Hyvinvointivaltio kriisissä?

Nuorisotyöttömyys on huipussaan. Eläkepommi uhkaa. Kestävyysvaje on selätettävä ja valtionvelan kasvu pysäytettävä. Homekoulut täytyy kunnostaa, sosiaali- ja terveyspalvelut on turvattava. Millä rahalla?

Politiikka polarisoituu. Syrjäytyminen on vakava uhka pohjoismaisen hyvinvointivaltion stabiliteetille. Tuloerot kasvavat. Alueellinen segregaatio on karu fakta ainakin Helsingissä. Asuako Kontulassa vai Eirassa, kasvattaako lapsensa Itiksessä vai Pakilassa?

Samalla, kun yhdet menestyvät, ongelmat kasaantuvat toisille. Päihteiden, mielenterveysongelmien, asunnottomuuden, kesken jääneiden koulujen ja työttömyyden sekametelisopassa tulevaisuus näyttää toivottomalta – mihin ongelmaan tulisi puuttua ensimmäisenä? Ja mitä tapahtuukaan, jos ongelmat kärjistyvät entisestään? Miten tyytymättömyys ja turhautuminen kanavoidaan? Onko odotettavissa radikalismia ja rasismia, mellakoita ja mielenosoituksia?

Entä muu maailma? Mitä tehdä Syyrian sodalle, pakolaisleireille, ilmastonmuutokselle ja eurooppalaisen radikaalin oikeistopopulismin nousulle?

Think&Do Club presents: Uusia ratkaisuja hyvinvoinnin haasteisiin

Think&Do Club

Torstai-iltana 24.10. kello 17-19 ratkotaan hyvinvointiyhteiskunnan haasteita. Tule siis kuuntelemaan, millaisia ratkaisuja Mainio Social Uni Camp, HY:n ja LähiTapiolan Hyvä yhteiskunta Master Class -ohjelma ja Aallon Innovatiivinen kaupunki ovat keksineet hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi. Klubin “hyvinvointiverstaalla” pääset myös itse osallistumaan ratkaisujen ideointiin – tuo työpajaan jalostettavaksi oma ideasi tai osallistu opiskelijoiden ideoiden jatkotyöstämiseen.

Mukana hyvinvoinnin haasteita ratkomassa:

Anu Pylkkänen: Master Class -mentori; johtaja, edunvalvonta ja vastuullinen yritystoiminta, LähiTapiola
Maija Majamäki: Hyvä työ – Uudet työntekemisen mallit ja nuorten aktivoiminen
Heikki Luoto: Keko-kodit – Uudet asumisen muodot, palvelut ja yhteisöllisyys
Tuurnala Paula: Innovatiivinen kaupunki – Kestävää urbaania kehitystä
Antti Tarvainen, Nora Stenius, Gonzalo Pestana: Mainio Settlements – Hyvinvoinnin ja koulutuksen vientiä Suomesta pakolaisleireille

Tapahtuma löytyy myös Facebookista: https://www.facebook.com/events/448175398636889/. Nähdään torstaina ja pelastetaan hyvinvointivaltio!

Kuka pysäyttäisi ilmastonmuutoksen?

Tänään Helsingin yliopistolla järjestettiin varsin korkean profiilin ilmastokonferenssi Helsinki Climate Forum: Arctic Urgency. Konferenssissa pureuduttiin ilmastonmuutoksen aiheuttamiin seurauksiin erityisesti arktisella alueella. Arktinen alue – johon myös Suomi kuuluu – sekä sen poliittinen painoarvo tulee muuttumaan seuraavien vuosikymmenten aikana nousevien lämpötilojen vuoksi.

Konferenssin luultavasti tunnetuin nimi, ilmastopaneeli IPCC:n johtaja Rajenda Pachauri nosti esille erityisesti äärimmäiset sääilmiöt ja niistä aiheutuvat uhkat. Tähän mennessä Suomessa on saanut elää suht leppoisasti, mitä nyt elokuussa ukkostaa ja talvella pakkastaa. Jos kuitenkin hiilidioksidipäästöt lisääntyvät ennustetuissa määrin ja ilmasto lämpenee odotuksien mukaisesti, tulvat, merenpinnan nousu, rankkasateet ja hirmumyrskyt uhkaavat myös pohjolaa. Tämä tosin on aika viatonta ja siedettävää verrattuna siihen, miten ilmastonmuutos vaikuttaa maailman köyhimpiin alueisiin – siellä kuivuus aiheuttaa nälänhätiä, konflikteja ja humanitäärisiä kriisejä.

Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on siis äärimmäisen relevantti ja tärkeä tehtävä. Helsinki Climate Forumin ohjelma sisälsikin puheiden, ilmasto -pecha-kuchan ja paneelikeskusteluiden lisäksi työpajoja, joista yhdessä aiheena oli yrittäjyys ja se, miten yrittäjyys voisi olla lähtökohtana kasvihuoneilmiön pysäyttämisessä. Myös Helsinki Think Company laittoi kortensa kekoon – esittelin Vuorikadun toimintaa ja yliopistolaista yrittäjyyttä ja sen mahdollisuuksia.

Akateeminen tietotaito yhdistettynä innovatiivisuuteen, toimeliaisuuteen ja lievään nuoruuden idealismiin voi parhaimmillaan synnyttää toimivia ratkaisuja globaalien haasteiden ratkaisemiseksi. Ilmastonmuutos on erityisesti nuoren sukupolven ongelma. Minä ja mahdolliset jälkeläiseni näemme ja koemme, mitkä ovat tämän päivän holtittoman kerskakulutuksen ja mässäilevän elämäntyylin konkreettisia seurauksia. Ei riitä, että opiskelijasukupolvi toteaa, että ”jotain pitää tehdä”. On helppoa vaatia hallitukselta ja kansainväliseltä yhteisöltä toimia odottaen, että ”jotain tapahtuu”. Karu totuus on kuitenkin se, kuten joskus aiemminkin olen todennut, että kansainvälinen yhteisö on valitettavan voimaton globaalien kriisien uhatessa. Valtiot ja hallitukset eivät kykene pysäyttämään ilmaston lämpenemistä – sopimusten ratifioinnit ja idealistiset puheet huippukokouksissa eivät riitä, kun tarvitaan konkreettisia toimia.

Konkreettiset toimet ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi – mitä ne ovat? Valojen sammuttamista, julkisten kulkuvälineiden valitsemista, jätteiden kierrättämistä, kasvisruoan suosimista? Pienet henkilökohtaiset valinnat ovat tärkeitä, mutta valitettavan pieniä askelia. Yritykset voivat tarjota tässäkin oman panoksensa peliin ja osoittaa, miten maailmaa voidaan parantaa paitsi järjestökentällä, myös liikemaailmassa. Selkein esimerkki lienee cleantech-ala. Helsinki Climate Forumissa toimintaansa olivatkin esittelemässä useat cleantech-toimijat ja esimerkiksi aurinkopaneelivalmistajat. Jalostamalla teknologista ja akateemista osaamista käytäntöön voidaan saavuttaa ympäristöystävällisiä ratkaisuja, joilla hidastetaan ilmaston lämpenemistä. Eikä tarvitse olla insinööri voidakseen perustaa ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen tähtäävän yrityksen – tästä on hyvänä esimerkkinä yksi yrittäjyystyöpajan osallistujista, Tulevaisuusagentuuri. Tulevaisuusagentuuri tarraa 8- ja 9-luokkalaisten TET-jakson (työelämään tutustuminen) ongelmakohtiin. Tällä hetkellä kyseinen työelämään tutustumisjakso tarkoittaa usein käytännössä kahvin keittämistä tai hyllyjen invenvaariota – kaikkea pientä ”turhaa” puuhastelua. Tässä haaskataan monien nuorten aikaa, sillä eikö olisi optimaalista, että TET-jakso hyödyttäisi sekä tettiläistä, yritystä ja ilmastoa? Tulevaisuusagentuuri pyrkiikin luomaan ilmasto-TETin, jolloin 8- ja 9-luokkalaisten työpanos saataisiin hyödyttämään kaikkia.

Parhaimmillaan akateeminen yrittäjyys synnyttääkin ratkaisuja, jotka hyödyttävät niin yrittäjää, asiakasta kuin yhteiskuntaa laajemmaltikin. Ympäristö- ja ilmastoalan yritykset luovat win-win -tilanteita, joissa jokainen osapuoli hyötyy. Järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan tärkeyttä ei tietenkään voi korostaa liikaa. Valitettava tosiseikka on kuitenkin se, että vaikka ympäristöjärjestössä toimiminen keventäisikin harteilla painavaa maailmantuskaa, sillä ei elä. Laskut, vuokra ja ruoka on maksettava, se nyt vain on yksi elämän karuja realititeettejä. On hienoa, jos joku laittaa vaikkapa 20 tuntia viikossa järjestötoimintaan, mutta mitäpä jos voisikin parantaa maailmaa täysipäiväisesti ja elättää itsensä sillä? Cleantech-ala, konsulttipalveluiden tarjoaminen, Tulevaisuusagentuurin kaltaisen toiminnan harjoittaminen – mahdollisuuksia on rajattomasti.

Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen vaatii toimia. Jos sinulla on idea, visio, motivaatiota tai jonkinlaista tietotaitoa ympäristökatastrofin pysäyttämiseksi, tule toki jakamaan se Think Companylle. Kuuntelen ja brainstormaan mielelläni, voin keittää myös kupin (Reilun kaupan) kahvia. Ilmastonmuutos on tragedia, joka koskettaa jääkarhujen lisäksi ihan meitä jokaista. Tehdään asialle jotain, jooko?

Integroi hyvän- ja hynänteko ja pelasta maailma?

”Somalian nälänhätä tappanut yli 250 000 ihmistä” (Yle Uutiset 2.5.2013)

Joo.

”In 2011, 8.7 million people fell ill with tuberculosis and 1.4 million died from tuberculosis. Over 95% of tuberculosis deaths occur in low- and middle-income countries, and it is among the top three causes of death for women aged 15 to 44. (…) Tuberculosis is curable and preventable. ” (WHO:n raportti)

Niin.

”Malaria surmaa vuosittain ainakin 660 000 ihmistä. Heistä 90 prosenttia on afrikkalaisia, erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. (…) Mikäli muutaman euron maksava malariaverkko saataisiin jokaiselle sitä tarvitsevalle lapselle, koko maailman lapsikuolleisuus vähenisi viidenneksellä.” (Keskisuomalainen 25.4.2013)

…Totajoo..

”Syyrian hallitus tappoi keskiviikkona ainakin 1 300 ihmistä kemiallisilla aseilla useissa iskuissa, sanoo syyrialainen oppositiojohtaja George Sabra.”
”Punaiset viivat on ylitetty ajat sitten, ja oikeasti ulkomaailma on voimaton.” (Helsingin Sanomat 23.8.2013)

Ai mikä maailmantuska?

Elämä länsimaisessa teollisuusyhteiskunnassa 2010-luvulla irtaannuttaa helposti siitä faktasta, ettei hyvinvointi ole itsestäänselvyys kaikkialla maailmassa. Vaikka Suomessakin on toki ongelmia, täällä ei tarvitse pelätä kuolevansa hallituksen järjestämiin pommituksiin tai helposti parannettavissa oleviin tauteihin. Pidän suomalaisen yhteiskunnan haasteita ja murheita loppujen lopuksi aika pieninä murheenkryyneinä – katsokaa, mitä Syyriassa tapahtuu ja asettakaa sitten Suomen kilpailukykyongelman vakavuus oikeaan mittakaavaan.

Yhdistyneet Kansakunnat perustettiin toisen maailmansodan jälkeen ehkäisemään valtioiden välisiä konflikteja ja edistämään ihmisoikeuksia ja rauhaa. Vuosien aikana on käynyt selväksi, että kyseinen valtiovetoinen kansainvälinen yhteisö on kykenemätön tarjoamaan ratkaisuja globaaleihin kriiseihin. Maailmanrauha on osoittautunut utopistiseksi ja naiiviksi unelmaksi ja helposti parannettavat taudit tappavat edelleen miljoonia ihmisiä kehittymättömissä maissa.

Aamuisin luen Helsingin Sanomia itku kurkussa. Maailmantuska harteillani kasvaa päivä päivältä Syyrian sisällissodan kärjistyessä. Odotan epätoivoisesti kansainvälisen yhteisön interventiota. Valitettavasti olen kuitenkin saanut todeta valtioiden tai valtiovetoisten yhteisöjen olevan kykenemättömiä toimimaan kansainvälisissä kriisitilanteissa. Valtioilla ei ole intressejä pelastaa nälkäänäkeviä lapsia tai puuttua kansanmurhiin, jollei sillä saavuteta taloudellista hyötyä esimerkiksi öljyn tai muun luonnonvaran tuonnin kannalta. Naiivi optimisti-idealisti sisälläni ei kuitenkaan halua uskoa, että valtiot ovat ainoita potentiaalisia toimijoita hyvinvoinnin ja kehityksen turvaamiseen.

Maailman- ja kansainvälisen politiikan tutkimuksessa kiistellään siitä, ketkä ovat pelaajia globaalilla pelikentällä. Perinteinen näkemys siitä, että kansainvälinen politiikka on valtioiden välistä diplomatiaa ja sodankäyntiä, on saanut vastakkaisia näkemyksiä globalisaation ja markkinatalouden myötä. Kansainväliset suuryritykset näyttelevät entistä tärkeämpää roolia erityisesti globaalilla taloussektorilla. Rahan ja tiedon tuomaa arvovaltaa käytetään kuitenkin usein häikäilemättömästi hyväksi kolmannessa maailmassa, missä suuryritykset lobbaavat ja lahjovat surutta valtioiden hallituksia saadakseen lainsäädännön mieleisekseen. Kansainväliset yhtiöt nousevat muutenkin usein esille varsin negatiivisessa valossa. Coca Cola Companyn toimet Intiassa johtivat juomaveden loppumiseen paikallisilta. Shellin häikäilemätön öljyn pumppaaminen Nigeriassa 1990-luvulla tuhosi Niger-joen ympäristön ja ajoi ogoniheimon köyhyyteen. Lääketeollisuuden patenttiratkaisut ja monopolihinnoittelu ovat nostaneet lääkkeiden hinnat sellaiselle tasolle, ettei köyhimmillä ihmisillä ole niihin varaa ja näinpä myös helposti parannettavissa olevat taudit kuten tuberkuloosi tappavat yhä miljoonia ihmisiä kolmannessa maailmassa.

Nämä eivät kuitenkaan ole ainoita tapoja toimia kansainvälisellä kauppasektorilla. Haluan uskoa siihen, että yksilöt ja yritykset voivat toimia globaalin hyvinvoinnin edistämiseksi. Vuosikymmenten aikana tieteen ja yritysmaailman yhteistyöllä on parannettu maailman elintasoa. Lääketeollisuuden kehitys on kaikista epäkohdistaan huolimatta mahdollistanut ihmisten eliniän pitenemisen ja sen, että useat taudit on saatu katoamaan länsimaista. Reilun kaupan sertifiointijärjestelmään sitoutuneet yritykset pyrkivät toimimaan eettisesti ja oikeudenmukaisesti sekä edistämään asiallisia työoloja. Myös maailmantuskassa rypevä humanisti, kasvatustieteilijä tai valtiotieteiljä voi soveltaa omaa osaamistaan ja tietämystään maailmanparannukseen. Esimerkiksi Martti Ahtisaari laittoi kortensa kekoon maailmanrauhan edistämiseksi perustamalla CMI:n, joka tarjoaa apua rauhanneuvotteluihin (CMI tosin on voittoa tavoittelematon järjestö, ei yritys).

Kun valtiot ovat osoittaneet kyvyttömyytensä, on epätoivon sijaan käännettävä uusi sivu ja etsittävä toisenlaisia toimintamalleja. Muutokset globaalissa järjestelmässä ja markkinatalouden nousu ovat nostaneet yritykset ja järjestöt entistä tärkeämpään asemaan. Valtiot ovat kykenemättömiä turvaamaan rauhaa, mutta ehkä alaan erikoistunut yritys voisi tarjota toimintamalleja konfliktien ehkäisyyn ja pysäyttämiseen? Syyrian sisällissota ja nälänhädät ovat ratkaistavissa – on vain ajateltava ja toimittava uudella tavalla.

En tiedä, saavutetaanko maailmassa koskaan sellaista tilannetta, ettei kenenkään tarvitse pelätä pommituksia tai paeta sortoa. Ihmiset ovat yllättävän innokkaita käyttämään energiaa ja rahaa kehittääkseen entistä tehokkaampia tappamis- ja vahingontekomenetelmiä. Jos kaikki se innovatiivisuus (unohtamatta aikaa ja materiaalisia resursseja..), minkä ihmiskunta on vuosien aikana käyttänyt tuhotakseen toisensa olisi käytetty hiukan paremmin, maailma voisi olla hyvin toisenlainen paikka elää. Maailmantuska ei kuitenkaan kevene kyynisyydellä. Maailman eriarvoisuus riipii rajusti, mutta pienen ihmisen psyyke pysyy paremmin tasapainossa, kun ylläpitää uskoa ihmiskuntaan ja kehitykseen. Veikkaankin, että 2010-luvulla eettinen yrittäjyys nostaa päätään ja hyvän- ja hynänteko integroituvat entistä vahvemmin. Tiiviillä tiede- ja yritysmaailman yhteistyöllä voitaisiin ennaltaehkäistä kriisien eskaloitumista. Maailman muuttuessa toimintatapojenkin on muututtava.

Peace and love, rauhaa ja rakkautta viikonloppuun!