Kirjallinen koodinvaihto on alueella esiintyvä erityisen kiinnostava ilmiö. Pohjois-sotholla kirjoitetussa tekstissä näkee ajoittain englantia osana tekstiä.

20160517_173739

Tupu, Hupu ja Lupu lähdössä Siyabuswaan

-Sami, Markus, Riho

 

 

Mokopanesta Mtambothiniin

Täristyämme lauantaina Limpopon bush- ja highveldin kuoppaisilla hiekkateillä suuntasi ensimmäinen osa ryhmästämme sunnuntaina Mokopanesta omatoimisesti autoillen kohti Mpumalangan provinssia ja Siyabuswan pikkukaupunkia. Muutamaa oikeasta risteyksestä ohiajamista ja elämäänsä väsynyttä vastaantulevaa ohittajaa lukeenottamatta n. 150 kilometrin matka sujui hyvin, ja löysimme perille majapaikkoihimme.

Osa meistä yöpyy perinteisemmässä bed & breakfast -tyyppisessä majapaikassa, paikallisen kuninkaallisen suvun mukaan nimetyssä KwaMahlangussa, ja toiset taas kuulun ndebele-taiteilija Esther Mahlangun taidekoulun yhteydessä sijaitsevassa Lombeni-majatalossa. Estheristä kertovat myöhemmin lisää Aino ja Lena, jotka haastattelevat häntä huomenna.

DSC_0951

DSC_0953

DSC_0943

Kauttaaltaan Ndebele-taiteella koristeltu Lombeni sijaitsee idyllisessä Mthambothinin (afrikaansiksi Weltevrede) kylässä muutaman kilometrin päässä Siyabuswan kaupunkimaisemmista osista. Mthambothinissa autenttista kenttätyöilmapiiriä tuovat muun muassa innoissaan tervehtivät lapset ja lukuisat vapaana vaeltelevat kotieläimet. Äänityksissämme voi kuulla kielenoppaiden puheen lisäksi kukkojen kieuntaa ja aasien huutoja, ja varsinkin monet kissan- ja koiranpennut kirvoittavat joukostamme usein ihastuneita huudahduksia. Myös vastaanotto paikallisten taholta on ollut erittäin lämmin.

IMG_20160515_145412

Hieman ei-toivottua jännitystä elämiimme tuovat majapaikan seinillä elelevät suuret, vaikkakin harmittomat hämähäkit. Paikalliset ovat myös varoitelleet kivuliaasti purevista muurahaisista sekä ruohikoissa vaanivista käärmeistä. Jälkimmäisistä ei toistaiseksi ole onneksi havaintoja.

Lähipäivinä eri ryhmät kirjoittavat omasta tutkimuksestaan erilliset postaukset. Stay tuned.

<3:lla Stefu

Kuulumisia Mosesetjanesta

Hei kaikille,

Viime päivät ovat olleet todella mielenkiintoisia kaikkien tutkimusryhmien osalta. Tässä postauksessa kuulumisia Mosestjanesta, erityisesti Isaleen, Maikin ja Niinan sosiolingvistisen ryhmän kenttätöistä.

Teemme siis tutkimusta sendrebele-kielen puhujien asenteista ja mielipiteistä kielen kehittämisen suhteen sekä poliittisista liikkeistä sen aseman parantamiseksi Etelä-Afrikassa. Haastavaa kielen aseman parantamisessa on se, ettei Etelä-Afrikan hallitus ole tunnustanut kieltä maan viralliseksi kieleksi, sekä se, ettei sitä ole kirjallisena: kielelle ei ole luotu ortografiaa eikä kielen kuvauksia ole saatavilla. Kielen puhujatkaan eivät siten kirjoita sitä. Tapasimme neljän päivän aikana monia kiinnostavia ihmisiä, jotka joko puhuivat sendrebeleä äidinkielenään tai toisena kielenä.

Ensimmäinen kenttäpäivä alkoi aikaisin vierailulla kylän kuninkaallisessa ndebele-perheessä. Meidät otettiin vastaan kunniavieraita ja esittelytilaisuus kesti lähes tunnin. Esittelyyn kuului koko kuninkaallisen perheen jäsenten esitteleminen nimeltä sekä perhesuhteiden kuvaaminen.  Tämän jälkeen oli professorimme vuoro esitellä ryhmämme ja tutkimusaiheemme.  Perheen vanhin rouva tanssi ja lauloi suvun ylistyslauluja, jonka jälkeen pääsimme aloittamaan haastattelut. Haastattelimme muun muassa suvun vanhimpia naisia tulkin välityksellä. Haastateltavat olivat hyvin aktiivisia ja otettuja siitä, että olimme kiinnostuneita heidän kulttuuristaan, kielestään ja perinteistään.

13223524_10153967944298673_97156334_o

13223489_10153967944453673_2112156551_o

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tutkimusryhmämme: Niina, Maikki, Isalee, Mimi ja edessä eräs haastateltavista

Seuraavana päivänä matkasimme kohti Mashashane-nimistä kylää, jossa kaikki ryhmäläiset tekivät omia tutkimuksiaan eri perheissä. Mashashanessa haastattelimme vanhuksia, jotka kertoivat olevansa huolissaan kielen asemasta Etelä-Afrikassa ja sen tulevaisuudesta.  Haastattelimme myös muutamia sendrebele-aktivisteja ja ihmisiä, jotka ovat pyrkineet edistämään kielen asemaa eri tavoin. Vierailimme erään iäkkään pastorin luona, joka oli kääntänyt kirkkohymnejä sendrebeleksi. Pastori puhui sendrebeleä äidinkielenään ja koki hyvin tärkeäksi kielen kehittämisen hengellisellä tasolla. Hän arvioi kielen puhujien lukumäärän olevan lähellä miljoonaa.

13210921_10153599854855108_2095639536_o

Maisemia Mashashanessa

Toinen puoli tiimistämme suuntasi Ga-Maraban kylään, jossa tapasimme kyläneuvoston ja pyysimme heiltä lupaa haastatella kylän asukkaita. Käytyämme läpi perusteellisen esittelykierroksen ja kerrottuamme tutkimuksemme tarkoituksesta saimmekin luvan ja pääsimme haastattelemaan kyläläisiä. Ga-Maraban asukkaat olivat olleet hyvin aktiivia kielensä oikeuksien suhteen: he olivat lähettäneet hallitukselle useita pyyntöjä kielen virallistamisen puolesta ja kertoivat käyneensä protestoimassa Pretoriassa asti. Oli hyvin mielenkiintoista kuulla, miten ihmiset itse kokivat kielensä aseman ja kuinka he haluaisivat sitä parantaa.

Viimeisenä päivän vietimme majapaikassamme Mosesetjanessa ja haastattelimme siellä sendrebelen puhujia. Kiinnostavan haastattelun antoi eräs 15-vuotias poika, joka puhui sendrebeleä toisena kielenään ja sepediä äidinkielenään. Poika oli todella tietoinen kielen nykyisestä asemasta ja sen haasteista yhteiskunnassa. Hän mainitsi muun muassa nuorten puhuvan sendrebeleä enimmäkseen isovanhempiensa kanssa ja monien tuntevan jopa häpeää puhuessaan kieltä, jota kukaan ei osaa kirjoittaa. Kuulimme myös monia muita kiinnostavia haastatteluja. Kaiken kaikkiaan tutkimustyömme kentällä on ollut todella antoisaa ja olemme kuulleet mielenkiintoisia tarinoita monilta eri ihmisiltä. Erityisen kiinnostavaa on ollut vertailla nuorten ja iäkkäiden asenteita kieltä kohtaan sekä siitä, kuka kenenkin mielestä on vastuussa kielen kehittämisestä ja elvyttämisestä.

13242260_10153967969803673_946207607_o

Iltamaisema Mosesetjanen kylässä

Eilen tutkimusryhmämme saapui Mokopaneen. Suunnitelmissa on haastatella muutamaa kieliaktivistia, jotka ovat paikallisen lehden toimittajia. Lisää mielenkiintoisia kertomuksia siis vielä luvassa!

-Isalee, Maikki, Niina

 

 

 

Mokopane

Terveisiä Mokopanen iltalämmön hektisestä sykkeestä!

Mokopane on noin 30 tuhannen asukkaan kaupunki Limpopon provinssissa, reilun puolentoista tunnin ajomatkan päässä Pretoriasta. Torstaiaamuna Pretoriassa jakauduimme bussi- ja autokyydeille meneviin, heitimme laukkumme ajoneuvoihin ja lähdimme matkaan. Etelä-Afrikan liikennekulttuuri on osoittautunut huomattavasti pelättyä kesymmäksi; pahempia kokemuksia saa tarvittaessa jo Etelä-Euroopassa.

Saavuttuamme Mokopaneen, joukkueemme jakautui kahteen: keskustan majataloon jääviin ja niihin, jotka jatkavat läheiseen Mosesetjanan kylään. Majatalon porukka kuitenkin jatkoi pian matkaansa Mosesetjanaan, missä ryhmäämme odotti tervetuliaisseremonia. Saimme kokea perinteistä ndebelenaisten ja -miesten ryhmätanssia rumpujen tahdittamana. Myös paikallisen ndebele-aktiivien ryhmä esittäytyi ja kertoi toiminnastaan. Vastaanotto oli kaikin puolin lämmin ja vieraanvarainen, itselle parhaimpana muistona jäivät kylän lapset, jotka kiinnostuneina tulivat seuraamaan, mitä kylän majatalolla oikein tapahtuu. Myös lasten vilpitön riemu vastaanottoseremonian tanssiesityksistä jäi pysyvästi mieleen.

Sää Mokopanessa on ollut jonkin verran lämpimämpi Pretoriaan verrattuna, vaikkei se vastaakaan luultavasti kenenkään ennakkokuvaa Afrikan säätilasta. Keskipäivän lämpötilat voivat huidella hellelukemissa, mutta pimeän tullen lämpötila laskee hyvinkin nopeasti 15:een asteeseen ja allekin. Tuulisessa iltasäässä harva tohtii pukeutua shortseihin ja sandaaleihin.

Perjantaina 13. päivä oli luvassa ensimmäinen kohtaaminen informanttiemme kanssa. Ennalta järjestetyt vieraamme saapuivat Mokopanen majataloomme kello yhdeksän aamulla, ja pian ryhdyimme tositoimiin. Oman ryhmämme, augmenttiryhmän, kannalta Mokopane on vain logistisesti pakollinen välipysähdys; alueella puhuttavassa Pohjois-Transvaalin ndebelessä augmentti on suurimmalta osin hävinnyt, sitä näkyy jäänteenä joissain omistusrakenteissa. Itselleni tämä oli kuitenkin erinomainen tilaisuus opetella diktofonin käyttöä, testata laatimiamme kyselylomakkeita ja yleisesti totuttautua elisitointiin työskentelymetodina. Ensikertalaisena työ oli yllättävän monipolveista, muuttujia on hyvin paljon. Informanttien omat kielitaustat ja -taidot vaihtelevat suuresti, kuten myös kärsivällisyys istua paikoillaan ja toistella lähes identtisiä lauseita.

Loppujen lopuksi kokemus oli kuitenkin rohkaiseva, enkä epäile yhtään, etteikö loppumatkan työstä selvitä. Oikea totuushan myös vasta valkesi hetki sitten itselleni. Informanttien nauhoittaminen, kysely ja elisitointi on hommasta vielä se kevyempi puoli, jäljellä on nauhoitusten kopioiminen, translitterointi, saattaminen kirjalliseen muotoon ja sen jälkeen on vielä analyysin aika. Rento lomamatka loppu viimeistään tänään.

– Jukka

ps. Kuvia minulla ei toistaiseksi tähän postuakseen ole lisätä, kamera on Mosesetjanassa. Jälkeenpäin niitäkin on luvassa!

Pretoria kuvina

Moi,

Internet ei siis ole toiminut kovin hyvin, joten tässä muutama kuva viime päiviltä! 🙂

DSCF4747

Näkymä University of South Africa -yliopistolta.

DSCF4764

Osa tutkimusryhmästämme University of South African pääsisäänkäynnillä.

DSCF4766

UNISA-yliopiston vaakuna.

DSCF4775

Tervetuliaissanat UNISA:ssa: Professori Matjila, Afrikan tutkimuksen professori Axel Fleisch ja professori Sonja Bosch.

DSCF4794

Suomalaisia ja eteläafrikkalaisia professoreja: Axel, isiNdebelen lehtori NJ Malele, itämerensuomalaisten kielten professori Riho Grünthal, yleisen kielitieteen professori Matti Miestamo, Sonja Bosch ja antropologian professori Chris van Vuuren.

DSCF4768

Nelson Mandelan ajatuksia kaikilla Etelä-Afrikan yhdellätoista virallisella kielellä.

DSCF4822

Tutkimukseen syventymistä illalla asunnolla.

DSCF4837

Meidän tutkimusryhmämme Pretorian yliopiston vierailulla.

DSCF4832

Pretorian yliopiston sisäänkäynti.

DSCF4844

Tutkimusryhmämme kuuntelemassa luentoja Pretorian yliopistolla Etelä-Afrikan kielipolitiikasta ja sen tutkimusmetodeista.

DSCF4847

Professori Elsabé Taljaard pitämässä luentoa.

DSCF4863

Professori Danie Prinsloo esittelee hyvin vanhoja pohjoissothonkielisiä sanastokortteja, jotka odottavat käsittelyä varastossa.

 

DSCF4866

Tutkimusryhmämme yliopiston aukiolla.

 

ps. Sosiaalisen median käyttäjille: lisää kuvia löytyy instagramista #hals2016southafrica

 

 

Vierailu Pretorian yliopistoon

Kuten otsikosta voikin päätellä, tänään vierailimme University of Pretoriassa. Yliopisto perustettiin vuonna 1908 ja oppilaita on noin 60 000. Vierailimme tutkimuksiimme liittyen Afrikan kielten laitoksella ja saimme kuulla kolme kiinnostavaa luentoa liittyen Etelä-Afrikan kielten tutkimukseen ja kielipolitiikkaan.

Professori Elsabé Taljard kertoi meille hieman yliopiston historiasta ja siitä, miten Afrikan kielten laitoksen nimitys on vuosien varrella muuttunut poliittisten syiden vuoksi. Yksi hänen esille tuomansa huomio olikin se, että laitos on keskittynyt eteläafrikkalaisten kielten tutkimiseen, eikä afrikaans kuuluu Afrikan kielten laitoksella opetettaviin kieliin. Laitoksen johtaja, professori Danie Prinsloo piti luennon sanakorpusten luomisesta ja niiden hyödyntämisestä interaktiivisten sanakirjojen luomisessa. Sibongile Maako antoi meille lyhyen esitelmän Etelä-Afrikan kielipoliittisesta tilanteesta ja kielten aseman kehittämisestä. Maako on itse keskittynyt toisen tutkimamme kielen, etelän-ndebelen, aseman kehittämiseen. Hän työskentelee PANSALB:ille, joka on vastuussa eteläafrikkalaisten virallisten kielten kehittämisestä ja niiden aseman turvaamisesta. Zulun kielen opettaja Brenda Bokaaba toi esille myös kielten standardisoinnin ongelman Etelä-Afrikassa. Hän puhui esimerkiksi siitä, miten kolonisaation kielet, englanti ja afrikaans, ovat vaikuttaneet murteiden välisiin eroihin.

Loppuillan vietämme majapaikassa pizza-illan merkeissä ja huomenna suuntaamme kohti Mokopanea! Seuraavissa postauksissa pääsemmekin kertomaan enemmän siitä, miten eri ryhmien tutkimukset kentällä ovat lähteneet käyntiin.

Lotjhani! Ninjani?

Saavuimme Pretoriaan maanantaiaamuna. Lento Istanbulin kautta kesti yhteensä noin 15 tuntia, joten ensimmäinen päivä meni lähinnä matkasta toipuessa. Sää Pretoriassa on yllättävän viileä, sillä Etelä-Afrikassa on tällä hetkellä talvi. Vietämme Pretoriassa yhteensä neljä päivää, jonka jälkeen jakaudumme pienemmissä tutkimusryhmissä eri paikkakunnille.

Tänään vierailimme University of South Africassa (UNISA), Afrikan tutkimuksen laitoksella. UNISA on Afrikan mantereen suurin yliopisto, ja toimii täysin etäopetuksella. Oppilaita on yli 300 000. Kuuntelimme kiinnostavan luennon UNISAn tutkijoilta koskien Ndebele-kansaa sekä isiNdebelen kieltä. Saimme myös lyhyen intensiivikurssin kieleen. Tämän blogitekstin otsikko onkin isiNdebeleä ja tarkoittaa ”Hei! Mitä teille kuuluu?”.

Loppupäivän syvennyimme omiin tutkimusaiheisiimme ja esivalmisteluihin. Huomenna suuntaamme vierailulle University of Pretoriaan.

Tässä vielä lyhyt kielikurssi isiNdebelestä kiinnostuneille (kysymykset ja vastaukset ovat yhdeltä ihmiseltä yhdelle, sosiaaliselta statukseltaan samantasoiselle ihmiselle):

Mitä kuuluu? Unjani?

Minulle kuuluu hyvää, entä sinulle? Ngikhona, wena unjani?

Mikä sinun nimesi on? Ungubani ibizo lakho?

Minun nimeni on x. Ibizo lami ngingu X.

Missä sinä asut? Uhlala kuphi?

Asun Suomessa. Ngihlala eFinland.

Kiitos Ngiyathokoza

Kyllä Iye

Ei Awa

Anteeksi Ngiyacolisa

Näkemiin Sala kuhle

Palaillaan pian uusien kuulumisten merkeissä!

ps. Valitettavasti emme onnistuneet lataamaan kuvia huonon netin takia, mutta lisäämme niitä myöhemmin.