Olemme jo kotiutuneet Etelä-Afrikan talvesta Suomen kesään, mutta blogin päivitykset jatkuvat seuraavina päivinä vielä muutaman viimeisen tutkimusaiheen ja -seikkailun käsittelyllä.

Fonologiaryhmän (Lotta, Nailya, Antti, sekä vasta kentällä lopullisesti ryhmään liittyneenä Stephan) tutkimusaiheiksi valikoituivat yhtäältä substantiivien toonit ja toisaalta klikkikonsonantit, jotka joskus myös avulsiiveina sekä naksaus- tai maiskausäänteinä tunnetaan. Ryhmässä valmisteltiin elisitaatiolistoja kummankin ilmiön tutkimiseksi – käytännössä siis sanalistoja sekä erilaisten sanojen yhteydessä käytettäviä kehyslauseita. Esimerkiksi:

kirja – incwadi

kirjoja – iincwadi (Kuten tarkkakorvaiset saattavat huomata, ylemmän yksikkömuodon ja tämän monikkomuodon eron kuulee lähinnä sävelkulusta eli tooneista, sekä jälkimmäisen pidemmästä nasaalista; vokaalin pituudella sen sijaan ei ortografisesta ratkaisusta huolimatta ole merkitystä – itse asiassa juuri näissä esimerkeissä puhuja lausuu yksikkömuodon ensimmäisen vokaalin pidempänä kuin monikon)

Minulla on hyvä kirja. – Nginencwadi ehle.

Minulla on hyviä kirjoja. – Ngineencwadi ezihle.

Minulla ei ole hyviä kirjoja. – Anginaancwadi ezihle.

Tuo on hyvä kirja. – Leyi yincwadi ehle.

Näen kirjan hyvin. – Ngibona incwadi kuhle.

Klikkien tutkimukseen valittiin tietenkin sanoja, joissa näitä konsonantteja on, sisällyttäen mahdollisimman laajasti erilaisia konteksteja. Ngunikielten ortografiassa esiintyy kolmenlaisia klikkejä: dentaalisia (c), alveolaarisia (q) ja lateraalisia (x), ja näiden eri variaatioita, kuten nasaalinen nq, soinnillinen gq tai aspiroitu qh. Ennakkotietojemme mukaan Mpumalangan ndebelessä (etelä-ndebele, omaperäinen nimitys isiNdebele) ei kuitenkaan olisi odotettavissa kuin yksi foneeminen klikkien sarja (viidellä eri ääntämistavalla), eikä Limpopon ndebelessä (omaperäiseltä nimitykseltään Sendrebele) ensimmäistäkään. Oli siis kiinnostavaa havaita klikkien variaatiota Mpumalangassa sekä kognaattisanojen (eli alkuperältään samojen sanojen) konsonantteja Limpopossa.

Toonien tutkimiseen pyrittiin valitsemaan kattavasti eripituisia sanoja erilaisten toonikuvioiden kartoittamiseksi. Tässä selvitystyössä kehyslauseiden käyttäminen oli ensiarvoisen tärkeää toonien ilmentymisen ailahtelevaisuuden johdosta, ja osittain juuri siksi kehyksiä käytettiin myös klikkisanojen kanssa mahdollisimman laajan aineiston keräämiseksi.

Elisitaatiolistojen läpikäyminen ja samanlaisina toistuvien (joidenkin sanojen kohdalla järjenvastaisten) lauseiden jankkaaminen voi joskus olla puuduttavaa puuhaa erityisesti informanteille, jotka eivät välttämättä tarkalleen tiedä, mitä varten tutkija haluaa kerätä juuri tällaista materiaalia. Nauhoitussessiot oli siis syytä pitää inhimillisen pituisina. Tässä ilmeisesti onnistuttiin hyvin, sillä ajoittaisesta tylsistymisestä huolimatta kaikki informantit jaksoivat reippaasti ja mukisematta käydä läpi tarvitsemamme aineiston – ainoastaan käyttämistämme sanakirjoista saimme välillä moitteita. Esimerkiksi internet on ilmeisesti mieluummin englantiperäinen lainasana i-inthanethi, kuin vartavasten kehitetty omaperäinen uudissana ithungelelwanohlanganiso. Emme myöskään saaneet kovin hyviä tuloksia kielitoimiston kehittelemälle videonauhuri-sanalle isibonisisidlalisimdumo (josta ehkä aika on ajanut pahasti ohi).

Koska me kirjoittajat keskityimme omassa tutkimuksessamme klikkejä sisältävien sanojen ääntämykseen, emme pysty tässä kertomaan tarkemmin siitä, millaisia havaintoja matkalla toonien osalta tehtiin. Omasta tutkimusaiheestamme voimme kuitenkin raportoida jossain määrin kiinnostavia havaintoja.

Kenttätyön alkuvaiheessa Limpopossa (Mokopanessa ja Ga-Marabassa) tiesimme ennalta lähinnä odottaa klikkien puutetta. Matkan tällä omalta osaltamme lyhyeksi jääneellä osiolla (vietimme Limpopossa vain kolme yötä) halusimmekin lähinnä testata sanalistojemme soveltuvuutta, ja jos mahdollista, siinä sivussa etsiä etelä-ndebelessä esiintyvien klikkejä sisältävien sanojen sukulaissanoja eli kognaatteja Limpopossa puhutusta ndebelen kielestä.

Odotuksemme täyttyivätkin jossain määrin: omaperäisessä sanastossa ei Limpopon ndebelessä esiinny lainkaan klikkejä, ja vaikka selviä kognaatteja löytyi määrällisesti hyvin vähän, on meidän ja muiden matkalaisten keräämän aineiston pohjalta ehkä jo mahdollista arvioida äännevastaavuuksia tutkimiemme ndebele-kielten välillä. Lisäksi mielenkiintoinen havainto oli, että vaikka missään oletettavasti vanhemmassa sanastossa ei Limpopon ndebelessä esiintynytkään klikkikonsonantteja, osasivat useat puhujat kuitenkin tuottaa klikkejä, ja jopa käyttävät niitä tietyissä sanoissa myös ndebeleä puhuessaan. Nämä sanat vaikuttivat kuitenkin olevan uusia lainoja, luultavasti zulusta, jota monet koulutetummat ihmiset myös Mokopanen seudulla osaavat ainakin jonkin verran, ainakin jos työ- tai opiskelusyistä viettävät aikaa Pretoriassa tai Johannesburgissa.

Mpumalangan puolella pääsimme keskittymään ensisijaiseen tutkimuskysymykseemme eli etelä-ndebelen klikkien ääntämykselliseen vaihteluun. Vaikka myös etelä-ndebelen ortografiassa erotetaan toisistaan dentaalinen <c>, alveolaarinen <q> ja lateraalinen klikki <x>, havaitsimme nopeasti, että lähtöolettamuksemme mukaan etelä-ndebelessä vaikuttaisi tosiaan olevan vain yksi foneeminen klikkisarja. Tämä tarkoittaa lyhyesti ilmaistuna sitä, että klikkien ääntämyksessä kielen tarkalla sijainnilla suussa ei ole väliä sanojen merkityksen kannalta, eikä klikin kirjoitusasulla vaikuttanut olevan vahvaa korrelaatiota ääntämys- eli artikulaatiopaikan kanssa.

Klikkien ääntämys vaihteli silti suuresti niin puhujien välillä kuin myös yhden ja saman puhujan puheessa. Useampikin puhuja äänsi sanat aluksi alveolaarisella klikillä (joka on usein kovaäänisin ja huomiota herättävin), myöhemmillä kerroilla dentaalisina, ja lopulta lausekehyksissä joskus jopa ilman klikkiä, korvaten klikkikonsonantit vastaavan ääntämyspaikan tavanomaisemmilla soinnittomilla klusiileilla. Eräänlaisena tendenssinä havaitsimme, että nuoremmilla puhujilla klikeissä oli enemmän ääntämyksellistä vaihtelua, ja he tuntuivat myös herkemmin yrittävän pitää ääntämyksessä yllä kirjoitusasun mukaisia artikulaatiopaikan eroja, niin kuin ne esiintyvät lähisukukielissä zulussa ja xhosassa. Nämä erot kuitenkin kuuluivat yleensä korkeintaan ensimmäisillä ääntämiskerroilla, ja lähinnä silloin kun yksi meistä oli ensin ääntänyt sanat muita ngunikieliä vastaavalla tavalla, artikulaatiopaikat erotellen.

Tutkimushypoteesimme on tällä hetkellä seuraava: nuorempien sukupolvien korkeampi koulutusaste, parempi oman kielen kirjoitustaito ja suurempi altistus sukulaiskielille, joissa klikkien artikulaatiopaikoilla on merkitystä, ovat merkityksellisiä tekijöitä klikkien ääntämyksellisen variaation lisääntymisessä nuorempien puhujien puhumassa etelä-ndebelessä vanhempien sukupolvien kieleen. Ainiestomme ei luultavasti yksinään ole tarpeeksi laaja, jotta asiaa voitaisiin yksin sen pohjalta tyhjentävästi selvittää, mutta ainakin pääsimme odottamattoman ja mielenkiintoisen tulevan tutkimusaiheen äärelle.

Toinen mielenkiintoinen havainto klikkien ääntämyksestä etelä-ndebelessä oli se, että vaikka kielen kirjoitusjärjestelmässä erotellaan toisistaan viisi klikkien ääntämyksen tapaa (“tavalliset” <c>, <q>, <x>, aspiroidut <ch>, <qh>, <xh>, “soinnilliset”/”depressorit” <gc>, <gq>, <gx>, nasaaliset <nc>, <nq>, <nx> ja prenasaloidut/nasaaliset depressorit <ngc>, <ngq>, <ngx>), eivät <g>-alkuiset niin sanotut soinnilliset klikit ole soinnillisia tai eroa millään muullakaan tavalla ääntämyksellisesti “tavallisista” klikeistä, ja samaten <n>-alkuiset nasaaliset klikit ja <ng>-alkuiset prenasaloidut klikit vaikuttavat ääntyvän keskenään identtisesti. Näitä kahta paria erottavat ilmeisesti toisitaan vain tonaaliset tekijät, sillä <g>:llä kirjoitettavat klikit kuuluvat niin kutsuttuun depressorikonsonanttien ryhmään, jotka aiheuttavat seuraavalle vokaalille muutoksia sävelkulussa, joita ilman <g>:tä kirjoitettavien klikkien jälkeen ei esiinny.

-Klikkien kingi Antti & maiskausäänteiden maisteri Stephan