Breaking news! – Suurin osa pojista pärjää Pisa-tulosten mukaan edelleen yhtä hyvin koulussa kun suurin osa tytöistä

Taas on saatu Pisa-tuloksia, jotka jälleen vahvistavat sen vankkumattoman tosiasian tyttöjen ja poikien koulueroista. Erot ovat pieniä – myös Suomessa missä tytöt tunnetusti sijoittuvat erinomaisille Pisa-pisteille kansainvälisissä vertailuissa! Sukupuolen verrattain pieni merkitys koulusuoriutumisessa ei ole mikään uusi havainto – vaan tulokset ovat vuodesta toiseen hyvin samansuuntaiset tutkituista osa-alueista riippumatta.

Tätä lohdullisen toistuvaa tutkimustietoa varjostaa yhteiskunnassa laajalti levinnyt populismi jonka perusolemuksena on, että provokaatioita ja kategorisia yleistyksiä arvostetaan enemmän kuin hienovaraisia analyysiä. Pisa-uutisointi keskittyy älyvapaasti sukupuolten välisten keskiarvojen vertaamiseen – mistä muodostuu harha kahdesta yhtenäisestä sukupuoliryhmästä joidenka suoritukset poikkeavat selvästi toisistaan – tytöt menestyy ja pojat ovat putoamassa kärryiltä.

Tällainen tilastollinen analyysi ei anna mitään laajaa kuvaa kehityksen suurista linjoista. Itse asiassa, suurten populaatioiden keskiarvovertailu on niin vääristävä tapa hahmottaa todellisuutta, että sitä ei juuri hyödynnetä missään muussa yhteydessä kun lasten koulusuoriutumisen arvioimisessa.

Tämä ei tosin tarkoita sitä, etteikö Pisa-tietoja voisi käyttää koulujen kehittämistyössä. Kyllä voidaan, ja pitääkin, kunhan tulkintojen tavoitteena on jäsentää todellisuutta eikä sensaatiomaisia harhakäsityksiä.

Se mistä itse kannan erityistä huolta, on siitä että se ryhmä joka pärjää koulussa kaikista huonoimmin kasvaa. Syitä tälle kehitykselle olisi syytä tutkia tarkemmin! Onnistuuko integraatioon perustuvat tukitoimet säästökuurille laitetuissa kouluissa joissa luokkien oppilasmääriä kasvatetaan?

Ummistanko silmäni poikien kouluongelmille? En, kirjoitin asiasta väitöskirjan!

 

OECD (2017), PISA 2015 Results (Volume V): Collaborative Problem Solving, PISA, OECD Publishing, Paris. http://dx.doi.org/10.1787/9789264285521-en

Lunabba, Harry (2013) När vuxna möter pojkar i skolan – insyn, inflytande och sociala relationer. FSKC: Helsinki

 

 

 

 

 

18 Replies to “Breaking news! – Suurin osa pojista pärjää Pisa-tulosten mukaan edelleen yhtä hyvin koulussa kun suurin osa tytöistä”

  1. OECD:n keskiarvo näyttäisi olevan jotensakin kohdallaan, ei tietenkään hyvä mutta ei aivan katastrofaalinenkaan. Mutta miten mahtaa olla Suomessa, jossa koululaitos on PISA:n mukaan kaikkein epätasa-arvoisin erityisesti lukemisen osalta. Täällä nimenomaan pojat syrjäytyvät useammin kuin verrokkimaissa. Yhä useampi poika ei opi edes lukemaan.

    Hyvä on myös muistaa, että parinkin tutkimuksen mukaan opettajat syrjivät poikia. En tiedä, kohdistuuko syrjintä vain huono-osaisiin poikiin mutta veikkaan että ei. Ainakin koulujärjestelmä suosii kielellisesti lahjakkaita eli keskimäärin tyttöjä

    On myös todistettu, että opetusmetodit voivat hyödyntää toista sukupuolta. Suomessa lähinnä tyttöjä mutta esimerkiksi Virossa tilanne ei ole yhtä epätasa-arvoinen. Maailmalla on kouluja, joissa pojat pärjäävät jopa tyttöjä paremmin, siis yksityisiä kouluja, julkisissa kouluissa moinen olisi kai mahdotonta.

    Sukupuoli voi olla karkeudessaan huono kategoria monissa asioissa mutta ei suinkaan hyödytön.

    Ja lopulta kyse on politiikasta ja vallasta. Saadaanko tyttöjen ja poikien hälyyttävä js kasvava osaamisero polittiselle agendalle niin, että jotain myös asian hyväksi tehdään eikä vain juhlapuheissa höpistä. Jos ei saada, seuraukset voivat olla todella ikäviä, koska sukupuolten tasa-arvoero ei rajoitu kouluun vaan kertautuu läpi elämän. Vaikutukset yhteiskuntaan ja talouteen voivat olla katastrofaalisia, kun sukupuolet erkaantuvat yhä kauemmas toisistaan sosiaalisesti ja jopa alueellisesti.

    Voittaako tasa-arvo feminismin ? Ehkäpä vielä jonain päivänä vaikka tilane synkältä näyttääkin.

    Suomi on OECD:n Better Life -ondeksin mukaan jo valmiiksi yksi epätasa-arvoisimmista yhteiskunnista sukupuolten erojen osalta. Asiantuntijat kirjasivat syrjäytymisen yhdeksi suurimmista kansallisista uhista. Huominen näyttää vielä paljon huonommalta.

    Vähättely on toki normireaktio mutta mielestäni aivan väärä lähetymistapa.

    Onneksi omat pojat ovat jo muuttaneet tai muuttamassa pois Suomesta.

  2. Hei Tomi!

    Kiitos viestistäsi. Kirjoitukseni tarkoitus oli oikaista sitä laajaa harhakäsitystä jonka mukaan pojat kauttaaltaan ja koulut kokonaisuudessaan epäonnistuvat. Pisatulokset ovat täysin valiideja mutta niistä tehdyt tulkinnat vääristävät todellisuuskuvaa.

    Tämä ei tarkoita etteikö poikien koulunkäyntiin tulisi kiinnittää erityistä huolta tai etteikö myös pojat tarvitsisi sukupuolisensitiivistä huomiota.

    Omana orientaationani on, että pyrin välttämään turhia vastakkainasetteluja tyttöjen ja poikien välillä. Minusta suomalainen koulu on edelleen monilta osin korkeatasoinen vaikka kehittämistarpeita on monella saralla.

  3. Hyvä avaus. Tosin, ainakaan itselleni ei ole välittynyt kuva keskiarvoihin tuijottamisesta vaan nimenomaan laaja-alaisen heikosti pärjäävien poikien absoluuttisen määrän kasvusta.

    Mikä ei tietenkään poissulje sitä, että tutkijoiden suoranainen velvollisuus on avata tilastokäsitteiden perusteita julkisessa keskustelussa.

  4. Hei Mikko,

    Kiitos kommentista. Vaikuttaa siltä, että huolemme on yhteinen.

    Tartuin tässä kirjoituksessa siihen miten PISA-tuloksia uutisoidaan. Tavasta uutisoida pisa-tuloksia välittyy minusta laajalle yleisölle valitettavan synkkä ja vääristynyt kuva “kaikista pojista” koulussa. Moraalipaniikki vie valitettavalla tavalla huomiota pois oleellisista haasteista ja ongelmista.

  5. Hei, Hienoa, että kirjoitit blogipostauksesi! Erinomaista, että katsotaan pintaa syvemmälle. Edelleen huoli on todellinen osasta poikia, mutta samanaikaisesti hyvä tunnistaa, että kokonaisuus on jotain muuta kuin mustavalkoiset PISA-otsikot ehdottavat.

  6. “Tällainen tilastollinen analyysi ei anna mitään laajaa kuvaa kehityksen suurista linjoista. Itse asiassa, suurten populaatioiden keskiarvovertailu on niin vääristävä tapa hahmottaa todellisuutta, että sitä ei juuri hyödynnetä missään muussa yhteydessä kun lasten koulusuoriutumisen arvioimisessa.”

    Eikö voisi ajatella, että (pakollisen) peruskoulun osalta poikien populaation ja tyttöjen populaation tulosten vertailu olisi mielekästä siksi, että koulumenestykseen vaikuttavat sukupuolesta riippumattomat tekijät (kuten sosioekonominen tausta) vakioituvat tehokkaasti siksi, että lapsen sukupuolen määräytyminen on Suomessa hyvin lähellä satunnaista (vaikka esim. tietyt ulkopuoliset hormonaaliset tekijät ja perhekohtainen lapsilukutavoite siihen voivat hieman vaikuttaakin)? Tällöin voidaan etabloida se, että ero tuloksissa on nimenomaan tavalla tai toisella (nature tai nurture) juuri sukupuoleen liittyvä.

  7. Kiitos kirjoituksestasi! Mistä tuon Pisa-tutkimuksen voisi lukea kokonaisuudessaan?

    Itse mietin sitä että pärjäävätkö huonoimmat pojat suhteessa muiden maiden huonoimpiin poikiin huonoiten, vai onko meillä esimerkiksi jokin tyttöpainotteinen ryhmä, joka pärjää niin järkyttävän paljon paremmin kuin minkään muun lapset, että ero syntyy siitä. Ts. onko mahdollista että tulos ei johdu siitä että meillä on yleismaailmallisesti erityisen huonosti pärjääviä poikia vaan että meillä on yleismaailmallisesti poikkeuksellisen hyvin pärjääviä tyttöjä?

  8. Löysinkin jo tarkemman selvityksen, josta kävi ilmi että pointtina on se, että meillä on tyttöryhmä, joka on ylivoimaisen hyvä ja että suomalaispojat pärjäävät edelleen keskivertoa paremmin PISA-tehtävissä.

    Nyt sitten mietin sitä, että onko johtopäätös siitä, että kaikkien lasten pitäisi pärjätä PISA-tutkimuksissa lähes yhtä hyvin kuin kärkityttöjen ryhmä kuitenkaan oikea. Sinä mitataan kuitenkin rajallista määrää taitoalueita.

    Voisiko Suomessa perustaa PISA:n rinnalle “varjo-PISAn”, jossa mitattaisiin myös sellaisia taitoalueita, joissa tavallisessa PISA:ssa huonosti pärjäävät lapset voisivat pärjätä erityisen hyvin?

    Näin siksi, että opettajien olisi helpompi alkaa kiinnittää huomiota myös PISA-tehtävissä huonommin pärjäävien lasten vahvuuksiin.

    Elämässä hyvin pärjänneenä ADHD-ihmisenä ja erittäin hyvin pärjänneen lukihäiriöisen sisarena kun olen sitä mieltä, että on paljon hedelmällisempää ja kustannustehokkaampaa panostaa ihmisten luontaisten vahvuuksien kehittämiseen ja hyödyntämiseen, kuin yrittää korjata puutteita ja heikkouksia. Varsinkin kun nykymaailmassa useimpia puutteita ja heikkouksia pystytään kompensoimaan monin eri ratkaisuin (vrt. sanelun tekstiksi muuttavat ohjelmat, oikolukuohjelmat jne.).

  9. Kiitos kaikille kommenteista ja kysymyksistä. Yritän palata niihin jossain vaiheessa.

    Hyvää viikonloppua,

    Harry

  10. Terves,

    Hyvä, että keskustellaan. Kiinnitin huomiota, että tänään Niemivirran uutisoitiin ajattelevan samaan suuntaan kuin sinä. Ja ihan oikeaa asiaa: on ihan oikein, että huomioidaan sekä heikkoja tyttöjä että poikia. Ja on ihan oikein päätellä, että itse koe on kielipainottunut, mikä suosii tyttöjä, joilla osoitetusti on parempi kielellinen osaaminen. Mutta. Näin tasa-arvoindikaattoreita pohtineena asia näyttäytyy hieman erilaisena.

    Poikien osaaminen on siis heikompaa kuin tyttöjen – keskiarvomielessä. Ja jos kuppi ei siis ole ihan täynnä, ei sitä tarvitse täyttääkään kokonaan, koska onhan se MELKEIN täysi. Ja koska suurin osa pojista pärjää yhtä hyvin kuin tytöt, ilmeiselle epätasa-arvolle ei tarvitse tehdä mitään? Niemivirran laskelmien mukaan sukupuoli selitti viimeisimmistä tuloksista 6%, mikä vastaa keskisuurta vaikutusta (efektikokoa, f = 0.25). Arvelen, että ero tyttöjen ja poikien välillä – olkoonkin keskimääräistä – on myös merkitsevä eli todellinen. JOKIN osaamisen ero on todellinen sukupuolten välillä. Jos se kielletään, mistä me silloin puhumme kun keskustelemme tasa-arvosta ja siihen pyrkimisestä – ja erityisesti sukupuolten välisestä tasa-arvosta? Vai kannattaako puhua lainkaan, kun valtaosin asiat ovatkin kunnossa? Mietin Niemivirran esimerkkiä (joka ehkä tulee lähelle huomioitasi): “Jos huonosti lukutaidossa pärjääviä tyttöjä olisi luokassa vaikka neljä ja poikia viisi, olisi väärin keskittyä pelkästään poikiin vain, koska keskimäärin pojilla on enemmän ongelmia”. Tämä on logiikkaana hieman kiusallinen, koska ymmärtääkseni se tarkoittaa sitä, että lienee turha keskustella esimerkiksi sukupuolten välisestä palkkatasa-arvosta. Onhan niitä heikosti tienaavia miehiäkin. Saahan miessairaanhoitaja saman palkan kuin naissairaanhoitaja. Ei siis ole epätasa-arvoa muuta kuin keskimäärin. Ja sehän ei olisi oleellista. Ei siis pidä keskittyä vain naisiin? Jotenkin intuitiivisesti tuntuu kuitenkin siltä, että rakenteellisiin ja pitkäkestoisiin epätasa-arvon lähteisiin olisi hyvä kiinnittää huomiota. Keksitkö logiikastani nyt jonkin oleellisen virheen?

  11. Hei Katri,

    Ajattelin saman suuntaisesti asiasta. Asioita tulisi tarkastella mahdollisimman monimuotoisesti ja panostaa ihmisten vahvuuksiin.

    Terveisin,

    Harry

  12. Hei,

    Kiitos kommentista. En ihan tavoittanut ajatustasi mutta jään sitä pohtimaan.

    Terveisin,

    Harry

  13. He Saku,

    Kiitos kommentista. Kiteytät asian todella hyvin.

    Terveisin,

    Harry

  14. Hei,

    Moraalipaniikkiin ei ole aihetta, mutta polarisaatiokehitykseen tulee suhtautua vakavasti.

    Terveisin,

    Harry

  15. Hei Jari,

    Käytiinkin jo asiasta keskustelua toisaalla ;).

    Terveisin,

    Harry

  16. Hei,

    Vastasin kaikille, mutta nähtävästi vastaukset eivät tulleet kysymysten ja kommenttien alle.

    Tänne puskee valitettavasti myös jonkin verran epäasiallista kommenttia ja vihaa. Seuraan tilannetta, mutta tulen mahdollisesti sulkemaan kommentointipalstan.

    Terveisin,

    Harry

  17. Vilkkaita tyttöjä ja poikia helposti sorsitaan, jolleivat jaksa kuunnella pitkiä puheita ja polveilevia ohjeita. – Siinä kaivataan mielekästä ja palkitsevaa tekemistä sekä liikuntaa paikalla istumisen vastapainoksi. Tosielämässä, eli koulun jälkeen, pärjäävät kuitenkin itsenäisesti ajattelevat, tekevät ja tavoitteelliset nuoret aikuset!

Comments are closed.