Artikkelin kirjoittaja professori Markku Kuisma on Päivälehti–Helsingin Sanomat 1889–2019 -hankkeen tutkimusjohtaja.
Jatkan harjoitusta keväältä 2015. Silloin poimin Erkki Tuomiojan poliittisista päiväkirjoista 1991‒1994 (Tammi, 2014) merkintöjä Helsingin Sanomista. Nyt vuorossa on päiväkirjojen toinen osa Luulin olevani aika piruileva, joka käsittelee lamasta nousun ja EMU-valinnan vuosia 1995-1997 (Tammi, 2016)
On syytä korostaa päiväkirjojen merkitystä kiinnostavana ja tärkeänä lähihistorian lähteenä. Oleellista on, että ne eivät kerro Tuomiojan nykyisistä käsityksistä eivätkä ole jälkiviisasta selittelyä. Niiden sijasta Tuomioja julkaisee tapahtumien keskellä muistiin pantuja tuntemuksia, kuulopuheita ja käsityksiä, joskus kai merkitsijänsäkin mielestä myöhemmin vääriksi osoittautuneita.
Juuri tässä piilee Tuomiojan päiväkirjojen arvo. Viralliset kuviot kyllä tunnetaan ja saadaan selville muualta, mutta ei sitä tiheää tunnelmaa, jossa isoja valintoja tehdään. Muistelmat ja elämäkerrat ovat kyllä tärkeitä, mutta eivät parhaimmillaankaan korvaa autenttisia vaikuttajamuistiinpanoja ja päiväkirjoja. Sellaisia ei todellakaan ole ruuhkaksi asti. Niiden merkitystä tutkimuksen kannalta korostaa luottamuksellisen kirjeenvaihdon ehtyminen jos ei nyt olemattomiin niin sinnepäin.
Tuomiojan poliittisten päiväkirjojen toisen osan kampaaminen Helsingin Sanomien historian näkökulmasta on vähintään yhtä jännittävää kuin ensimmäisen osankin. Sosiaalidemokraattien suhde maan valtalehteen on kiehtova kestoteema, johon Tuomiojan avulla on mahdollista tarttua, toki rajoitukset ymmärtäen.
Muistettakoon, että Tuomiojalla on oman henkilöhistoriansa välityksellä erityissuhde lehteen ja Erkkoihin. Isoisä Valto Tuomioja oli jonkin aikaa HS:n päätoimittaja, jonka Eljas Erkko massallaan työnsi ulos lehdestä. Aatos Erkko puolestaan kyseli Max Jakobsonin välityksellä Tuomiojaa Eljas Erkon elämäkertakirjuriksi. Päiväkirjoista ilmenee myös toisenlainen erityissuhde: Tuomiojan läheinen yhteistyö- ja keskusteluyhteys politiikan toimittaja Unto Hämäläiseen. Molemmat tekivät tietenkin vain työtään, mutta ilmiselvästi toisiaan sympatisoiden tai ainakin ymmärtäen.
Mitä Erkki Tuomioja sitten on vuosilta 1995–1997 kirjannut Helsingin Sanomista ja sen taustavoimista? Alla on pikaselailulla silmiin osuneita havaintoja, joita en enemmälti kommentoi enkä kontekstualisoi. Merkitsenpä nyt vain muistiin jatkoa ajatellen:
29.1.1995 Vaalivaltiopäivät jatkuvat. Istuskelen ensin kahvilla Unto Hämäläisen kanssa vaalinäkymistä jutellen. Kun tulee puhe vaalibudjetista niin Unton on ilmeisen vaikea uskoa, että en ole saamassa, kuten en viime vaaleissakaan, penniäkään rahaa Elannolta siksi, että pitäisin sellaisen pyytämistä ja vastaanottamista sopimattomana asemaani nähden.
16.8.1995 Aamun HS:ssa on Esko Nurmen iso ja asiallinen juttu Elannon yhteistyövaihtoehdoista.
26.10.1995 Aamun HS kertoo Soininvaaran antaneen suostumuksensa apulaiskaupunginjohtajaksi, jos paikka avautuu… Tänään on myös iltapäivällä ollut Sanoma Oy:n suuri Eurooppa-tilaisuus Finlandia-talolla. Sinne on kokoontunut valtakunnan eliittikerrostuma Jacques Santerin ja parin muun komissionin jäsenen jalkojen juureen Eurooppa-aatetta palvelemaan, suomalaisina puhujina Lipponen ja talon oma huru-guru Max Jakobson. Minutkin oli kutsuttu kultapossukerhoon, mutta tuskin olisin mennyt, vaikkei päivä olisi ollut täynnä muita menoja. Jossain vaiheessa minua rupesi todella etomaan tämä HS:n yhä avoimemmaksi käyvä vallankäyttö Suomessa, johon kuuluu ennen muuta suomalaisten paimentaminen EU:hun ja nyt EMU:un – niin, ja tietenkin tuo päivittäin Hesarin sivuilta vyöryvä propaganda sosiaaliturvan leikkaamisen ja tuloverokevennysten puolesta.
7.10.1996 Koneessa (Romaniasta EU-seminaarista Suomeen) luen HS:sta, miten Max Jakobson on eilen maanpuolustuskurssien juhlassa puhunut siitä, että Suomi ja Ruotsi joutuvat vähitellen tilanteeseen, jossa tulevat hakemaan NATO:n jäsenyyttä. Hesari on antanut tälle viestille peräti koko sivun – ei ole tainnut kukaan presidenttikään koskaan saada sanomaansa tällä tavoin esiin.
30.5.1996 Jakobsonin kanssa (suurlähettiläs Alholmin lounaalla) tulee puhetta elämänkerroista. Hän valittaa ettei Suomessa ole systemaattisesti huolehdittu – esim. tutkijoiden rahoituksena – siitä, että merkittävistä henkilöistä saataisiin asiallinen elämänkerta. Yksi puute on edelleen Eljas Erkko, jonka suhteen Aatos Erkko on edelleen niin varovainen, ettei ole, toistuvista Maxinkaan välittämistä pyynnöistä huolimatta, suostunut siihen, että Sanomien arkisto avattaisiin kenellekään asialliselle Erkosta kirjoittavalle tutkijalle.
Käväisen Ranskan lähetystön vastaanotolla … Patricia Seppälä käy minulle paheksumassa lausumaani siitä, miten huonosti kävi kun Erkko viimeksi johti Suomen ulkopolitiikkaa.
26.9.1996 Aamulla lento Osloon … samaan koneeseen on tulossa Kerstin Rinne, jota onnittelen demarien hallitusryhmän päätöksen perusteella jo kaikissa lehdissä otsikoidusta Sanoma Oy:n voitosta tv-kanava-kisassa. Lisään että itse olisin kyllä ollut toisella kannalla. Kerstin sanoo sen arvanneensa ja harmittelee sitä, että kaikissa lehdissä puhutaan Sanoma Oy:stä vaikka kyse on Helsinki Mediasta, minkä eron praktinen merkitys ei kuitenkaan minulle avaudu.
3.11.1996 Luen Juhani Suomen Kekkos-elämänkerran kuudennen osan ja luettuani pidän entistä tökerömpänä sitä, että Hesari jälleen kerran on antanut kirjan Max Jakobsonin arvosteltavaksi, siksi keskeinen ja vähemmän mairittelevassa valossa kirjan sivuilla esiintyvä pääsihteerikampanjaansa käyvä asianosainen Jakobson on.
11.11.1996 Aamulla PN-ryhmäkokous (Oslossa). Illalla ensin NIB:n vastaanotto Asemuseossa, sitten demarien illanvietto Söpavillon-ravintolassa. Vastaanotolla Lena Hjelm-Wallen kyselee käsityksiäni Suomen NATO-keskustelusta, heillä Ruotsissa kun häntä ja hallitusta moititaan siitä että he ovat asiassa paljon passiivisempia kuin Suomessa. Koitan oikaista kuvaa, jota suurta mediajulkisuutta (etenkin Sanoma Oy:ssä) nauttivan Max Jakobsonin aktiivisuus ulkopuolisten silmissä on synnyttänyt siitä, että Suomessa olisi jokseenkin laaja yleinen mielipide tai poliitikkojen paine pyrkiä NATO:on.
13.11.1996 Presidentin sviitissä aamukahvi Unto Hämäläisen kanssa. Olen sopinut tapaamisen puhuakseni täysin off the record UH:n kanssa ei vain siitä miten ryhmänjohtajuuteni näen vaan kysyäkseni suoraan sanoen häneltä neuvoa, miten median kanssa tulisi toimia. Se on asia, johon en ole aiemmin kiinnittänyt huomiota ja johon olen suhtautunut melko vastenmielisesti, toisaalta UH on ainoa toimittaja, jonka kanssa voisin edes ajatella puhuvani tällä tavoin asioista. Hän on Hesarissa laajemminkin “erilainen” toimittaja, jolla on se yhteinen piirre kanssani, ettei hänkään pidä pitkien ja kosteiden iltojen istumisesta poliitikkojen ja/tai toimittajien kanssa paskaa jauhamassa, vaikka se voisi olla ammatillisesti eli suhteiden hoidon ja tiedonmurusten keräämisen kannalta hyväksikin.
Kysymykseeni UH suhtautuu asiallisesti ja arvelee ettei minulla pitäisi lähtökohtaisesti olla Hesarin toimittajien kanssa ongelmia, heidän joukossaan ei pitäisi olla Tuomioja-vammaisia. Tämä ei koske päätoimittajia, eikä UH kuvittele minun kauheasti saavan suosiota Janne Virkkusen taholta. Ilta-Sanomat on myös toinen juttu ja UH käyttääkin IS:ia esimerkkinä kyseenalaisista toimittajasuhteista ja etiikasta; hänen mielestään on havaintoja siitä että IS käy Etelärannan kampanjoita. UH varoittaa minua joidenkin omien lähteiden varassa ja johdatuksessa elävistä toimittajista. Yhden mielenkiintoisen neuvon UH antaa: käy tapaamassa Aatos Erkkoa. Erkko on Sanomissa sellainen presence, joka vaikuttaa vaikkei näkyisikään: yksittäisiä toimittajia Erkko esim. ei koskaan puhuttele, käskytä tai ojenna, huomautukset menevät vain päätoimittajalle. Puhumme … myös Lipposesta ja hänen lehdistöongelmistaan, joista UH:llekin on kertynyt omakohtaista kokemusta.
27.12.1996 Lehtovaarassa lounas Jan-Magnus Janssonin kanssa… Puhumme pääasiassa EMU:sta, Suomen EU-politiikasta ja Jakobson-Erkko-akselin “Drang nach NATO:sta”, johon suhtaudumme yhtä epäillen…
16.1.1997 Lounas Pekka Karhuvaaran kanssa Kosmoksessa – aloitteestani. Puhumme poliittisesta tilanteesta, mutta myös lehdistöstä ja Sanoma Oy:n vallankasvusta…
5.2.1997 Lento aamulla Köpikseen, jossa on iltapäivällä PN… Koneessa naureskelen IL:n jutulle, jossa on haastateltu Janne Virkkusta siitä, kampanjoiko Sanoma Oy Suomen NATO:on. Virkkunen pyrkii kiistämään näkemykseni energisesti. Antaa kiistää, olen tyytyväinen, että olen puuttunut asiaan tavalla josta olen saanut myönteistä palautetta mm. Johannes Virolaiselta ja Tuija Braxilta…
27.2.1997 Lounastan Arne Wessbergin kanssa Taidehallissa… Käytän tilaisuutta kysyäkseni, vieläkö hän on sitä mieltä että kotimainen Erkko on parempi kilpailija kuin ulkomainen Erkko. Wessbergin vastaus on ehdoton kyllä, Bertelsmannin päästäminen Suomeen huseeraamaan olisi ollut erittäin huono ratkaisu, mutta että se että Neloskanava meni Erkolle johtui hänen mukaansa Markus Leikolan ylimitoitetusta egosta, minkä vuoksi A4 ei päässyt sopimukseen suomalaisten rahoittajien kanssa.
7.3.1997 Lounas Janne Virkkusen kanssa Taidehallissa. Aloite minun, tarkoitus suhdetoiminnallinen. Puhumme ensin niitä näitä … Lopulta Virkkunen kuitenkin ottaa esille HS:n NATO-kirjoittelun vakuuttaakseen, ettei hän eikä lehti käy mitään NATO-kampanjaa, hän päinvastoin itse katsoo ettei Suomen NATO-jäsenyys edistäisi turvallisuutta ja vakautta Koillis-Euroopassa eikä hän siksi ole (nyt) kannattamassa. Sen että HS:n käsitetään nyt kampanjoivan hän selittää johtuneen tarkoittamatta ja vähän ajattelematta tapahtuneen Jakobsonin jutun julkistamisen aiheuttamasta kuvasta.
28.5.1997 Aamulla sos.dem. integraatioryhmä. Kokouksen päätyttyä Paula Tiihonen jää räksyttämään minulle EMU-puheistani… Tässä (perspektiivittömän masennuksen) mielentilassa … soitan HS:n Unto Hämäläiselle ja peruutan koko eilen tehdyn EMU-haastatteluni. Samalla menetän viimeisenkin jonkinasteisen ymmärtäjäni Hesarissa, kun selvästi nyrpiintynyt Hämäläinen (neuvoo): älä tee tällaista toista kertaa, siitä voi tulla ongelmia.
Kun kerron tämän Marjalle hän kauhistuu … soitan … Hämäläiselle “Marjan käskystä” ja peruutan edellisen peruutukseni.
17.9.1997 HS:ssa on tänään Unto Hämäläisen iso juttu kepun ja SDP:n tulevista EMU-ratkaisuista, jotka kuvataan Ahoon ja Väyryseen, toisaalta Lipposeen ja minuun henkilöityvänä voimakaksikoiden mittelönä.