Neljännellä kurssikerralla tutustuttiin ruututeemakarttoihin ja rasterimuotoisen kartan lisäämiseen MapInfoon sekä hiukan piirtotyökaluihin seuraavaa kurssikertaa varten.
Ruututeemakartta
Ruututeemakartta on teemakartta, jossa ilmiö esitetään samankokoisten ruutujen arvoina. Ruututeemakartta on kuin koropleettikartta, tosin sillä erotuksella, että ruudukko on aluejakona täysin keinotekoinen ja kartantekijän mielivaltaisesti muunneltavissa. Toisaalta Viljami Ruohosen sanoin: ”Ruututeemakartta on siis periaatteessa vapaa vallankäyttäjien aluejakovalinnoista ja esittää ilman ennakkoasenteita, kuinka paljon jotakin ilmiötä absoluuttisesti on valitulla ruutukoolla.” Ennakkoasenteiden puuttumisessa on kuitenkin otettava huomioon, että kartantekijälläkin on aina joitakin ennakkoasenteita, eikä kaikkia karttoja tehdä mahdollisimman selkeiksi ja karttateknisesti oikein.
Ruututeemakartalla on mahdollista esittää absoluuttisia arvoja, toisin kuin koropleettikartalla. Tämä johtuu siitä, että kaikki ruudut ovat yhtä suuria, jolloin alueiden koko ei väärennä tulosta. Toki on aina pohdittava olisiko kuitenkin parempi esittää suhteellisia lukuja, sen mukaan mikä palvelisi tarkoitusta parhaiten.
MapInfolla ruututeemakartan luominen onnistuu kohtalaisen helposti Create Grid-toiminnolla. Ruutujen koon pystyy määräämään täysin itse ja MapInfo luo tehdystä ruudukosta oman itsenäisen tietokannan, johon voidaan sittemmin lisätä ruutukohtaista tietoa. Edellisviikon, sekä muutaman ylimääräisen ja itsenäisen, harjoituksen takia tietokannan muokkaaminen ja uusien tietojen laskeminen ja päivittäminen sujuu jo lähes rutiinilla ja varsin nopsaan. Kun tietokanta on valmis luodaan koropleettikartta halutuilla väreillä ja luokituksilla. Ruututeemakartan etuna on se, että ilmiö näkyy juuri ja ainoastaan niissä ruuduissa, missä sitä esiintyy. Ainakin jos rajausehdot ovat kunnossa.
Harjoitus: yli 65-vuotiaita Pääkaupunkiseudulla
Ryhmän yhteisenä harjoituksena teimme ruututeemakartan pääkaupunkiseudun eli tässä yhteydessä Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan, väkiluvusta ja väestön sijoittumisesta. Koska kartastani tuli eeppisen ruma ja tärkeät karttaelementit kuten mittakaava, pohjoisnuoli ja legenda puuttuvat en julkaise sitä. Itsenäisenä harjoituksena tein yli 65-vuotiaiden, eli käytännössä eläkeläisten, sijoittumisesta pääkaupunkiseudulle. Arvot esitin absoluuttisina lukuina, en siis yli 65-vuotiaiden osuutena kokonaisväestöstä, joskin siitäkin varmasti saisi varsin mielenkiintoisen kartan.
Karttateknistä tulkintaa
Kuva 1.
Tein kolme versiota eri kokoisilla ruutujaoilla. Karttojen värityksenä käytin punaisen ja liilan sävyjä, sillä mielestäni ne erottuvat toisistaan riittävän hyvin ja lisäksi muodostavat harmonisen kokonaisuuden, jossa alueelliset erot erottuvat. Tosin joidenkin yksittäisten espoolaisten ruutujen havaitseminen voi olla hieman haastavaa. Kuten kuvasta 1 näkyy on aineisto vahvasti vasemmalle vino. Päädyin käyttämään jakoperusteena luonnollisa luokkavälejä, vaikkei se olekaan tälläiselle jakaumalle välttämättä paras vaihtoehto. Luonnollisilla luokkaväleillä kuitenkin tuli järkevimmän näköisiä karttoja, joissa suurimman intensiteetin alueet korostuvat.
Kartta 1.
Ensimmäisessä kartassa ruudut ovat kooltaan 250m x 250m ja näitä ruutuja on pääkaupunkiseudulla(ja hiukan sen ulkopuolella) 27 406, joista 5 211:sta asuu vähintään yksi yli 65-vuotias ihminen. Mielestäni tässä kartassa tulevat alueelliset erot parhaiten esille. Varsinkin ne alueet, joilla eläkeläisiä ei asu erottuvat selkeimmin. Lisäksi tiheimpien alueiden ympärillä näyttäisi olevan vaihettumisvyöhyke, jolla eläkeläisten määrä vähenee. Ruudut ovat aika pieniä, mutta itse pidän tärkeämpänä alueiden erottamista, kuin yksittäisten ruutujen arvoja.
Kartta 2.
Toisessa kartassa ruudut ovat kooltaan 500m x 500m ja niitä on 5950, joista 2033:ssa asuu vähintään yksi seniori. Ruutujen suuremmasta koosta johtuen niitä on vähemmän, jolloin kartassa on vähemmän tulkittavaa ja se on siten yksinkertaisempi. Tässä kartassa näkyvät suurinpiirtein samat suurimman tiheyden alueet kuin ensimmäiselläkin kartalla, joskin vaihettumisvyöhykkeet puuttuvat ja alueet näyttävät siten suuremmilta. Lisäksi suurempaan ruutuun mahtuu enemmän asukkaita kuin pieneen, joten tiheimmin asutussa ruudussa asukkaita on 941 kun ensimmäisen kartan tiheimmässä ruudussa asukkaita on 397. Kartan ruudut ovat ihan mukavan kokoisia ja ilmiö tulee esille ihan hyvin, vaikkakin henkillökohtaisesti pidän enemmän ensimmäisen kartan ruuduista.
Kartta 3
Kolmannessa kartassa ruutujen koko on jo huomattavasti isompi, eli 1000m x 1000m. Näitä ruutuja on koko alueella 1872, joista 713:ssa asuu vähintäänkin yksi eläkeläinen. Jos edellinen kartta oli yksinkertainen niin tämä on jo liian yleistävä. Periaatteessa tässä kartassa näkyvät samat alueet kuin kahdessa edellisessäkin, mutta nyt suurimman luokan ruutuja on paljon isommalla alueella. Toisinsanoen näyttää siltä, että koko Helsinki ja Etelä-Espoo olisivat eläkeläisten kansoittamaa aluetta. Sivultaan kilometrin pituinen ruutu on tässä mittakaavassa aivan liian suuri, ellei sitten tarkastella todella yleisellä tasolla, että missä suunnilleen asuu eläkeläisiä.
Tulkintaa kartalta
Kartta 2, johon on lisätty tärkeimmät tiet
Käytän tulkinnassa ensimmäistä karttaa, eli sitä jonka ruutujen koko on 250m x 250m, koska pidän siitä itse eniten. Lisäksi lisäsin kartalle näkyviin valmiina tietokantana olleet tärkeimmät tiet, jotta tulkinta olisi helpompaa. Moottoritiet ja kehätiet näkyvät mukavasti mustina, mutta hiukan pienemmät tiet näkyvät punaisina vähän turhan huonosti. Varsinkin keskustan alueella. Joko alueluokituksen tai teiden värejä olisi syytä ollut vaihtaa, mutta tällä kertaa en valitettavasti jaksanut leikkiä tietokannan muokkaamista. Ruutujen väriä en halunnut muuttaa, koska näillä väreillä tulkinta on helppoa ja kartta yhtenäinen aiempien esitysten kanssa.
Kartassa on havaittavissa, että suurimman eläkeläisten määrän laajimmat yhtenäiset alueet keskittyvät Helsingin keskustaan ja siitä säteittän valtaväyliä myötäillen kohti pohjoista. Tämä ei sinänsä ole yllättävää, koska väestö keskittyy muutenkin valtaväylien varteen. Esimerkiksi Julia Kemppisen laatimalla Pääkaupunkiseudun asukkaiden iän keskiarvo –kartalla näkyy, että asutus yleensäkin on keskittynyt valtaväylien ympärille ja alueellista vaihtelua on lähinnä iän suhteen. Kemppisen kartassa ei ole näkyvissä asukkaiden määrää, mutta jokaisessa värillisessä ruudussa asuu vähintääkin yksi henkilö, joten asukkaiden sijainti on tulkittavissa. Valtaväylien viereen ihmiset keskittyvät siksi, että niiden varrella liikenne yhteydet ovat suhteessa paremmat kuin vaikkapa keskellä Nuuksiota. Lisäksi kaikki eivät halua asua keskustoissa, mutta haluavat silti toisinaan käyttää keskuksen palveluja, jolloin toimivat liikenneyhteydet ovat varsin mukavat.
Eläkeläisiä on eniten keskustan alueella todennäköisesti siksi, että keskustassa palvelut, kuten terveyden huolto ja kaupat, ovat lähellä, jolloin vanhus ei ole riippuvainen esimerksi taksikyydistä päästäkseen kauppaan. Lisäksi etenkin Helsingin keskustassa asutaan lähinnä kerrostaloissa, jolloin vanhuksella on hoidettavanaan vain asuntonsa, eikä esimerkiksi pihaa ja maatilaa. Nämä samat syyt selittävät muidenkin keskusten, kuten Vantaalla Myyrmäen ja Itä-Helsingissä Itäkeskuksen suurempaa tiheyttä.
Viljami Ruohonen teki kartan yli 85-vuotiaiden sijoittumisesta Pääkaupunkiseudulle ja pohtii blogissaan syitä tähän sijoittumiseen. Ruohonen esittää kysymykset: ”Ovatko esikapunkialueet vasta niin myöhäisessä vaiheessa asutettuja, ettei sinne vanhempia ihmisiä ole muuttanut? Onko keskustassa jonkinlaisia palvelutaloja, vai pitävätkö Töölön varakkaat vanhukset kynsin ja hampain viimeiseen hengenpihaukseen asti kiinni omistusasunnoistaan ennen kuin sukulaiset pääsevät apajille?” Koska yli 85-vuotiaat kuuluvat myös valitsemaani ryhmään, eli yli 65-vuotiaat, on Ruohosen esittämissä kysymyksissä pohdittavaa myös minun kannaltani. Voi todella olla, että vasta viime vuosikymmeninä rakennetut (omakotitalo)alueet eivät ole ehtineet houkutella asujikseen nykyisiä vanhuksia, joilla on jo mahdollisesti ollut omistusasunto Töölössä.
Anna Ylinen teki neljännellä kurssikerralla kartan alle kouluikäisen, eli alle 7-vuotiaiden, lasten määrästä ja sijainnista Pääkaupunkiseudulla. Keskimääräisesti paikoissa, joissa on paljon vanhuksia on yleensä vähän lapsia, koska vanhukset eivät ole lisääntymis- tai perheenperustamisiässä, vaan heidän mahdolliset lapsensa ovat jo aikuisia ja perustaneet omat perheet muualle. Näin ollen on mielenkiintoista vertailla, pitääkö tämä paikkansa myös Pääkaupunkiseudulla.
Ylisen kartasta huomataan, että lähes samat alueet ovat korkeimmassa luokassa, kuin omassakin kartassani. Tämä johtuu ihan siitä, että suurimmalla osalla näistä alueista väestöä asuu enemmän kuin muilla alueilla. Mielenkiintoisia pokkeuksiakin löytyy. Esimerkiksi Etelä-Vantaan keskiosassa sijaitsevilla Ylästön ja Kartanonkosken alueilla asuu paljon lapsia, mutta vähän vanhuksia. Kyseiset alueet ovat suhteellisen viime aikoina rakennettuja, ja etenkin Kartanonkoski on upouutta aluetta ja lapsiperheiden suosiossa. Mielestäni tämä havainto tukee Ruohosen esittämää väitettä, että myöhäisessä vaiheessa rakennetuille esikaupunkialueille ei ole muuttanut vanhoja ihmisiä. Tokihan alueiden ikärakenne muuttuu ajan saatossa ja joskus nykyiset pienten lasten vanhemmat ovat oman aikansa eläkeläisiä.
MapInfolla piirtämisestä
Seuraavaa kurssikertaa pohjustettiin rekisteröimällä rasterimuotoinen Pornaisten peruskartta MapInfoon. Kartalta digitoitiin Pornaisen keskustan talot, tiet ja halutessaan alueen läpi kulkeva joki. MapInfolla on mahdollista piirtää tasan kolmenlaisia asioita: pisteitä, viivoja ja alueita. Eipä voi muuta sanoa, kuin että nyt on CorelDraw:ta suunnaton ikävä. Varsinkin kun on mahdollista piirtää vain ja ainoastaan suoraa viivaa… Lisäksi MapInfolla järkevän legendan, pohjoisnuolen ja mittakaavan luominen, ja varsinkin sijoittelu on äärimmäisen hankalaa ja turhauttavaa.
Vihdoinkin yhteenveto
Mielestäni kartat onnistuivat ihan mukavasti ja ajavat tarkoituksensa hyvin. Tunnen todella kehittyväni tietokantojen muokkaamisessa, sillä se sujuu jo nopeasti ilman suurempia virheitä. Teemakartan tekijänä alan kovasti lähestyä sitä pistettä, että aikaa menee noin puoli minuuttia, jonka jälkeen säädetään värejä puolisen tuntia. Vaikeinta tälläkin kurssilla on tulosten ja karttojen analysointi, koska se vie eniten aikaa. Luulin, ettei TVT3 voisi viedä enempää aikaa kuin TVT2, mutta näin on tainnut päästä käymään. Jos ei muuta hyvää niin tuntee ainakin tehneensä työtä opintopisteiden eteen. Lisäksi, kuka ihme jaksaa lukea tämän 1 270 sanaa pitkän tekstin kokonaan?
Lähteet:
Kemppinen, J. (2012). Neljäs kurssikerta – Ruututeemakarttojen hallitseminen. 8.2.2012
<https://blogs.helsinki.fi/jjkemppi/2012/02/07/neljas-kurssikerta-ruututeemakarttojen-hallitseminen/>
Ruohonen, V. (2012). Kurssikerta 4 – Ruututeemakartta vai pikselimössö. 8.2.2012
<https://blogs.helsinki.fi/viljamir/2012/02/07/kurssikerta-4-ruututeemakartta-vai-pikselimosso/ >
Ylinen, A. (2012). Neljäs kurssikerta – Gridi. 8.2.2012
<https://blogs.helsinki.fi/annaylin/2012/02/07/neljas-kurssikerta-gridi/>