Huipulle ja yhteiskuntaan on merkittävä visio. Se kertoo samalla yliopistomme tavoitteesta ja monipuolisuudesta. Miten strategia ja strategiaprosessi tukee vision toteutumista? Onko visio toteutettavissa? Periaatteessa strategian tehtävänä on antaa suuntaviivoja ja tukea tavoitteeseen pääsyä. Strategiaprosessi on ollut hyvä ja yliopistoyhteisöä on kuunneltu. Nähtäväksi jää, miten strategiaprosessi jalkautuu tutkimusyhteisöön.
Helsingin yliopiston konkreettisena tavoitteena on olla maailman 50 parhaan yliopiston joukossa vuonna 2020. Samalla pyritään lisäämään yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tavoite on kohtuullinen, mutta vaativa. Siihen yltäminen on kuitenkin haastavaa – varsinkin, jos yliopiston rahoitus alkaa kangerrella.
Yliopiston perinteiset päätehtävät, tutkimus ja siihen perustuva opetus, kulkevat käsi kädessä. Ilman erinomaista opetusta ei ole huippututkimusta ja ilman merkittävää uutta luovaa tutkimusta on hankalaa opettaa tulevia huippuja. Yhteiskunnallinen vuorovaikutus, yliopiston kolmantena tehtävänä, tukeutuu laadukkaaseen tutkimukseen ja opetukseen. Vuorovaikutteinen yliopisto on merkittävä yhteiskunnallinen toimija.
Strategiassa pyritään edistämään huippututkimusta monin tavoin. Merkittävimpänä pidän tutkimusinfrastruktuurien vahvistamista, tutkimustoiminnan profilointia sekä painopisteiden ja uusien avauksien tukemista. Käytännön toimenpiteenä kansainvälisesti merkittävien infrastruktuurien suora tukeminen perus- ja strategisella rahoituksella sekä osallistuminen kansallisen infrastruktuuriohjelman synnyttämiseen ovat oleellisia tekijöitä matkalla 50 huippuyliopiston joukkoon. Profiloimalla tutkimustoimintaa saataneen lisää kansallista ja kansainvälistä näkyvyyttä, joka edesauttaa rekrytoimaan uusia kyvykkäitä opiskelijoita ja työntekijöitä.
Miten strategia kohtaa käytännön? Lisääntyykö tutkimusaika, niin kuin suunnitelmassa on? Tutkimusedellytysten luominen, rahoituksen hankkiminen ja jatkuvuuden varmistaminen ovat tutkimusryhmän johtamisen arkipäivää. Tutkimusvapaa on hyvä idea, mutta miten voivat olla tutkimusvapaalla tutkimusryhmien johtajat, jotka vastaavat rahoitushakemusten tekemisestä, infrastruktuurin kilpailukyvyn kohentamisesta ja säilyttämisestä sekä tutkimusryhmän johtamisesta: kaikki nämä jatkuvat myös tutkimusvapaan aikana.
On syytä muistaa, että huipputukimusta ei voi synnyttää, se syntyy. Kuitenkin sen syntyminen voidaan estää, tai sitä voidaan hankaloittaa tai vastaavasti tukea eri tavoin. Nuorena olin kesätöissä uitolla. Kun tukit virtaavat, niiden annetaan rauhassa virrata. Liiallisella tukkien tökkimisellä saa vain suman aikaan, ja sen jälkeen mikään ei vähään aikaan suju. Tutkimuksessa vääränlainen ohjaaminen voi hyvin saada suman aikaan ja estää tai ainakin hidastaa huippututkimuksen kehittymistä. Kuitenkin laaja-alainen, lempeä tukeminen on tarpeen. Mutta miten tuki jaetaan oikein rajallisten resurssien maailmassa? Parasta tukea on byrokratian minimointi ja laadukkaat hallinnolliset palvelut. Hyvänä esimerkkinä voisi olla julkaisutietokantojen tuottaminen tutkijoille jo olemassa olevien kansainvälisten tietokantojen pohjalta.
Huippututkimus vaatii aina pitkäjänteistä työtä ja riittävän kunnianhimoiset tavoitteet. Pitkäjänteisellä, uutta luovalla tutkimuksella on mahdollisuus raja-aitojen ylittämiseen ja uusiin merkittäviin läpimurtoihin. Pitkäjänteiseen tutkimukseen ei nykyään käytännössä päästä ilman, että tutkimusryhmät ovat riittävän isoja. Tarvittava kriittinen koko vaihtelee eri tutkimusaloilla. Huippututkimuksessa resurssien on oltava riittävän suuret, jotta tutkimusryhmät voivat siirtyä tutkimusideoiden metsästys/kalastus vaiheesta viljelemään ja jalostamaan tutkimustietoa myös yhteiskunnan käyttöön. Tällöin rahoittajasta suoraan riippuva poukkoilu aiheesta toiseen vähenee.
Johtava tiedeyliopisto onnistuu rekrytoimaan parempia opiskelijoita ja opettajia. 25 vuotta sitten, kun oma tieteenalani oli lapsenkengissä, meille ei tullut ulkomaalaisia kuin poikkeustapauksissa. Silloin heillä pääsääntöisesti oli suomalainen tyttö- tai poikaystävä. Kun oma alamme tuli kansainvälisesti näkyväksi ja tieteellinen taso nousi, yhä useammat ulkomaalaiset ovat hakeutuneet ryhmäämme. Tutkimuksemme ja opetuksemme ovat monipuolistuneet ja syventyneet, ja näkyvyytemme on entisestään lisääntynyt. Olemme positiivisessa kierteessä. Yliopistotasolla vastaava on tapahtumassa. Mitä tunnetumpi ja mitä korkeampitasoinen yliopistomme on, sitä parempia uusia opiskelijoita saamme muualta maailmasta ja sitä useampi nouseva tutkija tulee yliopistoomme. Samalla laadukkaiden, innostuneiden opettajien määrä oppilasta kohden kasvaa.
Yliopistomme on monitieteinen, sen eri tiedekunnat muodostavat laajan tiedekirjon. Tiedekuntien väliset raja-aidat ovat periaatteessa vähäiset, joskus kuitenkin niihin voi törmätä. Kokemukseni mukaan tieteiden välisillä rajapinnoilla on mahdollisuus suuriin läpimurtoihin. Strategian ja johdon tehtävä on tukea erilaisten rajapintojen ylitystä. Mitä useampi rajapinta ylittyy sen varmemmin teemme monipuolista, korkeatasoista tutkimusta ja pystymme uutta luovaan opetukseen. Samalla yliopistomme yhteiskunnallinen merkitys kasvaa.
Käytännön toimenpiteitä vision toteuttamiseksi mielestäni ovat
- Dynaamisten tutkimusryhmien tukeminen
- Tiedekunta- ja kampusrajojen ylittäminen
- Rekrytoinnin yksinkertaistaminen
- Pitkäjänteisen työn tukeminen
- Infrastruktuurien kehittäminen
- Riittävä hallinnollinen tuki
Markku Kulmala
Sana ”strategia” herättää usein mielikuvan jostakin paljon työtä vaativasta mutta sinällään kaukana arkitodellisuudesta olevasta, melko hyödyttömästä paperista, jota kukaan asianosaisista ei sen valmistumisen jälkeen muistele. Tosiasiassa strategiatyö on hyvinkin käytännöllistä. Kyse on tavoitteiden yhteisestä suunnittelusta ja konkreettisten toimenpiteiden sopimisesta ja toteuttamisesta. Näin Kielikeskuksessakin. Pyrkimys on ollut tehdä prosessista avoin, yhteinen ja yhteisöllinen. Tätä ovat tukeneet yhteiset teematyöpajat ja oma strategiawiki, jossa ovat kaikki strategiantekoon liittyvät asiakirjat, vastuuhenkilöt, aikataulut sekä yhteisten tilaisuuksien materiaalit ja tuotokset. Wikissä voi myös kommentoida työstettävinä olevia kohtia ja muutoinkin seurata työn edistymistä. Vaikka kaikki eivät osallistukaan yhtä intensiivisesti kaikkiin vaiheisiin, lopputulosta ja hyvää työilmapiiriä edistää avoimuus ja mahdollisuus vaikuttaa. Kielikeskuksen kaltaisessa monikielisessä ja –kulttuurisessa laitoksessa monenkieliset keskustelut ja pohjamateriaalien olemassaolo myös englanniksi helpottavat mahdollisuutta osallistua.
