Rohkeutta voimavarojen uudelleen kohdentamiseen

Yliopistoja, yrityksiä ja yhteisöjä piiskaa laajenemisen ja tuottavuuden kasvun imperatiivi. Tässähän ei sinänsä ole purnaamista: ilman kilpailua uhkaa taantuminen ja lopulta näivettyminen. Kun luontomaailmassa käärme luo nahkansa tai hirvi uudet sarvensa, vanha tavara heitetään pois eikä sitä kanneta enää mukana, mutta yliopistomaailmassa vanhasta luopuminen näyttää usein vaikealta.

Resurssien reallokaatio onkin juuri nyt ajankohtainen asia kun suuret ikäluokat alkavat siirtyä reserveihin. Helsingin yliopistossa eläköidytään keskimäärin 65 vuoden iässä, ja nyt meillä 20% henkilöstöstä on yli 60-vuotiaita – eli viiden lähivuoden kuluessa viidennes porukasta menee vaihtoon. Lenkkitossuissa liikuskeleva  emeritus tai emerita voi kyllä olla uskomattoman järeä tiedetykki, mutta tämän varaan ei passaa tulevaisuutta rakentaa.

Havaitsemme kyllä tieteen ja tutkimuksen huiman kehityksen, kun pohdimme,  millä välineillä olemme hallinneet viestintää ja millä lääkkeillä hoitaneet syöpää sata vuotta sitten ja millä tänä päivänä. Samana ajanjaksona oppialojen ja professuurien nimikkeet ovat kuitenkin pitäneet hyvin pintansa, jos toki uusiakin on pystytetty.

Tiedekunnilla ja laitoksilla on nyt historiallinen tilaisuus vaikuttaa siihen, missä niiden tutkimuksen ja opetuksen painopiste on vuonna 2020 tahi 2030. Osa ratkaisuista voi tehdä kipeää, jos uusien tutkimuksen ja opetuksen kohdennusten myötä vanhojen professuurien ilmeisten perintöprinssien ja –prinsessojen asema joutuu uhanalaiseksi, mutta yhteisön etu voi joskus nousta yli yksilön edun.

Yhteisymmärrys säilyy, kun yksikkö laatii yhteisesti ja ennalta hyväksytyn reallokaatioiden strategian. Voidaan esimerkiksi sopia, että viiden seuraavan vuoden kuluessa keskimäärin joka neljäs tai viides vapautuva tehtävä asetetaan tiedekunnan ”pooliin” (josta se toki voi palautua luovutuksen tekijällekin). Tässä suunnittelussa laitosrajat tulisi unohtaa, ja olisi myös opeteltava uusi ajattelutapa, jossa henkilöresurssin luovuttaminen naapurilaitokselle ei ole johtajan häpeä vaan voi myöhemmin osoittautua tiedeyhteisön siunaukseksi.

Uusi tehtävä syntynee useammin tutkimuksen kuin opetuksen lähtökohdista. Yliopistomme uusi strategia tuleekin ilman epäilyksiä korostamaan korkeatasoisen, tieteen tulevaisuuden haasteisiin kohdentuvan tutkimuksen merkitystä. Mutta yhtä lailla strategia varmaankin painottaa opetustyön lisäarvostuksen tärkeyttä ja opettaja-opiskelijasuhteen kohentamista. Siksi uutta tehtävää määritettäessä on muistettava myös kirjata siihen liittyvä perusopetuksen onni ja velvoite, jotta hakijan henkinen valmentautuminen kulkee oikeaa latua jo alkuerien aikana.

Ja sitten vielä se kolmas tehtävä: Yliopistolaisten helmikuisessa verkkohaastattelussa parhaat kouluarvosanat saivat tutkimus (8.25) ja opetus (7.38), ja hyvä että näin oli. Yhteiskunnallinen vuorovaikutus (YVV) sai 6.97 pinnaa – ja mahtavan pinon strategisia kehittämisehdotuksia. Ja mistä sitten resurssit tälle kehitystyölle? Syksyllä 2010 tekemämme kysely osoitti, että kukin tiedekunta panostaa vuosittain keskimäärin noin yhden henkilötyövuoden ja 10 000 – 20 000 euron verran YVV-toimintaansa. Toki yhteiskuntaan suuntautuva yliopistollinen työ toteutuu pääosin perustehtävien – tutkimuksen ja opetuksen – kautta, mutta ehkäpä juuri nyt voitaisiin pysähtyä pohtimaan myös kolmannen tehtävämme aidon kehittämisen vaatimia voimavaroja.

Tulevaisuuden rakentajalla on edessään mielenkiintoinen tilanne: rakennuksen raamit on pakko pitää kurissa, mutta sisätiloihin voidaan tehdä muutoksia vapaammin kuin milloinkaan ennen. Tässä strategisessa suunnittelussa tiimityö on tärkeää, jotta myös sisäilma säilyy puhtaana. 

Kimmo Kontula

Vararehtori

Tutkimus korkeatasoista, johtamisessa ja opetuksen arvostuksessa parannettavaa

Yliopistoyhteisömme on laajasti keskustellut nykytilanteen vahvuuksista ja heikkouksista. Yliopistolaisten ja yliopiston sidosryhmien näkemyksiä yliopiston nykytilasta ja tulevaisuudesta pyydettiin verkkokyselyssä helmikuun alussa. Haasteeseen tarttui yli 2000 vastaajaa. Samaan aikaan yliopiston strategiatyötä tukevat toimikunnat työstivät näkemyksiä toimintamme vahvuuksista ja heikkouksista. Lisäksi analyysin tueksi haastateltiin yliopiston rehtoraatti. 

Nykytilanteen vahvuuksiksi nostettiin se, että olemme kansainvälinen, korkeatasoinen tutkimusyliopisto ja hyvä työnantaja. Tutkimuksessa on tunnistettu omat vahvuusalat ja niistä kehittyvät keihäänkärjet. Tutkimustyö on ollut pitkäjänteistä ja vuosikymmenien työn tuloksena on on noustu maailman tutkimuksen kärkeen mm. ilmasto- ja  syöpätutkimuksessa.

Yliopistomme on myös innostava tutkimus- ja oppimisympäristö. Henkilöstössä on paljon koulutus- ja kehittämismyönteisyyttä ja erikoisosaamista. Vahvuutenamme ovat useat tutkimuksen huippuyksiköt, kansainvälisesti korkeatasoiset tutkijat ja tutkimusryhmät sekä hyvät tutkimusympäristöt.

Työelämässä on tällä hetkellä noin 200 000 Helsingin yliopiston kouluttamaa asiantuntijaa. Tämän kautta monella tieteenalalla on yhteistyöhankkeita elinkeinoelämän kanssa.  Alumnitoiminnan vahvistuminen on tärkeä yhteiskunnallinen vaikuttamiskanava jatkossa.

Heikkoutena on, että opetustehtävien arvostus ei ole tarpeeksi korkealla tasolla. Opetusansioista/hyvästä opetuksesta ei palkita riittävästi. Samoin opetuksen johtamisessa ja suunnittelussa on haasteita.

Vuorovaikutteisen johtamisjärjestelmän kehittäminen on vielä kesken. Laitosjohtajien ja toimistopäälliköiden mandaatti on uusi, myös dekaanien ja hallintopäälliköiden rooli on muuttunut.

Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen osalta hyvää on se, että olemme yhteistyökumppanina monessa mukana.Yliopistolla ei kuitenkaan ole selkeästi yhtenäistä linjaa tärkeimmistä kumppanuuksista. Samoin kansainvälistymistä tulee vahvistaa.

 

Verkkokyselyn tulos

Verkkokyselyn vastaajat kokivat yliopiston nykyvahvuuksiksi tutkimuksen ja opetuksen. Asteikolla 4-10 tutkimus sai arvosanan 8,25 ja opetus 7,38. Tutkimus on vastaajien mukaan kansainvälisestikin arvostettua ja houkuttelee yliopistoon opiskelijoita ja tutkijoita. Opetuksen osalta kiiteltiin opettajien osaamista ja innostuneisuutta, mutta opetukselle toivotaan myös lisää arvostusta.

Parannettavaa yliopistossa on erityisesti johtamisessa sekä hallinto- ja tukipalveluissa. Johtamisen arvosanaksi jäi 6,53, hallinto- ja tukipalveluiden arvosana oli 6,71. Johtamisen arvosanoissa oli kuitenkin paljon hajontaa ja monet vastaajat kokivat johtamisen kehittyneen yliopistolla.  Johtamiseen toivotaan enemmän vuorovaikutteista kulttuuria sekä johtamiskoulutusta. Hallinto- ja tukipalveluilta odotetaan puolestaan tehokkuutta, asiakaslähtöisyyttä sekä kokonaisvaltaisuutta.

Vastanneista ryhmistä tyytyväisimpiä yliopiston nykytilaan olivat sidosryhmät ja alumnit, tyytymättömämpiä opettajat ja tutkijat sekä opiskelijat.

Nykytilanteen analyysin ja haastattelun tuloksia hyödynnetään yliopiston strategian 2013–2016 suunnittelussa.

Voit tutustua kyselyn tuloksiin tarkemmin alla olevasta liitetiedostosta.

Verkkokyselyn tulostiivistys osallistujille_nykytila

Forskningen håller hög kvalitet, ledarskapet och undervisningens prestige kan förbättras

Vårt universitetssamfund har diskuterat styrkorna och svagheterna i nuläget vitt och brett. I webbenkäten i början av februari bad vi universitetsfolket och universitetets intressentgrupper ge sina synpunkter på universitetets nuläge och framtid.  Över 2 000 personer antog utmaningen. Samtidigt gav de kommittéer som stöder universitetets strategiarbete sina synpunkter på styrkorna och svagheterna i vår verksamhet. Som stöd för analysen intervjuade vi dessutom universitetets rektorat.  

Som styrkor i nuläget framhölls att vi är ett internationellt, högklassigt forskningsuniversitet och en god arbetsgivare. Inom forskningen har vi identifierat våra styrkeområden och de spjutspetsar som utvecklas ur dem. Forskningen har varit långsiktig och som en följd av det här decennielånga arbetet har vi nått toppen bland annat inom klimat- och cancerforskningen.

Vårt universitet erbjuder också en inspirerande forsknings- och lärandemiljö. Det råder en positiv inställning till utbildning och utveckling bland personalen, som också innehar mycket specialkunnande. Vår styrka är flera toppforskningsenheter, internationellt högtstående forskare och forskarteam samt goda forskningsmiljöer. 

För närvarande finns det ca 200 000 experter och sakkunniga ute i arbetslivet som har utbildats vid Helsingfors universitet. Den här vägen har många vetenskapsgrenar samarbetsprojekt med näringslivet. En viktig samhällelig påverkningskanal är och kommer att vara den allt starkare alumnverksamheten.

En svaghet är att undervisningsuppgifter inte uppskattas tillräckligt. Undervisningsmeriter/god undervisning belönas inte tillräckligt. Det finns också utmaningar i hur undervisningen leds och planeras.

Utvecklingen av ett interaktivt ledarskapssystem fortsätter ännu. Institutionscheferna och avdelningscheferna har ett nytt mandat, och också dekanernas och förvaltningschefernas roll har förändrats.

I fråga om samverkan med samhället är det bra att vi är med som samarbetspartner i mycket. Universitetet har emellertid ingen klart enhetlig linje när det gäller de viktigaste partnerskapen. Likaså bör internationaliseringen stärkas.

 

Resultatet av webbenkäten

De som svarade upplevde forskningen och undervisningen som universitetets aktuella styrka. På en skala 4–10 fick forskningen betyget 8,25 och undervisningen 7,38. Forskningen är enligt de svarande internationellt ansedd och lockar studerande och forskare till universitetet. Inom undervisningen fick lärarnas kompetens och entusiasm beröm, men man önskar också mera prestige för undervisningen.

Det som främst kräver förbättring är ledarskapet samt förvaltnings- och stödtjänsterna. Betyget för ledarskapet stannade på 6,53 och betyget för förvaltnings- och stödtjänsterna på 6,71. I röstetalen för ledarskapet fanns det dock stor spridning och många svarare tyckte att ledarskapet har utvecklats vid universitetet. Det finns önskemål om mer interaktiv kultur och ledarskapsutbildning inom ledarskapet. Av förvaltnings- och stödtjänsterna väntar man sig effektivitet, kundtillvändhet och helhetssyn.

Nöjdast med nuläget vid universitetet var intressentgrupperna och alumnerna, minst nöjda var lärarna, forskarna och de studerande.

Analysen av nuläget och resultaten av enkäten kommer att utnyttjas i planeringen av universitetets strategi 2013–2016.

Du kan ta närmare del av enkätens resultat i det bifogade dokumentet nedan.

Forskningen håller hög kvalitet, ledarskapet och undervisningens prestige kan förbättras

High-quality research, improvement needed for management and appreciation of teaching

The university community has extensively discussed the strengths and weaknesses of the present state of the university. The university staff members and the stakeholder groups of the university were requested to give their views about the current state and the future of the university through an online survey in early February. Over 2,000 respondents took the challenge. At the same time, committees supporting the university’s strategy work processed the views on the strengths and weaknesses of our operations. The Rector and the Vice-Rectors were also interviewed to support the analysis. 

The strengths of the present state included that we are an international, high-quality research university and a good employer. Research has identified its strong areas and the main themes formed by the areas. The research work has been long-term, and the decades of work have resulted in the university now being a global leader in climate and cancer research, for example.

Our university is also an inspiring research and learning environment. The staff are very positive towards training and development, and have specialised expertise. Our strengths include several centres of excellence, internationally leading researchers and research teams as well as good research environments.

The working sector currently has approximately 200,000 specialists educated by the University of Helsinki. Through this, many disciplines have cooperative projects with the business sector.  Reinforcing alumni activities is an important channel for social influencing from now on.

The weaknesses are that teaching tasks are not appreciated enough. Teaching merits/good teaching performance is not sufficiently rewarded. The management and planning of teaching also involves challenges.

The development of an interactive management system is still in progress. Heads of departments and office managers have a new mandate, and the roles of the Deans and administrative managers have also changed.

Regarding social influencing, it is a good thing that we are involved in many projects as a partner. However, the university does not have a clear, consistent policy regarding key partnerships. Internationalisation should also be promoted.

 

Online survey results

The online survey respondents considered research and teaching as the current strengths of the university. On a scale from 4 to 10, research was graded 8.25 and teaching 7.38. According to the respondents, the research is also internationally esteemed, encouraging students and researchers to join the university. Regarding teaching, the competence and enthusiasm of the teachers was commended, but the respondents would also like teaching to receive more appreciation.

Management and administrative and support services were considered as particular areas in need of improvement. Management was graded at 6.53, and administrative and support services 6.71. However, the grades for management varied extensively, and many respondents found that management at the university has improved.  The respondents would like to have a more interactive management culture and more management training. Administrative and support services are expected to be effective, customer-oriented and comprehensive.

Among the different groups of respondents, the stakeholder groups and the alumni were the most satisfied with the current state of the university, whereas the teachers, researchers and students were the most dissatisfied with it.

The results of the interviews and the analysis of the current state will be used for planning the university strategy 2013–2016.

For more information about the survey results, see the file attachment below.

High-quality research, improvement needed for management

Opetuksen arvostus ja arviointi

Tiedämme tarkkaan, kuinka hyviä tutkijoita kollegamme ovat. Tutkimusjulkaisut ja –hankkeet ovat aiemminkin löytyneet tietokannoista, ja pian entistä paremmin tuhat-järjestelmän ansiosta. Tutkimusansioita on helppo tarkistaa ja vertailla.

Mitä tiedämme kollegoidemme opetusansioista? Ehkä sen, että he opettavat tietyt kurssit, vetävät seminaareja ja ohjaavat opinnäytetöitä. Mutta onko meillä hajuakaan, kuinka hyvin he sen tekevät, kuinka laadukasta, oppimista ja opintoja edistävää heidän opetuksensa on?

Kiinnostaako meitä yleensäkään arkipäivän opetuksen onnistumiset ja laatu? Eihän opetus juurikaan meritoi, ei edistä urakehitystä, ei paranna tutkimusrahoituksen hankintamahdollisuuksia. Sehän tehdään tutkimuksen ohessa ja sen ehdoilla, ja mielellään siitä päästäisiin pikimmiten eroon kokonaan. Antaa aloittelevien tieteenharjoittajien hoitaa opetushommat, joista hekin sitten pian haluavat eroon kokeneempien kollegojen esimerkin mukaisesti. Tämäkö on tilanne? Ei toki, ei kaikkialla, mutta parantamisen varaa lienee monessakin paikassa.

Yksi yliopistomme pääperiaatteista on tutkimukseen perustuva opetus, nimenomaan huippututkimukseen perustuva opetus. Mutta opetuksenkin pitäisi olla huippua!

Opetuksen laatu ja arvostus nousevat, kun opetusta arvioidaan systemaattisesti ja jatkuvasti. Arviointi voi toteutua kattavina ja mittavina koko yliopiston arviointeina, kuten koulutuksen johtamisen kansainvälinen arviointi vuonna 2008. Arvioinneista pitää saada yksikkökohtaista tietoa kehittämissuosituksina ja yksikköjen vertailuna.

Tehokkain keino on kuitenkin kattava, toimiva ja jatkuva palautejärjestelmä. Yliopistossamme on käytössä monia tapoja ja työkaluja opiskelijapalautteen keräämiseen. Välttämättä ei tarvitakaan yhtä ja ainoaa tapaa, vaikka keinojen kirjo kieltämättä aika lavea onkin:

https://wiki.helsinki.fi/display/Opiskelijapalaute/Palaute+tiedekunnissa

Tapaa tärkeämpää on, että palautetta kerätään systemaattisesti. Ja tärkeintä on, että palautetta analysoidaan ja hyödynnetään järkevästi, kattavasti ja tehokkaasti opetuksen kehittämiseksi ja opintojen edistämiseksi.

Palaute ei voi jäädä vain kurssin opettajan tietoon, vaan se on oltava yksikön, useimmiten ainelaitoksen, käytössä yhteisessä työssä opetuksen kehittämisessä.

Palautejärjestelmä on yksikön johtajan väline opetuksen johtamisessa ja kehittämisessä. Opetusta antavan ja tutkimusta tekevän yksikön on panostettava niin opetuksen kuin tutkimuksen laatuun. Tutkimuslaadun mittareita runsaasti jo onkin, opetuksessa vähemmin.

Siksi palautejärjestelmä on avainasemassa.  Eikä sitä pidä kokea ainakaan uhkana, ei edes tietosuojan suhteen. Palaute pitää kerätä sillä tavoin, että sitä voi kunnolla käyttää yksikön opetuksen kehittämistyössä.

Palautteen pitää toimia myös ns. ”early warning” tai ”fire alarm” –indikaattorina, jotta piileviinkin ongelmakohtiin tartutaan riittävän ajoissa. Tähän tarkoitukseen riittää jo varsin karsittu, yksinkertainen palautekeräyssysteemi. Kokonaisvaltaiseen, konkreettisempaan kehitystyöhön tarvitaan toki kattavampi aineisto ja analyysi.

Meillä on rehtorin päätös opiskelijapalautteen keruusta ja käsittelystä viime kesältä ja opiskelijapalautetta koskevat opetuksen ja opintojen toimenpideohjelman linjaukset tälle strategiakaudelle 2010-2012.

https://wiki.helsinki.fi/display/Opiskelijapalaute/Opiskelijapalautetta+koskevat+ohjeet+ja+linjaukset

Niitä on jo toimeenpantu, mutta tekemistä riittää edelleen ja jää vielä seuraavalle strategiakaudellekin 2013-16.

Näistäkin asioista voimme tarkemmin tiedekuntakohtaisesti keskustella opetus- ja opintoasioiden kampuskierroksella nyt maalis-huhtikuun vaihteessa.

Opetuksen arvostuksen nostaminen toteutuu opetuksen johtamista vahvistamalla. Tutkimuksen laadun kehittämiseen on yksilö- ja yksikkökohtaisia kannustimia varsin paljon, opetuksessa heikommin. Laadukkaan opetuksen palkintoja toki on yliopisto- ja tiedekuntatasolla, kuten Eino Kaila ja opetusteknologia –palkinto, mutta se ei riitä.

Opetusansiot pitää ottaa paremmin huomioon. Johtaminen on avainasemassa: mitä pidämme tärkeänä, mihin haluamme panostaa ja mistä haluamme palkita, niin ypj:n ”henkiosan” tai kampuskierroksilla esiin nousseen ”huippuopettaja-akatemian” kautta kuin myös strategisina painotuksina ja panostuksina. Siinä työssä tarvitsemme luotettavaa laatu- ja vertailutietoa opetuksen arviointien ja palautejärjestelmien kautta.

Helsingin yliopistossa ei tule sallia huonoa opetusta, sen enempää kuin huonoa tutkimustakaan!

Johtamisella vaikutetaan oleellisesti myös asenteisiimme. Onko massafuksikurssin opettajana vähäisimmän kokemuksen junioritieteilijä, vaiko tiedeansioistaan tunnettu ja opetukseensa panostava professori, joka innostaa esimerkillään nuorison oppimiseen, tiedon ja totuuden etsimiseen? Mikä on sinun ja yksikkösi valinta?

Opetuksen arvostuksen ja laadun parantaminen on tärkeää yliopistollemme, ja suuren hyödyn siitä saavat nimenomaan opiskelijat ja yhteiskunta. Helsingin yliopistolla on valtava koulutusvastuu ja kokonaisvaikutus suomalaisessa yhteiskunnassa. Se on hyvä pitää koko ajan mielessä, ja sen mukaisesti omat tavoitteemme ja toimenpiteemme suunnitella strategiakaudelle 2013-16.

Selvää myös on, että opetuksen laadun parantaminen yksin ei riitä. Laadukas oppimisprosessi toteutuu vain silloin, kun sekä opiskelijat että opettajat ovat sitoutuneita ja motivoituneita.

”HELSINGIN YLIOPISTO – HELSINGFORS UNIVERSITET”

Näin vastaa kaksikielisen yliopiston puhelinvaihde. Taxellin paradoksin nimellä kulkeva lausuma väittää, että kaksikieliset ympäristöt muuttuvat väistämättä enemmistön mukaan yksikielisiksi. Siksi Suomessa on haluttu pitää kiinni puhtaasti ruotsinkielisistä koulutusyksiköistä jokaisella tasolla, päiväkodeista yliopistoihin asti. Siksi Åbo Akademin ja Hankenin opetus- ja tutkintokieli on ruotsi, samoin ammattikorkeakouluista Arcadan ja Novian.

Pystyykö Helsingin yliopisto osoittamaan Taxellin periaatteen virheelliseksi vai onko sen ruotsinkielinen opetus tuomittu näivettymään? Ei varmasti, ellei yliopistolakia muuteta. Sen mukaan Helsingin yliopistossa on ruotsinkielinen yksikkö nimeltä Svenska Social- och Kommunalhögskolan sekä vähintään 28 ruotsinkielistä professuuria (käytännössä 41). Kaikki muut yksiköt ja toimet voitaisiin siis periaatteessa lakkauttaa, mutta ei näitä. Lakiakin tärkeämpi on kuitenkin se tosiasia, että maa tarvitsee kaksikielistä Helsingin yliopistoa, ja Helsingin yliopisto hyötyy suuresti kaksikielisyydestään.

Sekä inhimillisistä että käytännöllisistä syistä kansalaisten on voitava asioida omalla äidinkielellään, ainakin kun kyseessä on oma terveys, sosiaaliturva tai oikeusturva. Niin kauan kuin maa on kaksikielinen, tulee siis kouluttaa ainakin näille aloille ruotsin kieltä osaavia henkilöitä. Jos koko ruotsinkielinen koulutusvastuu kaadettaisiin Åbo Akademin niskaan, syntyisi vielä lisää päällekkäisiä koulutusohjelmia. Niitä on jo nyt maan henkisiin ja aineellisiin resursseihin nähden aivan liikaa, mikä on tärkein syy yliopistojen rahapulaan ja opetuksen tason laskuun. Ruotsinkieliset koulutusohjelmat Helsingin yliopistossa ovat elinvoimaisia, niihin on sekä suomen- että ruotsinkielisillä nuorilla kasvava kiinnostus, ja ne voivat hyödyntää ison monialaisen tiedeyliopiston koko potentiaalia.

Yliopistolle itselleen kaksikielisyys ja ruotsin kielen osaaminen ovat voimavara, jota ei vielä ole läheskään riittävästi hyödynnetty. Perustelen tätä sillä, että kansainvälistyminen on tulevaisuuden menestyksen elinehto, ja tärkein portti maailmalle käy pohjoismaisen yhteistyön kautta.

Suomen liityttyä Euroopan Unioniin seurasi vaihe, jolloin sekä poliitikkojen että virkamiesten ajatusmaailmaan mahtui vain EU. Yhteiskunnan kehitys myös tieteen ja taiteen alalla, samoin kuin poliittiset, kaupalliset ja kulttuurisuhteet haluttiin kanavoida Brysselin kautta. Suorat kontaktit maapallon muille suunnille jäivät hoitamatta, ja laiminlyöntien joukkoon joutui myös pohjoismainen yhteistyö. Miksi näperrellä napapiirin tuntumassa, kun Euroopan suuret kulttuurimaat ovat saman yhteisön jäseniä?

Maailman viimeaikaiset tapahtumat johtavat päätelmään, että liiallinen hakautuminen Unioniin on kuin köyttäisi itsensä kiinni uppoavaan laivaan. Ei EU varmaankaan hajoa tai häviä, mutta sen sisällä talouden, yhteiskunnan ja myös tieteen kehitys tulevat melko varmasti eriytymään. Kehityksen perusedellytyksiä vastuullisesti hoitavat maat tulevat hakeutumaan toistensa seuraan, jonka ulkopuolelle jää ainakin pitkäksi ajaksi, ellei pysyvästi, luuserijäsenten joukko. Pohjoismaat sijoittuvat kärkeen kaikissa kansainvälisissä vertailuissa, olipa kyseessä mikä tahansa talouden, hyvinvoinnin, koulutuksen, tutkimuksen tai kestävän kehityksen indikaattori. Yksinään ne ovat liian pieniä nappuloita EUn ja globaalisaation peleissä, joissa väkiluku merkitsee kohtuuttomasti, mutta yhdessä niiden painoarvo kasvaa merkitsevästi. Myös yliopistoyhteistyön näkökulmasta sieltä löytyvät meidän parhaat kumppanimme, ei suinkaan valtiovetoisesta Italiasta, virkamiesmäisestä ja ylimielisestä Ranskasta tai Atlantin taakse suuntautuvasta Britanniasta.

Tutkimuksessa yhteistyötä haetaan sieltä, mistä paras osaaminen ja synergia löytyvät.  Suomen Akatemian tuoreen selvityksen mukaan suomalaisilla tutkijoilla oli 2003-2007 eniten yhteisjulkaisuja EU15-maiden kanssa (9687), seuraavaksi eniten Pohjoismaiden kanssa (6465), joista Ruotsi oli ykkönen (3643). Kasvava kiinnostus nimenomaan Pohjoismaihin johtuu niiden yliopistojen korkeasta tasosta, meille tutuista järjestelmistä ja yhteisestä kielestä, jonka merkitystä kiinteille yhteistyösuhteille ei pidä vähätellä. Pohjoismaista tutkimusyhteistyötä edistämään on luotu Nordforsk-organisaatio, jonka rahoittamista tutkimuksen huippuyksiköistä kolme on koordinoitu Helsingin yliopistosta. Niiden teemoina ovat olleet ilmastonmuutos, hyvinvointivaltio ja periytyvät taudit. Erilaiset asiantuntijatehtävät Pohjoismaiden yliopistojen välillä ovat arkipäivää, ja itsekin vietän suuren osan kuluvaa kevättä Tukholmassa johtamassa Karolinska Institutetin tutkimuksen kokonaisarviota.

Lovande öppningar har också gjorts på utbildningens område i form av gemensamma doktors- och magisterprogram. De första ”dubbeldoktorerna” vid Helsingfors universitets och Karolinska institutets program har redan disputerat, och i magisterskolan i klimatologi deltar flera nordiska och estniska universitet. Erfarenheterna av delade professurer inom medicin och juridik, med Karolinska Institutet och Lunds universitet som Helsingfors universitets partner, har varit goda. Eftersom det har visat sig vara mycket svårt att locka toppforskare och lärare att etablera sig permanent i Finland, är deltidsanställningar inom ramen för bilaterala avtal eller Finlands Akademis FiDiPro-system ett realistiskt sätt att öka det internationella inslaget vid universitetet.

Framtidens universitet är inte bundet till fysiska föreläsningssalar och laboratorier, utan forskningen och undervisningen bedrivs i form av nätverkssamarbete med starka inhemska och utländska partner. Helsingfors universitets framgång kommer att bero på kvaliteten på verksamheten och också på förmågan att skapa fruktbara samarbetskontakter. I dessa strävanden är svenskan en värdefull resurs som vi inte får försumma. Det största hotet utgörs av Finskhetsförbundets anhängare och deras själsfränder såsom Sannfinländarna, men också av sådana svenskspråkiga som i sin förföljelsemani håller utkik efter minsta tecken på språklig diskriminering och protesterar i högan sky. Sådant ser man dagligen minst ett exempel på i Hufvudstadsbladets insändaravdelning.

Det nordiska samarbetet är så viktigt att det inte får stå och falla med den finlandssvenska minoriteten och dess institutioner.

Kari Raivio

Kansler emeritus

Huippuopiskelu

Yliopistossa tutkitaan, opetetaan ja vuorovaikutetaan yhteiskuntaan. Mutta varsinaisesti yliopiston tekee yliopistoksi se, että yliopisto on yhteisö johon kuuluvat opiskelijat ja opiskelu. Jo 1960-luvulla opin, että yliopisto ei ole luonteeltaan koulu vaan se on verstas.

Suomalaisessa yliopistoperinteessä on totuttu siihen, että opiskelulla ei ole niin väliä. Akateemista vapautta tämäkin. Meillä kuuluu kulttuuriin, että opiskelijat käyvät kovasti töissä ja pitävät sitä urakehityksensä keskeisenä vaatimuksena. Itsestään selvä maan tapa.

Yliopistot pystyvät yhä huonommin valtaamaan opiskelijoittensa kiinnostuksesta ja kapasiteetista merkittävän osuuden. Tämä ei aina onnistu edes niiksi pariksi kolmeksi vuodeksi jolloin peruskurssit ja maisteritasoisen ajattelun peruseväät pitäisi omaksua.

Tästä on se ikävä seuraus, että opiskelun intensiteetti on hukassa eivätkä opiskelijat  joudu tai pääse antamaan parastaan. Emme oikein onnistu houkuttelemaan opiskelijoita sellaiseen maitohapoille vievään treenaukseen, joka laukaisee uudet kehitysprosessit liikkeelle ja jota pidetään kaikessa muussa terävimpään kärkeen tähtäävässä toiminnassa asiaan kuuluvana.

Yliopistossa on viime vuosina monet remontit tehty ja joskus niissä on onnistuttukin, ja yhä uusia mahdollisuuksia avautuu. Nyt olisi vielä saatava opiskelukulttuurin kokonaisuudistus aikaiseksi.  Muuten yliopisto ei pitkään pysty puolustamaan asemiaan sen enempää ranking-listoilla kuin yliopiston ja opiskelun rahoittajien mielissä. Ilman huippuopiskelua ei ole huippuyliopistoa.

Opetusta yliopisto on jo hyvän aikaa yrittänyt nostaa kunniaan. Onkin merkkejä siitä, että opetuksen laatu ja opetuksessa meritoituminen aletaan ottaa vakavasti. Yliopiston nykyisessä strategiassakin sana opetus esiintyy 30 kertaa.

Mutta toisaalta sana opiskelu esiintyy nykystrategiassa vain 7 kertaa. Opiskelu on jätetty rauhaan, kenties se on mahdoton tehtävä yliopiston yksin ratkaistavaksi?  Miten onnistuisimme lopultakin ärsyttämään opiskelijayhteisömme liikkeelle talviuniltaan?

Tarvitaan koko yliopistoyhteisön – opiskelijat mukaanluettuna – strateginen sitoutuminen siihen, että opiskelu Helsingin yliopistossa on opiskelijan päätehtävä ja loistava etuoikeus. Opiskelu kannattaa ja on sitä kiinnostavampaa mitä innokkaammin sitä tekee.

Ja jos se kuitenkaan ei ole erityisen kivaa, silloin se sitä suuremmalla syyllä pitää hoitaa säällisessä ajassa pois kiusaamasta, jotta päästään niihin oikeisiin töihin.

Esko Ukkonen

Tietojenkäsittelytieteen laitoksen johtaja

Nordens mest lyskraftiga universitet?

”Det gäller väl att först bli bättre än Köpenhamns universitet”. Så uttryckte sig någon för ett tag sedan i en diskussion apropå Helsingfors universitets strävan att nå toppen bland världens universitet. Både den ena och den andra rankinglistan visade då att just Köpenhamns universitet i allmänhet placerade sig rätt väl på listorna – oftast högst bland de nordiska universiteten. Den som bekantar sig med den senaste listan från Times Higher Education märker ändå snabbt att Köpenhamn plötsligt ligger betydligt sämre till – åtminstone jämfört med Helsingfors universitet. Köpenhamn på plats 177; Helsingfors på plats 102. På den så kallade Shanghai-listan är läget dock det omvända: Köpenhamn på plats 40; Helsingfors på plats 72.

Nu är väl de flesta överens om att värdet av alla dessa rankinglistor kan diskuteras. Som listorna är uppgjorda kommer de resursstarka amerikanska universiteten samt de bästa brittiska alltid att vara i det närmaste oslagbara. Min avsikt är inte heller att utlysa en intern rankingtävling mellan de nordiska universiteten. Men tanken på Köpenhamns universitet som en jämförelsepunkt väckte ändå mina tankar. Vad betyder egentligen det nordiska för Helsingfors universitet, vad betyder det att vara ett universitet i Norden – och vad betyder det speciellt för den pågående strategiprocessen?

”Jaha”, tänker säkert mången, ”han är svenskspråkig och känner sig förpliktad att ta upp den nordiska aspekten.” Kan så vara. Men jag tror faktiskt det lönar sig att ägna några tankar åt det nordiska. Hur står det egentligen till med den nordiska aspekten i vårt universitet? I vilken grad kan vi verkligen säga att Helsingfors universitet är ett genuint nordiskt inriktat universitet?

Visst finns det en hel mängd nordiska aktiviteter vid universitetet. Det finns utmärkta och fungerande nordiska nätverk såväl inom forskningens som inom utbildningens område. Det finns nordiska spetsforskningsenheter. Det ges högklassig utbildning i nordiska frågor. På flera områden av universitetsadministrationen finns ett fungerande nordiskt samarbete. Och i medelanskaffningskampanjen lyfts den nordiska dimensionen – ”Med Norden mot toppen” – väl fram.

Ändå tycker jag ibland att det nordiska på något sätt slinker undan. Det finns – men finns ändå inte. Vi kan visserligen visa på en hel del aktiviteter och därtill i festtal hylla det nordiska samarbetet – men vill vi faktiskt vara nordiskt inriktade? Eller är det för vardagligt – siktar vi hellre mot ”stora världen” i vår strävan att bli allt mer internationella? Hur ser det till exempel ut i universitetets främsta styrinstrument; i strategin för perioden 2010-12? Slår jag in ordet ”internationell” som sökord i strategin får jag så många träffar att jag inte orkar räkna efter ungefär nummer tio. Slår jag däremot in ordet ”nordisk” får jag inte en enda träff i universitetets strategi – de fyra träffar jag får för alla till Svenska social- och kommunalhögskolans strategi, som finns som en bilaga till universitetets strategi. Är det så här universitetet vill lyfta fram sin nordiska profil?

En sak borde åtminstone vara klar: Det nordiska är samtidigt det internationella. Utvecklar vi de nordiska kontakterna blir vi samtidigt mer internationella. De nordiska länderna må kännas som vår hemmamarknad – men icke desto mindre är nordiskt samarbete också internationellt samarbete; nordisk jämförelse också internationell jämförelse. Att satsa nordiskt är att satsa internationellt. Och finessen i det hela är att det nordiska i allmänhet erbjuder de mest relevanta jämförelserna, det smidigaste samarbetet och rent av de mest meningsfulla resultaten. Det här vet alla som sysslar med nordiskt samarbete och nordisk komparativ forskning. Det är enkelt och samtidigt meningsfullt att idka nordiskt samarbete.

Ändå är det något som saknas. Det är inte många dagar sedan jag gick genom cafeterian i Svenska social- och kommunalhögskolan – ett populärt samlingsställe för studenter och lärare i Centrumcampus – och råkade höra hur några av högskolans studerande förde en glad konversation på franska med ett antal utbytesstuderande. Engelska verkar ibland nästan vara ett lika allmänt språk vid caféborden som svenska och finska. Men lätt räknade är de gånger jag hört en konversation på danska, norska eller ”skandinaviska” – ja, knappt ens på rikssvenska. Man kunde ju tro att Soc&kom som universitetets största svenskspråkiga enhet skulle locka en hel del nordbor som studerande – det går ju trots allt att klara sig på svenska vid högskolan – men rätt få är de examensstuderande som kommer från de övriga nordiska länderna. Och inte utgör nordborna ett speciellt stort inslag bland utbytesstuderandena, och minsann inte inom personalen, heller.

Det är just i den vardagliga nordismen jag skulle önska se en ändring. Hur vore det om vi skulle lyckas få de nordiska forskarna, lärarna och studenterna att ibland rikta sina blickar österut och upptäcka ett starkt nordiskt orienterat Helsingfors universitet? Och hur skulle det vara om allt större skaror av studenter såväl som forskare och lärare vid vårt universitet skulle välja att vistas en termin, ett läsår eller fast bara några veckor vid ett nordiskt universitet? Hur skulle det vara om vi faktiskt skulle utnyttja det faktum att Helsingfors universitet är ett tvåspråkigt universitet och satsa på att både åka ut till Norden och att locka hit flera nordbor?

Då kommer vi tillbaks till frågan om Nordens mest lyskraftiga universitet. Vi behöver inte ta rankinglistorna på blodigt allvar, men visst vore det fint om Helsingfors universitet skulle upplevas som Nordens mest attraktiva, dynamiska och intressanta universitet. Och hur uppnår vi det? Ja, vi kunde ju börja med att överväga att låta ordet ”nordisk” förekomma ens en enda gång i strategin för åren 2013-16!

Henrik Hägglund

är rektor för Svenska social- och kommunalhögskolan vid Helsingfors universitet