”Somalian nälänhätä tappanut yli 250 000 ihmistä” (Yle Uutiset 2.5.2013)
Joo.
”In 2011, 8.7 million people fell ill with tuberculosis and 1.4 million died from tuberculosis. Over 95% of tuberculosis deaths occur in low- and middle-income countries, and it is among the top three causes of death for women aged 15 to 44. (…) Tuberculosis is curable and preventable. ” (WHO:n raportti)
Niin.
”Malaria surmaa vuosittain ainakin 660 000 ihmistä. Heistä 90 prosenttia on afrikkalaisia, erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. (…) Mikäli muutaman euron maksava malariaverkko saataisiin jokaiselle sitä tarvitsevalle lapselle, koko maailman lapsikuolleisuus vähenisi viidenneksellä.” (Keskisuomalainen 25.4.2013)
…Totajoo..
”Syyrian hallitus tappoi keskiviikkona ainakin 1 300 ihmistä kemiallisilla aseilla useissa iskuissa, sanoo syyrialainen oppositiojohtaja George Sabra.”
”Punaiset viivat on ylitetty ajat sitten, ja oikeasti ulkomaailma on voimaton.” (Helsingin Sanomat 23.8.2013)
Ai mikä maailmantuska?
Elämä länsimaisessa teollisuusyhteiskunnassa 2010-luvulla irtaannuttaa helposti siitä faktasta, ettei hyvinvointi ole itsestäänselvyys kaikkialla maailmassa. Vaikka Suomessakin on toki ongelmia, täällä ei tarvitse pelätä kuolevansa hallituksen järjestämiin pommituksiin tai helposti parannettavissa oleviin tauteihin. Pidän suomalaisen yhteiskunnan haasteita ja murheita loppujen lopuksi aika pieninä murheenkryyneinä – katsokaa, mitä Syyriassa tapahtuu ja asettakaa sitten Suomen kilpailukykyongelman vakavuus oikeaan mittakaavaan.
Yhdistyneet Kansakunnat perustettiin toisen maailmansodan jälkeen ehkäisemään valtioiden välisiä konflikteja ja edistämään ihmisoikeuksia ja rauhaa. Vuosien aikana on käynyt selväksi, että kyseinen valtiovetoinen kansainvälinen yhteisö on kykenemätön tarjoamaan ratkaisuja globaaleihin kriiseihin. Maailmanrauha on osoittautunut utopistiseksi ja naiiviksi unelmaksi ja helposti parannettavat taudit tappavat edelleen miljoonia ihmisiä kehittymättömissä maissa.
Aamuisin luen Helsingin Sanomia itku kurkussa. Maailmantuska harteillani kasvaa päivä päivältä Syyrian sisällissodan kärjistyessä. Odotan epätoivoisesti kansainvälisen yhteisön interventiota. Valitettavasti olen kuitenkin saanut todeta valtioiden tai valtiovetoisten yhteisöjen olevan kykenemättömiä toimimaan kansainvälisissä kriisitilanteissa. Valtioilla ei ole intressejä pelastaa nälkäänäkeviä lapsia tai puuttua kansanmurhiin, jollei sillä saavuteta taloudellista hyötyä esimerkiksi öljyn tai muun luonnonvaran tuonnin kannalta. Naiivi optimisti-idealisti sisälläni ei kuitenkaan halua uskoa, että valtiot ovat ainoita potentiaalisia toimijoita hyvinvoinnin ja kehityksen turvaamiseen.
Maailman- ja kansainvälisen politiikan tutkimuksessa kiistellään siitä, ketkä ovat pelaajia globaalilla pelikentällä. Perinteinen näkemys siitä, että kansainvälinen politiikka on valtioiden välistä diplomatiaa ja sodankäyntiä, on saanut vastakkaisia näkemyksiä globalisaation ja markkinatalouden myötä. Kansainväliset suuryritykset näyttelevät entistä tärkeämpää roolia erityisesti globaalilla taloussektorilla. Rahan ja tiedon tuomaa arvovaltaa käytetään kuitenkin usein häikäilemättömästi hyväksi kolmannessa maailmassa, missä suuryritykset lobbaavat ja lahjovat surutta valtioiden hallituksia saadakseen lainsäädännön mieleisekseen. Kansainväliset yhtiöt nousevat muutenkin usein esille varsin negatiivisessa valossa. Coca Cola Companyn toimet Intiassa johtivat juomaveden loppumiseen paikallisilta. Shellin häikäilemätön öljyn pumppaaminen Nigeriassa 1990-luvulla tuhosi Niger-joen ympäristön ja ajoi ogoniheimon köyhyyteen. Lääketeollisuuden patenttiratkaisut ja monopolihinnoittelu ovat nostaneet lääkkeiden hinnat sellaiselle tasolle, ettei köyhimmillä ihmisillä ole niihin varaa ja näinpä myös helposti parannettavissa olevat taudit kuten tuberkuloosi tappavat yhä miljoonia ihmisiä kolmannessa maailmassa.
Nämä eivät kuitenkaan ole ainoita tapoja toimia kansainvälisellä kauppasektorilla. Haluan uskoa siihen, että yksilöt ja yritykset voivat toimia globaalin hyvinvoinnin edistämiseksi. Vuosikymmenten aikana tieteen ja yritysmaailman yhteistyöllä on parannettu maailman elintasoa. Lääketeollisuuden kehitys on kaikista epäkohdistaan huolimatta mahdollistanut ihmisten eliniän pitenemisen ja sen, että useat taudit on saatu katoamaan länsimaista. Reilun kaupan sertifiointijärjestelmään sitoutuneet yritykset pyrkivät toimimaan eettisesti ja oikeudenmukaisesti sekä edistämään asiallisia työoloja. Myös maailmantuskassa rypevä humanisti, kasvatustieteilijä tai valtiotieteiljä voi soveltaa omaa osaamistaan ja tietämystään maailmanparannukseen. Esimerkiksi Martti Ahtisaari laittoi kortensa kekoon maailmanrauhan edistämiseksi perustamalla CMI:n, joka tarjoaa apua rauhanneuvotteluihin (CMI tosin on voittoa tavoittelematon järjestö, ei yritys).
Kun valtiot ovat osoittaneet kyvyttömyytensä, on epätoivon sijaan käännettävä uusi sivu ja etsittävä toisenlaisia toimintamalleja. Muutokset globaalissa järjestelmässä ja markkinatalouden nousu ovat nostaneet yritykset ja järjestöt entistä tärkeämpään asemaan. Valtiot ovat kykenemättömiä turvaamaan rauhaa, mutta ehkä alaan erikoistunut yritys voisi tarjota toimintamalleja konfliktien ehkäisyyn ja pysäyttämiseen? Syyrian sisällissota ja nälänhädät ovat ratkaistavissa – on vain ajateltava ja toimittava uudella tavalla.
En tiedä, saavutetaanko maailmassa koskaan sellaista tilannetta, ettei kenenkään tarvitse pelätä pommituksia tai paeta sortoa. Ihmiset ovat yllättävän innokkaita käyttämään energiaa ja rahaa kehittääkseen entistä tehokkaampia tappamis- ja vahingontekomenetelmiä. Jos kaikki se innovatiivisuus (unohtamatta aikaa ja materiaalisia resursseja..), minkä ihmiskunta on vuosien aikana käyttänyt tuhotakseen toisensa olisi käytetty hiukan paremmin, maailma voisi olla hyvin toisenlainen paikka elää. Maailmantuska ei kuitenkaan kevene kyynisyydellä. Maailman eriarvoisuus riipii rajusti, mutta pienen ihmisen psyyke pysyy paremmin tasapainossa, kun ylläpitää uskoa ihmiskuntaan ja kehitykseen. Veikkaankin, että 2010-luvulla eettinen yrittäjyys nostaa päätään ja hyvän- ja hynänteko integroituvat entistä vahvemmin. Tiiviillä tiede- ja yritysmaailman yhteistyöllä voitaisiin ennaltaehkäistä kriisien eskaloitumista. Maailman muuttuessa toimintatapojenkin on muututtava.
Peace and love, rauhaa ja rakkautta viikonloppuun!
