Tämän sivuston lukijoita saattaa kiinnostaa se, että maaliskuussa 2009 Helsingin hovioikeus teki ratkaisun Pierren poikien tapauksessa joka oli varsin yllättävä. Tilanne tähän mennessä oli muuttunut jo suorastaan painajaismaiseksi, kun Espoon lastensuojeluvirasto oli lähtenyt äidin tekemän lastensuojeluilmoituksen perusteella tekemään selvitystä poikien mahdollisesta huostaanotosta (jota äiti vaati). Selvitys oli tavanomaista espootasoa: yksipuolinen, täynnä vihjailuja ja ennakkoluuloja, lähtökohtana se, että isä oli manipuloinut lapset ja että lapsille olisi parhaaksi päästä kokonaan eroon isästään. Ongelma vain oli että sille piti keksiä kunnon perusteluja. Isää yritettiin tehdä kelvottomaksi lastensa hoitajaksi väärin perustein hankitun lääkärintodistuksen avulla, joka oli annettu isän eläkehakemuksen yhteydessä. Selvitys oli jo valmistunut, mutta huostaanottoprosessi oli vielä kesken, kun hovioikeus ehti tehdä päätöksensä.
Hovioikeuden ratkaisu oli, että lapset määrättiin isänsä yksinhuoltoon ja äidille määrättiin elatusapu, tosin vasta hovioikeuden päätöksestä alkaen. Kumpikin osapuoli määrättäiin maksamaan omat oikeudenkäyntikulunsa, mikä merkitse että äidille jäi paljon maksettavaa, kun sen sijaan isä, joka tällä hetkellä on varaton ja vailla työtä, välttyi saamasta lisää velkaa niskoilleen jota hän ei olisi kyennyt maksamaan. Ratkaisun perustelut olivat mielenkiintoiset. Hovioikeus lähti siitä, että sekä isä että äiti olivat vanhempina kelvollisia eikä mitään lastensuohjelullisia tms perusteita ollut. Hovioikeus oli kuullut poikia ja totesi että he esittivät näkemyksensä avoimesti ja selkeästi, mutta että silti hovioikeuden mielestä ei ollut muuta selitystä sille miten he tällaiseen kantaan (haluamme asua isämme luona) olivat päätyneet kuin se, että isä oli vaikuttanut heihin sopimattomalla tavalla. Toisin sanoen, hovioikeus uskoi Espoon lastensuojelun näkemykseen siltä osin, että lapsiin oli vaikutettu sopimattomalla tavalla. Mutta tällä ei hovioikeuden mielestä enää ollut merkitystä, koska lapsilla oli asiaan selvä kanta johon hovioikeus ei uskonut voitavan vaikuttaa millään oikeudellisilla ratkaisuilla. Tässä tulee taas mukaan Toimeenpanolain ratkaiseva merkitys: vouti oli jo kerran käynyt lasten luona ja yrittänyt toimeenpanna aikaisempaa Espoon käräjäoikeuden päätöstä, mutta todennut että lapsilla oli selvä mielipide eikä heitä voinut myöskään erottaa toisistaan (nuorempi lapsi oli vielä vähän vajaat 12-vuotias). Käräjäoikeus voi siis tehdä mitä päätöksiä tahansa, mutta jos lapset ovat juridisesti katsoen niin vanhoja että heidän oma kantansa pitää ottaa huomioon (yli 12 vuotiaita), niin niillä päätöksillä ei ole mitään arvoa. Onneksi sentään Hovioikeudesta löytyy sen verran käytännön asiantuntemusta ja järkeä, että lasten annettiin jäädä sinne minne halusivat. Vaikka vähän pitkin hampain.
Espoon lastensuojelu ei ole vielä tehnyt lopullista ratkaisua siitä, lopettaako se huostaanottoselvityksen, mutta melko varmasti niin tulee käymään. Seuraava vaihe on sitten kysymys siitä, pitäisikö isän ja lasten saada korvausta viranomaisilta. Prosessi on kestänyt seitsemän vuotta, sinä aikana lapset on otettu huostaan lukuisia kertoja ja lastensuojelu on tehnyt kaikkensa poikien ja isän erottamiseksi toisistaan. Isän sitkeys ja prosessien hitaus on ollut tärkeä tekijä: aika on tehnyt tehtävänsä ja pojat ovat nyt tarpeeksi vanhoja. Mutta aika on ollut myös raskas ja kuluttava tekijä: isä on nyt työkyvyttömyyseläkkeellä, firma on konkurssissa ja isä varaton. Pojat ovat olleet poissa koulusta pitkiä aikoja ja saaneet syvän vastenmielisyyden erilaisia sosiaalityöntekijöitä ja lääkäreitä kohtaan. Suomi ei ole näyttänyt parhaita kasvojaan heille. Mutta Nietzschen sanoin: “Se mikä ei ole kuolemaksi, vahvistaa”. Toivotaan parasta!