Suomen kielen sana ennakkoluulo on varsin negatiivinen. Entä jos käytettäisiinkin sanaa lähtöoletus?
Paul Gorskin artikkeli From Cultural Competence to Equity Literacy käynnisti luennolla vilkkaan keskustelun. Se sai pohtimaan sanojen merkitystä. Ei ole sama, miten käsiteet kääntyvät eri kielistä. Ennakkoluulo-sana herättikin monia ajatuksia.
Uusissa, hieman jännittävissä tilanteissa meillä on ajatuksia siitä, millaisia ihmiset mahdollisesti ovat, miten he käyttäytyvät ja mitä ehkä tulee tapahtumaan. Eri kulttuureihin liitetään ennakkoluuloja, joilla viitataan stereotyppisiin, toisinaan hyvin kapeisiinkin käsityksiin tietyistä ihmisryhmistä. Entä jos käytettäisiinkin sanaa lähtöoletus?
Siis, minulla on eletyn elämäni kautta kertyneen tiedon, taidon ja kokemusten perusteella monia lähtöoletuksia. Uudessa tilanteessa ja tavatessani uuden ihmisen olen kuitenkin valmis tarkastamaan lähtöoletustani. Olisiko reilumpi todeta, että inhimillisenä olentona minulla on monia ennakkokäsityksiä, jotka eivät sinänsä ole oikein tai väärin, hyviä tai pahoja, mutta pulmalliseksi ne muuttuvat silloin, kun en anna uudelle tuttavuudelleni mahdollisuutta määritellä itse itseään vaan päätän hänen olevan ennakkoluuloni kaltainen. Olisiko lähtöoletuksia helpompi muuttaa kuin ennakkoluuloja? Jokaisen vääräksi todetun lähtöoletuksen jälkeen onkin syytä iloita: pystyn muuttamaan ennakkoajatuksiani ja kohtaamaan ihmisen – oppilaan, vanhemman, kollegan – sellaisena kuin hän haluaa minulle olla.
Artikkeli herätti myös vilkasta keskustelua kulttuurisista julhlista, niiden tärkeydestä sekä niissä piilevistä stereotypisoivista vaaroista. Kenellä on oikeus määritellä millainen on “oikea” tietyn kulttuurin juhla? Opiskelijat keskustelivat myös, miten kulttuureja käytetään “tekosyynä” ja kuinka pieni selitysarvo kulttuureilla itse asiassa on erilaisissa tilanteissa.
Millaisia ajatuksia Gorskin artikkeli sinussa herättää?
Kun kaikki muu ympärillä muuttuu, oman kulttuurin mukainen ruoka pysyy, toteaa hän Pro gradu -tutkielmassaan.
Kotitalousopettaja pääsee työssään lähelle opiskelijoitaan. Ruoanvalmistuksen ohella ja eri raaka-aineita käsiteltäessä voi havainnoida sitä, millaista pohdintaa islamia tunnustava ja sen ruokarajoituksia noudattava opiskelija käy mielessään: Voinko maistaa, jos en voi olla varma siitä, ettei ruokalaji sisällä sikaperäisiä ainesosia tai alkoholia? Miten voin suoriutua työssäoppimisesta, jos en voi valmistaa lihamureketta sikaa sisältävästä jauhelihasta tai avustaa ikääntynyttä asiakasta iltapalalla, kun tarjolla on kinkkusämpylöitä? Voinko kuitenkin käsitellä kiellettyjä ruoka-aineita, jos vältän ihokosketuksen käyttämällä suojakäsineitä?
Arjen pieneltä näyttävät valinnat ovat vaikeita erityisesti silloin, kun vaakakupissa on oma vakaumus. Eräs opiskelijoistani totesi, että vielä vaikeammaksi asian tekee se, että osa islamia tunnustavista suhtautuu liberaalimmin uskontonsa ruokarajoituksiin ja aiheuttaa silloin hämmennystä niiden mielissä, jotka pyrkivät pitämään kiinni rajoituksista.
Nämä pohdinnat veivät minut ikimuistoiselle matkalle somaliperheiden elämään, kun innostuin tutkimaan ilmiötä opinnäytetyönä. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää somalimaahanmuuttajien ruokatottumusten akkulturaatiota ja ruoan valintaa. Sekä haastattelut että ruokavierailut somaliperheissä (joilla sain osakseni unohtumatonta vieraanvaraisuutta) osoittivat, että perinteiset ruokatottumukset säilyvät lähes muuttumattomana siihen saakka, kunnes lapsi tai nuori aloittaa päiväkodin ja koulun. Uskonnolla on keskeinen merkitys perinteisten ruokatottumusten säilyttäjänä. Joukkoruokailu, media, kodin teknologia sekä tulo- ja koulutustason nousu kuitenkin muokkaavat ruokatottumuksia pienin askelin.
Somalimaahanmuuttajan ruokatottumusten akkulturaatio ja ruoan valinta (Palokangas 2017)
Naudanlihakastike ja riisi, banaani, oma leipä anjeero ja muufo sekä vahva ja mausteinen makea tee, sambuusoja unohtamatta ovat Suomessa asuvien somaliperheiden ruokapöydässä kunniapaikalla. Ruokakulttuuria ylläpitävät ja siirtävät seuraavalle sukupolvelle nimenomaan äidit, jotka tyypillisesti hoitavat lapsensa kotona kouluikään saakka.
Ghanan kotitalousopettajaliiton GHEA:n (www.gheagh.org) järjestämässä kansainvälisessä kongressissa tarkasteltiin kotitalousalan merkitystä työllistäjänä. Työministeri Ignatius Baffour-Awuah totesikin puheenvuorossaan, että “koulutuksen jälkeen on työllistyttävä”. Koulutus ja työllisyys ovat ministerin mukaan vahvasti sidoksissa toisiinsa. Ghanassa nuorisotyöttömyysaste on 22%, mutta ammatillisen tutkinnon suorittaneista vain 5% on työttömänä. Ammatillisen koulutuksen merkitystä työllisyyttä lisäävänä tekijänä ei siis voi vähätellä.
Kongressissa katsottiin vahvasti tulevaisuuteen. GHEA:n puheenjohtaja Dr. Kudonoo muistuttikin aktiivisen roolin ottamisesta: “Jos kotitalousalan toimijat eivät muutu, yhteiskunnan muutos muuttaa kotitalousalaa”. Tällöin muutos ei välttämättä ole toivotun kaltaista.
Kongressiesityksissä tarkasteltiin työllisyyden ja kotitalouden yhteenkietoutuneisuutta useasta näkökulmasta. Paikallisesti tuotettujen raaka-aineiden – kuten kassavan, maissin, hirssin, mustasilmäpavun, maamantelin (tiikeripähkinän, maakastanjan) – hyödyntämisen uusia mahdollisuuksia oli tutkittu ruokatuotannossa tuontiraaka-aineiden korvaajina. Esityksissä tarkasteltiin myös perinteisten tekstiilien uudistuneita käyttötapoja. Kun kotitalousalan kongressissa pohditaan kotitalouskoulutuksen työllisyysvaikutusta, on olennaista myös tutkia ansiotyön ja perheen yhdistämistä.
Yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen opettajilla oli mahdollisuus keskustella ja nostaan esiin ajankohtaisia kysymyksiä. Monet opettajia huolettavat asiat tuntuivatkin varsin tutuilta. Miten opettaa kun ryhmäkoot jatkuvasti kasvavat? Miten kaikki opetettavat sisältöalueet ehtii opettaa? Miten opetusteknologiaa voisi hyödyntää?
HEED-hankkeen kongressiestyksessä “Educating Home Economics Professionals for Sustainable Jobs: Views Through Cultural Sustainability” pohdittiin kulttuurista kestävyyttä kotitalousalaa ja kotitalousopetusta uudistavana tekijänä. Kotitalousopettajille järjestetyssä workshopissa opettajat pohtivat kulttuurista kestävyyttä oman työnsä näkökulmasta.
Kongressiesitys:
Hille Janhonen-Abruquah, Jenni Topp, Hanna Posti-Ahokas. Educating Home Economics Professionals for Sustainable Jobs: Views Through Cultural Sustainability
Hanne Ahosen pohdintaa television kokkiohjelmien innoittamana:
Ammattikeittiöiden huippukokit ja arvostetut keittiömestarit ovat usein miehiä, kun taas kotikeittiöissä naisten työaika on edelleen yli kaksinkertainen miehiin verrattuna. Koti- ja ammattikeittiöiden sukupuolittuneisuus on ollut minulle näkökulma, jonka kautta olen pohtinut kotitaloustieteen maisterivaiheessa oppiaineemme merkitystä, sisältöä ja yhteyttä laajemmin yhteiskuntaan. Pohdinnan tuloksena on syntynyt ajatuksia siitä, kuinka kotitalousopetuksessa voisi antaa oppilaalle eväitä tasa-arvoisempaan tulevaisuuteen.
Käsitykset sukupuolten tyypillisistä ominaisuuksista muuttuvat hitaasti. Sosiaalistumme tietynlaisiin malleihin olla ja toimia biologisen sukupuolemme mukaan. Stereotyyppiset käsitykset leimaavat välillä sukupuolia niin paljon, että yksilöiden väliset erot jäävät vähemmälle huomiolle. Uusinnamme sukupuolten oletettuja ominaisuuksia jatkuvasti käytöksellämme sekä puheellamme. Ihmiset myös kohtaavat yhteiskunnassa toimiessaan rakenteita, joista on joko haittaa tai hyötyä riippuen siitä, mitä sukupuolta edustaa.
Saamme jatkuvasti viestejä sukupuolelle sopivaksi katsotuista ominaisuuksista. Jos emme kiinnitä näihin viesteihin huomiota, alamme helposti pitää niitä itsestään selvinä totuuksina. Olen analysoinut Chef`s Table -dokumenttisarjan kahta jaksoa, joissa toisessa seurattiin mies- ja toisessa naiskeittiömestarin elämää. Vaikka molemmat olivat arvostettuja ravintoloitsijoita samassa maassa, Ranskassa, kuvattiin heitä sarjassa hyvin eri tavoin. Ravintola-alalla menestyvään mieskeittiömestariin liitettiin maskuliinisia adjektiiveja kuten itsenäinen, aggressiivinen, itsevarma ja aktiivinen. Naiskeittiömestarin puolestaan katsottiin menestyvän feminiinisten ominaisuuksiensa vuoksi, sillä arvostusta saivat esimerkiksi perhekeskeisyys, nöyryys, tunteellisuus, herkkyys, lämpimyys ja naisellisuus.
CHEF’S TABLE
Miehen siis oletetaan käyttäytyvän maskuliinista kulttuuria edustavalla ravintola-alalla maskuliinisesti ja naisen feminiinisesti. Vaikka naisten feminiinisyyttä arvostettiin, naisellisuuttaan korostava työntekijä voi joutua kokemaan uskottavuusongelmia työyhteisössä. Naiset kohtaavat rooliodotusten ristiriidan, sillä monesti työelämässä menestyminen on yhdistetty miehille ominaisemmiksi katsottuihin piirteisiin kuten kilpailuhenkisyyteen ja rahallisen menestyksen tavoitteluun. Mielikuvat erityisesti johtajista ovat usein maskuliinisia, ja naisten oletetaan edelleen kantavat päävastuu perheen lapsista ja kodista omasta ammattiasemastaan riippumatta.
Miehet voivat tuntea samankaltaisia rooliodotusten ristiriitoja kotikeittiössä. Keittiö on historiassa pitkään ollut naisten aluetta. Naisten mittojen mukaan ergonomiseksi suunnitellussa keittiössä hiljainen tieto ruoanvalmistuksesta siirtyy usein äidiltä tyttärelle. Ruoan tarjoaminen on nähty rakkauden ja huolenpidon tekona perhettä kohtaan, mikä sopii ajatusmalliin tunteellisesta ja hoivaavasta naisesta. Miehiä on kuvattu ”naisten töissä” huumorin keinoin niin televisio-ohjelmissa, mainonnassa kuin kotitalouden oppikirjoissakin. Nauraminen mahdollistaa miehen asettumisen naisen asemaan vaarantamatta maskuliinisuuttaan. Samalla voidaan todeta, että yhä edelleen on tilanteita, joissa miehen tai naisen havaitseminen sukupuolelleen vieraassa roolissa aiheuttaa meissä reaktion, on se sitten hämmennystä, pahastumista tai huvittuneisuutta.
Käytännön taitojen lisäksi kotitalousopetuksella on paljon annettavaa nuorten psyykkisten ja sosiaalisten taitojen kehittymiselle. Kotitalousopetus on otollinen paikka käsitellä sukupuolten tasa-arvoa. Oppitunnit ovat monelle ensimmäinen kodin ulkopuolinen paikka, jossa joudutaan kotityökontekstissa neuvottelemaan, tekemään yhteistyötä muiden kanssa ja jakamaan töitä. Eikä kotitalousopettajan antama tasa-arvo-opetus tähtää pelkästään kotitöiden tasaisempaan jakamiseen, vaan oppilaille voidaan antaa parhaat mahdolliset eväät kohdata myös kodin ulkopuolisia tasa-arvohaasteita. Alla esitän muutamia itselleni heränneitä ajatuksia rohkaistakseni kotitalousopettajia tarttumaan tasa-arvoon yhtenä kotitaloustieteeseen kuuluvana osa-alueena.
– Tiedosta ja pohdi omia ajatuksiasi tasa-arvosta. Onko tasa-arvo sinulle mahdollisimman sukupuolineutraalia toimintaa, tietyn ryhmän aseman parantamista tai esimerkiksi feminiiniseksi
miellettyjen arvojen ja ominaisuuksien arvostuksen nostamista?
– Tiedosta ja pohdi myös sitä, millaista tasa-arvoa kotitalous naisasialiikkeestä ponnistavana tieteenä edustaa.
– Eri sukupuolet kohtaavat elämässään epätasa-arvoa tilastollisesti erilaisissa tilanteissa. Jokaiselle on kuitenkin hyödyksi opetella tasa-arvoa edistäviä taitoja, kuten vastuun ottamista omasta elämästä, itsetuntemusta, itseluottamusta, neuvottelutaitoja ja kykyä havaita epätasa-arvoisia rakenteita.
– Kannusta oppilaita hyväksymään ja tuomaan esille omat persoonallisuudenpiirteensä, vaikka ne olisivat ristiriidassa perinteisten sukupuolikäsitysten kanssa. Muistuta, että kukaan ei ole sukupuolensa vanki. Suomessa on noin 2,7 miljoonaa miestä ja tässä ryhmässä on myös 2,7 miljoonaa keskenään erilaista persoonaa.
– Ravistele tietoisesti perinteisiä sukupuolikäsityksiä ja tarjoa oppilaille mahdollisuuksien mukaan erilaisia roolimalleja: uranaisia, koti-isiä, tekniikasta kiinnostuneita naisia, tunteellisia miehiä, vahvoja naisia, muunsukupuolisia henkilöitä
– Ota oppilaat mukaan keskusteluun ja kannusta kriittiseen ajatteluun: kuinka sukupuolta ilmennetään, millaisia odotuksia sukupuolille luodaan, millainen on tasa-arvoinen parisuhde, koulu tai työpaikka ja millaista epätasa-arvoa oppilaat ovat kohdanneet.
Blogiteksti on tiivistelmä esseestä:
Ahonen, H. (2017). Kotitaloustieteen asiantuntijan näkemys koti- ja ravintolakeittiöiden tasa-arvoisuuteen. Opintojakso: kotitaloustieteen integratiivista tarkastelua, 5 opintopistettä. Kotitaloustieteen maisteriopinnot. Kasvatustieteellinen tiedekunta. Helsingin yliopisto.
Esseessä käytetty lähdeluettelo saatavissa kirjoittajalta.
Kuvat: Nro 1-4 Chef’s Table, Netflix, nro 5 Hanne Ahonen
”Siispä opin, että ihmiselle tulee antaa tila ja mahdollisuus oppia hänelle luontevalla tavalla. Tämä tapa ei aina ole se, mikä itsellä on mielessä!” toteaa Annukka Reponen pro gradu -tutkielmansa pohdinnassa.
Annukka kertoo tutkielmastaan näin:
“Sain pro gradu tutkielmani myötä tilaisuuden olla osallisena, kurssilaisena sekä ohjaajana, ulkomaalaistoimiston ja Marttojen yhteistyönä järjestämillä ruoanvalmistuskurssilla kotoutuville kotiäideille. Alkuperäinen ajatus oli ainoastaan haastatella, havainnoida ja tehdä päiväkirjamuistiinpanoja kurssikerroilta, mutta käytännössä suunnitelma muuttui melkoisesti. Pääsin mukaan ohjaamaan kurssilaisia ja poistumaan ulkopuolisen tarkkailijan roolista. Mitä erityistä oli juuri kotoutuvien kotiäitien kanssa työskentelyssä? Miten se eroaa minkä hyvänsä maahanmuuttaja-taustaisen ryhmän opettamisesta?
Kaikki me kotitalousopettajat tiedämme tutun kaavan keittiötuntien alussa; ensin teoriaa, ruokaohjeiden läpikäymistä, töiden jakamisesta käsien pesuun ja töiden tekoon. Näin alkoivat kotoutuvien kotiäitienkin kurssikerrat, kylläkin varsin erilaisessa ympäristössä ja tunnelmassa kuin perinteisessä kotitalousluokassa. Vaikka itselläni on yli 15 vuoden opetuskokemus erilaisten oppilasryhmien ohjaamisesta, koin kotoutumiskurssin toteuttamisen vähän jännittävänäkin haasteena. Useista erilaisista kulttuuritaustoista tulleiden naisten lisäksi kurssille osallistui lapsia ja lasten hoitajia, omakielisiä vertaisohjaajia sekä varsinainen vastuuohjaaja. Osallistujien lisäksi moninaisuutta tunteihin toivat kurssilaisten yksilölliset ominaispiirteet, kuten omakielinen kommunikointi, toisilleen asioiden tulkkaus sekä aktiivinen puhelinten käyttö kuvaamiseen sekä sanakirjan hyödyntämiseen.
Tunnelma tuntien alussa oli ulkopuolisen silmin ja korvin kaikkea muuta kuin rauhallista asiaan orientoitumista. Itse muistelen noita ensimmäisiä kurssikertoja ”kotitalousopettajan painajaisina”. Kello käy, töiden jakamisesta ei tule mitään, kukaan ei kuuntele opettajaa, ihmisiä tulee ja menee miten sattuu … Mutta kaiken tämän takaa löytyi kuin löytyikin selkeä logiikka!
Kurssilaisten tuli saada toimia, kuten he itse parhaaksi näkivät, eikä niin miten itse kaiken olevinaan hallitsevana opettajana toiminnan kuvittelin sujuvan. Kännyköistä ei etsitty omia juttuja, vaan sanoja ja merkityksiä sille, mitä opettaja yritti heille viestittää. Tavallista oli myös itselle tutun tuotteen löytäminen internetistä ja sen vertailu uuteen vastaavaan tuotteeseen. Motivaatiosta kertoi se, että ruoanvalmistuksessa käytettäviä tuotteita kuvattiin, jotta tuote mahdollisimman helposti löytyisi kauppareissulla.
”Mikä kerma tama on Lidlissä?” (ote haastatteluaineistosta)
Noiden kysymysten jälkeen ymmärsin, ettei ole riittävää kertoa mitä raaka-aineita käytetään ja miten, vaan mitä tämä raaka-aine merkitsee kurssilaisille. Lidlin kerma näyttää erilaiselta kuin Prisman kymmenien kermavaihtoehtojen joukko, puhumattakaan siitä, miltä kermapurkki näyttää Irakissa. Tämän ketjun ymmärtäminen teki läpinäkyväksi kurssilaisten toimintatavat; heillä oli halu tietää, miten täällä meillä on mahdollista tehdä mahdollisimman samanlaista, tuttua ja turvallista ruokaa kuin omassa kotimaassa.
Kuva 1. Kotiäidit valmistamassa jälkiruokaa. Tuotteiden valokuvaaminen auttaa löytämään ja tunnistamaan tuotteita kurssin jälkeen.
Hienointa työni prosessissa oli oivaltaa mahdollisuus ylittää rajoja, jotka itse oli rakentanut. Rajoja, jotka rajoittivatkin vain lopulta omaa toimintaa. Tästä itselleni paras opetus oli ajatus hygieniasta, johon sain täysin uuden merkityksen. Ammatillisesti orientoituneena opettajana näin punaista, kun paljain käsin sekoitettiin salaattia tai käsissä oli koruja. Kuinka vaikeaa olikaan asettautua toisen ihmisen tilanteeseen ja nähdä tavoitteet hänen lähtökohdistaan!
Suomessa muutamia viikkoja tai kuukausia asuneen ihmisen tavoitteena ei voi olla hygieniaosaamisvaatimuksen mukainen toiminta, vaan se että hän ylipäätään tulee kotoaan mukaan toimintaan!
Päästä irti rajoista ja asettaudu toisen asemaan, ennen kuin edellytät häneltä mitään! Rajoista oli kyse myös omissa ajatuksissani, ihmisten jakamisessa meihin ja muihin. Kuitenkin lopulta me ja ne muut teemme ihan samoja asioita; nukumme, syömme, hoidamme lapsia, käymme kaupassa ja seurustelemme ystävien kanssa. Mikä sitten on tuon jaon takana? Siellä olemme usein vain me itse! Kun muut ja me laitetaan yhteen, tulee vain me!
”Oli vain puheliaita naisia ja lapsia yhdessä tekemässä ruokaa, eikä kotoutuneita maahanmuuttajanaisia ja lapsia”
(Päiväkirjaote 1.6.2016)
Moninaisuuden ymmärrys käytännön monikulttuurisessa opetustyössä merkitsee itselleni taitoa olla jatkuvassa muokkaustilassa omien opetussuunnitelmien suhteen. Asettautuminen osallistujien tilanteeseen ja tunnelmiin käy parhaiten kuulostelemalla ja aistimalla. Mikä saa nämä ihmiset parhaiten ymmärtämään, kiinnostumaan ja motivoitumaan? Millä eri keinoilla voin saavuttaa parhaiten hyvän oppimistuloksen? Monikulttuurisen ja erityisesti heterogeenisen ryhmän kohdalla opettajalla tulee olla takataskussaan useita väyliä edetä tavoitteeseen. Nuo väylät voivat olla mitä erilaisimpia. Esimerkiksi omasta kotimaasta tuodun ruokaohjeen muokkaaminen uudessa ympäristössä ja uusilla elintarvikkeilla tai mahdollisuus näyttää muille omia taitoja ovat keinoja vahvistaa yksilön oppimisen motivaatiota kohti uusien asioiden oivallusta. Avoin ja ennakkoluuloton asenne sekä tilanneherkkä läsnäolo ovat mielestäni tärkeimpiä tämän päivän opettajan työvälineitä.”
Reponen, S., 2017. Rajatonta ruoanvalmistusta-Kokemuksia kotoutuvien kotiäitien ruokakursseilta. Pro gradu tutkielma. Kotitalousopettajan koulutus. Opettajankoulutuslaitos. Helsingin Yliopisto.
Sonja Anttila (2015) analysoi tutkielmassaan peruskoulun oppikirjojen kuvitusta sukupuolen näkökulmasta. Tässä Sonjan viisi teesiä avuksi opetuksen suunnitteluun.
Haasta käyttämiäsi materiaaleja! Voisiko opetuksessa käytettävien kuvien toiminta-asetelmia kääntää sukupuolten osalta päinvastaisiksi? Keskustele tästä oppilaiden kanssa.
Hanki itse opetuskuvia, joissa toimijoina on sukupuolen sisäisen moninaisuuden huomioiden erilaisia tyttöjä, poikia, naisia, miehiä ja muiden sukupuolten edustajia. Mieti, tarvitseeko kuvissa esiintyvien hahmojen sukupuolen aina olla ilmeinen.
Älä pakota oppilaita tiettyihin sukupuolirooleihin kotitalousoppiaineen tunneilla, vaan anna heidän määritellä itse itsensä. Tue ja kunnioita oppilaiden sukupuoli-ilmaisua.
Käytä kuvamateriaalia, jossa esiintyy monipuolisesti erilaisia perheitä. Tällaisia perhemuotoja voivat olla heterovanhempien ydinperheen lisäksi yhden vanhemman perheet, sateenkaariperheet, useasta sukupolvesta koostuvat perheet, ja perheet, joiden jollain jäsenellä on liikunta-, tai muu vamma.
Muista, että juuri Sinun toimintasi saattaa olla ratkaisevan tärkeää ainutlaatuisen yksilön kasvun tukemisessa
Anttila, S. 2015. Sukupuolijäsennys 7. luokan kotitalousoppiaineen oppikirjojen kuvissa. Kandidaatin tutkielma. Kotitalousopettajan koulutus. Opettajankoulutuslaitos. Helsingin yliopisto.
Miten moninaistuva maailma haastaa Sinua omassa opetuksessasi?
Kerro kokemuksistasi!
Tähän blogiin keräämme tutkimustietoa, opetusvinkkejä ja muuta hyödyllistä sisältöä tukemaan moninaisuuden huomioimista kotitalousopetuksessa. Blogi toimii Home Economics for Diversities (HEED) -tutkimushankkeen alustana. Vasemman reunan valikosta löydät lisää tietoa hankkeesta, tutkijoista ja tutkimustuloksista.
Miten moninaistuva maailma haastaa Sinua omassa opetuksessasi?