“Vierasta kieltä” oppimassa – ajatuksia S2 opinnoista

Kuva: Tenttiin lukua.

Kotitalousopettajaksi opiskelevan Jenni Toppin kokemuksia S2 -opintojen aloittamisesta. Kts. myös linkit lisätiedon lähteille. 

Tämänhän piti olla oman äidinkieleni opiskelua? Mutta mistä täällä oikein puhutaan? Olivat luultavasti ensimmäiset ajatukseni istuessani täysin pää pyörällä suomi toisena kielenä -opintojen johdantokurssilla. Verbi- ja lausetyypit, taivutusvartalot ja suomen kielen erityispiirteet tuntuivat kaikki    täysin vierailta asioilta. Muutamaa vierasta kieltä opiskelleena, voin rehellisesti todeta, että oman kielen oppiminen uudenlaisesta näkökulmasta ei ole niitä helpoimpia haasteita. Me suomalaiset kuulemme usein, että äidinkielemme on monimutkainen ja vaikeasti opittava sen runsaiden sijamuotojen, taivutusten, vokaalisoinnun ja artikkelien puuttumisen vuoksi. Tämä saattaa itseasiassa kuitenkin johtua siitä, että sijainnistamme huolimatta kuulumme eri kielikuntaan, kuin ympärillämme olevat indoeurooppalaiset kielet. Suuri osa kielemme opiskelijoista tulee juuri indoeurooppalaisten kielten alueilta. Eri kielikuntaan kuuluminen vaikuttaa olennaisesti siihen, millaisena koemme uuden kielen opiskelun. Maailman kielten joukossa suomi ei itseasiassa olekaan niin poikkeuksellinen, kun usein ajattelemme. (Kts. video: suomi maailman kielten joukossa)

Haastavuudesta ja runsaasta kieliopin opiskelusta huolimatta S2 opinnot ovat olleet äärimmäisen mielenkiintoisia. Kurssit koostuvat osittain luennoista mutta jokaisella toteutuksella on myös toiminnallista ja käytännönläheistä ryhmämuotoista opiskelua. Ensimmäisten kurssien aikana olemme päässeet tutustumaan S2 opettajien työhön, havainnoimalla suomen kieltä opiskelevia peruskoulun valmistavia luokkia. Suomessa valmistavaan koulutukseen on olemassa opetussuunnitelma mutta varsinaista opetusmateriaalia ei ole, vaan opettajat työstävät sitä itse ja jakavat erilaisissa S2 opettajien yhteisöissä. Lisäksi kursseilla on tutustuttu Elli – Early learning keskukseen, joka tarjoaa loistavaa materiaalia niin S2, kuin muunkin opetuksen tueksi. Ennen joulua opinnoissa on tarkoitus perehtyä lukemiseen monikulttuurisissa luokissa. Tuolloin pääsemme opastamaan päiväkoti- ja koululaisryhmiä Annantalolle, Unikudelmia näyttelyyn.

Opiskelu on tuntunut myös työllistymisen kannalta merkittävältä, sillä pääkaupunkiseudulla S2 opettajille näyttäisi olevan hyvin töitä tarjolla. Oman ammatillisen opettajan mutta myös kotitalousopettajan näkökulmasta S2 opinnot ovat varmasti hyödyksi arjen työssä. Opiskelijaryhmät ovat entistä monikulttuurisempia ja yhteisen kielen puuttuminen hyvin yleinen ilmiö ammatillisessa koulutuksessa. Opinnot ovat ennen kaikkea auttaneet ymmärtämään, kuinka tärkeää meille ihmisille on tulla ymmärretyiksi ja kuulua ryhmään. Kieli ja itsensä ilmaisu ovat tässä avain asemassa. Uuden kielen oppijan kannalta onkin olennaista, että kieltä pääsee käyttämään ja opittavilla asioilla on yhteys sekä merkitys omaan elämään.

Lisää aiheesta:

https://www.s2opettajat.fi/linkit/verkkomateriaalit/

http://blogs.helsinki.fi/mansikkala/

 

Barasho horteed ha i nicin. Tutustu minuun, ennen kuin hylkäät minut.

 ​​​“Barasho horteed ha i nicin.”
”Tutustu minuun, ennen kuin hylkäät minut.”
​​ somalialainen sananlasku

Somalimaahanmuuttajan ruokatottumusten pysyvyys yllätti Eeva Palokankaan.

Kun kaikki muu ympärillä muuttuu, oman kulttuurin mukainen ruoka pysyy, toteaa hän Pro gradu -tutkielmassaan.

Kotitalousopettaja pääsee työssään lähelle opiskelijoitaan. Ruoanvalmistuksen ohella ja eri raaka-aineita käsiteltäessä voi havainnoida sitä, millaista pohdintaa islamia tunnustava ja sen ruokarajoituksia noudattava opiskelija käy mielessään: Voinko maistaa, jos en voi olla varma siitä, ettei ruokalaji sisällä sikaperäisiä ainesosia tai alkoholia? Miten voin suoriutua työssäoppimisesta, jos en voi valmistaa lihamureketta sikaa sisältävästä jauhelihasta tai avustaa ikääntynyttä asiakasta iltapalalla, kun tarjolla on kinkkusämpylöitä? Voinko kuitenkin käsitellä kiellettyjä ruoka-aineita, jos vältän ihokosketuksen käyttämällä suojakäsineitä?

Arjen pieneltä näyttävät valinnat ovat vaikeita erityisesti silloin, kun vaakakupissa on oma vakaumus. Eräs opiskelijoistani totesi, että vielä vaikeammaksi asian tekee se, että osa islamia tunnustavista suhtautuu liberaalimmin uskontonsa ruokarajoituksiin ja aiheuttaa silloin hämmennystä niiden mielissä, jotka pyrkivät pitämään kiinni rajoituksista.

Nämä pohdinnat veivät minut ikimuistoiselle matkalle somaliperheiden elämään, kun innostuin tutkimaan ilmiötä opinnäytetyönä. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää somalimaahanmuuttajien ruokatottumusten akkulturaatiota ja ruoan valintaa. Sekä haastattelut että ruokavierailut somaliperheissä (joilla sain osakseni unohtumatonta vieraanvaraisuutta) osoittivat, että perinteiset ruokatottumukset säilyvät lähes muuttumattomana siihen saakka, kunnes lapsi tai nuori aloittaa päiväkodin ja koulun. Uskonnolla on keskeinen merkitys perinteisten ruokatottumusten säilyttäjänä. Joukkoruokailu, media, kodin teknologia sekä tulo- ja koulutustason nousu kuitenkin muokkaavat ruokatottumuksia pienin askelin.

Somalimaahanmuuttajan ruokatottumusten akkulturaatio ja ruoan valinta (Palokangas 2017)

Naudanlihakastike ja riisi, banaani, oma leipä anjeero ja muufo sekä vahva ja mausteinen makea tee, sambuusoja unohtamatta ovat Suomessa asuvien somaliperheiden ruokapöydässä kunniapaikalla. Ruokakulttuuria ylläpitävät ja siirtävät seuraavalle sukupolvelle nimenomaan äidit, jotka tyypillisesti hoitavat lapsensa kotona kouluikään saakka.

 

Palokangas, E. 2017. Somalimaahanmuuttajan ruokatottumusten akkulturaatio ja ruoan valinta. Pro gradu -tutkielma. Kotitalousopettajan koulutus. Opettajankoulutuslaitos. Helsingin yliopisto.

Lisätietoa:

http://somaliliitto.fi/somalikulttuuri/ruoka/

https://sites.google.com/site/somaliruoka/ruokakulttuuri

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/millainen-on-somalialainen-keittio-

http://global.finland.fi/public/default.aspx?contentid=229091&nodeid=34352&contentlan=1&culture=fi-FI

Kuvat: Wikimedia Commons & Flickr

Milloin sukupuolella on väliä?

Haastamme (itseämme) miettimään,  onko sukupuolen määrittely tai sukupuolen perusteella tehtävä jako kussakin tilanteessa tarpeellista tai hyödyllistä vai onko se vain tapa.

Kyselylomakketta laatiessamme pohdimme,                                                         kuinka vastaajia pyydetään määrittelemään sukupuolensa. Päädyimme käyttämään Trasek ry:n suosittelemaa mallia: nainen/ mies/ muu/en halua kertoa.

Mies/nais binäärijaottelun purkaminen ja sukupuolen määrittelyn laajentaminen on tärkeää ja mahdollista monissa yhteyksissä. Lomakkeiden kehittäminen on hyvä esimerkki työstä, joka edistää yhdenvertaisuutta ja antaa tilaa sukupuolen moninaisuudelle. Hyvää vauhtia lisääntyvät sukupuolineutraalit wc:t ovat toinen konkreettinen esimerkki turhien rajojen purkamisesta.

Trasek ry  (potilasjärjestö, joka ajaa trans- ja/tai muunsukupuolisten sekä intersukupuolisten perus- ja ihmisoikeuksia) on koonnut tiiviin ohjeistuksen ammattilaisille.

Poimintoja:

  • Käytä toisesta aina sitä nimeä, jolla hän toivoo tulevansa kutsutuksi
  • Viittaa toiseen niillä termeillä joita toinen toivoo
  • Jos olet epävarma, kysy äläkä oleta
  • Kun teet asiakkaasta kirjauksia niin huomioithan että vähemmistöstatuksen paljastavat kirjaukset saattavat altistaa asiakkaan syrjinnälle myöhemmin.

2015 julkaisema Tietopaketti sukupuolen  moninaisuuden huomioimisesta oppilaitoksille, työpaikoille ja viranomaisille tarjoaa tietoa ja välineitä käytännön työhön ja suunnitteluun.

 

Kahdeksannen luokan oppilaat keskustelivat tasa-arvoisesta avioliittolaista

Kotitalousopettajaopiskelijat Aino Tuominen ja Linda Weckström toteuttivat opetusharjoittelussaan keskustelutuokion tasa-arvoisesta avioliittolaista, hääjuhlista ja kotitöiden jakautumisesta samaa sukupuolta olevien parien perheissä. Idea on vapaasti käytettävissä!

 

Työmme tavoitteena oli selvittää nuorten asennoitumista ja käsityksiä seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Aihe on mielestämme tärkeä ja ajankohtainen tasa-arvoisen avioliittolain voimaan astumisen vuoksi. Suomi juhlii tänä vuonna myös 100-vuotista taivaltaan ja mielestämme suvaitsevaisuus ja tasa-arvo ovat arvoja, joita kaikkien suomalaisten tulisi vaalia. Keskustelun tavoitteena oli herätellä oppilaita pohtimaan sitä, mitä tasa-arvo tarkoittaa, sillä se ei ole pelkästään naisten ja miesten välinen asia vaan koskee myös samaa sukupuolta olevia ihmisiä. Keskustelutuokion voikin nähdä koulun tasa-arvokasvatusta tukevana toimintana. Tavoitteena oli myös harjoitella oman mielipiteen esittämistä sekä muiden kuuntelemista.

Toteutimme projektimme ryhmäkeskusteluna koko luokan (13 oppilasta) kesken. Tunnin teemana olivat häät ja olimme valmistelleet ryhmäkeskustelun alkuun teemaan soveltuen itsellemme näyttävän sisääntulon häämarssin soidessa taustalla. Esitimme naisparia, joka saapui alttarille ja olimme pukeutuneet mustaan alaosaan ja valkoiseen yläosaan. Oppilaat istuivat kaikki yhden pitkän pöydän ympärillä. Sisääntulon jälkeen kysyimme oppilailta seuraavat kysymykset:

1. Tiesittekö, että Suomessa astui voimaan tasa-arvoinen avioliittolaki tänä vuonna?
2. Tiedättekö ketään pariskuntia, jotka ovat samaa sukupuolta?
3. Miten uskotte esimerkiksi naisparin pukeutuvan häihin? Onko molemmilla hääpuku?
4. Miten uskotte työnjaon hoituvan kotitalouksissa, joissa molemmat parisuhteen jäsenet ovat esim. miehiä? (kuka hoitaa “naisten” ja “miesten työt”)

Oppilaat olivat tietoisia siitä, että Suomessa oli astunut voimaan tasa-arvoinen avioliittolaki, mutta eivät kokeneet sen olevan heitä erityisen lähellä oleva asia, sillä kukaan ei (ei ainakaan myöntänyt) tuntenut samaa sukupuolta olevaa pariskuntaa. Oppilaat tuntuivatkin suhtautuvan tasa-arvoiseen avioliittolakiin melko neutraalisti, kukaan ei ainakaan kertonut olevansa vastaan. Pohtiessaan hääpukeutumista oppilaat olivat sitä mieltä, että hääpari saisi itse valita, mitä laittaa omissa häissään päälle. Tämä herätti kuitenkin muutamia kommentteja siitä, että jos kaksi miestä menee naimisiin ja heillä on molemmilla mustat puvut, ei häissä tällöin ole luonnollisesti hääpukua kantavaa henkilöä, mikä tuntuisi heistä oudolta. Yksi oppilaista totesi kuitenkin, että voivathan miehetkin pukeutua valkoisiin ja tämä tuntui muista hyvältä vaihtoehdolta. Työnjakoon samaa sukupuolta olevan pariskunnan kotitaloudessa oppilaat suhtautuivat mielestämme hyvin liberaalisti ja olivat sitä mieltä, ettei nykyään ole erikseen naisten ja miesten töitä ja pariskunta sopii itse keskenään, miten he haluavat kotityöt jakaa.

Teksti: Aino Tuominen ja Linda Weckström

“Koulutuksen jälkeen on löydyttävä työtä”

Ghanan kotitalousopettajaliiton GHEA:n (www.gheagh.org) järjestämässä kansainvälisessä kongressissa tarkasteltiin kotitalousalan merkitystä työllistäjänä. Työministeri Ignatius Baffour-Awuah totesikin puheenvuorossaan, että “koulutuksen jälkeen on työllistyttävä”. Koulutus ja työllisyys ovat ministerin mukaan vahvasti sidoksissa toisiinsa. Ghanassa nuorisotyöttömyysaste on 22%, mutta ammatillisen tutkinnon suorittaneista vain  5% on työttömänä. Ammatillisen koulutuksen merkitystä työllisyyttä lisäävänä tekijänä ei siis voi vähätellä.

Kongressissa katsottiin vahvasti tulevaisuuteen. GHEA:n puheenjohtaja Dr. Kudonoo muistuttikin aktiivisen roolin ottamisesta: “Jos kotitalousalan toimijat eivät muutu, yhteiskunnan muutos muuttaa kotitalousalaa”. Tällöin muutos ei välttämättä ole toivotun kaltaista.

Kongressiesityksissä tarkasteltiin työllisyyden ja kotitalouden yhteenkietoutuneisuutta useasta näkökulmasta. Paikallisesti tuotettujen raaka-aineiden – kuten kassavan, maissin, hirssin, mustasilmäpavun, maamantelin (tiikeripähkinän, maakastanjan) – hyödyntämisen uusia mahdollisuuksia oli tutkittu ruokatuotannossa tuontiraaka-aineiden korvaajina. Esityksissä tarkasteltiin myös perinteisten tekstiilien uudistuneita käyttötapoja. Kun kotitalousalan kongressissa pohditaan kotitalouskoulutuksen työllisyysvaikutusta, on olennaista myös tutkia ansiotyön ja perheen yhdistämistä.

Yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen opettajilla oli mahdollisuus keskustella ja nostaan esiin ajankohtaisia kysymyksiä. Monet opettajia huolettavat asiat tuntuivatkin varsin tutuilta. Miten opettaa kun ryhmäkoot jatkuvasti kasvavat? Miten kaikki opetettavat sisältöalueet ehtii opettaa? Miten opetusteknologiaa voisi hyödyntää?

HEED-hankkeen kongressiestyksessä “Educating Home Economics Professionals for Sustainable Jobs: Views Through Cultural Sustainability” pohdittiin kulttuurista kestävyyttä kotitalousalaa ja kotitalousopetusta uudistavana tekijänä. Kotitalousopettajille järjestetyssä workshopissa opettajat pohtivat kulttuurista kestävyyttä oman työnsä näkökulmasta.

Kongressiesitys:

Hille Janhonen-Abruquah, Jenni Topp, Hanna Posti-Ahokas. Educating Home Economics Professionals for Sustainable Jobs: Views Through Cultural Sustainability

Diat katsottavissa:

https://www.dropbox.com/s/mo3hk4usksjw615/slides_GHEA_janhonen_abruquah_topp_posti_ahokas_final.pdf?dl=0

Ghanalaista kotitalousopetusta on tarkasteltu myös artikkelissa:

Learning Across Continents – Experiences from the Collaboration Between Cape Coast and Helsinki Universities. Hannah B. Edjah, p.178-

 

 

Mitä tapahtuu kun opetusryhmään tulee kuuro opiskelija ja viittomakielen tulkkeja?

Kotitalousopettajaopiskelijat Jenni Topp, Kirsi-Marja Ajosenpää ja Kirsikka Vihtari perehtyivät ammatilliseen opetukseen kuuron opiskelijan näkökulmasta. Kattavat vinkit opetuksessa huomioitavista asioista syntyivät yhteistyössä kokiksi valmistuvan opiskelijan, ammatillisten opettajien ja viittomakielen tulkkien kanssa. Useimmat asiat ovat tärkeitä huomioida myös peruskoulun kotitalousopetuksessa. Nämä vinkit kannattaa laittaa talteen! 

Vinkkilista opettajille (printtaa Vinkkilista tästä)

 

Kuuron opiskelijan kohtaaminen ja huomioiminen opetuksessa

Ryhmäytyminen

Kuuron oppilaan ryhmäytymistä tukevat= tulkit ja opettajan ohjauskäytänteet

  • Kuuro oppilas ei voi keskustella ja työskennellä samanaikaisesti.
  • Tietoisuus lisää avointa kommunikointia. Viittomakielestä ja kuurojenkulttuurista on hyvä kertoa kaikille ryhmän jäsenille ja keskustella asiasta heti alussa. Kaikkien ryhmän jäsenten tietoisuus kuuroudesta ja kuurojen kanssa kommunikoinnista auttaa kuuroa opiskelijaa ryhmäytymään.
  • Ryhmäytymistehtävät, joissa ei tarvita puhetta soveltuvat kaikille. Esimerkiksi: pantomiimit, leikit, eleiden ja ilmeiden käyttö sekä kirjoittaminen. Ei tarvita tulkkeja ja ne mahdollistavat kuuron toiminnan tasavertaisesti muiden kanssa.
  • Työparien vaihtaminen, jotta kaikki tutustuvat kaikkiin ja ryhmäläiset tottuvat työskentelemään kuuron kanssa.
  • On tärkeää, että kuuro opiskelija pääsee helposti mukaan ryhmän sisäisiin keskusteluihin. Koska viestintä ryhmissä tapahtuu suomeksi kirjoittamalla, on opettajan löydettävä keinoja varmistaa, että myös kuuro opiskelija on ymmärtänyt keskustelujen sisällön.

Opetukseen liittyvät järjestelyt

Kuuron äidinkieli ei ole suomi ja viittomakieli on kirjavaa= Viittomia kehitetään jatkuvasti ja ne poikkeavat usein toisistaan. Nämä tulee ottaa huomioon opetuksessa.

  • Tulkki ei ole kääntäjä kieltenopetuksessa.
  • Materiaalit kannattaa antaa kuurolle opiskelijalle ja tulkeille jo edellisenä päivänä, jotta niihin voi tutustua rauhassa.
  • Itsenäistä opiskelua vaikeuttaa usein huono luku- ja kirjoitustaito. Avuksi ovat opiskeltavan aiheen tai alan sanastot ja yleisesti käytettävien termien kuvaukset, kuvasanakirjojen hyödyntäminen, tulkit voivat tulkata opiskelijalle suomenkielisiä ohjeita ja tekstejä, jos tämä auttaa ja nopeuttaa opetustilanteita.
  • Ajan antaminen on tärkeää, koska kuuron opiskelijan lukeminen voi olla hidasta ja hän saattaa joutua tarkistamaan suomen kielen sanoja lukiessaan ohjeita tai tekstejä oppikirjoista.

 

Tilat ja esteettömyys, turvallisuus= Turvallisuusasioiden läpikäynti koko ryhmän kanssa tärkeää

  • Kuuro ei kuule merkkiääniä, kuten esimerkiksi palohälytystä, uuneja, tiskikonetta, viallisia laitteita, varoitushuutoja tai keskusradion kautta tulevia ilmoituksia.
  • Kuuro ei kuule, jos kuljet hänen takanaan kuumien tai terävien esineiden kanssa. Tästä olisi hyvä huomauttaa esimerkiksi koskettamalla.
  • Kuurojen kulttuuriin kuuluu myös vahvasti tapa ilmoittaa, mikäli poistuu tilasta. Jos lähdet esimerkiksi vessaan tai hakemaan jotakin toisesta tilasta, ilmoita tästä aina.
  • Kuuron opiskelijan oppimisen tueksi on olemassa erilaisia apuvälineitä. Esim. vilkkuvat valot, täristimet ja puhelimen värinä hälytys.  

Opettajan toiminta= Opettajan liikkeiden ja puheen tulee olla rauhallisia.

  • Kuuro ei pysty seuraamaan puhetta ja tekemistä samaan aikaan eli puhu ensin ja näytä sitten.
  • Samalla opettajan tulisi huomioida, että tulkilla on riittävästi aikaa tulkata eli viiveet ja tauot ovat tarpeellisia.
  • Kuuro opiskelija ei voi seurata tulkkausta samanaikaisesti, kun työskentelee, jolloin työskentely vie enemmän aikaa.
  • Visuaalisuus ja konkreettiset esimerkit tehostavat kuuron oppimista
  • Tulkit apuna opetuksen suunnittelussa
  • Istumajärjestys niin, että kuuro näkee kaikki muut, jolloin hän voi tulkita myös eleet, ilmeet ja liikkeet.
  • Muiden aistien hyödyntäminen eli katsekontakti ja kosketus toimivat kommunikaation välineinä
  • Kuuro oppilas haluaa tulla kohdelluksi samalla tavalla kuin muutkin eli samanlainen kohtelu, arviointi ja vaatimukset
  • Taukojen merkitys. Pitkät luennot tai teoriatunnit ovat sekä tulkeille että kuurolle opiskelijalle raskaita.
  • Kanna mukana kynää ja muistivihkoa, johon voi kirjoittaa nopeita kommentteja tai ohjeita, mikäli tulkit eivät satu olemaan paikalla. Erilaiset kuvalliset käyttöohjeet ja manuaalit ovat myös hyviä tukimateriaaleja.

Yhteistyö= Hyvä yhteistyö tulkkien, opettajan ja kuuron opiskelijan välillä parantaa oppimista ja tulkkauksen laatua. Tärkein ja merkittävin on yhteinen ymmärrys asioista.

  • Kuuro opiskelija ja tulkit voivat opettaa muille viittomakielen perusteita ja arjessa yleisesti käytettäviä viittomia. Nämä helpottavat arjen kommunikointia ja tuovat kuurojen ja kuulevien kulttuuria lähemmäs toisiaan.

Tiedottaminen

Tiedottaminen ja pelisäännöt tehdään heti alussa= Opettajan on selvitettävä miten toimii kuuron opiskelijan ja tulkkien välinen yhteistyö. Sekä mikä on tulkkien rooli opetustilanteessa. Tämän jälkeen hän tiedottaa asiasta muille ja kertoo pelisäännöt

  • Opettajille voi järjestää infon koskien opetuksellisia asioita ja opettajien tehtävä on tiedottaa muuta henkilökuntaa
  • Opettajan on hyvä selventää kaikille opiskelijoille tulkkien rooli: Tulkit ovat oppilaitoksessa ainoastaan tulkkaamassa, eivätkä avustajina tai apuopettajina.
  • Tulkeilla on työnsä puolesta myös vaitiolovelvollisuus. Tämä tarkoittaa, että he eivät voi kertoa esimerkiksi opettajalle, kuinka työssäoppimispaikalla sujuu. 

Ajoissa tiedottamisen tärkeys= Lukujärjestykseen ja aikatauluihin sekä koulun ulkopuolelle sijoittuvaan opetukseen liittyvät seikat.

  • Tulkit toivoivat, että heitä kohdeltaisiin osana työyhteisöä ja esimerkiksi avaimet, kulku- ja parkkiluvat, työvaatteet sekä pukuhuoneet ja taukotilat tulisi olla selvillä heti, kun työt oppilaitoksessa alkavat.
  • Opintojen huolellinen suunnittelu ja niistä tiedottaminen etukäteen auttavat tulkkeja suunnittelemaan omat työpäivänsä kuuroa opiskelijaa parhaiten palvelevaksi.
  • Jos opetuksessa tai työssäoppimispaikalla ei jostain syystä tarvittaisi tulkkia joka päivä, tulisi tämä ilmoittaa hyvissä ajoin.

Työssäoppimiseen liittyvä tiedottaminen= tärkeää myös tässä vaiheessa muistaa tiedonkulku

  • Opettaja voisi olla kuuron opiskelijan mukana työssäoppimisen aloituksessa ja esimerkiksi kahtena ensimmäisenä työpäivänä.
  • Työpaikalle olisi tärkeää kertoa koulussa havaitut hyvät käytänteet ja tulkkien toimintatavat.

 

Tasa-arvo-opetus sopii myös pullantuoksuiseen kotitalousluokkaan

 

 

Hanne Ahosen pohdintaa television kokkiohjelmien innoittamana:

Ammattikeittiöiden huippukokit ja arvostetut keittiömestarit ovat usein miehiä, kun taas kotikeittiöissä naisten työaika on edelleen yli kaksinkertainen miehiin verrattuna. Koti- ja ammattikeittiöiden sukupuolittuneisuus on ollut minulle näkökulma, jonka kautta olen pohtinut kotitaloustieteen maisterivaiheessa oppiaineemme merkitystä, sisältöä ja yhteyttä laajemmin yhteiskuntaan. Pohdinnan tuloksena on syntynyt ajatuksia siitä, kuinka kotitalousopetuksessa voisi antaa oppilaalle eväitä tasa-arvoisempaan tulevaisuuteen.

Käsitykset sukupuolten tyypillisistä ominaisuuksista muuttuvat hitaasti. Sosiaalistumme tietynlaisiin malleihin olla ja toimia biologisen sukupuolemme mukaan. Stereotyyppiset käsitykset leimaavat välillä sukupuolia niin paljon, että yksilöiden väliset erot jäävät vähemmälle huomiolle. Uusinnamme sukupuolten oletettuja ominaisuuksia jatkuvasti käytöksellämme sekä puheellamme. Ihmiset myös kohtaavat yhteiskunnassa toimiessaan rakenteita, joista on joko haittaa tai hyötyä riippuen siitä, mitä sukupuolta edustaa.

Saamme jatkuvasti viestejä sukupuolelle sopivaksi katsotuista ominaisuuksista. Jos emme kiinnitä näihin viesteihin huomiota, alamme helposti pitää niitä itsestään selvinä totuuksina. Olen analysoinut Chef`s Table -dokumenttisarjan kahta jaksoa, joissa toisessa seurattiin mies- ja toisessa naiskeittiömestarin elämää. Vaikka molemmat olivat arvostettuja ravintoloitsijoita samassa maassa, Ranskassa, kuvattiin heitä sarjassa hyvin eri tavoin. Ravintola-alalla menestyvään mieskeittiömestariin liitettiin maskuliinisia adjektiiveja kuten itsenäinen, aggressiivinen, itsevarma ja aktiivinen. Naiskeittiömestarin puolestaan katsottiin menestyvän feminiinisten ominaisuuksiensa vuoksi, sillä arvostusta saivat esimerkiksi perhekeskeisyys, nöyryys, tunteellisuus, herkkyys, lämpimyys ja naisellisuus.

 

CHEF’S TABLE

 

Miehen siis oletetaan käyttäytyvän maskuliinista kulttuuria edustavalla ravintola-alalla maskuliinisesti ja naisen feminiinisesti. Vaikka naisten feminiinisyyttä arvostettiin, naisellisuuttaan korostava työntekijä voi joutua kokemaan uskottavuusongelmia työyhteisössä. Naiset kohtaavat rooliodotusten ristiriidan, sillä monesti työelämässä menestyminen on yhdistetty miehille ominaisemmiksi katsottuihin piirteisiin kuten kilpailuhenkisyyteen ja rahallisen menestyksen tavoitteluun. Mielikuvat erityisesti johtajista ovat usein maskuliinisia, ja naisten oletetaan edelleen kantavat päävastuu perheen lapsista ja kodista omasta ammattiasemastaan riippumatta.

 

Miehet voivat tuntea samankaltaisia rooliodotusten ristiriitoja kotikeittiössä. Keittiö on historiassa pitkään ollut naisten aluetta. Naisten mittojen mukaan ergonomiseksi suunnitellussa keittiössä hiljainen tieto ruoanvalmistuksesta siirtyy usein äidiltä tyttärelle. Ruoan tarjoaminen on nähty rakkauden ja huolenpidon tekona perhettä kohtaan, mikä sopii ajatusmalliin tunteellisesta ja hoivaavasta naisesta. Miehiä on kuvattu ”naisten töissä” huumorin keinoin niin televisio-ohjelmissa, mainonnassa kuin kotitalouden oppikirjoissakin. Nauraminen mahdollistaa miehen asettumisen naisen asemaan vaarantamatta maskuliinisuuttaan. Samalla voidaan todeta, että yhä edelleen on tilanteita, joissa miehen tai naisen havaitseminen sukupuolelleen vieraassa roolissa aiheuttaa meissä reaktion, on se sitten hämmennystä, pahastumista tai huvittuneisuutta.

Käytännön taitojen lisäksi kotitalousopetuksella on paljon annettavaa nuorten psyykkisten ja sosiaalisten taitojen kehittymiselle. Kotitalousopetus on otollinen paikka käsitellä sukupuolten tasa-arvoa. Oppitunnit ovat monelle ensimmäinen kodin ulkopuolinen paikka, jossa joudutaan kotityökontekstissa neuvottelemaan, tekemään yhteistyötä muiden kanssa ja jakamaan töitä. Eikä kotitalousopettajan antama tasa-arvo-opetus tähtää pelkästään kotitöiden tasaisempaan jakamiseen, vaan oppilaille voidaan antaa parhaat mahdolliset eväät kohdata myös kodin ulkopuolisia tasa-arvohaasteita. Alla esitän muutamia itselleni heränneitä ajatuksia rohkaistakseni kotitalousopettajia tarttumaan tasa-arvoon yhtenä kotitaloustieteeseen kuuluvana osa-alueena.

Tiedosta ja pohdi omia ajatuksiasi tasa-arvosta. Onko tasa-arvo sinulle mahdollisimman sukupuolineutraalia toimintaa, tietyn ryhmän aseman parantamista tai esimerkiksi feminiiniseksi
miellettyjen arvojen ja ominaisuuksien arvostuksen nostamista?

– Tiedosta ja pohdi myös sitä, millaista tasa-arvoa kotitalous naisasialiikkeestä ponnistavana tieteenä edustaa.

– Eri sukupuolet kohtaavat elämässään epätasa-arvoa tilastollisesti erilaisissa tilanteissa. Jokaiselle on kuitenkin hyödyksi opetella tasa-arvoa edistäviä taitoja, kuten vastuun ottamista omasta elämästä, itsetuntemusta, itseluottamusta, neuvottelutaitoja ja kykyä havaita epätasa-arvoisia rakenteita.

Kannusta oppilaita hyväksymään ja tuomaan esille omat persoonallisuudenpiirteensä, vaikka ne olisivat ristiriidassa perinteisten sukupuolikäsitysten kanssa. Muistuta, että kukaan ei ole sukupuolensa vanki. Suomessa on noin 2,7 miljoonaa miestä ja tässä ryhmässä on myös 2,7 miljoonaa keskenään erilaista persoonaa.

Ravistele tietoisesti perinteisiä sukupuolikäsityksiä ja tarjoa oppilaille mahdollisuuksien mukaan erilaisia roolimalleja: uranaisia, koti-isiä, tekniikasta kiinnostuneita naisia, tunteellisia miehiä, vahvoja naisia, muunsukupuolisia henkilöitä

– Ota oppilaat mukaan keskusteluun ja kannusta kriittiseen ajatteluun: kuinka sukupuolta ilmennetään, millaisia odotuksia sukupuolille luodaan, millainen on tasa-arvoinen parisuhde, koulu tai työpaikka ja millaista epätasa-arvoa oppilaat ovat kohdanneet.

Blogiteksti on tiivistelmä esseestä:
Ahonen, H. (2017). Kotitaloustieteen asiantuntijan näkemys koti- ja ravintolakeittiöiden tasa-arvoisuuteen. Opintojakso: kotitaloustieteen integratiivista tarkastelua, 5 opintopistettä. Kotitaloustieteen maisteriopinnot. Kasvatustieteellinen tiedekunta. Helsingin yliopisto.
Esseessä käytetty lähdeluettelo saatavissa kirjoittajalta.

Kuvat: Nro 1-4 Chef’s Table, Netflix, nro 5 Hanne Ahonen

Kotitalousopettajaopiskelijat moninaisuustaitojen äärellä

Maisterivaiheen kotitalousopettajaopiskelijoille tarjottiin tänä keväänä viiden opintopisteen kurssi ’Kotitalous moniarvoisessa yhteiskunnassa’. Kurssilla tarkasteltiin kotitalouden toimintaa ja toimijuutta moninaisuuden näkökulmasta. Erityisesti pohdittiin sukupuolta, kulttuurienvälisyyttä ja tasa-arvon edistämistä.  Arjen moninaisuus antaa hyvän lähtökohdan pohtia näitä kysymyksiä kotitalousopetuksessa. Tulemme julkaisemaan tässä blogissa opiskelijoiden toteuttamista projekteista, joissa moninaisuutta lähestyttiin kokemuksellisesti. Tämä kurssi ja sen edeltäjät ’kotitalous monikulttuuriessa yhteiskunnassa’ ja ’tytöt ja pojat, miehet ja naiset kotitalouden toimijoina’ ovat synnyttäneet HEED –hankkeen. Kiitos jokaiselle opiskelijalle ja opettajalle, jotka olette osallistuneet yhteiseen keskusteluun ja siitä virinneeseen tutkimukseen!

Kokemuksia kotiäitien kotoutumiskurssilta

”Siispä opin, että ihmiselle tulee antaa tila ja mahdollisuus oppia hänelle luontevalla tavalla. Tämä tapa ei aina ole se, mikä itsellä on mielessä!” toteaa Annukka Reponen pro gradu -tutkielmansa pohdinnassa.

 

 

Annukka kertoo tutkielmastaan näin:

“Sain pro gradu tutkielmani myötä tilaisuuden olla osallisena, kurssilaisena sekä ohjaajana, ulkomaalaistoimiston ja Marttojen yhteistyönä järjestämillä ruoanvalmistuskurssilla kotoutuville kotiäideille. Alkuperäinen ajatus oli ainoastaan haastatella, havainnoida ja tehdä päiväkirjamuistiinpanoja kurssikerroilta, mutta käytännössä suunnitelma muuttui melkoisesti. Pääsin mukaan ohjaamaan kurssilaisia ja poistumaan ulkopuolisen tarkkailijan roolista. Mitä erityistä oli juuri kotoutuvien kotiäitien kanssa työskentelyssä? Miten se eroaa minkä hyvänsä maahanmuuttaja-taustaisen ryhmän opettamisesta?

Kaikki me kotitalousopettajat tiedämme tutun kaavan keittiötuntien alussa; ensin teoriaa, ruokaohjeiden läpikäymistä, töiden jakamisesta käsien pesuun ja töiden tekoon. Näin alkoivat kotoutuvien kotiäitienkin kurssikerrat, kylläkin varsin erilaisessa ympäristössä ja tunnelmassa kuin perinteisessä kotitalousluokassa. Vaikka itselläni on yli 15 vuoden opetuskokemus erilaisten oppilasryhmien ohjaamisesta, koin kotoutumiskurssin toteuttamisen vähän jännittävänäkin haasteena. Useista erilaisista kulttuuritaustoista tulleiden naisten lisäksi kurssille osallistui lapsia ja lasten hoitajia, omakielisiä vertaisohjaajia sekä varsinainen vastuuohjaaja. Osallistujien lisäksi moninaisuutta tunteihin toivat kurssilaisten yksilölliset ominaispiirteet, kuten omakielinen kommunikointi, toisilleen asioiden tulkkaus sekä aktiivinen puhelinten käyttö kuvaamiseen sekä sanakirjan hyödyntämiseen.

Tunnelma tuntien alussa oli ulkopuolisen silmin ja korvin kaikkea muuta kuin rauhallista asiaan orientoitumista. Itse muistelen noita ensimmäisiä kurssikertoja ”kotitalousopettajan painajaisina”. Kello käy, töiden jakamisesta ei tule mitään, kukaan ei kuuntele opettajaa, ihmisiä tulee ja menee miten sattuu … Mutta kaiken tämän takaa löytyi kuin löytyikin selkeä logiikka!

Kurssilaisten tuli saada toimia, kuten he itse parhaaksi näkivät, eikä niin miten itse kaiken olevinaan hallitsevana opettajana toiminnan kuvittelin sujuvan. Kännyköistä ei etsitty omia juttuja, vaan sanoja ja merkityksiä sille, mitä opettaja yritti heille viestittää. Tavallista oli myös itselle tutun tuotteen löytäminen internetistä ja sen vertailu uuteen vastaavaan tuotteeseen. Motivaatiosta kertoi se, että ruoanvalmistuksessa käytettäviä tuotteita kuvattiin, jotta tuote mahdollisimman helposti löytyisi kauppareissulla.

”Mikä kerma tama on Lidlissä?” (ote haastatteluaineistosta)

Noiden kysymysten jälkeen ymmärsin, ettei ole riittävää kertoa mitä raaka-aineita käytetään ja miten, vaan mitä tämä raaka-aine merkitsee kurssilaisille. Lidlin kerma näyttää erilaiselta kuin Prisman kymmenien kermavaihtoehtojen joukko, puhumattakaan siitä, miltä kermapurkki näyttää Irakissa. Tämän ketjun ymmärtäminen teki läpinäkyväksi kurssilaisten toimintatavat; heillä oli halu tietää, miten täällä meillä on mahdollista tehdä mahdollisimman samanlaista, tuttua ja turvallista ruokaa kuin omassa kotimaassa.

Kuva 1. Kotiäidit valmistamassa jälkiruokaa. Tuotteiden valokuvaaminen auttaa löytämään ja tunnistamaan tuotteita kurssin jälkeen.

Hienointa työni prosessissa oli oivaltaa mahdollisuus ylittää rajoja, jotka itse oli rakentanut. Rajoja, jotka rajoittivatkin vain lopulta omaa toimintaa. Tästä itselleni paras opetus oli ajatus hygieniasta, johon sain täysin uuden merkityksen. Ammatillisesti orientoituneena opettajana näin punaista, kun paljain käsin sekoitettiin salaattia tai käsissä oli koruja. Kuinka vaikeaa olikaan asettautua toisen ihmisen tilanteeseen ja nähdä tavoitteet hänen lähtökohdistaan!

Suomessa muutamia viikkoja tai kuukausia asuneen ihmisen tavoitteena ei voi olla hygieniaosaamisvaatimuksen mukainen toiminta, vaan se että hän ylipäätään tulee kotoaan mukaan toimintaan!

Päästä irti rajoista ja asettaudu toisen asemaan, ennen kuin edellytät häneltä mitään! Rajoista oli kyse myös omissa ajatuksissani, ihmisten jakamisessa meihin ja muihin. Kuitenkin lopulta me ja ne muut teemme ihan samoja asioita; nukumme, syömme, hoidamme lapsia, käymme kaupassa ja seurustelemme ystävien kanssa. Mikä sitten on tuon jaon takana? Siellä olemme usein vain me itse! Kun muut ja me laitetaan yhteen, tulee vain me!

”Oli vain puheliaita naisia ja lapsia yhdessä tekemässä ruokaa, eikä kotoutuneita maahanmuuttajanaisia ja lapsia”
(Päiväkirjaote 1.6.2016)

Moninaisuuden ymmärrys käytännön monikulttuurisessa opetustyössä merkitsee itselleni taitoa olla jatkuvassa muokkaustilassa omien opetussuunnitelmien suhteen. Asettautuminen osallistujien tilanteeseen ja tunnelmiin käy parhaiten kuulostelemalla ja aistimalla. Mikä saa nämä ihmiset parhaiten ymmärtämään, kiinnostumaan ja motivoitumaan? Millä eri keinoilla voin saavuttaa parhaiten hyvän oppimistuloksen? Monikulttuurisen ja erityisesti heterogeenisen ryhmän kohdalla opettajalla tulee olla takataskussaan useita väyliä edetä tavoitteeseen. Nuo väylät voivat olla mitä erilaisimpia. Esimerkiksi omasta kotimaasta tuodun ruokaohjeen muokkaaminen uudessa ympäristössä ja uusilla elintarvikkeilla tai mahdollisuus näyttää muille omia taitoja ovat keinoja vahvistaa yksilön oppimisen motivaatiota kohti uusien asioiden oivallusta. Avoin ja ennakkoluuloton asenne sekä tilanneherkkä läsnäolo ovat mielestäni tärkeimpiä tämän päivän opettajan työvälineitä.”

Reponen, S., 2017. Rajatonta ruoanvalmistusta-Kokemuksia kotoutuvien kotiäitien ruokakursseilta. Pro gradu tutkielma. Kotitalousopettajan koulutus. Opettajankoulutuslaitos. Helsingin Yliopisto.