Suomen kielen sana ennakkoluulo on varsin negatiivinen. Entä jos käytettäisiinkin sanaa lähtöoletus?
Paul Gorskin artikkeli From Cultural Competence to Equity Literacy käynnisti luennolla vilkkaan keskustelun. Se sai pohtimaan sanojen merkitystä. Ei ole sama, miten käsiteet kääntyvät eri kielistä. Ennakkoluulo-sana herättikin monia ajatuksia.
Uusissa, hieman jännittävissä tilanteissa meillä on ajatuksia siitä, millaisia ihmiset mahdollisesti ovat, miten he käyttäytyvät ja mitä ehkä tulee tapahtumaan. Eri kulttuureihin liitetään ennakkoluuloja, joilla viitataan stereotyppisiin, toisinaan hyvin kapeisiinkin käsityksiin tietyistä ihmisryhmistä. Entä jos käytettäisiinkin sanaa lähtöoletus?
Siis, minulla on eletyn elämäni kautta kertyneen tiedon, taidon ja kokemusten perusteella monia lähtöoletuksia. Uudessa tilanteessa ja tavatessani uuden ihmisen olen kuitenkin valmis tarkastamaan lähtöoletustani. Olisiko reilumpi todeta, että inhimillisenä olentona minulla on monia ennakkokäsityksiä, jotka eivät sinänsä ole oikein tai väärin, hyviä tai pahoja, mutta pulmalliseksi ne muuttuvat silloin, kun en anna uudelle tuttavuudelleni mahdollisuutta määritellä itse itseään vaan päätän hänen olevan ennakkoluuloni kaltainen. Olisiko lähtöoletuksia helpompi muuttaa kuin ennakkoluuloja? Jokaisen vääräksi todetun lähtöoletuksen jälkeen onkin syytä iloita: pystyn muuttamaan ennakkoajatuksiani ja kohtaamaan ihmisen – oppilaan, vanhemman, kollegan – sellaisena kuin hän haluaa minulle olla.
Artikkeli herätti myös vilkasta keskustelua kulttuurisista julhlista, niiden tärkeydestä sekä niissä piilevistä stereotypisoivista vaaroista. Kenellä on oikeus määritellä millainen on “oikea” tietyn kulttuurin juhla? Opiskelijat keskustelivat myös, miten kulttuureja käytetään “tekosyynä” ja kuinka pieni selitysarvo kulttuureilla itse asiassa on erilaisissa tilanteissa.
Millaisia ajatuksia Gorskin artikkeli sinussa herättää?
Tasa-arvoprojektissamme halusimme tuoda näkyviin oppilaiden ajatuksia tasa-arvosta. Projekti toteutettiin samanmuotoisena kahdessa yläkoulussa, lisäksi saimme otoksen leirikouluviikkoa Lontoossa viettäneeltä kansainvälisen koulun 6. luokan oppilailta.
Keskustelimme oppilaiden kanssa lyhyesti aiheeseen johdatellen; herättelimme heitä pohtimaan omaa kantaansa aiheeseen – miten tasa-arvo näyttäytyy heille itselleen, mitä tasa-arvo heille tarkoittaa, miten he tasa-arvon kiteyttäisivät.
Pyysimme oppilaita miettimään, miten he tiivistäisivät tasa-arvon yhteen lauseeseen, sanaan tai kuvaan. Oppilaat saivat kirjoittaa/piirtää ajatuksensa paperille, ja kuvasimme tuotokset still-kuvina. Kuvat yhdistettiin videoksi, jonka tarkoituksena on kuvastaa peruskouluikäisen ajatuksia tasa-arvosta.
Terveisin,Merja Heldén, Riikka Hurtig, Johanna Vähäkangas ja Ina Soderström
Tämän postauksen myötä HEED toivottaa hyvää tasa-arvon päivää!
Naisten työelämäverkostot ovat kasvattaneet suosiotaan. Ilona Erämo ja Hanne Ahonen sukelsivat naisverkostojen kautta sukupuolten välisen tasa-arvon kysymyksiin työelämässä. Naisverkostoista haetaan ja saadaan samanhenkistä seuraa ja tietoa työelämästä ja uusista mahdollisuuksista. Kirjoittajat perustelevat myös, kuinka kotitalousopetuksessa voidaan luoda perustaa tasa-arvoiselle työelämälle!
Kuva: Flickr, Creative Commons
Työelämässä sukupuolten välillä on eroja esimerkiksi työsuhteiden laadussa, työtehtävissä, palkassa, arvostuksessa, työllisyysasteessa ja lasten vaikutuksessa työsuhteeseen. Naisverkostojen tarvetta perustellaan muun muassa sillä, että miehet ovat verkostoituneet “läpi historian” ja heillä on muutenkin korkeampi asema työelämässä. Uraorientoituneiden naisten verkostoille on tilausta; kaivataan samanhenkistä seuraa ja ylipäätään mahdollisuuksia muutoksille esimerkiksi uuden työn muodossa (esim. Ylen artikkeli Ompeluseurasta 28.7.2017).
Haastattelimme naisverkostojen jäseniä heidän motiiveistaan toimia ryhmissä:
– Olen tavannut mukavia ja mielenkiintoisia ihmisiä ja vaihtanut heidän kanssa ajatuksia. Tilaisuudet ovat olleet opettavia ja ajatuksia herättäviä.
– Molemmissa on kyse pitkälti luottamuksellisista suhteista, hyvien tyyppien tapaamisesta ja mahdollisesti niin sanotusti jeesaamisesta, jos mahdollisuus tulee. Vertaistukea ja yhteistä tekemistä, haastateltavamme vertaili naisten ja miesten työelämäverkostoja.
Naiset tarvitsevat työelämässä menestyäkseen suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta. Haastatteluiden perusteella keskustelua naisverkostoissa herättävät muun muassa perhevapaat ja niiden uudistaminen. Lisäksi keskustelua herättivät arkiset työongelmat, jotka eivät liity tasa-arvoon:
– Edelleen työelämässä pärjäävät hyvät jätkät. Sama koskee myös naisia. Itse sanoisin, että jatkuvaa muutokseen sopeutumista, muutoksen edistämistä vaaditaan työelämässä yhä enemmän. Jatkuva uuden oppiminen, avoin ja innostunut asenne vievät pitkälle. Kuitenkin tiettyä kovuutta vaaditaan ja se on tämän hetken työelämässä hyväksyttävä, mikäli haluaa menestyä.
Akateemisten naisten verkostoja
Naisverkostot edustavat usein vain pientä osaa palkansaajanaisista: korkeasti koulutettuja naisia, hyväpalkkaisissa töissä työskenteleviä naisia ja yrittäjänaisia. Pohdimme, muuttaako toiminta kuitenkaan epätasa-arvoistavia rakenteita, jos verkostoissa on kyse vain pienen ryhmän keskusteluista. Tasa-arvotyössä täytyy huomioida saman sukupuolen sisällä olevat erilaiset ryhmät. Osa vaivannäöstä voi sataa yleiseen laariin, jos esimerkiksi perhevapaiden uudistamista saadaan eteenpäin.
Verkostoissa tarjotaan tapahtumia, joissa verkostoidutaan ryhmän ulkopuolelle ja opetellaan työelämätaitoja. Pohdimme, kuka määrittelee, millaisia työelämätaitoja naiset työssä tarvitsevat. Olisi hyvä tutkimuksen paikka selvittää, valmennetaanko naisia pärjäämään “maskuliinisilla vai feminiinisilla ominaisuuksilla”. Ja edelleen, pyritäänkö tämän myötä muuttamaan työpaikkojen maskuliinisia rakenteita molemmille sukupuolille sopivammiksi vai vain menestymään nykyisissä rakenteissa.
Jakautuminen suljettuihin mies- ja naisverkostoihin perustuu vahvaan vastakkainasetteluun. Yhteistyö ja toisilta oppiminen eivät ole toiminnan päätavoite, ja moneen ryhmään on miehiltä pääsy suorastaan kielletty. Pohdimme myös sitä, onko kaikkien miesverkostojen negatiivinen leimaaminen aiheellista. Voisiko alojen sukupuolittuneisuuden muuttamisessa olla apua miesverkostoista, jotka on tarkoitettu naisvaltaisilla aloilla työskenteleville miehille? Miltä kuulostaisi koti-isien suljettu verkosto?
Tasa-arvotyö kotitalousopetuksessa
Kotitalousopetuksessa voidaan opettaa tasa-arvotaitoja, jotka ulottuvat myös kotitöiden ulkopuolelle. Kotitalouden oppimistilanne on hedelmällinen paikka opettaa vuorovaikutustaitoja, yhteistyötä ja neuvottelutaitoja sukupuolirajojen yli. Nämä taidot ovat hyödyllisiä niin perhe- kuin työsuhteissakin. Esitämmekin tässä kritiikkiä sitä vastakkainasettelua kohtaan, jota sukupuolen mukaan jakautuneet verkostot helposti edustavat.
Koti ja ansiotyö liittyvät toisiinsa muun muassa taloudellisin, ajallisin ja hyvinvointiin liittyvin sidoksin. Palkallisen työn ja palkattoman kotityön jakaminen perheissä on yksi tasa-arvokeskustelun perimmäisiä kysymyksiä. Voisi olettaa, että jos molemmat sukupuolet ottavat vastuuta kotitalouden töistä, heijastuu tämä tasa-arvoisuus myös työelämään. Siksi kotitaloustieteen tärkeä tehtävä on opettaa yhteistä arjenhallintaa jokaiselle yksilölle. Yhden sivujuonteen keskusteluun tuo se, opetetaanko kotitaloustieteessä miehiä toimimaan naisten maailmassa, naisten määrittelemien normien ja odotusten mukaisesti? Miten kotitalousopetus muuttuisi, jos sitä kohdennettaisiin enemmän poikien ja miesten tarpeisiin? Ja ylipäätään – mitä ne tarpeet tarkalleen ovat?
HEED -tiimi toimitti vasta ilmestyneen International Journal of Home Economics:n kotitalouspedagogiikan teemanumeron, jossa julkaistiin seitsemäntoista kotitalouspedagogiikkaa eri näkökulmista lähestyvää tutkimusartikkelia. Kirjoittajakutsun saaman suosio kertoo, että kotitalousalan opetustehtävissä toimivat näkevät tutkimuksen välineenä oman työnsä kehittämiseen.
Yleistä kotitalouspedagogiikkaa käsittelevissä artikkeleissa pohditaan kotitalouden moniulotteisuutta, mahdollisuuksia sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämiseen ja oppiaineen uusiutumista. Perusopetusta käsittelevissä tutkimuksissa näkökulmina oli kestävyys, eettisyys, tasa-arvo, syväoppiminen ja opetusta kehittävän tutkimuksen käytännöt. Kuusi korkeakoutusta käsittelevää artikkelia pyrkivät kehittämään relevanttia pedagogiikkaa, joka tukisi entistä paremmin kotitalousalan tulevien ammattilaisten osaamista ja työn jatkuvaa kehittämistä.
Artikkelien kirjoittajat toimivat hyvin erilaisissa konteksteissa eri puolilla maailmaa. Moninaisista sisältöalueista ja koulutusohjelmista huolimatta artikkeleissa on nähtävissä jaettuja lähestymistapoja ja kehittämiskohteita. Miten opetuksessa voidaan tukea merkityksellistä, yleisiä valmiuksia antavaa oppimista? Kuinka vastata jatkuvaan muutokseen? Miten opetussuunnitelmat pysyvät mukana muutoksessa?
Oman työn analyyttinen tarkastelu, opiskelijoiden näkökulman kuunteleminen ja tutkimuksen mahdollistama reflektio ovat tarjonneet kirjoittajille mahdollisuuden katsoa omaa työtään uusista näkökulmista. Meille lukijoille tekstit voivat avata ikkunoita toisiin todellisuuksiin ja inspiroida pohtimaan, miten omaa työtä voisi tutkia ja kehittää. Antoisia lukuhetkiä! Artikkeleista voi keskustella vaikkapa tämän blogin kommenttikentässä.
Ps. Artikkelit voi ladata myös yksittäisinä PDF -tiedostoina täältä
Tämänhän piti olla oman äidinkieleni opiskelua? Mutta mistä täällä oikein puhutaan? Olivat luultavasti ensimmäiset ajatukseni istuessani täysin pää pyörällä suomi toisena kielenä -opintojen johdantokurssilla. Verbi- ja lausetyypit, taivutusvartalot ja suomen kielen erityispiirteet tuntuivat kaikki täysin vierailta asioilta. Muutamaa vierasta kieltä opiskelleena, voin rehellisesti todeta, että oman kielen oppiminen uudenlaisesta näkökulmasta ei ole niitä helpoimpia haasteita. Me suomalaiset kuulemme usein, että äidinkielemme on monimutkainen ja vaikeasti opittava sen runsaiden sijamuotojen, taivutusten, vokaalisoinnun ja artikkelien puuttumisen vuoksi. Tämä saattaa itseasiassa kuitenkin johtua siitä, että sijainnistamme huolimatta kuulumme eri kielikuntaan, kuin ympärillämme olevat indoeurooppalaiset kielet. Suuri osa kielemme opiskelijoista tulee juuri indoeurooppalaisten kielten alueilta. Eri kielikuntaan kuuluminen vaikuttaa olennaisesti siihen, millaisena koemme uuden kielen opiskelun. Maailman kielten joukossa suomi ei itseasiassa olekaan niin poikkeuksellinen, kun usein ajattelemme. (Kts. video: suomi maailman kielten joukossa)
Haastavuudesta ja runsaasta kieliopin opiskelusta huolimatta S2 opinnot ovat olleet äärimmäisen mielenkiintoisia. Kurssit koostuvat osittain luennoista mutta jokaisella toteutuksella on myös toiminnallista ja käytännönläheistä ryhmämuotoista opiskelua. Ensimmäisten kurssien aikana olemme päässeet tutustumaan S2 opettajien työhön, havainnoimalla suomen kieltä opiskelevia peruskoulun valmistavia luokkia. Suomessa valmistavaan koulutukseen on olemassa opetussuunnitelma mutta varsinaista opetusmateriaalia ei ole, vaan opettajat työstävät sitä itse ja jakavat erilaisissa S2 opettajien yhteisöissä. Lisäksi kursseilla on tutustuttu Elli – Early learning keskukseen, joka tarjoaa loistavaa materiaalia niin S2, kuin muunkin opetuksen tueksi. Ennen joulua opinnoissa on tarkoitus perehtyä lukemiseen monikulttuurisissa luokissa. Tuolloin pääsemme opastamaan päiväkoti- ja koululaisryhmiä Annantalolle, Unikudelmia näyttelyyn.
Opiskelu on tuntunut myös työllistymisen kannalta merkittävältä, sillä pääkaupunkiseudulla S2 opettajille näyttäisi olevan hyvin töitä tarjolla. Oman ammatillisen opettajan mutta myös kotitalousopettajan näkökulmasta S2 opinnot ovat varmasti hyödyksi arjen työssä. Opiskelijaryhmät ovat entistä monikulttuurisempia ja yhteisen kielen puuttuminen hyvin yleinen ilmiö ammatillisessa koulutuksessa. Opinnot ovat ennen kaikkea auttaneet ymmärtämään, kuinka tärkeää meille ihmisille on tulla ymmärretyiksi ja kuulua ryhmään. Kieli ja itsensä ilmaisu ovat tässä avain asemassa. Uuden kielen oppijan kannalta onkin olennaista, että kieltä pääsee käyttämään ja opittavilla asioilla on yhteys sekä merkitys omaan elämään.
Kun kaikki muu ympärillä muuttuu, oman kulttuurin mukainen ruoka pysyy, toteaa hän Pro gradu -tutkielmassaan.
Kotitalousopettaja pääsee työssään lähelle opiskelijoitaan. Ruoanvalmistuksen ohella ja eri raaka-aineita käsiteltäessä voi havainnoida sitä, millaista pohdintaa islamia tunnustava ja sen ruokarajoituksia noudattava opiskelija käy mielessään: Voinko maistaa, jos en voi olla varma siitä, ettei ruokalaji sisällä sikaperäisiä ainesosia tai alkoholia? Miten voin suoriutua työssäoppimisesta, jos en voi valmistaa lihamureketta sikaa sisältävästä jauhelihasta tai avustaa ikääntynyttä asiakasta iltapalalla, kun tarjolla on kinkkusämpylöitä? Voinko kuitenkin käsitellä kiellettyjä ruoka-aineita, jos vältän ihokosketuksen käyttämällä suojakäsineitä?
Arjen pieneltä näyttävät valinnat ovat vaikeita erityisesti silloin, kun vaakakupissa on oma vakaumus. Eräs opiskelijoistani totesi, että vielä vaikeammaksi asian tekee se, että osa islamia tunnustavista suhtautuu liberaalimmin uskontonsa ruokarajoituksiin ja aiheuttaa silloin hämmennystä niiden mielissä, jotka pyrkivät pitämään kiinni rajoituksista.
Nämä pohdinnat veivät minut ikimuistoiselle matkalle somaliperheiden elämään, kun innostuin tutkimaan ilmiötä opinnäytetyönä. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää somalimaahanmuuttajien ruokatottumusten akkulturaatiota ja ruoan valintaa. Sekä haastattelut että ruokavierailut somaliperheissä (joilla sain osakseni unohtumatonta vieraanvaraisuutta) osoittivat, että perinteiset ruokatottumukset säilyvät lähes muuttumattomana siihen saakka, kunnes lapsi tai nuori aloittaa päiväkodin ja koulun. Uskonnolla on keskeinen merkitys perinteisten ruokatottumusten säilyttäjänä. Joukkoruokailu, media, kodin teknologia sekä tulo- ja koulutustason nousu kuitenkin muokkaavat ruokatottumuksia pienin askelin.
Somalimaahanmuuttajan ruokatottumusten akkulturaatio ja ruoan valinta (Palokangas 2017)
Naudanlihakastike ja riisi, banaani, oma leipä anjeero ja muufo sekä vahva ja mausteinen makea tee, sambuusoja unohtamatta ovat Suomessa asuvien somaliperheiden ruokapöydässä kunniapaikalla. Ruokakulttuuria ylläpitävät ja siirtävät seuraavalle sukupolvelle nimenomaan äidit, jotka tyypillisesti hoitavat lapsensa kotona kouluikään saakka.
Haastamme (itseämme) miettimään, onko sukupuolen määrittely tai sukupuolen perusteella tehtävä jako kussakin tilanteessa tarpeellista tai hyödyllistä vai onko se vain tapa.
Kyselylomakketta laatiessamme pohdimme, kuinka vastaajia pyydetään määrittelemään sukupuolensa. Päädyimme käyttämään Trasek ry:n suosittelemaa mallia: nainen/ mies/ muu/en halua kertoa.
Mies/nais binäärijaottelun purkaminen ja sukupuolen määrittelyn laajentaminen on tärkeää ja mahdollista monissa yhteyksissä. Lomakkeiden kehittäminen on hyvä esimerkki työstä, joka edistää yhdenvertaisuutta ja antaa tilaa sukupuolen moninaisuudelle. Hyvää vauhtia lisääntyvät sukupuolineutraalit wc:t ovat toinen konkreettinen esimerkki turhien rajojen purkamisesta.
Trasek ry (potilasjärjestö, joka ajaa trans- ja/tai muunsukupuolisten sekä intersukupuolisten perus- ja ihmisoikeuksia) on koonnut tiiviin ohjeistuksen ammattilaisille.
Poimintoja:
Käytä toisesta aina sitä nimeä, jolla hän toivoo tulevansa kutsutuksi
Viittaa toiseen niillä termeillä joita toinen toivoo
Jos olet epävarma, kysy äläkä oleta
Kun teet asiakkaasta kirjauksia niin huomioithan että vähemmistöstatuksen paljastavat kirjaukset saattavat altistaa asiakkaan syrjinnälle myöhemmin.
Kotitalousopettajaopiskelijat Aino Tuominen ja Linda Weckström toteuttivat opetusharjoittelussaan keskustelutuokion tasa-arvoisesta avioliittolaista, hääjuhlista ja kotitöiden jakautumisesta samaa sukupuolta olevien parien perheissä. Idea on vapaasti käytettävissä!
Työmme tavoitteena oli selvittää nuorten asennoitumista ja käsityksiä seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Aihe on mielestämme tärkeä ja ajankohtainen tasa-arvoisen avioliittolain voimaan astumisen vuoksi. Suomi juhlii tänä vuonna myös 100-vuotista taivaltaan ja mielestämme suvaitsevaisuus ja tasa-arvo ovat arvoja, joita kaikkien suomalaisten tulisi vaalia. Keskustelun tavoitteena oli herätellä oppilaita pohtimaan sitä, mitä tasa-arvo tarkoittaa, sillä se ei ole pelkästään naisten ja miesten välinen asia vaan koskee myös samaa sukupuolta olevia ihmisiä. Keskustelutuokion voikin nähdä koulun tasa-arvokasvatusta tukevana toimintana. Tavoitteena oli myös harjoitella oman mielipiteen esittämistä sekä muiden kuuntelemista.
Toteutimme projektimme ryhmäkeskusteluna koko luokan (13 oppilasta) kesken. Tunnin teemana olivat häät ja olimme valmistelleet ryhmäkeskustelun alkuun teemaan soveltuen itsellemme näyttävän sisääntulon häämarssin soidessa taustalla. Esitimme naisparia, joka saapui alttarille ja olimme pukeutuneet mustaan alaosaan ja valkoiseen yläosaan. Oppilaat istuivat kaikki yhden pitkän pöydän ympärillä. Sisääntulon jälkeen kysyimme oppilailta seuraavat kysymykset:
1. Tiesittekö, että Suomessa astui voimaan tasa-arvoinen avioliittolaki tänä vuonna?
2. Tiedättekö ketään pariskuntia, jotka ovat samaa sukupuolta?
3. Miten uskotte esimerkiksi naisparin pukeutuvan häihin? Onko molemmilla hääpuku?
4. Miten uskotte työnjaon hoituvan kotitalouksissa, joissa molemmat parisuhteen jäsenet ovat esim. miehiä? (kuka hoitaa “naisten” ja “miesten työt”)
Oppilaat olivat tietoisia siitä, että Suomessa oli astunut voimaan tasa-arvoinen avioliittolaki, mutta eivät kokeneet sen olevan heitä erityisen lähellä oleva asia, sillä kukaan ei (ei ainakaan myöntänyt) tuntenut samaa sukupuolta olevaa pariskuntaa. Oppilaat tuntuivatkin suhtautuvan tasa-arvoiseen avioliittolakiin melko neutraalisti, kukaan ei ainakaan kertonut olevansa vastaan. Pohtiessaan hääpukeutumista oppilaat olivat sitä mieltä, että hääpari saisi itse valita, mitä laittaa omissa häissään päälle. Tämä herätti kuitenkin muutamia kommentteja siitä, että jos kaksi miestä menee naimisiin ja heillä on molemmilla mustat puvut, ei häissä tällöin ole luonnollisesti hääpukua kantavaa henkilöä, mikä tuntuisi heistä oudolta. Yksi oppilaista totesi kuitenkin, että voivathan miehetkin pukeutua valkoisiin ja tämä tuntui muista hyvältä vaihtoehdolta. Työnjakoon samaa sukupuolta olevan pariskunnan kotitaloudessa oppilaat suhtautuivat mielestämme hyvin liberaalisti ja olivat sitä mieltä, ettei nykyään ole erikseen naisten ja miesten töitä ja pariskunta sopii itse keskenään, miten he haluavat kotityöt jakaa.
Ghanan kotitalousopettajaliiton GHEA:n (www.gheagh.org) järjestämässä kansainvälisessä kongressissa tarkasteltiin kotitalousalan merkitystä työllistäjänä. Työministeri Ignatius Baffour-Awuah totesikin puheenvuorossaan, että “koulutuksen jälkeen on työllistyttävä”. Koulutus ja työllisyys ovat ministerin mukaan vahvasti sidoksissa toisiinsa. Ghanassa nuorisotyöttömyysaste on 22%, mutta ammatillisen tutkinnon suorittaneista vain 5% on työttömänä. Ammatillisen koulutuksen merkitystä työllisyyttä lisäävänä tekijänä ei siis voi vähätellä.
Kongressissa katsottiin vahvasti tulevaisuuteen. GHEA:n puheenjohtaja Dr. Kudonoo muistuttikin aktiivisen roolin ottamisesta: “Jos kotitalousalan toimijat eivät muutu, yhteiskunnan muutos muuttaa kotitalousalaa”. Tällöin muutos ei välttämättä ole toivotun kaltaista.
Kongressiesityksissä tarkasteltiin työllisyyden ja kotitalouden yhteenkietoutuneisuutta useasta näkökulmasta. Paikallisesti tuotettujen raaka-aineiden – kuten kassavan, maissin, hirssin, mustasilmäpavun, maamantelin (tiikeripähkinän, maakastanjan) – hyödyntämisen uusia mahdollisuuksia oli tutkittu ruokatuotannossa tuontiraaka-aineiden korvaajina. Esityksissä tarkasteltiin myös perinteisten tekstiilien uudistuneita käyttötapoja. Kun kotitalousalan kongressissa pohditaan kotitalouskoulutuksen työllisyysvaikutusta, on olennaista myös tutkia ansiotyön ja perheen yhdistämistä.
Yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen opettajilla oli mahdollisuus keskustella ja nostaan esiin ajankohtaisia kysymyksiä. Monet opettajia huolettavat asiat tuntuivatkin varsin tutuilta. Miten opettaa kun ryhmäkoot jatkuvasti kasvavat? Miten kaikki opetettavat sisältöalueet ehtii opettaa? Miten opetusteknologiaa voisi hyödyntää?
HEED-hankkeen kongressiestyksessä “Educating Home Economics Professionals for Sustainable Jobs: Views Through Cultural Sustainability” pohdittiin kulttuurista kestävyyttä kotitalousalaa ja kotitalousopetusta uudistavana tekijänä. Kotitalousopettajille järjestetyssä workshopissa opettajat pohtivat kulttuurista kestävyyttä oman työnsä näkökulmasta.
Kongressiesitys:
Hille Janhonen-Abruquah, Jenni Topp, Hanna Posti-Ahokas. Educating Home Economics Professionals for Sustainable Jobs: Views Through Cultural Sustainability
seitsemäntoista kotitalouspedagogiikkaa eri näkökulmista lähestyvää tutkimusartikkelia. Kirjoittajakutsun saaman suosio kertoo, että kotitalousalan opetustehtävissä toimivat näkevät tutkimuksen välineenä oman työnsä kehittämiseen.
määrittelemään sukupuolensa. Päädyimme käyttämään 
