Forskningen håller hög kvalitet, ledarskapet och undervisningens prestige kan förbättras

Vårt universitetssamfund har diskuterat styrkorna och svagheterna i nuläget vitt och brett. I webbenkäten i början av februari bad vi universitetsfolket och universitetets intressentgrupper ge sina synpunkter på universitetets nuläge och framtid.  Över 2 000 personer antog utmaningen. Samtidigt gav de kommittéer som stöder universitetets strategiarbete sina synpunkter på styrkorna och svagheterna i vår verksamhet. Som stöd för analysen intervjuade vi dessutom universitetets rektorat.  

Som styrkor i nuläget framhölls att vi är ett internationellt, högklassigt forskningsuniversitet och en god arbetsgivare. Inom forskningen har vi identifierat våra styrkeområden och de spjutspetsar som utvecklas ur dem. Forskningen har varit långsiktig och som en följd av det här decennielånga arbetet har vi nått toppen bland annat inom klimat- och cancerforskningen.

Vårt universitet erbjuder också en inspirerande forsknings- och lärandemiljö. Det råder en positiv inställning till utbildning och utveckling bland personalen, som också innehar mycket specialkunnande. Vår styrka är flera toppforskningsenheter, internationellt högtstående forskare och forskarteam samt goda forskningsmiljöer. 

För närvarande finns det ca 200 000 experter och sakkunniga ute i arbetslivet som har utbildats vid Helsingfors universitet. Den här vägen har många vetenskapsgrenar samarbetsprojekt med näringslivet. En viktig samhällelig påverkningskanal är och kommer att vara den allt starkare alumnverksamheten.

En svaghet är att undervisningsuppgifter inte uppskattas tillräckligt. Undervisningsmeriter/god undervisning belönas inte tillräckligt. Det finns också utmaningar i hur undervisningen leds och planeras.

Utvecklingen av ett interaktivt ledarskapssystem fortsätter ännu. Institutionscheferna och avdelningscheferna har ett nytt mandat, och också dekanernas och förvaltningschefernas roll har förändrats.

I fråga om samverkan med samhället är det bra att vi är med som samarbetspartner i mycket. Universitetet har emellertid ingen klart enhetlig linje när det gäller de viktigaste partnerskapen. Likaså bör internationaliseringen stärkas.

 

Resultatet av webbenkäten

De som svarade upplevde forskningen och undervisningen som universitetets aktuella styrka. På en skala 4–10 fick forskningen betyget 8,25 och undervisningen 7,38. Forskningen är enligt de svarande internationellt ansedd och lockar studerande och forskare till universitetet. Inom undervisningen fick lärarnas kompetens och entusiasm beröm, men man önskar också mera prestige för undervisningen.

Det som främst kräver förbättring är ledarskapet samt förvaltnings- och stödtjänsterna. Betyget för ledarskapet stannade på 6,53 och betyget för förvaltnings- och stödtjänsterna på 6,71. I röstetalen för ledarskapet fanns det dock stor spridning och många svarare tyckte att ledarskapet har utvecklats vid universitetet. Det finns önskemål om mer interaktiv kultur och ledarskapsutbildning inom ledarskapet. Av förvaltnings- och stödtjänsterna väntar man sig effektivitet, kundtillvändhet och helhetssyn.

Nöjdast med nuläget vid universitetet var intressentgrupperna och alumnerna, minst nöjda var lärarna, forskarna och de studerande.

Analysen av nuläget och resultaten av enkäten kommer att utnyttjas i planeringen av universitetets strategi 2013–2016.

Du kan ta närmare del av enkätens resultat i det bifogade dokumentet nedan.

Forskningen håller hög kvalitet, ledarskapet och undervisningens prestige kan förbättras

High-quality research, improvement needed for management and appreciation of teaching

The university community has extensively discussed the strengths and weaknesses of the present state of the university. The university staff members and the stakeholder groups of the university were requested to give their views about the current state and the future of the university through an online survey in early February. Over 2,000 respondents took the challenge. At the same time, committees supporting the university’s strategy work processed the views on the strengths and weaknesses of our operations. The Rector and the Vice-Rectors were also interviewed to support the analysis. 

The strengths of the present state included that we are an international, high-quality research university and a good employer. Research has identified its strong areas and the main themes formed by the areas. The research work has been long-term, and the decades of work have resulted in the university now being a global leader in climate and cancer research, for example.

Our university is also an inspiring research and learning environment. The staff are very positive towards training and development, and have specialised expertise. Our strengths include several centres of excellence, internationally leading researchers and research teams as well as good research environments.

The working sector currently has approximately 200,000 specialists educated by the University of Helsinki. Through this, many disciplines have cooperative projects with the business sector.  Reinforcing alumni activities is an important channel for social influencing from now on.

The weaknesses are that teaching tasks are not appreciated enough. Teaching merits/good teaching performance is not sufficiently rewarded. The management and planning of teaching also involves challenges.

The development of an interactive management system is still in progress. Heads of departments and office managers have a new mandate, and the roles of the Deans and administrative managers have also changed.

Regarding social influencing, it is a good thing that we are involved in many projects as a partner. However, the university does not have a clear, consistent policy regarding key partnerships. Internationalisation should also be promoted.

 

Online survey results

The online survey respondents considered research and teaching as the current strengths of the university. On a scale from 4 to 10, research was graded 8.25 and teaching 7.38. According to the respondents, the research is also internationally esteemed, encouraging students and researchers to join the university. Regarding teaching, the competence and enthusiasm of the teachers was commended, but the respondents would also like teaching to receive more appreciation.

Management and administrative and support services were considered as particular areas in need of improvement. Management was graded at 6.53, and administrative and support services 6.71. However, the grades for management varied extensively, and many respondents found that management at the university has improved.  The respondents would like to have a more interactive management culture and more management training. Administrative and support services are expected to be effective, customer-oriented and comprehensive.

Among the different groups of respondents, the stakeholder groups and the alumni were the most satisfied with the current state of the university, whereas the teachers, researchers and students were the most dissatisfied with it.

The results of the interviews and the analysis of the current state will be used for planning the university strategy 2013–2016.

For more information about the survey results, see the file attachment below.

High-quality research, improvement needed for management

”HELSINGIN YLIOPISTO – HELSINGFORS UNIVERSITET”

Näin vastaa kaksikielisen yliopiston puhelinvaihde. Taxellin paradoksin nimellä kulkeva lausuma väittää, että kaksikieliset ympäristöt muuttuvat väistämättä enemmistön mukaan yksikielisiksi. Siksi Suomessa on haluttu pitää kiinni puhtaasti ruotsinkielisistä koulutusyksiköistä jokaisella tasolla, päiväkodeista yliopistoihin asti. Siksi Åbo Akademin ja Hankenin opetus- ja tutkintokieli on ruotsi, samoin ammattikorkeakouluista Arcadan ja Novian.

Pystyykö Helsingin yliopisto osoittamaan Taxellin periaatteen virheelliseksi vai onko sen ruotsinkielinen opetus tuomittu näivettymään? Ei varmasti, ellei yliopistolakia muuteta. Sen mukaan Helsingin yliopistossa on ruotsinkielinen yksikkö nimeltä Svenska Social- och Kommunalhögskolan sekä vähintään 28 ruotsinkielistä professuuria (käytännössä 41). Kaikki muut yksiköt ja toimet voitaisiin siis periaatteessa lakkauttaa, mutta ei näitä. Lakiakin tärkeämpi on kuitenkin se tosiasia, että maa tarvitsee kaksikielistä Helsingin yliopistoa, ja Helsingin yliopisto hyötyy suuresti kaksikielisyydestään.

Sekä inhimillisistä että käytännöllisistä syistä kansalaisten on voitava asioida omalla äidinkielellään, ainakin kun kyseessä on oma terveys, sosiaaliturva tai oikeusturva. Niin kauan kuin maa on kaksikielinen, tulee siis kouluttaa ainakin näille aloille ruotsin kieltä osaavia henkilöitä. Jos koko ruotsinkielinen koulutusvastuu kaadettaisiin Åbo Akademin niskaan, syntyisi vielä lisää päällekkäisiä koulutusohjelmia. Niitä on jo nyt maan henkisiin ja aineellisiin resursseihin nähden aivan liikaa, mikä on tärkein syy yliopistojen rahapulaan ja opetuksen tason laskuun. Ruotsinkieliset koulutusohjelmat Helsingin yliopistossa ovat elinvoimaisia, niihin on sekä suomen- että ruotsinkielisillä nuorilla kasvava kiinnostus, ja ne voivat hyödyntää ison monialaisen tiedeyliopiston koko potentiaalia.

Yliopistolle itselleen kaksikielisyys ja ruotsin kielen osaaminen ovat voimavara, jota ei vielä ole läheskään riittävästi hyödynnetty. Perustelen tätä sillä, että kansainvälistyminen on tulevaisuuden menestyksen elinehto, ja tärkein portti maailmalle käy pohjoismaisen yhteistyön kautta.

Suomen liityttyä Euroopan Unioniin seurasi vaihe, jolloin sekä poliitikkojen että virkamiesten ajatusmaailmaan mahtui vain EU. Yhteiskunnan kehitys myös tieteen ja taiteen alalla, samoin kuin poliittiset, kaupalliset ja kulttuurisuhteet haluttiin kanavoida Brysselin kautta. Suorat kontaktit maapallon muille suunnille jäivät hoitamatta, ja laiminlyöntien joukkoon joutui myös pohjoismainen yhteistyö. Miksi näperrellä napapiirin tuntumassa, kun Euroopan suuret kulttuurimaat ovat saman yhteisön jäseniä?

Maailman viimeaikaiset tapahtumat johtavat päätelmään, että liiallinen hakautuminen Unioniin on kuin köyttäisi itsensä kiinni uppoavaan laivaan. Ei EU varmaankaan hajoa tai häviä, mutta sen sisällä talouden, yhteiskunnan ja myös tieteen kehitys tulevat melko varmasti eriytymään. Kehityksen perusedellytyksiä vastuullisesti hoitavat maat tulevat hakeutumaan toistensa seuraan, jonka ulkopuolelle jää ainakin pitkäksi ajaksi, ellei pysyvästi, luuserijäsenten joukko. Pohjoismaat sijoittuvat kärkeen kaikissa kansainvälisissä vertailuissa, olipa kyseessä mikä tahansa talouden, hyvinvoinnin, koulutuksen, tutkimuksen tai kestävän kehityksen indikaattori. Yksinään ne ovat liian pieniä nappuloita EUn ja globaalisaation peleissä, joissa väkiluku merkitsee kohtuuttomasti, mutta yhdessä niiden painoarvo kasvaa merkitsevästi. Myös yliopistoyhteistyön näkökulmasta sieltä löytyvät meidän parhaat kumppanimme, ei suinkaan valtiovetoisesta Italiasta, virkamiesmäisestä ja ylimielisestä Ranskasta tai Atlantin taakse suuntautuvasta Britanniasta.

Tutkimuksessa yhteistyötä haetaan sieltä, mistä paras osaaminen ja synergia löytyvät.  Suomen Akatemian tuoreen selvityksen mukaan suomalaisilla tutkijoilla oli 2003-2007 eniten yhteisjulkaisuja EU15-maiden kanssa (9687), seuraavaksi eniten Pohjoismaiden kanssa (6465), joista Ruotsi oli ykkönen (3643). Kasvava kiinnostus nimenomaan Pohjoismaihin johtuu niiden yliopistojen korkeasta tasosta, meille tutuista järjestelmistä ja yhteisestä kielestä, jonka merkitystä kiinteille yhteistyösuhteille ei pidä vähätellä. Pohjoismaista tutkimusyhteistyötä edistämään on luotu Nordforsk-organisaatio, jonka rahoittamista tutkimuksen huippuyksiköistä kolme on koordinoitu Helsingin yliopistosta. Niiden teemoina ovat olleet ilmastonmuutos, hyvinvointivaltio ja periytyvät taudit. Erilaiset asiantuntijatehtävät Pohjoismaiden yliopistojen välillä ovat arkipäivää, ja itsekin vietän suuren osan kuluvaa kevättä Tukholmassa johtamassa Karolinska Institutetin tutkimuksen kokonaisarviota.

Lovande öppningar har också gjorts på utbildningens område i form av gemensamma doktors- och magisterprogram. De första ”dubbeldoktorerna” vid Helsingfors universitets och Karolinska institutets program har redan disputerat, och i magisterskolan i klimatologi deltar flera nordiska och estniska universitet. Erfarenheterna av delade professurer inom medicin och juridik, med Karolinska Institutet och Lunds universitet som Helsingfors universitets partner, har varit goda. Eftersom det har visat sig vara mycket svårt att locka toppforskare och lärare att etablera sig permanent i Finland, är deltidsanställningar inom ramen för bilaterala avtal eller Finlands Akademis FiDiPro-system ett realistiskt sätt att öka det internationella inslaget vid universitetet.

Framtidens universitet är inte bundet till fysiska föreläsningssalar och laboratorier, utan forskningen och undervisningen bedrivs i form av nätverkssamarbete med starka inhemska och utländska partner. Helsingfors universitets framgång kommer att bero på kvaliteten på verksamheten och också på förmågan att skapa fruktbara samarbetskontakter. I dessa strävanden är svenskan en värdefull resurs som vi inte får försumma. Det största hotet utgörs av Finskhetsförbundets anhängare och deras själsfränder såsom Sannfinländarna, men också av sådana svenskspråkiga som i sin förföljelsemani håller utkik efter minsta tecken på språklig diskriminering och protesterar i högan sky. Sådant ser man dagligen minst ett exempel på i Hufvudstadsbladets insändaravdelning.

Det nordiska samarbetet är så viktigt att det inte får stå och falla med den finlandssvenska minoriteten och dess institutioner.

Kari Raivio

Kansler emeritus

Huippuopiskelu

Yliopistossa tutkitaan, opetetaan ja vuorovaikutetaan yhteiskuntaan. Mutta varsinaisesti yliopiston tekee yliopistoksi se, että yliopisto on yhteisö johon kuuluvat opiskelijat ja opiskelu. Jo 1960-luvulla opin, että yliopisto ei ole luonteeltaan koulu vaan se on verstas.

Suomalaisessa yliopistoperinteessä on totuttu siihen, että opiskelulla ei ole niin väliä. Akateemista vapautta tämäkin. Meillä kuuluu kulttuuriin, että opiskelijat käyvät kovasti töissä ja pitävät sitä urakehityksensä keskeisenä vaatimuksena. Itsestään selvä maan tapa.

Yliopistot pystyvät yhä huonommin valtaamaan opiskelijoittensa kiinnostuksesta ja kapasiteetista merkittävän osuuden. Tämä ei aina onnistu edes niiksi pariksi kolmeksi vuodeksi jolloin peruskurssit ja maisteritasoisen ajattelun peruseväät pitäisi omaksua.

Tästä on se ikävä seuraus, että opiskelun intensiteetti on hukassa eivätkä opiskelijat  joudu tai pääse antamaan parastaan. Emme oikein onnistu houkuttelemaan opiskelijoita sellaiseen maitohapoille vievään treenaukseen, joka laukaisee uudet kehitysprosessit liikkeelle ja jota pidetään kaikessa muussa terävimpään kärkeen tähtäävässä toiminnassa asiaan kuuluvana.

Yliopistossa on viime vuosina monet remontit tehty ja joskus niissä on onnistuttukin, ja yhä uusia mahdollisuuksia avautuu. Nyt olisi vielä saatava opiskelukulttuurin kokonaisuudistus aikaiseksi.  Muuten yliopisto ei pitkään pysty puolustamaan asemiaan sen enempää ranking-listoilla kuin yliopiston ja opiskelun rahoittajien mielissä. Ilman huippuopiskelua ei ole huippuyliopistoa.

Opetusta yliopisto on jo hyvän aikaa yrittänyt nostaa kunniaan. Onkin merkkejä siitä, että opetuksen laatu ja opetuksessa meritoituminen aletaan ottaa vakavasti. Yliopiston nykyisessä strategiassakin sana opetus esiintyy 30 kertaa.

Mutta toisaalta sana opiskelu esiintyy nykystrategiassa vain 7 kertaa. Opiskelu on jätetty rauhaan, kenties se on mahdoton tehtävä yliopiston yksin ratkaistavaksi?  Miten onnistuisimme lopultakin ärsyttämään opiskelijayhteisömme liikkeelle talviuniltaan?

Tarvitaan koko yliopistoyhteisön – opiskelijat mukaanluettuna – strateginen sitoutuminen siihen, että opiskelu Helsingin yliopistossa on opiskelijan päätehtävä ja loistava etuoikeus. Opiskelu kannattaa ja on sitä kiinnostavampaa mitä innokkaammin sitä tekee.

Ja jos se kuitenkaan ei ole erityisen kivaa, silloin se sitä suuremmalla syyllä pitää hoitaa säällisessä ajassa pois kiusaamasta, jotta päästään niihin oikeisiin töihin.

Esko Ukkonen

Tietojenkäsittelytieteen laitoksen johtaja

Ajatuksia tiedeyhteisön tavoitteista

Kansainvälisesti tunnettu italialainen astrofyysikko Margerita Hack (2010) kirjoitti pamfletin maansa tiedeyhteisön tilasta. Hänen mielestään “innovaatiot ovat teknologian hedelmiä ja teknologia on perustutkimuksen tuotos: sellainen tutkimus siis, joka ei ratkaise käytännön sovelluksiin liittyviä ongelmia, vaan haluaa löytää maailmankaikkeutta, planeettaamme ja kehoamme hallitsevat säännöt. Tutkimus, joka tavoittaa tietoa tiedon
vuoksi. Miksi tieteellisellä tutkimuksella on Italiassa niin vähän merkitystä??, hän kysyy.

Miksi tänä päivänä soveltuva tutkimus on Suomessa perustutkimusta arvokkaampi, voisin minä kysyä yhtä lailla. Eikö kuitenkin perustutkimus ole sellainen, joka parhaiten sopii yliopistojen ikivanhaan perustehtävään (siis opetukseen)?

Hack siteeraa Piero Calamandrein (toimittaja, juristi, poliitikko, yliopiston professori, 1889-1956) 11.2.1950 pitämää puhetta, jolla hän puolusti valtiollista yliopistoa, sen yhteiskunnallisia tehtäviä ja sen tarpeita. Calamandrein mielestä “koulu [on] demokratian keskeinen elin, koska sen tehtävänä on ratkaista demokratian pääongelma: parhaimmiston luominen”. Parhaimmisto, joka tulee aikanaan istumaan eduskunnassa [poliittinen], joka tulee aikanaan johtamaan tehtaita ja suuryhtiöitä, joka tulee aikanaan luomaan uutta kulttuuria taiteellisilla taidoillaan (kirjailijoita, muusikoita, maalareita, jne.). Yhteiskunnan etu on, että jokainen voi parhaiden kykyjensä mukaan osallistua omalla työllään ihmiskunnan edistykseen.

Mielestäni Calamandrein yli 60 vuotta vanhat ja Hackin tuoreemmat ajatukset sopivat hyvin myös nykyaikaiseen suomalaiseen tiedeyhteisöön, sillä molempien maiden tiedeyhteisöt kamppailevat yhä niukkenevien resurssien
kanssa ja ovat yksityistämisen partaalla. Pärjääminen kansainvälisissä vertailuissa tai elinkeinoelämän tuotekehityksen tarkoituksien palveleminen ovat mielestäni toisarvoisia strategisia tavoitteita yhteiskunnan demokraattiseen evoluutioon verrattuna.
On toivottavaa, että nämä ajatukset otettaisiin huomioon Helsingin yliopiston uutta strategiaa laadittaessa.

Ennio Zuccaro
Osastosihteeri ja luottamusmies

Lähde: Hack, Margerita 2010 Libera scienza in libero stato (Vapaa tiede vapaassa valtiossa), Rizzoli, 159 s., ISBN 978-88-17-0386-2