Asuminen muodostaa suurimman yksittäisen erän suomalaisten kulutusmenoissa tarkastelipa asiaa kotitalouden koon, tulojen tai asuinpaikan suhteen. Asumiseen liittyy taloudellisen näkökulman lisäksi tekijöitä, joita ei voi mitata rahallisesti. Tällaisia ovat esimerkiksi koti, perhe ja turvallisuus. Näistä lähtökohdista asuntomessut ovat liittyneet läheisesti jokaisen arkeen jo vuodesta 1970. 

Kuluttajille ja laajoille yleisöille suunnattujen messujen historia liittyy maatalous- ja sadonkorjuu- sekä maailmannäyttelyihin, joissa esiteltiin viimeisimpiä uutuuksia ja kansallisia saavutuksia. Messut olivat suurmenestyksiä ja niiden toimintaidea kopioitiin nopeasti paikallisiin näyttelyihin. Messuilla on edelleen historiasta kumpuava kaksoisrooli sekä markkinoiden vauhdittajana että mielihyvän tuottajana: ne tarjoavat spektaakkelin, jossa ihmiset sulautuvat äänten, kuvien, liikkeen ja väenpaljouden vieteltäviksi. Ihmettelyn ilmapiiriä luovat osaltaan esiteltävät uutuudet.

Nykyaikaisia messuja on tutkittu kuluttajien näkökulmasta. On tarkasteltu muun muassa sitä, miksi kuluttajat osallistuvat messuille, kuinka he kuvaavat kokemuksiaan, mitä he messuilla tekevät ja mitä hyötyä messuista on ihmisille. Tulosten mukaan kuluttajat haluavat nähdä uutuuksia ja perehtyä näytteilleasettajien tarjontaan. He myös haluavat lastensa kokevan messut, viihdyttää itseään ja lomailla tai vain kuluttaa aikaa, oppia uutta messujen teemasta ja katsella muita messuvieraita. Tutkimusten painopiste on siirtynyt hiljalleen taloudellisesta vaihdannasta ja myynnin tarkastelusta kulttuuristen merkitysten korostamiseen eli siihen, millaisia kokemuksia messut luovat kuluttajille. Myönteiset elämykset tuottavat myös kassavirtaa ja päinvastoin.

Asuntomessuille osallistutaan samoista syistä. Mennään katsomaan rakennusteknisiä ja sisustukseen liittyviä uutuuksia, uusia piharatkaisuja sekä ihan vain fiilistelemään tunnelmaa. Lähdin messuille hieman toisenlaisella tarkoituksella: tarkkailemaan messuvieraita ja havainnoimaan, kuinka he toimivat ja mihin he kiinnittävät huomiota.

Ulkoisia tekijöitä, kuten säätä messujen järjestävät eivät voi hallita, mutta ne vaikuttavat messukokemukseen. Vastaavasti ihmisten osallistumispäätös, saapuminen messualueelle ja sieltä poistuminen kotimatkoineen ovat osa messukokemusta. Osalle vieraista messualueella on enemmän nähtävää kuin käytössä olevaa aikaa. Messuvieraat neuvottelivat ja näyttivät valikoivan katseltavia kohteita: yhdet kävivät asuntoja läpi järjestelmällisesti, toiset valikoivat kohteet jonojen pituuksien perusteella ja kolmannet olivat päättäneet jo ennakkoon, mitkä kohteet he haluavat ainakin nähdä. Jonojen perusteella ihmisiä kiinnostivat erityiset kohteet, kuten näyttävimmät asunnot parhailla rantatonteilla.

Sisätilojen kiinnostavimmat piirteet tuntuivat liittyvän märkätiloihin ja erityisesti saunaosastoihin, jotka kirvoittivat keskusteluja messuvieraiden välillä. Avokeittiöt saarekkeineen ja laitteineen olivat myös useiden messuvieraiden ihastelun kohteena. Oman asunnon ja messukohteiden välisiä eroja vertailtiin. Hankintalistoille lisättiin sisustuselementtejä, päiväunelmointiin ajasta ”sitten joskus, kun on riittävästi rahaa”, todettiin joidenkin ratkaisujen sopimattomuus omaan makuun ja palattiin todellisuuteen uusien tilojen miellyttävän tuoksun ja siisteyden johdattelemana: ”No, jospa tästä kaikesta puhtaudesta saisi vaihteeksi edes siivouskipinän…”

Asuntomessukokemusta luonnehtii sekä pakkotahtinen jonossa eteneminen että vapaa siirtyminen kohteiden välillä. Ilmapiiri vaihtelee ympäristön väljyydestä ja sisätilojen tungokseen. Tunne jonottamisesta vaihtuu asuntojen sisällä verkkaiseksi ketjussa liikkumiseksi. Tästä huolimatta ilmapiiri oli leppoisa. Muut vieraat luovat messutunnelman: yksityisnäytöissä samat kohteet koettaisiin varmasti toisin. Messut ovat myös monin tavoin sosiaalinen tilanne. Spontaanit kohtaamiset muiden messuvieraiden ja henkilökunnan kanssa vaihtelevat vieraiden jaetusta ihmettelystä henkilökunnan eritasoisiin esittely- ja myyntitilanteisiin. Messukokemus jaksottuu myös ajallisesti. 2–3 tuntia kiertelyä puuduttaa keskimääräisen messuvieraan. Keskittyminen heikkenee ja aiemmin innovatiivisina pidetyt yksityiskohdat hämärtyvät osiksi kokonaisuutta. Jalkojakin jo pakottaa: ”Jaksaako tuonne enää mennä? Nuo ovat tätä samaa, ulkolaudoituksen väri vaan vaihtuu…”. Tauot, virvokkeet, ruokailu ja oheistapahtumat ovat keskeinen osa messukokemusta ja mahdollistavat mielekkyyden palautumisen.

Ennätin toki katsella asuntoja ja tehdä vertailuja kohteiden välillä. Mieleeni jäivät jo mainittujen lisäksi järvimaisemat ja digitaalisten älykotiratkaisujen eli esimerkiksi älylukkojen ja -valojen tuleminen osaksi asuntojen varustelua. Sisustuksissa havainnot liittyivät värien käyttöön ja niiden yhdistelmiin, muun muassa harmaan eri sävyjen ja mustan runsaaseen hyödyntämiseen. Lisäksi korostuivat kontrastit: tummien ja vaaleiden sävyjen yhdistelmät sekä täysin erilaisin teemoin sisustetut huoneet. Näistä tosin keskustelin useiden messuvieraiden kanssa, joten kyseessä lienee ennemminkin yhdessä muodostettu ja jaettu kokemus kuin täysin oma havaintoni.

Mielenkiintoista oli sen sijaan se, että messutaloihin jonottaessa ja kohteiden sisällä puhelinten ja älylaitteiden käyttö oli huomattavan vähäistä. Messuvieraat tuntuivat olevan fyysisesti läsnä. Digitaaliseen välitilaan siirryttiin kaivamalla laitteet esiin messukohteiden välisillä siirtymätaipaleilla.

Kirjoittaja Toni Ryynänen aloitti 1.8.2017 vanhempana tutkijana Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa Mikkelissä. Ryynänen on tutkinut aiemmin muun muassa muotoilua, pakkauksia ja kulutuskokemuksia.