Kuolema – pakko ja valinta

Kevätlukukauden ensimmäisellä luennolla käsiteltiin kuolemaa niin biologisena välttämättömyytenä kuin itsemurhassa ilmenevänä henkilökohtaisena valintana. Puhujina olivat Oulun yliopiston kehitysbiologian professori Seppo Vainio ja Virpi Mäkinen Helsingin yliopiston tutkijakollegiumista.

Kuolevaisuuden – kuolemattomuuden biologia  

Seppo Vainio tarkasteli luennossaan kehitysbiologian suhdetta elämään ja kuolemaan. Luennon keskeisenä teemana oli kysymys siitä, onko kuolema välttämättömyyden sanelema väistämätön tosiasia.  Biologian näkökulmasta elämä on olennaisesti sidoksissa biologiaan, sillä siinä on viime kädessä kyseessä biologisten organismien ja rakenteiden syntymisestä ja kuolemisesta.

DNA:n löytämisen myötä mahdollistunutta kloonausta on pidetty usein keinona ikuisen elämän saavuttamiseen, joskin siihen katsotaan liittyvän voimakkaita eettisiä ongelmia.  Alkion kantasoluja manipuloimalla on onnistuttu nykyisin kasvattamaan jopa kokonaan uusia yksilöitä aktivoimalla vain kolme geeniä.  Kloonaus mahdollistaa myös elämän uudelleen ohjaamisen, esimerkiksi aikuisen ihosta voidaan myös tuottaa muita elimistön kudoksia tai soluja. Vaikka kloonaus ei ratkaisekaan yksilöllisen elämän kuolevaisuutta, se voi antaa lisäaikaa tajunnallisen kuolevaisuuden kohtaamiselle.

Biologian näkökulmasta elämä voidaan ymmärtää toimintajärjestelmänä, jossa sekä eläväisyys että kuolevaisuus ovat jatkuvasti läsnä. Vainion mukaan kuolema on välttämätöntä ylipäätään olemassaololle, sillä sitä ilman ei myöskään tapahtuisi mitään evolutiivista kehitystä, jossa luonnonvalinta seuloo yksilöiden joukosta joko sopeutuvimmat tai parhaimmat.  Vanheneminen voidaan puolestaan hahmottaa eräänlaisena kantasolusairautena, jossa osa elimistön solujen kellosta lopettaa solujen jakautumisen. Vanhenevien solujen poistaminen elimistöstä ei kuitenkaan pitkitä elämää, mutta sen avulla voidaan tehdä vanhuudesta entistä terveempää. Viime kädessä biologian näkökulmasta kuolema hahmottuu välttämättömänä pakkona, jolla on kuitenkin samalla elämää ylläpitävä vaikutus.  Yksi tapa ymmärtää elämä onkin nähdä se kypsymisprosessina kohti kuolemaa.

Luentokalvot

Velvollisuus elää vai vapaus kuolla? Itsemurha äärimmäisenä valintana

Virpi Mäkisen luento käsitteli itsemurhaa ja siihen liittyviä eettisiä kysymyksiä niin historiallisesti kuin myös suomalaisesta näkökulmasta. Itsemurhaan on suhtauduttu historiassa eri tavoin. Antiikin stoalaisten ja epikurolaisten keskuudessa itsemurhaa pidettiin jalona ja suorastaan suositeltavana tapana kuolla. Esimerkiksi stoalaisen Senecan mukaan ihmisellä on oikeus valita se tapa, miten hän haluaa päättää elämänsä: ”Samoin kuin minun on valittava laiva lähtiessäni purjehtimaan ja talo, johon aion asettua asumaan, valitsen myös kuolemantavan, kun minun on lähdettävä elämästä.”  Antiikin Roomassa itsemurha kiellettiin ainoastaan maataan palvelevilta sotilailta ja toisten omaisuutena pidettyinä orjilta eikä sitä koettu luonnollisesta kuolemasta poikkeavana.  Itsemurhassa saatettiin nähdä jopa tiettyä sankarillisuutta, sillä sen nähtiin tekevän ihmisestä eläintä suuremman olennon.

Kirkkoisä Augustinuksen myötä suhtautuminen itsemurhaan muuttui kuitenkin tuomitsevammaksi, sillä sen nähtiin loukkaavan Jumalan viidettä käskyä, joka kieltää tappamisen.  Keskiajalla itsemurhaa pidettiin vaarallisena tekona myös siksi, että se ei anna tekijälle mahdollisuutta katua omaa tekoaan. Poikkeuksiakin toki oli: esimerkiksi rakastavaisten itsemurhat olivat toistuva aihe balladeissa ja katoliset kasuistikot hyväksyivät itsensä uhraamisen toisten puolesta tai itsemurhan tilanteissa, joissa vaihtoehtona olisi joutuminen kidutetuksi.

Suomessa tehdään tilastojen mukaan maailman viidenneksi eniten itsemurhia.  Itsemurha on myös vahvasti sukupuolittunutta ja miesten osuus on nelinkertainen naisiin verrattuna. Itsemurhien syyt ovat aina yksilöllisiä, joskin niiden taustalla on usein alkoholismia, masennusta ja syrjäytymistä. Itsemurha ei näin ollen ole itsekäs teko vaan syvän uupumisen aiheuttama päätepiste. Monet itsemurhan tekijöistä tuntevat, ettei heistä välitetä eivätkä he koe elämäänsä jatkamisen arvoiseksi. Tästä näkökulmasta katsottuna itsemurha ei ole pelkästään lääketieteellinen tai psykologinen kysymys vaan myös eksistentiaalinen kysymys oman elämän merkityksellisyydestä. Vaikka tietyt filosofiset traditiot liittävätkin itsemurhan yksilön itsemääräämisoikeuteen, Mäkisen mukaan voidaan kuitenkin kysyä, kuinka vapaa syvästi masentunut ihminen todellisuudessa on valitessaan itsemurhan. Esimerkiksi tilastojen mukaan 80 prosenttia itsemurhalta pelastetuista ihmisistä kokevat siitä  jälkikäteen kiitollisuutta.

This entry was posted in Luentosarja. Bookmark the permalink.

One Response to Kuolema – pakko ja valinta

  1. Maire Mäntyniemi says:

    Tosi paljon Suomessa väärinkäsityksiä, lääkäreillä (jumalilla) ja teillä asiantuntioilla. Kautta aikojen Ihmiselle on lääkärin vastaanotolla määrätty “korvien välissä” olevaan lue todettuun vikaan ‘Diapam’ ja nykyään on muotihuume jopa unitohtori Partinenkin ja Tk lääkärit ‘Mirtazapiini…en ymmärrä. Lääkät ovat vakuutus- lääkäreitä järjestään. Ihmistä ei edes haluta kuunnella, uskomatonta, mutta TOTTA. TÄydellinen oma kokemus, minulla. Olen odottanut 4vuotta ja yli 8 kk että olisin kuollut hirvittävässä akolarissa 31. 7. 2008, sen jälkeen en ole tervettä päivää kokenut. Kallo-vamma aivovaurio. olen ollut terve, en ole hoskaan syönut (pystynyt syömaan mitään kääke-myrkkyjä, elimistöni ei ole hyväksynyt, kipu tullut niin kovaksi etten ole 1kpl enempää ottanut. Itsemurhan tekee varmasti, erittäin moni kun ihmiostä ei ole kuunneltu, kaikki hänen tietonsa omasta terveydestään ja olostaan mitätöidään. Yksityinen ‘lääkäri-tehdas’ on ihan sama vakuutusyhtiön maksama ‘ressukka lääkäri’ ovat säälittäviä asiantuntijoita,
    miten vammautunut Ihminen voi tehdä? Herra Jumala, ei mitään, Kun puhuu puhelimessa ‘ keskussairaalan neurologisen osaston ylilääkärille, hänen alaisistaan hän kehtaa sanoa:”Olet- teko valittanut?” Minä siihen; “Ei korppi korpin silmää puhkaise.”
    Kuka on sivistynyt ja kuka on lääkittävä masennus lääkkeillä? Minä tunnen rakkaan oman Itseni, jota olen aina kohdellut hyvin terveellisesti ja nauttien elämästä, opiskellen, käsitöitä tehden ja aina rakkaudella omia ja lastenlapsia hoitaen, Matkustellut, ollut rohkea auttamaan lähimmäisiä. Haluaisin kuolla, olen pyytänyt Eutanasia lääkkeen, ja olen suunnitellut kaiken kuolemani varalle ja jälkeen. EN ole ansainnut rikollista, Oikeus-Murhaa. Vihaan Valehtelijoita, Poliiseja, Neurologeja koko Oikeus- prosessia eduskuntaa ‘Kansleria’ myöten, Ainoa rehellinen Korkeimman Oikeuden Presidentti Pauliine Koskelo.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *