Yleinen – HEED – Home Economics Education for Diversities

Koulutukseen integroituminen arvioinnin kohteena

Karvi on selvittänyt maahanmuuttajien integroitumista tukevia hyviä käytäntöjä. Arvioinnin kohderyhmänä olivat erityisesti 14–21-vuotiaat ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajat. Kansainvälisiä hyviä käytäntöjä kartoitettiin Englannista, Irlannista, Norjasta, Saksasta ja Skotlannista. Arvioinnissa käy ilmi, että maahanmuuttajien integroitumista koulutukseen ja yhteiskuntaan halutaan tukea, mutta konkreettisia keinoja integraation edistämiseksi on ollut käytössä hajanaisesti. Hyviä käytäntöjä ovat esimerkiksi erilaiset yksilöllistä tukea tarjoavat verkkopalvelut sekä koulukseen ja työelämään integroitumista edistävät harjoitukset.

Arviointiryhmän puheenjohtaja, opetusneuvos Katri Kuukka toteaa, että maahanmuuttajataustaisten oppijoiden opetukseen tarvitaan räätälöityjä ratkaisuja ja yksilöllistä näkökulmaa. Koulutuksen ja koulun toimintakulttuurin tulisi olla kaikkia oppijoita osallistavaa ja johtamisen ja opettamisen yhteisvastuullista. Lisäksi Kuukka muistuttaa, että yhtä avainta onnistuneeseen koulutukseen integroitumiseen ei ole. Koulutukselliset siirtymät ja siirtyminen työelämään ovat tulevaisuudessakin maahanmuuttajien integroitumiseen onnistumisessa keskeisiä, ja niihin liittyviä käytäntöjä tulee päivittää ja levittää

Tiedote:

https://karvi.fi/2019/05/28/karvi-selvitti-maahanmuuttajien-koulutuksen-hyvia-kaytantoja-inkluusio-tukee-koulutukseen-integroitumista/

Arviointiraportti

https://karvi.fi/app/uploads/2019/05/KARVI_1419.pdf

Huomenta kaikille!

Kotitalous oppiaineena tarjoaa mitä käytännönläheisimmän tavan lähteä purkamaan normeja ja luomaan tasa-arvoisempia sekä yhdenvertaisempia ajatuksia, puhetapoja ja toimintamalleja.

Oletko pohtinut, miten eri tavoin sinulla on mahdollisuus kohdata oppilaat luokassasi tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti? Pro gradu -tutkimuksessaan Marjut Hämäläinen tarkasteli sukupuolten tasa-arvon toteutumista eräässä pääkaupunkiseudun peruskoulussa. Sukupuolta ei käsitelty vain dikotomisena jakona miehiin ja naisiin, vaan sen moninaisuuden kautta.

Tutkimuksesta ja sen tuloksista voidaan nostaa esille hyödyllisiä seikkoja tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten opettajan oma toiminta vaikuttaa luokassa sukupuolten tasa-arvon toteutumiseen. Tätä eriteltiin puheen sekä toiminnan osalta.

Keskeiseksi teemaksi nousi opettajan puhetapa oppilaita kohtaan. Tutkimusluokassa puhetyyli oli ilahduttavan tasa-arvoista suurimman osan ajasta. Tervehdyksissä ja oppilaiden puhuttelussa käytettiin neutraaleja ilmaisuja, kuten ”Huomenta kaikille!” tai ”Mitja ja kumppanit”. Ero on suuri siihen verrattuna, että tervehdittäisiin sanomalla “Huomenta hyvät naiset ja herrat” tai ”kaunottaret ja komistukset”, mitä on saatettu aiemmin ajatella hilpeyttä herättävänä ja humoristisena. Kotitalousluokassa käytännön työtehtävät suoritetaan useimmiten pöytäryhmissä, ja ryhmää puhuteltaessa on tasa-arvoisempaa puhutella oppilaita nimeltä kuin että ryhmää puhuteltaessa käytettäisiin ilmaisutapaa ”tytöt pyyhkikää vielä pöydät” tai ”pojat laittakaas nyt ne tiskit kuntoon”.

Nimellä puhutteleminen ehkäisee sukupuolittamisen, eikä silti poissulje sitä, että jokainen saa ilmaista omaa sukupuoltaan haluamallaan tavalla. Kenenkään ei vain tarvitse olettaa sitä toisen puolesta. Nimellä puhuttelemisesta oppilaalle tulee myös henkilökohtaisempi ja arvostetumpi olo kuin sukupuolet yhteen normittavista ilmaisuista. Viesti mitä luultavimmin myös sisäistetään paremmin. Tutkimustuloksissa näkyi myös se, että sukupuolittavien termien lisäksi myöskään erilaisia sukupuolistereotypioita, kuten ”naisten työt ja miesten työt” ei esiintynyt opettajan puheessa erityisemmin.

Nämä aiemmin mainitut seikat saattavat tuntua monelle asian tiedostavalle itsestään selvyyksille. Lähemmin tarkasteltuna olemme kuitenkin saaneet itsemme kiinni varsin dikotomisesta ja stereotypisoivasta ajattelusta sekä huomanneet oman elämämme kupla-ilmiön.

Meillä on vielä paljon tehtävää, jotta tilaa saisivat myös he, jotka eivät koe itseään tytöiksi tai pojiksi.

Lisälukemista aiheesta:

Feministisen Pedagogiikan ABC: Opas ohjaajille ja opettajille (2018)

Näkymätön sukupuoli (2018)

Hankala sukupuoli (2006, 3.p. 2015)

Teksti: Marjut Hämäläinen, Hille Janhonen-Abruquah ja Kati Oikarinen

Kuvat: www.pixabay.com

”Tulevana opettajana minä voin olla muutos parempaan”

Opetusharjoittelut tarjoavat tuleville kotitalousopettajille ainutlaatuisia mahdollisuuksia kohdata moninaisuutta ja monikulttuurisuutta. Millaisia ajatuksia kohtaamiset herättivät opiskelijoissa ja millaisena moninaisuus heille näyttäytyi?

Helsingin yliopiston kotitalousopettajan opintosuunnan 2. vuosikurssin opiskelijat pääsivät kevään aikana suorittamaan soveltavaa harjoittelua pääkaupunkiseudun kenttäkouluissa. Opetusharjoittelu avasi opiskelijoille oven nähdä opettajan työn monimuotoisuus ja samalla he pääsivät kehittämään omaa opettajaidentiteettiään ja eri taitoalueita. Moni opiskelija sai ensimmäistä kertaa kosketuksen monikulttuuriseen kouluun ja he kokivat, että etenkin moninaisuuden ja monikulttuurisuuden ymmärtäminen kasvoi ja näihin liittyvät erilaiset ilmiöt tulivat lähemmäksi omaa arkea. Kohtaamiset oppilaiden kanssa aktivoivat opiskelijoita reflektoimaan kokemuksia etenkin monikulttuurisuuden, kielitietoisuuden ja sukupuolisensitiivisyyden näkökulmasta. Opiskelijoiden moninaisuusajattelu näyttäytyi arvostavana, kiinnostuneena ja vastuullisena.

”Näkisin, että parasta mitä opettaja voi oppilaille nykypäivänä omalla käytöksellään antaa, on ajatus moninaisuuden ja oman uniikin minuuden rakentumisen hyväksyttävyydestä.”

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa kotitalousopetuksen yhtenä tavoitteena on aktivoida oppilasta tunnistamaan arjen rakentumista ja kulttuurisesti monimuotoisia toimintaympäristöjä. Kotitalousopetus on suomalaisessa koulussa luonteva oppiaine käsitellä tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja moninaisuutta.

Kaikki lähtee kuitenkin siitä, tunnistanko minä opettajana oman ajatteluni tavat? Moninaisuuden ymmärtämisen taustalla on moninaisuuden tunnistaminen ja opettajan oma itsetuntemus. Pedagogisesti sensitiivinen opettaja luo ymmärtävää vuorovaikutusta oppilaiden kanssa tiedostaen samalla omat asenteet, arvot ja identiteetin elementit. Sensitiivisessä vuorovaikutuksessa opettaja havaitsee oppilaan aloitteet ja reaktiot ja vastaa niihin nuoren toimintaa tukevalla tavalla.

”Oli positiivista, kun oppilaat, jotka kertoivat opettajalle, etteivät syö lihaa vakaumuksellisista syistä, saivat huomata, että olin heidän kanssa samassa veneessä. Näin heillä oli myös opettajapuolelta samaistumisen kohde eikä heidän vain oppilaina tarvinnut olla erilaisia.”

”Oppilaiden tunteminen nimeltä on tärkeää, jotta sukupuolisensitiivinen opettaminen on mahdollista.”

Moninaisuusajatteluun herkistyminen jo opiskeluaikana kasvattaa opettajan ymmärrystä ja parhaimmillaan vahvistaa oppilaan yhdenvertaisuuden kokemusta ja sitä kautta toimii nuorta voimaannuttavana. Moni opiskelija koki haasteelliseksi ja harmittavaksi sen, ettei ehtinyt oppia harjoittelun aikana kaikkien oppilaiden nimiä. Tämä kertoo osaltaan sukupuolisensitiivisestä ajattelusta, mutta myös siitä, että vuorovaikutus oppilaiden kanssa koettiin merkitykselliseksi. Kuten eräs opiskelija sanoi: “Positiivista vuorovaikutusta tukee se, että pystyy kutsumaan oppilaita opetuksen aikana heidän omilla nimillään.”

”Se, että pääsin opettamaan ulkomaalaistaustaisia nuoria, opetti minulle paljon siitä, miten heidän kielitaitonsa tulisi huomioida opetuksessa niin, että ketään ei syrjitä ja kaikkia oppilaita kohdellaan tasa-arvoisesti.”

Opiskelijat toivat esiin monenlaisia omia oppimiskokemuksia monikulttuurisista kouluista. Etenkin maahanmuuttajataustaisten suomen kielen ymmärtämisen haasteet nousivat keskeiseksi pohdinnan kohteeksi. Opiskelijoiden kielitietoinen ajattelu näkyi upeasti mm. opetusmenetelmien, materiaalien ja oman puhetavan tiedostavana valintana. Visuaalisuus, kuvien runsaampi käyttö, ohjeiden huolellisempi läpikäynti ja opetusmateriaalien sekä muistiinpanojen selkeys nähtiin erittäin tärkeäksi. Selkeään puhetapaan, ilmaisujen tarkkuuteen ja eleisiin kiinnitettiin erityistä huomiota.

”Minun opettajuuteni näkökulmasta maahanmuuttajaoppilaat eivät olleet haasteellinen ongelma, vaan he saivat minut kasvamaan kohti parempaa opettajuutta pohtiessani omia käytäntöjä ja niiden toteuttamisen erilaisia vaihtoehtoja.”

Sitaatit ovat suoria lainauksia 2. vuosikurssilaisten soveltavan harjoittelun portfolioista. Kiitos hienoista ajatuksista!

Haluatko vahvistaa kulttuuri- ja kielitietoisia työtapojasi? Kotitalouden opettajille tarkoitettu maksuton täydennyskoulutus toteutetaan syksyllä 2019 kolmannen kerran ja ilmoittautuminen on vielä käynnissä. Katso lisätietoa: http://kauppa.hyplus.helsinki.fi/Kotitaloustunneista-tehoa-maahanmuuttajien-kielenoppimiseen

Lue lisää:

Janhonen-Abruquah, H. & Palojoki, P. (2015). Luova ja vastuullinen kotitalousopetus: Creative and responsible home economics education. Helsingin yliopisto: Helsingin yliopisto, Käyttäytymistieteellinen tiedekunta, Opettajankoulutuslaitos.

kuvat: www.pixabay.com

Miesparien arki

On tärkeää, että miesparien ja sateenkaari-ihmisten elämästä puhutaan suoraan ja aidosti.

Jarkko Pakarinen tutki Pro gradu- tutkielmassaan miesparien arkielämää sen omassa kontekstissa. Miehet, jotka elävät siinä henkilökohtaista elämäänsä, ovat juuri oikeita henkilöitä tuomaan siitä realistista kuvaa. Haastatellut miesparit edustavat tasapainoista, edistyksellistä, vahvaa, ennakkoluulotonta ja tulevaisuusorientoitunutta ihmisryhmää. He kaikki ovat rohkeita miehiä, joiden avoimuudesta me jokainen voimme ottaa oppia. Omalla esimerkillään he antavat vahvistusta ja toivoa tulevaisuuteen niille ihmisille, joille oman identiteetin löytäminen on vielä kesken. Tutkimus itsessään lisää ihmisten tietoisuutta samaa sukupuolta olevien parien yhteiselämästä.

Arjen tukiverkot

Pakarisen tutkimuksessa korostui se, että kaikki miesparit pitivät merkityksellisinä suhteitaan omaan perheeseen, vanhempiin, sisaruksiin, sukulaisiin, ystäviin ja kavereihin. Sosiaaliset kohtaamiset olivat kaikille miespareille erittäin tärkeitä. Miesparit kokivat oman perheen, sisarukset ja oman suvun elämänsä tärkeimpinä ihmisinä. Kaikki miesparit pitivät edellä mainittuja ihmisiä kumppaneidensa ohella elämänsä ja arkensa tukiverkkona. Yhteydenpito ja tapaamiset läheisiin ihmisiin koettiin tärkeäksi. Vastavuoroinen tekeminen ja auttaminen koettiin olennaiseksi osaksi yhteistä tekemistä läheisten kanssa. Ajatusten vaihto ja yhteydenpito nähtiin yhtenä tärkeimpänä tekijänä elämän ystävyys- ja kaverisuhteissa. Huomionarvoista oli, että ystävyyssuhteiden kohdalla korostuivat heidän laajat sosiaaliset verkkonsa niin kotimaassa kuin ulkomailla. Ystäväpiirin heterogeenisyys korostui, sillä monilla miespareilla oli ystäviä erilaisista yhteisöistä. Oma vähemmistöryhmä koettiin vahvuutena ja sellaisena yksikkönä, missä kukin voi olla täysin oma itsensä.

Oman elämän haaveet

Oma lapsi ja sen hankinta oli ollut kaikkien miesparien ajatuksissa jollain tasolla sekä suhteen alussa että myöhemmin. Miespareille oli tärkeää, että elämää eletään päivä kerrallaan ja tässä hetkessä. Koettiin, että elämä itsessään luo mahdollisuuksia. Haaveiltiin siitä, että pystytään ja jaksetaan elää yhteistä elämää mahdollisimman pitkään ja yhteiselämän haluttiin jatkuvan vanhuuteen saakka. Haaveiltiin ajoissa eläkkeelle jäämisestä ja siitä, että elämä olisi rikasta ja antoisaa sisällöllisesti myös tulevaisuudessa. Kaikilla miespareilla korostui se, että työn hallitsevuus vähenisi arkielämässä ja yhteinen aika lisääntyisi. Konkreettisimmillaan haaveiltiin tulevista häistä ja häämatkasta, matkustamisesta, asumisesta ulkomailla, talon rakentamisesta ja lottovoitosta.

On ensiarvoisen tärkeää, että kaikessa opettajakoulutuksessa otetaan huomioon sukupuolen moninaisuuteen liittyvät teemat vielä nykyistä voimakkaammin.

Tähän teemaan liittyvät opinnot tulisi olla kaikille opettajaopiskelijoille pakollisia opintoja, jotta tietoisuus ja hyväksyntä lisääntyisivät. On hyvä muistaa, että sinä opettajana saatat olla se ainoa henkilö nuorelle ihmiselle, joka hyväksyy hänet täysin omana itsenään. Annetaan kaikkien oppilaiden olla vahvasti oma itsensä ja kannustetaan heitä siinä. Näin tulemme elämään tulevaisuudessa avarakatseisemmassa, hyväksyvämmässä ja ennakkoluulottomassa yhteiskunnassa.

Tällä viikolla vietetään Suomen suurinta ihmisoikeustapahtumaa. Helsingin yliopisto osallistuu ensimmäistä kertaa virallisesti lauantaina 29.6.2019 järjestettävään Pride-kulkueeseen.

HEED-hanke toivottaa kaikille hyvää Pride -viikkoa!

Lue lisää:

Hagman, S. (2016). Seitsemän kummaa veljestä: Kertomuksia suomalaisen homoseksuaalisuuden historiasta. Helsinki: Gaudeamus.

Lehto, J.E. & Kovero, C. (2010). Homoseksuaalisuus: Tieteen näkökulmasta ja miesten kertomana. Helsinki: Lilith.

Teksti: Jarkko Pakarinen

Kuvat: www.pixabay.com

Moninaisessa koulussa jokainen on kielen opettaja

HEED –hankkeen tutkijat kouluttavat kotitalousopettajia kulttuuri- ja kielitietoisiin työtapoihin yhteistyössä Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut HY+:n kanssa. Kahden ensimmäisen koulutuksen jälkeen pohdimme yhdessä oppimaamme. Tekstissä on myös linkkejä lisätiedon lähteille.

Oppilaitosten monet kielet ja kielitietoisuus ovat tärkeitä teemoja nykyisissä opetussuunnitelmissa. Monikielisyys ja kulttuurienvälisyys ovat läsnä työn arjessa yhä useammin, kuten tästä kansallisesta tutkimusraportista selviää.

Opetushallitus määrittelee kielitietoisuuden seuraavasti:

Kielitietoisessa koulussa kielen keskeinen merkitys oppimisessa, opetuksessa, arvioinnissa ja kaikessa toiminnassa tunnistetaan. Tämä tarkoittaa kaikkien kielten arvostamista ja luontevaa näkyvyyttä koulussa toimintakulttuurin tasolla. Opetuksessa se tarkoittaa kielitietoisia työtapoja, jotka perustuvat opettajien yhteistyölle. OPH 4:2017 KIELITIETOINEN OPETUS – KIELITIETOINEN KOULU

Täydennyskoulutuksissa pyrittiin kehittämään kotitalouden opettajien kykyä soveltaa kulttuuri- ja kielitietoisia työtapoja sekä edistää kotitalouden ja kielen opettajien yhteistyötä. Koulutuksiin kutsuttiin erityisesti kotitalouden opettajia ja suomen kielen opettajia työpareina. Moni olikin lähtenyt kouluttautumaan yhdessä kollegansa kanssa. Kaksi tähän mennessä toteutettua koulutusta keräsivät yhteensä neljäkymmentä osallistujaa perusopetuksesta, vapaasta sivistystyöstä ja ammatillisista oppilaitoksista ympäri Suomen. Nykyisten opetussuunnitelmien mukaisesti tavoittelimme laaja-alaista osaamista luovan toimintakulttuurin kehittämiseen, jossa kotitalouden opetus nivoutuu suomen kielen opetukseen. Myös kouluttajatiimimme oli moniammatillinen.

Kasvatus- ja kielitieteilijä, dosentti Maria Ahlholm johdatti koulutusryhmät kielen ja monikielisyyden teemoihin. Kielellisesti vastuullinen aineenopetus ja kielellisesti kestävä koulu tavoitteina herättivät pohdintoja kielen läpileikkaavasta merkityksestä. Pääsimme kokeilemaan Marian johdolla kehitettyä Toisto –menetelmää käytännön työpajoissa. Erityisesti turvapaikanhakijoiden suomen kielenopetusta varten räätälöidyn metodin koettiin soveltuvan hyvin myös kotitalouden ja kotitalousalan opetukseen. Tähän kannatta tutustua! Tässä myös ajankohtainen raportti

Kotitaloustieteen dosentti Hille Janhonen Abruquah esitteli kulttuuriresponsiivista pedagogiikkaa lähestymistapana moninaisuuden huomioonottamisessa ja sen hyödyntämisessä. Keskustelimme monikulttuuristen kotitalousluokkien arjesta. Osallistujat työskentelevät moninaisten kielten ja kulttuureiden keskellä. Saimme kurkistaa näihin todellisuuksiin keskustelujen ja kehittämistehtävien kautta. Kati Oikarinen ja Jenni Topp jakoivat omia kokemuksiaan opetuksen havainnoinnista ammatillisen kehittymisen välineenä.

Kieli- ja kulttuuritietoisuus on myös yhdenvertaisuuskysymys. Kulttuurienvälisen opettajankoulutuksen dosentti Hanna Posti-Ahokas alusti moninaisuudesta ja yhdenvertaisuudesta oppilaitoksissa. Osallistujat etsivät käsiinsä (valitettavan usein hankalasti löydettävät) oppilaitostensa tasa-arvo – ja yhdenvertaisuussuunnitelmat, joihin tutustuimme myös yhteisesti. Tiedätkö, mikä on oman työpaikkasi tasa-arvosuunnittelun tilanne? Opetushallituksen sivuilta löydät hyödyllisiä ohjeita suunnitteluun. Puhuimme myös kulttuurisista oikeuksista ja kulttuurisesta kestävyydestä. Kävimme keskustelua opettajan tarvitsemista moninaisuustaidoista ja niiden kehittämisestä. Näistä lisää, kunhan HEED –tutkimus vielä vähän etenee.

Kolmen lähijakson lomassa koulutettavat tekivät väli- ja kehittämistehtäviä. Tehtävät auttoivat konkretisoimaan lähipäivien antia ja pohtimaan teemoja oman työpaikan todellisuudessa. Kehittämistehtävistä julkaistaan kevään mittaan tiivistelmiä HY+:n blogissa. Nappaa täältä hyvät ideat omaan työhösi!

Mitä tarttui mukaan?

Alkuperäisten tavoitteiden mukaisesti koulutuksessa pyrittiin vahvistamaan opettajien kielitietoisia työtapoja monikielisten oppilaiden ryhmissä ja kehittämään työtapoja, jotka tukevat oppijoiden roolia aktiivisina toimijoina kielen oppimis- ja käyttötilanteissa. Osallistujapalautteessa erityisesti Toistomenetelmä sai konkreettisuudestaan kiitosta. Koulutuksen sisältöä pidettiin yleisesti onnistuneena ja hyödyllisenä.

Kiitos monipuolisesta koulutuksesta. 🙂 Ihanaa oli saada uutta tietoa asiantuntevilta luennoitsijoilta.

Kurssin aihe on mielenkiintoinen. Olen tyytyväinen saamiini konkreettisiin keinoihin, joilla auttaa kielenoppimisessa. Osa on jo käytössä, mutta niitä voi vielä jalostaa lisää näiden ideoiden avulla.

Hyvä pysähtyä pohtimaan omaa opetusta, ja kuulla kollegojen mietteitä ja ideoita sekä asiantuntijoiden teoriataustaa asioille.

Koulutus tarjosi osallistujilleen tarpeellisen tilaisuuden keskittyä oman työn kehittämisen äärelle. Kouluttautuminen yhdessä kollegoiden kanssa koettiin antoisaksi. Kuten usein täydennyskoulutuksessa, jotkut jäivät kaipaamaan vieläkin konkreettisempaa apua omaan työhön. Laajojen aiheiden käsittely ja erityisesti keskustelu vaatisivat enemmän aikaa.

Osana Opetushallituksen rahoittamaa kielitietoisuus taitoaineissa –hanketta toteutettava koulutus Kotitaloustunneista tehoa maahanmuuttajien kielenoppimiseen on toteutettu kaksi kertaa syksyllä 2018 ja talvella 2019. Kolmas, tällä tietoa viimeinen koulutus järjestetään syksyllä 2019.

Opetushallituksen rahoittama koulutus on maksuton. Tiedotamme koulutuksesta lähempänä myös HEED –hankkeen kanavilla. Tervetuloa mukaan!

Hanna Posti-Ahokas

Kotitalousopetuksen arvointi Ruotsissa: miten moninaisuus ja tasa-arvo tuodaan luokkatilanteisiin?

Svenska kommiteen för hushållsvetenskap järjesti tammikuussa 2019 kotitalousopettajien ja opettajankouluttajien tapaamisen, jossa käsiteltiin kotitalousopetuksen arviointia. Skolinspektionen (Kouluasioiden tarkastusvirasto) on ensimmäisen kerran tekemässä laajempaa arviointia kotitalouden opetuksesta ja oppimisesta Ruotsissa.

Arvioinnista on valmistunut tarkastajien kouluvierailuja (23 koulua) koskeva raportti ja varsinainen yhteenvetoraportti on valmistumassa lähiviikkoina.

Sain mahdollisuuden kommentoida yhteisessä työpajassa näiden kouluvierailujen tuloksia. Aineisto on jäsennetty kahden pääkysymyksen mukaisesti: miten opetus vastaa opetussuunnitelman sisältöjä ja millaisia didaktisia ratkaisuja tarkastajat pääsivät havainnoimaan oppituntien aikana. Oppituntien sisällöt vastasivat varsin hyvin opetussuunnitelmaa, paitsi teeman ’tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ’osalta. Tämä näkyi erityisesti siinä, että usein tunneilta puuttui yhteinen reflektio tasa-arvoisesta työnjaosta kotitalouden töissä (’arbetsfördelning i hemmet ur jämställdhetsperspektiv’).

Didaktisten ratkaisujen osalta havaittiin, että kotitalouden oppimisympäristö oli pääsääntöisesti turvallinen, kannustava ja oppilaita kunnioittava. Samoin kuin Suomessa oppimisen arvioinnissa näyttäytyi vaihtelua ja aineisto esittääkin jatkokysymyksiä: miten hyvin tyttöjen ja poikien arviointi noudattaa yhdenvertaisia kriteereitä. Oppilaan oppimistehtävien eriyttämiseen ja aktivointiin liittyvät haasteet näyttäytyivät myös varsin samanlaisina kuin Suomessa. On myös tärkeää, että oppilaat saavat itse kantaa vastuuta työnjaosta oppitunneilla.

Kouluvierailuista voidaan yhteenvetona nostaa esiin haasteita, jotka koskettavat myös suomalaista kotitalousopetusta:

– Mitä tasa-arvoinen arki kodeissa tarkoittaa? Miten sitä voidaan erilaisten oppimistehtävien kautta tarkastella kotitalousopetuksessa?

– Mitä moninaisuus (mångfald) arjessa oikein tarkoittaa?

– Miten yhdenvertaisuutta kodeissa voidaan tarkastella monipuolisemmin, esimerkiksi ottamalla huomioon gender-näkökulman, perheiden erilaisuuden ja arjen erilaiset tarpeet?

– Millä tavoin voidaan välttää arvottamasta erilaisia arjen ratkaisuja oikein/väärin-asteikolla?

Toisaalta on tärkeää, että oppiaineessa tarkastellaan sitä ’mikä on ok’ ja mikä ei. Esimerkkinä vaikka some-käyttäytyminen tai toisten oppilaiden/perheenjäsenten huomioiminen yhdenvertaisuusnäkökulmasta.

Haastavien teemojen, kuten moninaisuus, demokratia, suvaitsevaisuus, tasa-arvoisuus ja kestävä kehitys, operationalisointi luokkatilanteisiin, oppimis- ja keskustelutehtäviksi ei ole helppoa Ruotsissakaan. Kotitalous-oppiaine (hem- och konsumentkunskap) antaa näihin teemoihin kuitenkin mahdollisuuden tarkastella niitä arjen lähtökohdista käsin. Arki koostuu moninaista palapelin paloista, joista voi rakentaa loputtomasti erilaisia kuvia. Kuvia, jotka kuvaavat erilaisia koteja ja niiden arkista elämää. Ja myös erilaisia arvopohjaisia ratkaisuja, joihin ei ole olemassa oikeita vastauksia.

Teksti: Päivi Palojoki

Talous on tasa-arvokysymys

Tänään julkaistu valtioneuvoston selvitys kertoo karua kieltään rakenteellisesta epätasa-arvosta ja budjetoinnin sukupuolivaikutuksista. Viime vuosina toteutuneet sosiaalietuuksien indeksileikkaukset ja –jäädytykset ovat kasvattaneet miesten ja naisten taloudellisen toimeentulon eroja entisestään.

Raportin kirjoittajat Anna Elomäki ja Hanna Ylöstalo korostavat, että talous ja taloutta koskeva päätöksenteko ovat sukupuoli- ja tasa-arvokysymyksiä:

Talousarvioon liittyvät päätökset vaikuttavat naisiin ja miehiin sekä sukupuolten tasa-arvoon eri tavoin, usein myös silloin, kun ne vaikuttavat neutraaleilta tai näyttävät kohtelevan kaikkia yksilöitä samalla tavalla sukupuolesta riippumatta. Talousarvion sukupuolivaikutusten arviointi on yksi keino tuoda konkreettisesti esiin niitä seurauksia, mitä taloutta koskevilla päätöksillä on eri nais- ja miesryhmille ja sukupuolten tasa-arvolle. On tärkeä myös muistaa, että taloudellinen epätasa-arvo on sukupuolittunutta: naiset ovat keskimäärin miehiä heikommassa taloudellisessa asemassa yhteiskunnassa. Sen vuoksi sukupuolitietoinen budjetointi voi parhaassa tapauksessa parantaa sukupuolten tasa-arvoa yhdellä merkittävällä osa-alueella. Naisten taloudellinen itsenäisyys on välttämätön edellytys myös monien muiden tasa-arvokysymysten ratkaisemiseksi. (s. 153)

Näihin kysymyksiin voidaan pureutua hyvin myös kotitalousopetuksessa. Arkiset päätökset perheen sisäisestä työnjaosta, kotona tehtävästä työstä, lastenhoidon järjestämisestä ja opinnoista sitoutuvat laajempiin taloudellisiin tasa-arvorakenteisiin. Henkilökohtaisesta tulee poliittista. Oma talous sitoutuu julkiseen talouteen.

Raportti suosittelee sukupuolitietoisen budjetoinnin käyttöönottoa

Sukupuolitietoinen budjetointi on kansainvälisesti yhä suositumpi sukupuolten tasa-arvon edistämisen strategia, jonka tavoitteena on muuttaa julkisten menojen ja tulojen kohdentumista tasa-arvoa edistävällä tavalla. Talousarvion ja siihen liittyvien toimenpiteiden sukupuolivaikutusten arviointi on keskeinen sukupuolitietoisen budjetoinnin menetelmä. Talousarvion laadintaan tarvitaan sukupuolinäkökulmaa, sillä talousarvio ja muut julkiseen talouteen liittyvät päätökset vaikuttavat eri mies- ja naisryhmiin eri tavoin ja voivat joko edistää tai heikentää tasa-arvoa. (s. 1)

Sukupuolitietoinen budjetointi vaikuttaa etäiseltä suhteessa omaan ja varsinkin oppilaiden arkeen. Voisiko omaa taloutta pohtia kuitenkin pohtia myös sukupuolivaikutusten näkökulmasta? Kuinka päätös vaikkapa valmisruoan ostamisesta vaikuttaa perheenjäsenten ajankäyttöön? Mihin vapautunut aika käytetään? Kenen työpanosta tarvitaan/lisätään ruoan maksamiseen? Kenen hyvinvointi päätöksissä laitetaan ensisijaiseksi? Ehkä nämä kysymykset eivät lopulta olekaan niin kaukana julkisten menojen kanssa painiskelevien päättäjien kysymyksistä.

Sukupuolentutkimuksen opiskelusta uusia näkökulmia omaan työhön?

Alkavan lukuvuoden kynnyksellä moni etsinee tuoreita virikkeitä omaan työhön ja ajatteluun. Tai ainakin toivoisi, että uutta virtaa ja innostusta löytyisi jostakin. HEED –kollegoiden kanssa olemme pohtineet, kuinka sukupuoli on vuosien myötä kasvanut yhdeksi oman ammatillisuutemme ja kiinnostuksemme ydinteemaksi. Tässä muutama ajatus pohdittavaksi; iloksi ja ehkä inspiraatioksikin.

Tämä blogiteksti sai inspiraationsa sukupuolentutkimuksen tohtoriopiskelijan Astrid Joutsenon mainiosta kiteytyksestä:

”Suosittelen sukupuolentutkimusta sellaiselle, joka on kiinnostunut kriittisestä tiedon tuottamisesta ja on innokas yhdistämään monia näkökulmia ja tutkimaan niiden suhteita, tekemään synteesejä ja katsomaan kriittisesti omia ja toisten ajatuksia ja tekoja. Sellaiselle, joka tuntee, ettei ole löytänyt omaa paikkaansa tai joka on jumahtanut paikalleen. Sellaiselle, joka sietää epämukavuutta ja on rohkea ja joka on tästä ajasta kiinnostunut. Kaikille, jotka ovat hakeutuneet opiskelemaan yliopistoon oikeastaan.”

Mielestäni sukupuoli on kiehtova juuri moninaisuudessaan ja monitasoisuudessaan – sen kautta voidaan nähdä pieniä arkisia käytänteitä (Miksi päiväkodissa tyttöjä ja poikia kannustetaan erilaisiin leikkeihin? Miksei jumiutuneista kotityöroolituksista päästä jo eroon?), koulumaailman epäyhdenvertaisuutta (Miksi poikien opintomenestys on keskimäärin heikompaa? Mikseivät kaikki uskalla mennä liikuntatunnin jälkeen suihkuun?) tai laajempia yhteiskunnallisia rakenteita – palkkaeroja, työuria, perhepolitiikkaa.

Kotitalousopettajaopiskelijoiden kanssa teemme harjoituksia, joissa laitamme päähän kuvitteelliset sukupuolentutkijan silmälasit ja tarkastelemme arkisia ilmiöitä ja mediaa niiden läpi. Stereotypiat, valta, epätasa-arvo ja välillä vaikeasti hahmotettava intersektionaalisuuskin näyttäytyvät jatkuvasti ympärillämme. Alkuahdistuksen hälvettyä tämä tietoisuus antaa meille välineitä edistää yhdenvertaisuutta omassa arjessamme, työssämme ja yhteisöissämme. Voimme löytää oikeita sanoja, toimintatapoja ja arvokkaita keskusteluja, jotka auttavat rohkeasti eteenpäin.

Jokapäiväisissä keskusteluissa sukupuoli ja tasa-arvo redusoituvat usein vastakkainasetteluihin: tytöt ja pojat, miehet ja naiset, feministit ja sovinistit. Moni ei jaksa tähän ainaiseen jankkaamiseen edes lähteä. Vaikeneminen ei kuitenkaan muuta mitään. Hiljaisuus on hyväksymistä. On tärkeä etsiä ja löytää itseä kiinnostavia näkökulmia ja omaan suuhun sopivia sanoja. Avata suunsa ja alkaa muuttaa maailmaa.

Kuinka pääsen alkuun?

Itseopiskelun voi aloittaa esimerkiksi näillä kirjoilla, joita saa kirjastoista tai joiden hankinnan voi vähentää verotuksessa ammattikirjallisuutena:

Husso & Heiskala 2016: Sukupuolikysymys

Saresma, Rossi & Juvonen 2010: Käsikirja sukupuoleen

Ojala et al. 2018: Feministisen pedagogiikan ABC (ilmestyy syyskuussa 2018)

Kiinnostaako yliopisto-opinnot?

Tässä aiemmin sivuamani artikkeli Helsingin yliopiston maisteriohjelmasta.

Helsingin Yliopiston avoin yliopisto tarjoaa myös verkko –opintoja, joita voi suorittaa kurssi kerrallaan.

Yliopistojen HILMA –verkosto kerää yhteen opetusta ja muuta ajankohtaista.

Kuinka voin pitää sukupuolen teemoja mukana (some)arjessa?

Tietenkin seuraamalla HEED:iä Facebookissa! Myös HILMA:a voi seurata Facebookissa. Aktivistihenkisille suosittelen tutustumista esim. Naisasialiitto Unionin sivuun ja toimintaan.

Hanna Posti-Ahokas

HEED -hankkeen tutkija

Pride!

Pride on rakkauden, ilon ja moninaisuuden juhla. Toisaalta Pride on samaan aikaan ihmisoikeustapahtuma, jonka yhteydessä nostetaan esille seksuaali- ja sukupuoli-vähemmistöjen elämään ja oikeuksiin liittyviä epäkohtia. On tärkeää juhlia jo saavutettua tasa-arvoa, mutta yhtä tärkeää on muistaa, että työn on jatkuttava edelleen.

Lauantaina on jälleen tilaisuus osoittaa julkisesti tukensa seksuaali- ja sukupuoli-vähemmistöihin kuuluville, kun vuodesta 2006 järjestetyn Helsinki Priden kulkue marssii läpi kesäisen kaupungin.

Pride on kansainvälinen liike, joka puolustaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhtäläisiä oikeuksia yhteiskunnan jäseninä. Monimuotoisuus sekä ihmisten ylpeys omasta seksuaalisuudestaan ja sukupuoli-identiteetistään ovat keskeisiä pride-liikkeessä. Viime vuonna Helsinki Priden kulkueeseen ja sen jälkeiseen kaikille avoimeen puistojuhlaan osallistui noin 35 000 ihmistä.

Opettajien ammattijärjestö OAJ on ottanut kantaa tasa-arvon puolesta ja osallistuu tänäkin vuonna kulkueeseen. Martat on myös tuonut yksiselitteisesti ilmi, että järjestön arvopohjan mukaisesti kaikki ovat tervetulleita toimintaan omina itsenään. Marttojen kehittämispäällikkö Terhi Lindqvist toteaa, että perhemuodot ovat tosiasiassa olleet moninaisia koko järjestön olemassaolon ajan, mutta vasta nykyään erilaiset perheet tunnistetaan ja tunnustetaan. Martat osallistuu kulkueeseen osana Naisjärjestöjen keskusliittoa ja he ovat kutsuneet mukaan marssimaan kaikki Martat ystävineen ja perheenjäsenineen.

Lukuisat yritykset ovat tänä vuonna osoittaneet tukeaan Helsinki Pridelle sponsoroimalle tapahtumaa ja tuomalla tukensa julki esimerkiksi sosiaalisen median välityksellä. On upeaa, että yritykset ja yhteisöt osallistuvat prideviikkoon, mutta vielä merkityksellisempiä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kannalta on näiden ihmisryhmien huomioiminen vuoden muina viikkoina. Mikäli vaatemerkin nimi on valmiiksi tiettyä normia vahvistava ja ihmisiä pois sulkeva, ei näennäisesti kaikki mukaan ottava mallisto prideviikon kunniaksi ole todellista huomioonottamista.

Kuinka voin itse edistää tasa-arvoa ja monimuotoisuutta?

Setassa koulutussuunnittelijana toimiva Marita Karvinen on koonnut keinoja joiden avulla opettaja voi edistää arjen koulutyössä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Vastaavia keinoja kotitalousoppiaineen osalle on tässä blogissa maaliskuussa 2017 julkaistuissa viidessä teesissä, joissa keskitytään erityisesti oppimateriaalin kriittiseen tarkasteluun. Yritysmaailmassa on todettu, että moninaisuuden järjestelmällinen huomioiminen parantaa työntekijöiden hyvinvointia ja tämän seurauksena yrityksen tulosta. Tästä voisi ottaa mallia myös suomalaiseen koulutusjärjestelmään kouluttamalla peruskouluihin ja toisen asteen oppilaitoksiin monimuotoisuusagentteja, jotka edistäisivät työyhteisöissään tasa-arvon toteutumista. Kotitalousopettajat olisivat luontaisia monimuotoisuusagentteja, koska oppiaineen sisällöt liittyvät kiinteästi kotiin, perheeseen ja hyvinvointiin.

HEED-hanke toivottaa kaikille upeaa Helsinki Pride-viikonloppua!

Sonja Anttila

HEED –hankkeen tutkija

Ennakkoluuloista lähtöoletuksiin

Suomen kielen sana ennakkoluulo on varsin negatiivinen. Entä jos käytettäisiinkin sanaa lähtöoletus?

Paul Gorskin artikkeli From Cultural Competence to Equity Literacy käynnisti luennolla vilkkaan keskustelun. Se sai pohtimaan sanojen merkitystä. Ei ole sama, miten käsiteet kääntyvät eri kielistä. Ennakkoluulo-sana herättikin monia ajatuksia.

Uusissa, hieman jännittävissä tilanteissa meillä on ajatuksia siitä, millaisia ihmiset mahdollisesti ovat, miten he käyttäytyvät ja mitä ehkä tulee tapahtumaan. Eri kulttuureihin liitetään ennakkoluuloja, joilla viitataan stereotyppisiin, toisinaan hyvin kapeisiinkin käsityksiin tietyistä ihmisryhmistä. Entä jos käytettäisiinkin sanaa lähtöoletus?

Siis, minulla on eletyn elämäni kautta kertyneen tiedon, taidon ja kokemusten perusteella monia lähtöoletuksia. Uudessa tilanteessa ja tavatessani uuden ihmisen olen kuitenkin valmis tarkastamaan lähtöoletustani. Olisiko reilumpi todeta, että inhimillisenä olentona minulla on monia ennakkokäsityksiä, jotka eivät sinänsä ole oikein tai väärin, hyviä tai pahoja, mutta pulmalliseksi ne muuttuvat silloin, kun en anna uudelle tuttavuudelleni mahdollisuutta määritellä itse itseään vaan päätän hänen olevan ennakkoluuloni kaltainen. Olisiko lähtöoletuksia helpompi muuttaa kuin ennakkoluuloja? Jokaisen vääräksi todetun lähtöoletuksen jälkeen onkin syytä iloita: pystyn muuttamaan ennakkoajatuksiani ja kohtaamaan ihmisen – oppilaan, vanhemman, kollegan – sellaisena kuin hän haluaa minulle olla.

Artikkeli herätti myös vilkasta keskustelua kulttuurisista julhlista, niiden tärkeydestä sekä niissä piilevistä stereotypisoivista vaaroista. Kenellä on oikeus määritellä millainen on “oikea” tietyn kulttuurin juhla? Opiskelijat keskustelivat myös, miten kulttuureja käytetään “tekosyynä” ja kuinka pieni selitysarvo kulttuureilla itse asiassa on erilaisissa tilanteissa.

Millaisia ajatuksia Gorskin artikkeli sinussa herättää?