Green Carea osaksi kasvatusta

Muistatko sanonnan luonto kasvattaa? Miten on, tänä päivänä, kasvattaako luonto meitä? Ainakin luonnon merkitys on muuttunut. Ajatellaan vaikkapa kotiviljelyä. Enää ei ole niin valtavan suurta merkitystä, jos oma pieni kasvimaalla kasvava porkkana- tai perunarivi ei tuottaisikaan runsasta satoa. Vuoden ruokatarpeet eivät enää ole se kotiviljelyn päätarkoitus. Päällimmäisenä on ilo maan muokkaamisesta, kylvämisestä ja taimien hoitamisesta sekä lopulta oman työn hedelmistä tuoreine ruokatarvikkeineen. Entä, mitä luonto merkitsee uusille sukupolville? Osa meistä kiinnittää yhä enemmän huomiota luonnon mahdollisuuteen hyvinvoinnin ja elämänlaadun lisäämisen lähteenä. Voisimmeko kenties kehitellä tätä ajatusta myös ihmistaimen kasvattamisessa, kotona, varhaiskasvatuksessa ja oppilaitoksissa? Ympäriltämme löytyy jo kasvatuksen ammattilaisia, jotka käyttävät arjen työssään luontolähtöisiä menetelmiä ja siten vahvistavat myös luontosuhteen syntymistä tuleville sukupolville. Tässä kolme esimerkkiä, joissa luonto on esillä kasvatusarjessa.

ESIMERKKI 1: Päiväkoti

Päiväkoti Vihreä Willa – metsä leikkikenttänä

Päiväkoti Vihreä Willa on vihreä väripilkku päiväkotimaailmassa. Yrittäjä Miira Häggblomin kanssa jutellessa Aarnikotkan kodalla, tulee vahva tunne, että tässä on ihminen, joka paitsi nauttii työstään, on myös innostunut luontokasvattaja. Miira toimii yksityisen päiväkodin yrittäjänä yhdessä Laura Laukan kanssa.

Seinäjoen Soukkajoen asuntoalueella tukikohtaa pitävässä päiväkodissa on reilut 60 lasta ja toiminnan punaisena lankana ovat yhteisökasvatus, ekologisuus sekä metsä- ja luontokasvatus. Lapset on jaettu kaveripohjaisiin ryhmiin, joista jokainen pääsee viettämään yhden viikon kuukaudesta metsässä oman ryhmänsä kanssa vaippa- ja päiväuni-ikäisiä lukuun ottamatta. Viikon aikana ryhmä viettää noin 6 tuntia päivästä metsässä. Myös pienemmät voivat tehdä yhden päivän metsävierailuja. Kohteisiin kuljetaan pikkubussilla ja päivät vietetään yleisten luontoreittien läheisyydessä, kuten Kyrkösjärven laavujen, lintutornin, kodan ja luontotalon maastossa.

Metsäpäivinä tutkitaan luontoa ja leikitään kavereiden kanssa

Metsätoiminnan teemat vaihtuvat kuukausittain vuodenajat huomioiden. Ohjelmassa voi olla luonnon erilaiset kasvit, marjat, eläimet sekä linnut, vapaata leikkiä unohtamatta. Lapsilta kysyttäessä parasta metsäviikoissa oli juuri haastatteluhetkellä kaatuneen puun hakkaaminen. Lisäksi kaikenlainen kiipeily, majan rakentaminen ja marjojen syöminen on ollut mukavaa. Lasten marjatietous onkin erinomaista. He ovat nähneet mustikan ja puolukan lisäksi juolukoita, variksenmarjoja ja vadelmia. Päiväkodin keittäjä on tehnyt piirakkaa lasten poimimista marjoista välipalaksi. Myös eläimiä on kohdattu. Erityisesti kyykäärmeet ovat jääneet mieleen, oravan ja erilaisten lintujen ohella. Lapset tietävät myös luonnossa liikkumisen sääntöjä ja osaavat heti kertoa, mitä metsässä ei saa tehdä eli repiä eläviä kasveja ja mennä kauaksi aikuisesta. Metsäpäivinä lapsilla on mukana oma reppu, jossa on juomapullo, istuinalusta ja vaihtovaatteet. Aikuiset kantavat ruoan rinkoissa retkipaikalle. Mukana on lämpimän ruoan lisäksi juomat, leipää ja ravitsevat välipalat.

Ympäristötietous ja motoriikka kehittyvät

Päiväkodin yrittäjä Häggblom on huomannut, että lapset ovat metsäpäivinä innostuneita kaikesta näkemästään; elävistä kasveista, eläinten jättämistä merkeistä ja ylipäänsä kaikesta mahdollisesta luontoon liittyvästä. Lasten tiedonhalu on valtava. Usein ei riitäkään, että kerrotaan vaikkapa naavan nimi, vaan pitää osata selittää, miksi sitä kasvaa puissa ja miksi jotkut kasvit tai puut elävät eri paikoissa paremmin kuin toisissa. Häggblom toteaakin, että metsäviikoilla lasten luontotietous karttuu monipuoliseksi, motoriikka kehittyy ja omakin päivä tuntuu hyvältä. Häggblom sanoo, että parasta on se, että saa jutella lasten kanssa ja elää juuri siinä hetkessä.

Päiväkotiarki toimii luonnossa ja on täydellistä hetkessä elämistä

Päiväkoti Vihreä Willa on Green Caren näkökulmasta alansa esimerkillinen tapaus. Jokainen lapsi viettää yhden hoitoviikon kuukaudesta metsässä. Ohjaajina ovat kasvatuksen ammattilaiset ja toiminta tukee sekä fyysistä että psyykkistä kehitystä. Vihreä Willa osoittaa, että lupa-asioiden ollessa kunnossa päiväkotitoiminnan voi siirtää luontoon ja että päiväkotiarki toimii myös metsässä. Tarvitaan vain säänmukaiset varusteet, tarvittaessa kerrospukeutumista ja vedenpitävyyttä päästä varpaisiin. Hyvin suunniteltuna ja toteutettuna tusina lapsia osaa sekä liikkua että syödä luonnossa. Luontoreittien varrella olevat huussit ovat myös tulleet tutuksi eikä puskakaan ole vieras hädän yllättäessä. Päiväkodin lapsille metsissä liikkuminen onkin luonnollinen osa arkea. Luonnon voimaannuttavan vaikutuksen lisäksi luontosuhde ja ympäristötietous kasvavat sekä perheet kuulevat hienoja tarinoita kotiin vietyjen luontoterveisten kautta.

ESIMERKKI 2: Peruskoulu

Keski-Nurmon koulu – Kun annat lapsen mielikuvitukselle siivet, siitä voi syntyä kokonainen risukylä

”Oppilaat keräsivät alueelta risuja ja keppejä ja alkoivat tekemään majoja. Materiaali loppui ja opettajat ajattelivat, että risuja pitäisi saada jostain lisää. Vanhemmat innostuivat asiasta ja toivat koulun pihalle peräkärryllisen rakennusmateriaalia. Nyt risujen ja oksien tuonti toimii periaatteella, että vanhemmat kyselevät koululta, voiko tuoda majamateriaaleja.”

Tämä on hyvä esimerkki lasten luontaisesta kekseliäisyydestä ja kiinnostuksesta luonnon antamiin mahdollisuuksiin, jos vain aikuiset antavat siihen luvan. Tätä voidaan myös pitää esimerkkinä Green Caren teemojen tuomisesta kouluympäristöön:

  • otetaan ympäröivä luonto ja luonnon materiaalit aktiivisesti käyttöön sekä väli- että oppitunneilla,
  • mukaan liittyy vahvasti toiminnallisuus, mikä edesauttaa fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia,
  • toiminta lisää koululaisten sosiaalisuutta ja yhteisöllisyyttä koulun sisällä sekä koulun ja kodin välillä.

Risumajoja ja metsäparkouria

Noin 120 alakouluikäisen oppilaan välituntimaastojen vihreys hienoine kuusineen, kivineen ja joesta kantautuvine rauhoittavine äänineen, antaa jo itsessään puitteet luontoyhteyden syntymiselle. Kuusien alle on rakennettu risumajoja yhteensä reilu tusina, osa pienempiä ja muutama isompi. Materiaaleina on käytetty rankoja, oksia, risuja, kiviä. Samalla alueella on myös puiden lomassa kulkeva pyöräilyrata. Käydessäni koululla joukko pyöräparkour- ja keulimistaitoisia 6.-luokkalaisia poikia järjestivät metsässä pyöräilynäytöksen. Pojista näkee, että taitoa on hiottu. Kaikki ovat taitavia keulimaan ja menemään maastossa risujen ja kivien välissä. Pojat kertovat pitävänsä mahdollisuudesta käyttää pyöriä koulun alueella. Puiden ja kivien lomassa ajaminen on heistä sopivan haastavaa, eikä vahinkoja ole sattunut.

Luonto on osa monen koulun arkea, mutta voisiko sitä kehittää Green Careksi?

Keski-Nurmon koulussa ympäristön luontoa hyödynnetään ahkerasti niin välitunneilla kuin oppitunneilla. Oppilailta kysyttäessä he kertovat pitävänsä välipalojen syömisretkistä metsässä. Lisäksi luonnossa pidetyillä tunneilla opitaan paremmin, saadaan happea ja on kivaa olla kavereiden kanssa. Talvella on kiva leikkiä lumikasoissa, joissa voi myös parkourata, rakentaa taideteoksia ja liukumäkiä. Pihalla näkee myös eläimiä ja lintuja. Koulun aktiivisuus luonnon hyödyntämisessä kasvatuksessa ei ole ainoa esimerkki koulumaailmassa. Luonto on osa monen koulun perusarkea, eikä sitä sen enempää korosteta. Kysymys kuuluukin, olisiko olemassa peruskouluja, jotka ottaisivat Green Caren toimintaansa aktiivisemmin, opetussuunnitelmatasolla, sillä myös koulussa luonto voi muodostua osaksi toimintaa antaen kasvatuksellisten näkökulmien lisäksi sekä voimavaroja että hyvinvointia niin koululaisille kuin heitä opettaville aikuisillekin.

ESIMERKKI 3: Lukio

Ähtärin lukio – Green Care -kokeilu

Ähtärin kaupunkistrategiassa on mainittu luonnon hyödyntäminen asukkaiden viihtyvyyden lisäämisessä. Kaupungin sivistystoimenjohtaja Eija Kuoppa-aho kertoo, että sivistystoimi on ottanut Green Caren yhdeksi kehittämiskohteekseen, aikomuksenaan tehdä siitä jatkossa yhä tavoitteellisempaa. Esimerkiksi tällä hetkellä erityisopettaja Sanni Laitila käyttää työssään eläinavusteisia menetelmiä. Luokkia kiertävällä kääpiövillakoira Hugolla on ollut kysyntää. Hugon on todettu parantavan oppilaiden keskittymistä ja oppimaan aktivoimista.

Juuri sivistystoimen ehdotuksesta Ähtärin lukio innostui toteuttamaan kokeilun, jossa Green Care tunnetuksi Etelä-Pohjanmaalla -hankkeen Päivi Haanpää Sedu Aikuiskoulutuksesta veti toiminnallisen Green Care -päivän 12 psykologian oppilaalle ja heidän opettajalleen. Kokeilu kesti yhteensä kolme tuntia ja paikaksi valikoitui runsaan luontoympäristönsä ansiosta Ähtärin Tuomarniemen alue. Päivä alkoi kartoittamalla ja lisäämällä oppilaiden Green Care -tietämystä, kuten Green Caren vaikuttavuutta ja hyödynnettävyyttä omassa elämässä.

Teorian jälkeen pidettiin Green Care -menetelmistä tuttu mielipaikkaharjoitus kauniissa metsä- ja järvimaisemissa. Oppilaat kokivat harjoituksen mielenkiintoisena ja ajatuksia herättävänä. Joku koki tilanteen myös outona ja jännittävänä. Oppilaiden mielestä luontoa voisi hyödyntää enemmänkin ihan millä tahansa oppitunnilla. Kokonaisuutena Green Care -päivä koettiin mukavan erilaiseksi kouluarjen keskellä, mistä jäi hyvä ja rauhallinen fiilis.

Kokemus avasi luonnon hyödyntämisen rauhoittumis- ja rentoutumispaikkana

Päivän jälkeen oppilaat kokivat voivansa jatkossa hyödyntää oppimaansa kotona ja vapaa-ajalla omaan rauhoittumiseen, stressin purkamiseen ja ajan ottamiseen itselle sekä hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Myös päivään osallistunut opettaja kokee tiedostavansa paremmin, kuinka luontoa voi käyttää ennalta ehkäisevässä mielenterveyden hoitamisessa. Opettaja kokeekin, että Green Care voitaisiin ottaa pysyväksi osaksi yhtä psykologian kurssia. Kaiken kaikkiaan Green Care -kokeilu osoitti abiturienteille, että luonnon rauhoittava vaikutus oli erityisen arvokasta meneillään olevien kirjoituspaineiden alla.

Näiden esimerkkien myötä haluan herätellä meitä kaikkia pohtimaan paitsi omaa myös tulevien sukupolvien luontosuhdetta. Tietoinen päätös Green Care -elementtien ottamisesta osaksi kasvatusta voi lisätä paitsi hyvinvointia, kehittää myös uusien sukupolvien suhtautumista luontoon sekä sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Haastankin kaikki aikuiset pitämään luonnon osana paitsi omaa myös seuraavien sukupolvien arkea. Vaikka meidän ei enää tarvitsekaan metsästää ja kerätä ruokaamme luonnosta, voimme silti hyödyntää aistejamme poimimalla ja maistelemalla marjoja, haistelemalla villiyrttejä ja istumalla mättäälle katselemaan maisemia ja kuuntelemaan luonnon ääniä. Milloin sinä muuten viimeksi kävelit metsässä? Entä muistatko vielä mitä siellä näit, haistoit ja kuulit?

Green Care on tavoitteellista luontoon liittyvää ennalta ehkäisevää tai kuntouttavaa toimintaa, jolla pyritään lisäämään ihmisten elämänlaatua ja hyvinvointia. Toiminta perustuu luontolähtöisiin menetelmiin erityyppisissä ympäristöissä, kuten metsissä, puutarhoissa, eläinten parissa ja maatiloilla. Hyvinvointivaikutukset syntyvät luonnon eheyttävyyden, toiminnallisuuden ja yhteisöllisyyden kautta. Green Care jaetaan Suomessa kahteen osaan: Luontohoiva, kuntouttavaa ja ennalta ehkäisevää toimintaa, joka on usein julkisen sektorin järjestämisvastuulla sekä Luontovoima, erilaisia luontolähtöisiä hyvinvointi-, virkistys- ja harrastepalveluita, joita voivat tuottaa monet eri tahot.

 

Maarit Aho toimii Green Care tunnetuksi Etelä-Pohjanmaalla -hankkeen projektisihteerinä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa.