29-01-2018 | Kolmas kerta toden sanoo

Ja homma sujuu

Kolmas kurssikerta sujui jo huomattavasti sulavammin kuin aikaisemmat hikoilusessiot. Perusteet tuntuvat olevan jo hyvin hallussa riittävän kertaamisen johdosta, teknisen näpertämisen ja sähläämisen sijaan pystyn jo paremmin keskittymään tutkittavan aiheen sisäistämiseen ja analysoimiseen.

Tehtäviemme tavoitteena oli oppia järjestämään, siistimään ja tuottamaan tietoa jotta karttojen laatiminen ja tiedon analysoiminen onnistuisi tehokkaammin. Yhdistelimme saman ominaisuuden omaavia polygoneja yhdeksi kokonaisuudeksi ja tuotimme uutta tietoa vanhan pohjalta.

Huipulla ei tulvi

Otin raporttiini mukaan Suomesta laatimani tulvaindeksin sekä järvisyysprosentin. Tulvaindeksikartan (kuva 1) tulkinta on kuvan koosta sekä suuresta objekti määrästä hieman sekava mutta siitä tulee mielestäni tarpeeksi hyvin esiin maamme tulvaherkät alueet. Suomen tulvaherkimmät alueet sijaitsevat rannikoilla, varsinkin Pohjanmaalla sekä Lounais- ja Etelä-Suomessa, isojen jokien varsilla Lapissa sekä vesistöisessä Järvi-Suomessa. Tulviin vaikuttavat Lapissa keväisin sulava lumi ja jää sekä jään muodostamat jääpadot jotka tukkivat joet. Pohjanmaalla suurin tekijä tulvien syntymiseen on alava maa. Järvi- sekä Etelä-Suojemessa vesistöjen läheisyys ja paikoittain alavamaa lisäävät riskiä joutua tulvan tielle. Voimakkaat syklonit varsinkin lumen sulamisen yhteydessä lisäävät riskiä koko valtakunan tasolla.

Tarkemmin tulvaherkkiä alueita pääsee tarkastelemaan Tulvakeskuksen: Tulvakartta -palvelusta (http://paikkatieto.ymparisto.fi/tulvakartat/Html5Viewer_2_7/?locale=fi-FI). Viime vuotisia tulvia, vesistöjen korkeuksia sekä tutkimusasemien sijainteja pääsee tarkastelemaan: Tulvakeskuksen Tulva-alueita tulkittuna tutkasateliittikuvista -palvelusta (http://syke.maps.arcgis.com/apps/webappviewer/index.html?id=3a9d49ab089645d8b10452cd24ec8328).

 

Kuva 1. Suomen tulvaindeksi. Kartasta on havaittavissa suomen tulva-alttius alueittain.

 

Toinen laatimani kartta järvien viemästä pinta-alasta hahmottaa hieman vesistöjen sijoittumista maassamme (kuva 2). Kuten kartasta on tulkittavissa vesistöjen sijainneilla on paikoittain korrelaatiota tulvaesiintymien kanssa. Vähäinen järvipinta-ala ei kuitenkaan ole suoraan verrannollinen tulvien kanssa, tämä on huomattavissa Pohjanmaalla.

 

Kuva 2. Suomen järvisyysprosentti alueittain. Kartan diagrammeissa ruskea indikoi maapinta-alaa ja sininen järvien peittämää pinta-alaa. Nähtävästi legendan otsikot eivät aivan selitä itseään täysin auki. JarvisuusP tarkoittaa järvisyysprosenttia, järven peittämää pinta-alaa. Jarvettomy eli järvettömyysprosentti auttaa kuvastamaan järvipinta-alan osuutta kokonaispinta-alasta.

Mitä jäi käteen

Kolmas kurssikerta kertasi melko paljon vanhoja asioita, hyvä sisäistämisen kannalta. Uutena asiana kävimme tietokantataulujen siistimistä ja syvennyimme vielä hieman enemmän uuden tiedon luomiseen vanhan pohjalta. Nautin täysin siemauksin.

 

– Roope Heinonen 29-01-2018

Lähteet: 

Tulvakeskus, Tulvakarttapalvelu, Nähtävissä: http://paikkatieto.ymparisto.fi/tulvakartat/Html5Viewer_2_7/?locale=fi-FI, katsottu: 29.01.2018

Tulvakeskus, Tulvakeskuksen Tulva-alueita tulkittuna tutkasateliittikuvista, Nähtävissä: http://syke.maps.arcgis.com/apps/webappviewer/index.html?id=3a9d49ab089645d8b10452cd24ec8328, katsottu: 29.01.2018