Elise Garritzen: Neljä miestä Pjongjangista – historian laitos kansainvälisten kohtaamisten areenana

Jo 1800-luvulla historian professorit Helsingin yliopistossa rohkaisivat opiskelijoitaan kansainvälisyyteen ja näyttivät mallia luomalla laajat verkostot ympäri Eurooppaa. Sama perinne on jatkunut myöhemminkin – tästä yhtenä todisteena on jokin aika sitten toimistotarvikekaapista löytynyt historian laitoksen vieraskirja vuodesta 1978 eteenpäin. Etenkin 1980-luvulla ahkerasti täytetty vieraskirja kertoo tasaisesta ulkomaisten tutkijoiden ja opiskelijoiden virrasta Helsinkiin. Kirjaan jätetyt viestit huokuvat monikulttuurisuutta, sillä suurin osa vieraista on jättänyt tervehdyksensä omalla äidinkielellään. Onneksi vieraskirjasta aikanaan vastannut henkilö on kuitenkin lisännyt siihen muutamia selventäviä huomioita, kuten ”4 henkilöä, miehiä (Pjong-Jangin ylipisto)”.

Historian laitoksen vieraskirjamerkintä vuosikymmenten takaa. Kuva: Elise Garritzen.

Laitoksella vieraili 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla tutkijoita kirjaimellisesti ympäri maailmaa aina Australiaa ja Intiaa myöten. Yllättävää ei ole, että laitoksella vieraili säännöllisesti vieraita Neuvostoliitosta ja Virosta. Eniten tutkijoita saapui kuitenkin Yhdysvalloista. Joukossa oli muun muassa kaksi Pulitzer-palkinnon voittajaa – Michael Kammen Cornellista ja Leon Litwack Berkleystä – sekä useita muita Yhdysvaltain huippuylipistoissa merkittävän uran tehneitä historioitsijoita. Myös saksalaiset, niin idästä kuin lännestäkin, olivat tuttu näky laitoksella ja esimerkiksi Thomas Nipperley ja Jürgen Kocka ovat jättäneet vieraskirjaan todisteen käynnistään Helsingissä.

Vieraskirjan sivut kertovat ulkomaisten vieraiden arvostuksesta 1980-luvun Helsingissä. Useampikin amerikkalaistutkija saapui Helsinkiin pidemmäksi aikaa ja heille sekä heidän perheenjäsenilleen tarjottiin vierailun aluksi ”tervetuliaiskahvit” ja ennen kotiinpaluuta ”läksiäiskahvit”. Duke Universityssä uransa tehnyt William H. Chafe (Helsingissä syksyllä 1979) oli otettu hänen ja hänen puolisonsa saamasta huomionosoituksesta. Tulijoiden ja menijöiden virta oli vielä sen verran vähäinen, että heidät oli mahdollista huomioida tällä tavoin. Nykyäänhän tervetulleeksi toivottaminen jää lähinnä vierailua isännöivän professorin vastuulle.

Vieraskirjan pitäminen hiipui 1990-luvulle tultaessa, mutta vähäisemmätkin merkinnät paljastavat merkittävän uutuuden laitoksen Eurooppa-suhteissa: Erasmus-sopimukset mahdollistivat nyt opiskelijoille aiempaa selkeämmän väylän kansainvälistymiseen. Niinpä syksyllä 1992 ja keväällä 1993 laitoksella kävi useampienkin yliopistojen delegaatioita perehtymässä täkäläiseen historian opetukseen. Mahdollisia vaihtosopimuksia varten Helsingissä vieraili edustajia ainakin Alcalá de Henaresin, Bilbaon, Gentin, Grazin, Greifswaldin, Groeningenin, Madridin, Rouenin ja Strasbourgin yliopistoista. Jäyhäksi mielletty pohjoisen kansa yllätti ystävällisyydellään ja vieraanvaraisuudellaan ainakin Espanjasta tulleen delegaation, joka päätyi julistamaan kuinka ”etelä löytyy myös Suomesta!” Moni muukin oli tyytyväinen näkemäänsä ja toivoi vilkasta opiskelijavaihtoa Helsingin ja oman yliopistonsa historian laitosten välille.

Kollegojen tervehdyksiä eri puolilta maailmaa. Kuva: Elise Garritzen.

Kansainvälisyys kukoistaa nykyäänkin historian koulutusohjelmassa. Henkilökunnan ohella perustutkinto-opiskelijat, jatko-opiskelijat ja tutkijat vierailevat ahkerasti ulkomaisissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa sekä isännöivät kansainvälisiä vierailijoita oppiaineessamme. Esimerkiksi yleisen historian puolella on viime aikoina useampikin jatko-opiskelija viettänyt lukuvuoden ulkomailla tekemässä tutkimusta oman alansa huippututkijoiden kanssa Cambridgessä sekä Coloradon, Etelä-Carolinan ja Kalifornian yliopistoissa. Tämä moninainen liikkuvuus muistuttaakin siitä, kuinka videopuhelut ja -neuvottelut sekä nopean ja helpon yhteydenpidon mahdollista moderni teknologia ei kuitenkaan täysin kykene korvaamaan niitä hyötyjä, joita vierailuista toisiin akateemisiin kulttuureihin syntyy.

Kirjoittaja on FT ja yleisen historian lehtori, jolla on oma blogi nimeltä Clio’s footnotes ~ Marginal notes about historical research and books.