Heti aluksi on todettava, että kyse ei ole mistään viikon mittaisesta Provinssirock tai Tangomarkkinat rilluttelusta, josta ei jälkeenpäin muista mitään. Seinäjoen sikaviikossa kyse on oikeista sioista, niistä röhkivistä eläimistä, ja eläinlääkäriopiskelijoiden viikon kestoisesta harjoittelujaksosta. Siis ihan sikana työtä ja oppimista käytännön töissä!

Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta on ainoa eläinlääkärikoulutusta antava yksikkö Suomessa. Tiedekunta toimii Helsingin Viikissä sekä Saarella Mäntsälässä, jossa sillä on tuotantoeläinsairaala. Eläinlääketieteellisen tiedekunnan opintoihin kuuluu paljon käytännön harjoittelua, mutta sikapuolen harjoittelu jää yleensä opinnoissa vähäiseksi. Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Seinäjoen kaupunki, ProAgria Etelä-Pohjanmaa, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti ja Seinäjoen ammattikorkeakoulu suunnittelivat yhteistyössä vuoden 2013 alussa sikojen sairauksien ja terveydenhuoltoon liittyvän vapaaehtoisen harjoittelujakson Seinäjoelle. Harjoittelua kokeiltiin kahden opiskelijan toimesta heti saman kevään aikana ja onnistuneen kokemuksen takia toimintaa päätettiin jatkaa ja laajentaa. Asia esiteltiin lukuvuoden 2013-2014 alkaessa tuotantoeläinlääketieteen opiskelijoille, joita ilmoittautui Seinäjoen sikapraktiikkaviikolle yhteensä 21.

Kuva: Juha Kullas

Opiskelijat suorittivat harjoitteluviikkonsa lukukauden aikana joko yksin tai yhdessä toisen opiskelijan kanssa. Viikon aikana he kulkivat paikallisen eläinlääkärin mukana sikalakäynneillä, saivat tutustua Eviran toimintaan sekä osallistua myös eläinsuojelukäynneille. Jokaisen harjoittelijan viikko oli hieman erilainen, koska päivien ohjelma varmistui usein vasta edellisenä päivänä.

Helsingin yliopiston päässä harjoittelujakson koordinoinnista vastaa sikojen sairauksien ja terveydenhuollon professori Mari Heinonen. Hän toteaa, että Seinäjoen sikapraktiikka -viikkoharjoittelu sujui ensimmäisenä varsinaisena toimintavuonna tiedekunnan näkökulmasta katsoen jopa yli odotusten, ja harjoittelutoimintaa jatketaan myös kuluvan lukukauden aikana. Harjoittelun suorittaneilta opiskelijoilta kerättiin keväällä 2014 palaute, jossa he painottivat, että kannatti ehdottomasti viettää harjoitteluviikko Seinäjoella, koska viikossa oppi niin paljon uutta sikojen sairauksista. Viikko opetti opiskelijoille myös paljon asiakaskontakteista ja erilaisten asiakkaiden kohtaamisesta. Käytännön harjoittelussa moni opiskelija sanoi huomanneensa, että kaikki ei aina suju niin kuin yliopistossa on teoriassa opiskeltu.

Kuva: Esa Vuorenmaa

Sikaviikko osoittautui siis todella myönteiseksi kokemukseksi opiskelijoille. Tärkeintä kaiken kaikkiaan oli päästä tutustumaan eläinlääkärin työhön oikeassa käytännön ympäristössä. Yhdeksi tärkeäksi tekijäksi onnistuneen viikon takana opiskelijat kokivat erityisesti ohjaamisen merkityksen harjoittelukohteessa. Eli erittäin tärkeätä on se, että opiskelijoilla on nimetty henkilö, joka vastaa harjoittelun ajan siitä, että harjoittelijoilla on tekemistä ja he oikeasti oppivat jotain uutta harjoittelujakson aikana. Tämä henkilö on myös se, jolta opiskelijat voivat kysyä kaikki ne kysymykset, jotka mieltä kulloinkin painavat. Sikaviikko-harjoittelussa tämäkin asia oli otettu etukäteen huomioon ja harjoittelua paikanpäällä ohjaava henkilö saikin palautteessa opiskelijoilta erityiskiitosta.

Ilmeisesti hyvä kello on kielinyt myös puskamainontana opiskelijoiden keskuudessa: tulevan kevään sikaviikoille oli uusien opiskelijoiden ryhmästä entistä enemmän halukkaita. Toivottavasti Etelä-Pohjanmaa ottaa myös nämä tulevat ammattilaiset avosylin vastaan. Osa heistä toivottavasti valmistuttuaan palaa tälle alueelle töihin eli ympäristöön, johon saivat tutustua jo harjoitteluaikana.

Kirjoittaja Leena Viitaharju työskentelee projektipäällikkönä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa.