Antti Blåfield: Sanoman Dream Team?

Sanoman suurimmat osakkeenomistajat esittävät huhtikuussa kokoontuvalle yhtiökokoukselle, että Nokian entinen toimitusjohtaja Pekka Ala-Pietilä valitaan yhtiön hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi.

Onko Sanoman 126-vuotisessa historiassa alkanut uusi vaihe?

Sanoman hallituksen puheenjohtaja on nyt Antti Herlin, joka tunnetaan parhaiten Suomen tällä hetkellä menestyksekkäimmän teollisen suuryrityksen Koneen hallituksen puheenjohtajana ja pääomistajana. Hän on myös Sanoman suuromistaja; hän hallitsee 11,04 prosenttia osakkeista.

Sanoman suurin omistaja on Jane ja Aatos Erkon säätiö 23,86 prosentin omistuksellaan. Eero Erkon elossa olevat jälkeläiset omistavat kukin alle 10 prosenttia, yhteensä alle 15 prosenttia; kukaan heistä ei istu Jane ja Aatos Erkon säätiön hallituksessa.

Yhtiökokoukselle tehdyn esityksen mukaan Herlin siirtyy huhtikuun yhtiökokouksen jälkeen hallituksen varapuheenjohtajaksi. Hän on perustellut muutosta omalla ajankäytöllään.

Mistään sukupolvenvaihdoksesta ei ole kyse, sillä Sanoman hallituksen uusi puheenjohtaja Ala-Pietilä on vain vuoden Herliniä nuorempi. Ala-Pietilä tuli Sanoman hallitukseen vuoden 2014 yhtiökokouksessa, ja viime vuonna hänet valittiin hallituksen varapuheenjohtajaksi. Hän ei ole Sanomassa merkittävä omistaja.

Vaihdokseen liittyvä kiinnostava kysymys on, merkitseekö yhtiön hallituksen puheenjohtajan vaihdos valtasuhteiden muutosta yhtiössä. Tarkoittaako muutos sitä, että Antti Herlin on päättänyt luopua suursijoituksestaan? Hän tuli Sanomaan omistajaksi varovasti vaiheittain 2000-luvulla. Häntä ei koettu vihamieliseksi valtaajaksi, ja tiettävästi hän informoi Aatos Erkkoa ostoaikeistaan hyvissä ajoin. Yhtiön hallitukseen hänet valittiin vuonna 2010; puheenjohtajaksi hän nousi vuonna 2013. Aatos Erkko oli jättänyt hallituksen jo vuonna 2003.

Vai merkitseekö muutos, että Herlinin asema itse asiassa vahvistuu?

Sanoman juuret ulottuvat marraskuussa 1889 näytenumeronsa julkaisseeseen Päivälehteen ja seuraavana vuonna sen julkaisemista varten perustettuun Helsingin Suomalaiseen Sanomalehti Osakeyhtiöön. Kun Päivälehti kesäkuussa 1904 lakkautettiin pysyvästi, tilalle perustettiin jo samana kesänä Helsingin Sanomat ja sitä julkaisemaan Sanoma Osakeyhtiö.

Päivälehden sielu ja päätoimittaja oli Eero Erkko. Lehteä kustantavan osakeyhtiön johtokunnassa istuivat Erkon läheiset aatetoverit, joita yhdisti Suomen venäläistämistoimien vastainen perustuslaillisuus. Helsingin Suomalaisen Sanomalehti Osakeyhtiön johtokunnan ensimmäinen puheenjohtaja oli asianajaja, nuorsuomalainen ja edistysmielinen poliitikko ja tuleva pääministeri Kaarlo Castrén. Hän oli Eero Erkon läheinen ystävä, vaikka siirtyikin kansalaissodan jälkeen oikeistoon ja lopulta lähelle Lapuan liikettä. Johtokunnissa ei näytä tuolloin esiintyneen valtakamppailua.

Vuonna 1901 Eero Erkosta tuli johtokunnan puheenjohtaja, kun Bobrikov erotti hänet Päivälehden päätoimittajan tehtävistä; päätoimittajaksi tuli Santeri Ivalo.

Helsingin Suomalaisen Sanomalehti Osakeyhtiön hallinnasta oli käyty sen perustamisvaiheessa kiivas kamppailu, jonka Erkko liittolaisineen oli täpärästi voittanut. Samanlainen kamppailu käytiin myös Sanoma Osakeyhtiön hallinnasta. Helsingin Sanomat ja Sanoma Osakeyhtiö tulivat ensin nuorsuomalaisen puolueen oikeiston, niin kutsuttujen pääskyjen, hallintaan, mutta johtokunnan jäsenten vaalin arpaonni ja se, että Eero Erkko palasi maanpaosta takaisin Helsingin politiikkaan ja sanomalehtimaailmaan, käänsivät vaakakupin taas Erkon liittolaisten, nuorsuomalaisen vasemmiston eli varpusten, hyväksi.

Vuonna 1906 Erkosta tuli Sanoma Osakeyhtiön johtokunnan puheenjohtaja. Kun hän kolme vuotta myöhemmin istahti Helsingin Sanomain päätoimittajan tuolille, johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin luotettu ystävä: Päivälehden toisen perustajan Juhani Ahon pikkuveli ja Erkon maanpakolaistoveri Amerikan-vuosilta Kaarlo Brofeldt. Vuonna 1921 Erkko päätti ottaa taas puheenjohtajuuden itselleen, vaikka oli kuolemansa 1927 saakka myös Helsingin Sanomain vastaava päätoimittaja.

Vasta Eero Erkon kuoleman jälkeisinä päivinä Erkon perhe varmisti itselleen äänivallan Sanoma Osakeyhtiössä. Eero Erkon pojan Eljas Erkon piti kuitenkin tyytyä siihen, että hänestä tuli ensin vain toimitusjohtaja ja toinen päätoimittaja. Lehden vastaava päätoimittaja oli W.W. Tuomioja ja johtokunnan puheenjohtajaksi tuli Eero Erkon pitkäaikainen taistelutoveri Santeri Ivalo.

Eljas Erkko otti kuitenkin nopeasti itselleen yhtiössä ja lehdessä todellisen vallan; Tuomioja tympääntyi ja lähti lehdestä. Ivalo istui johtokunnan johdossa kuolemaansa saakka mutta oli sidottu Erkon perheen, eli Eljaksen, päätöksiin. Vuonna 1937 Eljas Erkko vihdoin pääsi isänsä asemaan: nyt hän oli sekä Sanoma Osakeyhtiön johtokunnan puheenjohtaja että Helsingin Sanomain vastaava päätoimittaja.

Asetelma ei kuitenkaan kestänyt kauan. Jo seuraavana vuonna Eljas Erkko nimitettiin ulkoministeriksi ja päätoimittajaksi istutettiin Yrjö Niiniluoto. Vuodesta 1938 alkaen Helsingin Sanomain päätoimittaja ja Sanoman johtokunnan/hallituksen puheenjohtaja ovat olleet eri henkilö.

Eljas Erkko jatkoi Sanoma Osakeyhtiön toimitusjohtajana kuolemaansa 1965 saakka, mutta johtokunnan puheenjohtajuudesta hän luopui vuonna 1959. Puheenjohtajaksi valittiin pari vuotta aiemmin johtokuntaan tullut Kaarlo Castrénin poika Aarne Castrén.

Castrén jatkoi puheenjohtajana vuoteen 1972, eli hän tavallaan tuki Aatos Erkon sisääntuloa yhtiön johtoon – vähän samankaltainen oli ollut Santeri Ivalon rooli Eljas Erkon ensimmäisinä toimitusjohtaja- ja päätoimittajavuosina (jos Eljas nyt mitään tukea kaipasi).

Aatos Erkko oli nimitetty Sanoma Osakeyhtiön toimitusjohtajaksi isänsä kuoltua, mutta vasta 1972 hänestä tuli amerikkalaismallisesti sekä toimitusjohtaja että nyt hallitukseksi kutsutun entisen johtokunnan puheenjohtaja.  Vuona 1976 hän luopui toimitusjohtajuudesta mutta johti puhetta hallituksessa 30 vuotta kevääseen 2001.

Aatos Erkko kehitti yhtiön hallintoa ja halusi myös nykyaikaistaa yhtiön hallituksen työskentelyä, mutta olennainen ei muuttunut: edelleenkään yhtiön hallituksessa ei oikeasti keskusteltu vaan asiat ja puheenvuorot oli etukäteen sovittu. Erkko inhosi yllätyksiä. Ja myös Aatos Erkon aikana hallitukset oli miehitetty perheen jäsenillä, luotetuilla työntekijöillä ja ystävillä. Oikeastaan vain vuosina 1980–1986 hallituksessa istunut sijoittaja Pentti Kouri oli tässä suhteessa poikkeus. Toinen poikkeus oli vuonna 1990 hallitukseen valittu Aatos Erkon ystävä, toisen perheyrityksen Thomeston hallituksen puheenjohtaja L.J. Jouhki: hän saattoi esittää kysymyksiä ja mielipiteitä oman mielensä mukaan.

Aatos Erkon jälkeen hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Jaakko Rauramo, joka oli tullut yhtiöön käyttöinsinööriksi jo vuonna 1966 ja oli toiminut yhtiön toimitusjohtajanakin jo 17 vuotta.

Rauramon puheenjohtaja-aikana hallituksen kokoonpano ja työskentelytavat muuttuivat. Sanoma oli WSOY:n kanssa tapahtuneen fuusion seurauksena muuttunut perheyhtiöstä pörssiyhtiöksi, ja hallituksen jäseniksi alettiin nimittää enemmän hallitusammattilaisia ja myös ulkomaisia asiantuntijoita. Sanoma aloitti aggressiivisen laajentumisen ulkomailla.

Vaikka Rauramon aikana moni olennainen asia yhtiössä jo muuttui, Erkkojen ajan voidaan oikeastaan katsoa päättyneen vasta vuonna 2015, kun kaksi vuotta aiemmin hallituksen puheenjohtajaksi noussut Antti Herlin antoi potkut toimitusjohtaja Harri-Pekka Kaukoselle. Hän nosti uudeksi toimitusjohtajaksi hollantilaisen Susan Duinhovenin, joka oli vain pari kuukautta aikaisemmin valittu yhtiön hallitukseen.

Nyt kävi selväksi, että Sanomalla oli uusi isäntä. Eri asia on, miten Antti Herlin tätä asemaansa tulee käyttämään. Pitkässä historiallisessa kaaressa voi kysyä, ovatko nuorsuomalaiset pääskyt, 110 vuotta sitten valtataistelun lehdestä ja yhtiöstä hävinnyt oikeisto, saanut lopulta Helsingin Sanomat takaisin haltuunsa?

Antti Herlin on itse sanonut, että hänen sijoituksensa Sanomaan on pitkäaikainen.

Pitkässä historiallisessa tarkastelussa Pekka Ala-Pietilä asettuu ainakin aluksi samaan asemaan kun ne Erkkojen luotetut, joita he istuttivat yhtiön johtokuntien puheenjohtajina. Hän on epäilemättä Herlinin valinta.

Siinä mielessä Ala-Pietilä edustaa kuitenkin oman aikansa vaatimuksia, että hänellä on takanaan näyttävä yritysjohtajan ura ja hän on kokenut hallitusammattilainen. Kuten ovat eri puolille Suomen talouselämää sijoittuneet kaikki neljä muutakin Nokian entisen Dream Teamin jäsentä.

Hallituksen varapuheenjohtajanakin Antti Herlinin asema päätöksentekijänä lienee edelleen turvattu. Kuin oli Erkkojenkin asema aikanaan.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *